Aloittelijat ›

Minua on useasti ihmetyttänyt että miten (jotkut) bändit saavat säröiset sahausriffinsä kuulostamaan niin puhtaalta.
 
Vaikka tässä esimerkki Meshuggahilta http://www.youtube.com/watch?v=bd6z39PbIRw
 
Miten toi kuulostaa noin puhtaalta? Jos ite yritän soittaa just tollasta yhden kielen hiomista (en todellakaan ko. biisiä) niin siihen tulee mukaan jos minkälaista suhinaa ja hälyä taustalle. Jo pelkkä alimman kielen värinä saa muut kielet soimaan iloisina.
 
Tietysti palm mutetan ja demppaan muut kielet vasemmalla kädellä, mutta silti sitä hälyä syntyy.
 
Kysymykset kuuluu: Mitkä asiat vaikuttaa puhtaaseen soundiin eniten, varsinkin raskaassa metallissa? Onko asia kiinni varusteista ja miksauksesta vaiko soittajasta? Kuinka voisin kotioloissa omalla Ibanez RG321:llä, Micro Cubella ja säröpedaalilla parantaa äänenlaatuani huomattavasti? Lähteekö soundi sormista?
 
Samalla kysyisin että mitä vaikutusta on sillä, mitä mikkiä käyttää. Eli mitä eroa on tallamikillä ja kaulamikillä? Sen olen huomannut että tallamikillä pinchit lähtee napakammin.
 
Toivottavasti joku tajus mitä haen takaa. Ei ole kyllä mikään tappokysymys.. Kyllä soitostani hyvin selvää saa vaikka se soundi onkin niin suttunen. Aattelin vaan kysästä mielenkiinnosta ja ehkä oppiakin jotain.
 
Oisin käyttänyt hakua mut en keksiny mitään hakusanaa.

Mesuhukahin kamoista en liiemmin tiedä, mutta soittavat 8 kielisillä kitaroilla kaiken linjaan ilman nuppeja ja kaappeja.
 
Kuuma tallamikki, hyvin säädetty EQ, sopiva määrä säröä sekä rautainen tatsi ja taiminki, noilla pääsee jo kuuhun.

Monimutkainen homma yksinkertaisesti: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos mikä tahansa osa-alue on toista huonompi, niin se kuuluu lopputuloksessa.

Uskosin että noilla mesuhukan pojilla on vaan niin rautanen tekniikka, että soitto kuullostaa tosi täsmälliseltä. Tietty tiukka saundi vaikutta myös kokovaisuuteen.
 
Joo, oikeestaan kuten tossa jo sanottiin, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta toi tekniikkan varmaan kuitenkin yks melko tärkeen osa just ton täsmällisyyden osalta. Erottelu taas tulee enemmänkin saundista, tosin tekniikkakin vaikuttaa tähän ym.

Jes, hyviä vastauksia. Koitin vähentää vähän säröä ja kiinnitin extrahuomiota soittamiseen. Kyllä eron huomaa. Ei silti läheskään täydellistä.
 
Toi on hyvä pointti että kaikki vaikuttaa kaikkeen... Täytyy vaan ajan ja kokeilujen myötä omaksua oma soundi.
 
Olen muuten ollut pitkään sitä mieltä että kitarani mikit ovat syypäät. Nyt kun säätelit kaikkia namiskuja kunnolla (Cubesta ja skebasta) niin huomasin että vika voi todellakin olla säädöissä.

Pakko sanoa moni asia on kovan harjoittelun tulosta. Pakko laittaa kun eksyin aloittelijat osastolle tässä ja haluaisn katsoa mitä ketju käsitteleepi.

Paras lääke on mun mielestä se, että säätää säröä sen verran alas että saa jo vähän tehdä töitä komppikädellä, että saa sen kuulostamaan oikealta sun musatyyliin. Eli kun säröä on sopiva määrä, niin hitunen alas ja ekstrasärö ranteesta ;) Näin mä sen näkisin

Erittäin hyvä aihe, sama kysymys on mietityttänyt myös minua. Sama ongelma vaivaa, mutta ratkaisua en ole löytänyt. Yksi ongelma joka liittyy tavallaan myös tähän on sointuvaihdot suurella volyymilla ja pienellä säröllä. Jos soittaa soinnun, ja välissä on tauko (kitaran pitäisi olla hiljaa) niin tulee inhottavaa hälyääntä uutta sointuotetta muodostaessa tauon aikana (sormien hakiessa paikkaa kielillä). Lieneeko vain aloittelijan ongelma, pitäisikö soinnut osata vaihtaa nopeammin niin että vaihdos tapahtuu vasta juuri ennen soinnun soittoa?

Ylempään: Riippuu sitä, miten ja mitä soitetaan.
 
Esim. A barrena: Koko sointua, ei tarvita ennenkuin, kaikki kielet oikeasti soi. Ekaan iskuun soinnun pohjanuotti (A) / kaksi ekaa nuottia (A+E) ja jää aikaa laittaa, muu sormet paikolleen.
 
Hevi- / metallibiiseissä = (B-) / E- / A- / D-kielen dempausta, sointuvaihtojen väliin.
 
Jos kyse on jostain 4-osa tauosta, sointujen välissä, niin: Plekukäden kämmenellä se pysäytys ja liuetaan alas- tai ylöspäin, seuraavaan sointuun. Tai irrotettaan käsi otelaudalta ja siirrytään seuraavan sointuun.

Kefka: Jos soittaa soinnun, ja välissä on tauko (kitaran pitäisi olla hiljaa) niin tulee inhottavaa hälyääntä uutta sointuotetta muodostaessa tauon aikana (sormien hakiessa paikkaa kielillä). Lieneeko vain aloittelijan ongelma, pitäisikö soinnut osata vaihtaa nopeammin niin että vaihdos tapahtuu vasta juuri ennen soinnun soittoa?
 
Juuri ennen kuin tauko tulee niin kitarasta vola pois päältä. Sitten kun taas pitäisi soittaa niin voit tehdä niin, että laitat sormet sointuun, vola päälle ja *rringgg*.
 
Tätä tekniikkaa käytetään paljon.

Kefka: Erittäin hyvä aihe, sama kysymys on mietityttänyt myös minua. Sama ongelma vaivaa, mutta ratkaisua en ole löytänyt. Yksi ongelma joka liittyy tavallaan myös tähän on sointuvaihdot suurella volyymilla ja pienellä säröllä. Jos soittaa soinnun, ja välissä on tauko (kitaran pitäisi olla hiljaa) niin tulee inhottavaa hälyääntä uutta sointuotetta muodostaessa tauon aikana (sormien hakiessa paikkaa kielillä). Lieneeko vain aloittelijan ongelma, pitäisikö soinnut osata vaihtaa nopeammin niin että vaihdos tapahtuu vasta juuri ennen soinnun soittoa?
 
Joku noise-gate pedu väliin niin lakkaa kiertämästä ja voi vaikka runkkia vasurilla kitaran volat ollessa auki. Noise-gaten haittapuolena on tosiaan se että sitten sitä vinkunaa ei saa kuin polkaisemalla pedaalin pois päältä.
 
Mutta tuollainen ongelma katoaa ilman pedaaleja siinä vaiheessa kun sointuja ei enää lähdetä hakemaan vaan ne tulevat itsestään ja äkkiä. Ja yleensä jos vehkeet kiertää hullunlailla, on vika säädöissä. Liikaa säröä tai pisin reisiä equtettu.
 
edit. Ja siis olettaen että nää 'häiriöäänet' on kiertoa eikä sitä mitä tulee siitä kun koskettaa kieltä ;)