Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä kuuntelen ihan sujuvasti metallia ja vaikkapa räppiä tai jotain teknojutskaa...tai noiden kaikkien sekoitusta...jopa pidän noista :)
 
Mites tenavatähdet?

Mites tenavatähdet?
 

...ja Seppo Hovi? Aika pahan heitit. No, mäkin oon vaan ihminen, joten liikaa ei pidä vaatia.

.
Enkä mä toisaalta osaa sanoa, kumpi on pahempaa kalkkeutumista: siirtyminen iskelmiin vai koko elämän jatkuva nostalgiatrippi nuoruuden suosikeissa, hyväksyen uudesta musiikista ainoastaan näitä muistuttavat jutut ja muistaen säännöllisesti voivotella vaikka täällä mnetissä nykyisen rapin ja metallimöykän kamaluutta. :-)
 
Minä aattelen asiaa silleen että hyvä musiikki on hyvää musiikkia.Piste.Eli jos se iskelmä alkaa kuulostamaan hyvältä jossain vaiheessa niin ei muuta ku kuuntelemaan.Tai jos jaksaa veivata ja kuunnella CCR:ää 30 vuotta putkeen ja edelleen kuulostaa hyvältä niin ok.Oma makuhan sen sanoo.Eihän minkään kuuntelua voi aloittaa tai lopettaa sen takia että minun kuuluu tehdä näin.
 
Angus Young sanoi muistaakseni aikoinaan jossain haastattelussa että: "...En seuraa nykymusiikia enkä kuuntele taikka ota selvää nykybändeistä.Jos joku juttu tai bändi on tarpeeksi hyvä,kuulen siitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin..."
 
Olen aika pitkälle itse samoilla linjkoilla.

Mä ostin ekan rock-levyn 1955 (Bill Haley: Rock Around the Clock) ja nyt oon pikku-G fani.
 
Ikinä en oo horjahtanut iskelmän puolelle.
 
Eli onko kukaan mummo ikinä mennyt siihen metallivaiheeseen asti
 
En oo mummo mutta speed metal, trash metal, black metal, death metal käy

Mä ostin ekan rock-levyn 1955 (Bill Haley: Rock Around the Clock) ja nyt oon pikku-G fani.
 
Ikinä en oo horjahtanut iskelmän puolelle.
 
Tuosta on aika vaikeeta panna paremmaksi!
 
Mä olen nyt 34 v, ja jo mun vanhemmistani löytyi sellainen sukupolvi joka kuunteli nuorena rokkia, ja sittemmin seurasi aikaansa myös kevyessä musassa. Teini-ikäisenä olin vanhempiani konservatiivisempi musassa.

Vasara: Mutta onko ketään mummoa jolla musiikkimaku olisi mennyt sen rockin kehityksen mukana tähän päivään asti. Eli onko kukaan mummo ikinä mennyt siihen metallivaiheeseen asti? Ja jos on niin kuinka rankkaan rappaukseen asti?
 
Emmä tiä... 80-luvun alussa tuli kyllä saatua siedätyshoitoa hoocee punkin parissa ja rapista oon jollain tapaa aina tykännyt osana afroamerikkalaista musiikkia.
 
Mieluummin mä muutenkin vedän rajoja musiikin sisällön kuin sen muodon perusteella. Helismaan iskelmä voi olla rankkaa ja raskainkin mättötykitys pelkkää bumbtsibumia.

Terve
 
Minä aattelen asiaa silleen että hyvä musiikki on hyvää musiikkia. Piste
 
Näinhän se on.
Iän myötä musiikkimaku on tullut jotenkin laaja-alaisemmaksi. Mitään ei ole varsinaisesti pudonnut pois, mutta aika paljon monenkirjavaa on tarttunut matkan varrella mukaan.
Iskelmä-osasto on jäänyt aika vähälle. Se ei vain ole jotenkin kolahtanut (paitsi että jo tenavana diggasin radiosta hyviä laulajia; Lea Laven, Juhamatti jne.)

Mutta onko ketään mummoa jolla musiikkimaku olisi mennyt sen rockin kehityksen mukana tähän päivään asti. Eli onko kukaan mummo ikinä mennyt siihen metallivaiheeseen asti? Ja jos on niin kuinka rankkaan rappaukseen asti?
 
No kyllä on tullut väkisinkin pysyttyä mukana ja seuraavanlaista (pojan bändi) musaa ymmärrän hyvin. Ei se nyt niin hierveen kauaksi ole mennyt. Enemminkin 'back to the future'
Kukin päättäköön itse kuinka 'rankkaa' tämä sitten on.
 
http://www.sitruunamaailma.fi/callisto/news.html

...ja mun mielestä on aika vaarallista elää vaan menneessä.
 
Parempi tuokin kun kiroilla kuinka pitkäveteistä ja tylsää onkaan esim. tämä nykyinen löysä ns. aaränbee-henkäily. Menee aivan hukkaan ja haaskiolle kaikenmaailman Eriyka Badut yms. hyvät laulajat.
 
Ja räpit sais' mun puolesta aidata ihan huoletta vaikka jonnekin N.Y.C.'n Central Parkiin tai Kuuban Guantanamoon.
 
Katotaan Note sitten kun oot viis'kytä mikä on meininki.
 
P.S. Tää oli siis mielipide, ei totuus.
 
P.S.P.S.P.S.... Tuon Rock-nimikkeen sisältökin lienee muuttunut jossain määrin vuosikymmenien myötä. Itse tykkään kaikesta, mikä kuulostaa ns. oikealta.

Niinhän se taitaa olla että ihmiset dikkailee koko elämänsä sitä musaa mitä kuuntelee nuorena. Siinähän ei ole mitään pahaa, mutta jos jämähtää kuuntelemaan vain niitä "nuoruuden juttuja" niin monet uudet hienot jutut jää kuulematta.
 
Mä olen pyrkinyt välttämään tätä kalkkeutumista - ei niinkään kuuntelemalla viimeisiä listakotkotuksia - vaan katsastamalla uusia juttuja muista kulttuureista. Olenkin viimeaikoina tehnyt melkoisia 'löydöksiä' lattarimusan puolelta.
 
Suosittelen lämpimästi muillekin kalkkiksille, go Latin!!

no ei viisikymppiset judas priestin kuuntelijat nykypäivän pumppuja kuuntele, vain lähinnä juuri niitä menetetyn nuoruuden suosikkeja.
 
"kuuntelisitte tekin nulikat kunnon musiikkia" :D

Suosittelen lämpimästi muillekin kalkkiksille, go Latin!!
 
¡Si, amigo!

- vaan katsastamalla uusia juttuja muista kulttuureista. Olenkin viimeaikoina tehnyt melkoisia 'löydöksiä' lattarimusan puolelta.
 
Suosittelen lämpimästi muillekin kalkkiksille, go Latin!!
 
Eso si! Tambien me gusta mucho la musica latina. Sin duda la mejor musica para bailar.

Pari vuosikymmentä sitten yli kolmekymppinen ei saanut pillua muualta kuin iskelmätanssipaikoista. Tämä luonnollisesti muokkaa musiikkimakua.
 
Pistin plussaa.Tuota pointtia en tullut ajatelleeksikaan(!?).Tanssihan on kuulunut aiemmin olennaisesti ns.parin muodostukseen.
 
Eli tästä seuraa se hieno asia että nykyajan keski-ikäiset kuuntelee Iron Maidenia eivätkä osaa tanssia.
 
Tough guys don't dance - enkä minäkään :-)

Nyt on niin hyvä aihe, tässä kolmekymppisten kynnyksellä, että on pakko heittää sekaan jotain - ja erittäin subjektiivisella otteella.
 
Itsestä tuntuu, että se musa, joka oikeasti kolahtaa, muuttuu koko ajan rankemmaksi. En tarkoita, että elämä olisi pelkkää Deicidea, mutta harvoin rehellinen poppi enää jaksaa purra. Vaikka metalliin pitkälti olenkin sidoksissa, niin musiikkia kuuntelen laidasta laitaan - ja välillä ylikin.
 
Vaan perkele, ei jaksa näitä franzferdinandeja tai mitä lie strokeseja, jotka valtaavat vuodesta toiseen lööpit muka niin vitun hyvinä juttuina. Juttuina, jotka on kuultu jo noin miljardiin kertaan paremmin tehtyinä. Ja sitte ollaan, saatana, haara-asennossa, niin kuin oltaisiin keksitty koko rockmusiikki. Hävetä saisivat.
 
Okei, onhan näitä hemmetin traditionaalisella rokkiotteellakin pelaavia oivia bändejä edelleen, kuten White Stripes tai vaikkapa Monster Magnet, mutta onpa siellä sitä omaa naamaa seassa sen verran, ettei rupea myötänolottamaan. Yhdellä epätavallisella sointuvaihdoksella tekee nykyään ihmeitä.
 
Tämä on kärjistetty kommentti, mutta väitän - tässä vaiheessa ilman perusteluja - että metalli on (kaikessa omassa pysähtyneisyydessäänkin) edelleen innovatiivisin rockmusiikin haara. Miksi? Siinäpä kysymys. Ja keskustelun jatke.
 
Metallia ja metallia, mutta tulee tässä pikkukrapuloissa viimevuotista, kerrassaan upeaa Killing Joke -paluulevyä kuunnellessa olo, että nämä miehet ovat asialla tappaakseen kaiken muun rockmusiikin.
 
Näin se pitäisi aina olla.

Pari vuosikymmentä sitten yli kolmekymppinen ei saanut pillua muualta kuin iskelmätanssipaikoista. Tämä luonnollisesti muokkaa musiikkimakua. .
 
Niin teki. Mutta mihin suuntaan??

Niin teki. Mutta mihin suuntaan??
 
Ympäristö tekee kaltaisekseen - ei 95% ihmisistä ikinä ajattele, että "minkähänlainen musiikkimaku minulla on ja miten se on vuosien varrella muuttunut". Ihmisillä on kuitenkin mielessä lähinnä se, mikä Nykäsen Matillakin hyppyrin nokalla.

No olishan se aika kauheeta, jos kaikki musa oli koko ajan samanlaista ku 70-luvulla...tai 40-luvulla....tai 1800-luvulla...tai 1200-luvulla...Musa elää ajassa, niin se on aina tehnyt, monien vastustuksesta huolimatta.

 
Kyllä kaikilla kulttuuri-ilmiöillä on kulta-aikansa, ei nykyjatsi ole niin hyvää kuin 30-luvulla, ei nykyklassinen ole samaa tasoa kuin Bach ja Beethoven, ei nykyrokki ole sitä kuin 50-60-luvulla jne... Joka muuta väittää on joko saanut isomman iskun päähänsä tai on patologinen sosiaalidemokraatti, mikä on vielä pahempi asia.

Ympäristö tekee kaltaisekseen - ei 95% ihmisistä ikinä ajattele, että "minkähänlainen musiikkimaku minulla on ja miten se on vuosien varrella muuttunut". Ihmisillä on kuitenkin mielessä lähinnä se, mikä Nykäsen Matillakin hyppyrin nokalla.
 
Nyt mä oon eri mieltä. Se että on olemassa "käyttömusikkia" (iskelmätanssimusiikkia p:n saamiseksi) ei tarkoita, että sitä alkaisi pitää kuuntelumusiikkina.