Kitarat: soittaminen ›

Stone: ...
Mutta itseasiaan; eikös nykyään tabeissa (siis näissä kirjaston kirjoissa) ole myös aika-arvot merkittynä ja siinä yläpuolellahan on nuotit, joista nopealla treenauksella kuka vain oppii näkemään aika-arvot. Eli kyllähän tabeistakin silmäilemällä hoksaa biisin kulun, jos vain on oppinut lukemaan näitä aika-arvolla merkittyjä tabeja. Eikös?
...
 
Kylläpä on, mutta netti-tabeissa tuskin on. Varmaan on tottumiskysymys se, pystyykö melodialinjan hahmottamaan tabeista, minulta ei oikein onnistu. Nuoteista taas melodian solfaamisessai ei ole hämminkiä.

Kontiak: ...Onko tuossa melodialinjan tapailussa sitten joku erityinen etu? Jos nyt kitara sattuu olemaan ulottuvilla, niin todennäköisemmin osuu sormitukset oikeaan tabuista ja melodiakin sitä kautta tulee kuuluviin. Tästä varmaan täytyy poissulkea todella hyvät solfaajat, jotka pystyvät samalla visualisoimaan, mistä asemasta ja millä sormituksella melodia menee...
 
Minulle on. Mutta se että siitä lukutaidosta on minulle etua, ei suinkaan meinaa sitä että sen pitäisi olla kaikkien kitaransoittajien perustaito. Kääntäen: jos Kuuluisa Kitaristi ei osaa lukea nuotteja tai sen solfaaminen kusee, ei tarkoita sitä että ne on tarpeettomia tai hyödyttömiä taitoja, eikä keneenkään niitä kannata treenata.
 
Itse tykkään siitä, että nuottikuvasta pystyy visualisoimaan melodiakulut. Ja ajan kanssa se nuotti vaan alkaa "soimaan". Eikä niiden asemien hahmottamiseen tarvita mitenkään huikeita solfataitoja, ne kyllä tulee vähintään puoliautomaattisesti.
 
Haittaa siitä solfaamisesta ei ole koskaan ollut. Iso apu taas on ollut esim. isoa bändiä treenatessa, kun on pillisektioiden kanssa treenattu stemmoja ja ollaan hierottu fraseerauksia kohdalleen. Ihan vaan yhtenä esimerkkinä.
 
Ei mulla ole mitään tarvetta alkaa kiihkoilemaan nuottien ja lukemisen yms kanssa. Nehän on "vain" tarvekaluja sen varsinaisen asian, eli musiikin tekemiseen. Ihan niinkuin tabitkin.
 
Jos soitin ja korvat on kunnossa, niin eiköhän se ole ihan sama vaikka Kevätpörriäisestä vetää. Pääasia, että itse tykkää. Jos joku muukin tykkää ja jos vielä oikeesti kuulostaa hyvältä niin se on vaan plussaa.
 
E.
Munsta plokkaileminen saattaa viedä tuonne tehokkaimmin, mutta en ole sitten niin vakuuttunut, onko se ihan niin ylivoimainen tapa, mitä jotkut antavat täällä ymmärtää.
 
Isse liputan väkevästi plokkaamisen puolesta. Tämä on yksi juttu, jota jokaisen kitaraopettajan pitäisi opilailaan teettää. On olemassa vaikka kuinka paljon kaupallisia ear-trining opuksia ja kursseja, mutta kuuntelu/omalla soittimella apinointi on ilmaista. Uskallan sanoa, että itse plokkailu on joitain bs-kursseja hemetin paljon tehokkaamni ja hyödyllisempi tapa kehittää korvaa.
 
Ei tabi-treenaaminenkaan hyödytöntä korvan kehittymisen kannalta ole. Omalla korvalla plokkaillessa joutuu vaan just tuo korva-sormi-koordinaatio eri tavalla hommiin. Jos siihen plokkaamiseen ei ole harjaantunut, niin alku saattaa olla vähän turhauttavaa. Pitää vaan malttaa aloittaa tarpeeksi iiseillä jutuilla.