Yleistä keskustelua musiikista ›

toinen levy, missä saundit vähän ärsyttää on Sly and the Family Stonen There's a riot going on. tosi tunkkainen saundi. tosin aika ghettoa toi meininki noilla muutenkin ja ehkä ei ollut vaan resursseja parempaan..
 
oli niillä ihan kunnon levy-yhtiön kans sopimus (käytössä tolla levyllä jopa rumpukone ihan ensimmäisten joukossa). ootko kuullu niiden edellisen levyn? soundi tolla mainitulla levyllä varmaan heijastelee artistin mielentilaa

foetor ex ore: Oiskoha joku Darkthrone lp.
 
VÄÄRÄ VASTAUS! No ei, meikästä Darkthronella on ollut aina soundit kohillaan.
 
Meikälle monesti ongelma piilee siinä että levyt ovat hengettömän kliinejä ja siistejä, esim. joku uus AC/DC vois kolista aika vitusti enemmän jos soundissaan ois enemmän skröböä ja rutinaa.
 
Toisaalta jostain Volbeatista ei kuunneltavaa sais vaikka uppopaistettais ja silattaisiin kullalla ja mirhamilla, niin viimestä tuubaa se on.

aalataur: Oikeastaan kaikki vanha musiikki. Zeppelin, Beatles, Sabbath... loppupeleissä aika paskoilla soundeilla ne vetää jos unohtaa sen "Näitä klassikoita ei saa kritisoida" -asenteen. Helvetin hyviä albumeita, mutta siihen aikaan studiotekniikka ja kitaravahvistimet ei ollut sillä tasolla mitä nykyään.
 
Tää oli kyllä uskomattoman huono trolli.
 
Pohdiskelua:
 
Zeppelinin, Beatlesin ja kumppaneiden (pakko mainita vielä pari omaa suosikkia: Neil Young, CCR ja Eagles) levyillä on erittäin asiaankuuluvat ja mukavan rehelliset soundit. Sitä paitsi, tuon ajan studiotekniikasta olis monilla nykypäivän "äänittäjillä" paljon opittavaa. Lisäksi tuohon aikaan kitarasoundit eivät syöneet taajuuskaistaa bassoilta ja symbaaleilta - jos nyt vaikka nykyrockiin tai etenkin -metalliin verrataan.
 
Nykyajan supersirkkelipörinäkoneetko ovat parempia vahvistimia kuin ne mööpelit, joilla kaikki legendaarisimmat rock-kitarasoundit on loihdittu? Enpä usko. Mun on aika vaikea kuvitella jotain ENGL Screameria tai vaikkapa mitä tahansa Mesan, Peaveyn, Framuksen, Line6:n tai muiden valmistajien surinapönttöä jonain tulevaisuuden klassikkovahvistimena, jonkalaisen kaikki haluaa. Sitä paitsi, tuskinpa niistä mitään on jäljelläkään 30 vuoden päästä - kaatopaikalle päätynevät hankalasti huollettavina toimintansa lakattua. Sen sijaan samaan aikaan monellekin nykyajan kitaristille tuntuu maistuvan Fenderin, VOX:in, Marshallin yms. legendaariset vahvistimet, joita jostain syystä käytetään paljon muussakin kuin 50-, 60- ja 70-lukuhenkisessä musiikissa. ;)
 
Niin ja vähintään yhtä tärkeä pointti kuin kitarasoundit: entisajan rockmusiikissa bassorumpu sanoi "boumm" eikä "nips" - ja ylipäätään rumpusetti kuulosti rumpusetiltä eikä kasalta yksittäisiä sampleja.
 
Mut joo, Metallican Justicelle mäkin haluaisin bassot, vaikka se ei suorastaan äänenlaatutekninen seikka olekaan - mksaaja vaan taisi torkahtaa.
 
Olen puhunut.

Feist - The Reminder
 
Toisaalta, se tietty varmaan tarkoituksellinen lofismi sopii siihen.

Sarko: Meikälle monesti ongelma piilee siinä että levyt ovat hengettömän kliinejä ja siistejä, esim. joku uus AC/DC vois kolista aika vitusti enemmän jos soundissaan ois enemmän skröböä ja rutinaa.
 
Musta siinä oli jo aika rehellinen rocksoundi, en löytänyt mitään valittamista. Soundien ihastelemiseksi se itsellä kyllä jäikin.

Jucciz: Tää oli kyllä uskomattoman huono trolli.
 
Pohdiskelua:
 
Olen puhunut.
 
Totta, mutta nykypäivänä tuntuu siltä että nää Zeppeliinit ja Sabbathit yms kumppanit ovat sellaisia tabuja minkä kritisoimisesta ei tuu ku sanomista.
 
EDIT: ja älä unohda sitä että ehkä siun mielestä jotku vanhat Marshallit tai sellaiset on hyviä, toisen mielestä ne voi olla melkosta roskaa.

aalataur: Ei Stairway to Heavenin kaltaisia biisejä sävelletä sillä että omistaa vintagekamat, se sävellys tapahtuu artistin pääkopassa ja kyseinen biisi kuulostaisi luultavasti paremmalta nykyajan kamoilla soitettuna, jos vuoden -71 Led Zeppelin voitaisiin siirtää aikakoneella tähän päivään tekemään IV-levy.
 
Luonnontieteiden ja tietotekniikan vaikuttava kasvutahti saa helposti aikaan yleisempää edistysuskoa, joka ei kuitenkaan ole perusteltua. Kun Intel puskee markkinoilla tasaisin väliajoin uuden ja nopeamman CPU:n, niin on helppoa kuvitella, että
 
1) sama meno jatkuu ja kehitymme kohti täydellisyyttä
2) jokainen tulevaisuuden keksintö tulee jättämään edellisen vastaavan keksinnön varjoonsa
 
Otetaan esimerkki. Muistan kuinka 1990-luvun alkuvuosina markkinoille puski Zoom 9002 tms. multiefektiprosessoreita. Tuo Zoom oli pieni, kevyt, ultra-portable, monta efektiä, tallennuspaikkoja ja vieläpä lisämaksusta jalkapedaali presettien valintaa varten. Monelta saralta kuului julistuksia, että digitaalitekniikka syrjäyttää kohta kaiken ja analogiset pedaalit ovat romukoppaan kuuluvia jäänteitä. Tulevaisuuden efektilaitteet ovat pieniä, hoitavat kaikki efektit ja kuulostavat loistavilta, niissä ei ole mitään ylimääräistä noisea vaan ylivertaisen upea sointi.
 
Fast forward nykyaikaan. Heitin sen oman Zoom 900x boksin pari vuotta sitten suoraan roskikseen vaikka se oli toimiva. Kyllä. Dumppasin sen nauraen menemään.
 
Tuo digikauhistus oli maannut vuosikausia jossain laatikkojen pohjalla. Ehkä joku olisi maksanut siitä parikymppiä, mutta pidin parempana, että tällaista ongelmajätettä ei laiteta pahaa-aavistamattomille ostajille kiertoon. Vannon ja vakuutan, että maailma on nyt parempi paikka ilman yhtä kammottavaa digiefektiboxia.
 
Vertailun vuoksi, monet analogiset pedaalit ovat nykyään haluttua vintagea. Niiden soundia pidetään hyvänä ja hinta on sen mukaisesti todella korkea. Pikkupuodit tekevät boutique pedaaleita ja myyvät hyvillä hinnoilla. Samoin putkivahvareita tehdään edelleen kovalla tahdilla ja hyvin nekin menevät kaupaksi.
 
Ei ole mitään syytä olettaa, että "kehitys" millään objektiivisella mittarilla olisi jatkuvasti noususuhdanteessa.
 
Joskus tuntuu, että absoluuttinen huippu on jo jollain alalla saavutettukin. Klassisen musiikin puolella viulu tai sello tuskin on olennaisesti parantunut viime aikoina. Sen puolen väki käyttää tyytyväisinä satoja vuosia vanhoja soittimia.
 
EDIT: Digikauhuboxi oli Zoom 9000, ei 9002. Hinta on nyt eBayssa 25 USD eli hyvin lähelle arvasin markkina-arvon. Kun serkkuni toi Zoom 9000:n New Yorkista 1992 tai 1993, koko paska maksoi muistaakseni yli 2000 mk. Huonoimpia kauppoja mitä olen koskaan tehnyt. Olisi pitänyt säästää ja ostaa putkivahvistin.

Luinpa ajan kuluksi pari muutakin Aalataurin postausta ja olen melko lailla sanaton. Eiköhän tää ollu tässä.
 
Wigwamin Fairyportin soundit on kyllä valitettavan ohkaiset, mutta biisimateriaalissa on eväitä enemmän kuin viimeisen 20 vuoden aikana tehdyissä hevilevyissä yhteensä - kompensaatiota, sanon minä.

SiwamieS: Mittee? Ite en kyllä oo ikinä kiinnittänyt huomiota ko. teosten soundipolitiikkaan mitenkään negatiivisessa mielessä.. Onhan ne Exile In Oblivionin soundit ehkä vähän 'kihisevät' aina välillä, mutta mun mielestä ne kyllä sopii lätyn tunnelmaan ja soitantaan helvetin hyvin. Täyden kympin lätty soundeineen päivineen. Samat sanat koskee (kihisemistä lukuunottamatta) myös tuota Belvederen vikaa kiekkoa. Semmosta tykitystä ne biisit on alusta loppuun, että se on aika lailla se ja sama mitkä ne soundit on.. Toimii. Mitään ihmeempää valitettavaa en niistä kyllä äkkiseltään keksi, paitsi sen että basari vois olla ihan pikkusen isommalla. :P En osaa päättää onko se bändin paras levy, mutta kyllä se ainakin soundeiltaan paras on niistä.
 
Kympin lättyjä ovat kyllä kaikesta huolimatta. Belvederen levy toimii loppujen lopuks aivan vitin hyvin noillakin soundeilla niinkun sanoit. Sellanen aika terävän räkäinen middle-voittoisuus kuuluu, mut se oikeestaan häiritsi vaan sillon kun kuuli ekoja kertoja, tänäpäivänä en lähtis muuttamaan mitään, en ees sitä basaria.
Exile In Oblivionilla ehkä häiritsee taas rummut eniten, niissä olis pitäny nimenomaan olla enemmän sitä terävyyttä ja tiukkuutta - mutta tässä homma olis voitu pelastaa ehkä vaan tarkemmalla soitannalla. Esim. Never Speak Againin 1:40 alkavassa osassa häviää lopussa snare melkein kokonaan. Muuutta Jordan Burns tuntuu välillä olevan vähän huoleton levyillä... Luottaako liikaa miksaajaan? :) Keikoilla vetää kyllä hyvin ja raivolla!

kaaliaivo: Vertailun vuoksi, monet analogiset pedaalit ovat nykyään haluttua vintagea. Niiden soundia pidetään hyvänä ja hinta on sen mukaisesti todella korkea. Pikkupuodit tekevät boutique pedaaleita ja myyvät hyvillä hinnoilla. Samoin putkivahvareita tehdään edelleen kovalla tahdilla ja hyvin nekin menevät kaupaksi.
 
Tuossa on toisaalta myös kääntöpuolensa. Nimittäin tuo "ennen-oli-parempi" -asenne näyttäytyy kitarakamojen suhteen usein vain vanhan imitointina. Uusia innovaatioita ei kaivata tahi vaadita. Se muka-vintage ja muka-vanha relic-Strato ja överiäänekäs 30-vuotta vanha Marsu on isolle osalle jengiä paljon kuumempaa hottia kuin ne tämän päivän keksinnöt (ja tulevaisuuden arvovehkeet). Eikä siinä mitään, mutta kyllä tuo tiettyjen piirien yletön vanhan haikailu vähän välillä ihmetyttää..
 
Toki itekin nautin laadukkaista putkipeleistä ja klassista vuosikertakapuloista (joita en kylläkään omista, damn it), mutta paljon hyvää kamaa tehdään myös nykypäivänä.
 
Niissä vanhoissa Zepukoissa, Hendrixeissä ja vastaavissa on todella paljon hyvää omaan korvaan, kuten dynaamiset rumpusoundit ja hyvällä tavalla livemäinen meininki (ei turhaan putsailtu virheitä ym.), mutta kyllä äijät olisivat ehkä miettineet joitain ratkaisuja toisen kerran myöhempinä vuosina. Esim. nämä pannauskokeilut, jotka 60-luvun lopulla olivat salettiin mahtavia, kuulostavat nykyään aika hassuilta. Eivätkä ne kaikki kitarasounditkaan ihan uskomattomia olleet, monet sirisivät ja pörisivät aikas rujosti.
 
Eli en valitse puolta tässä asiassa :)

sub zero: oli niillä ihan kunnon levy-yhtiön kans sopimus (käytössä tolla levyllä jopa rumpukone ihan ensimmäisten joukossa). ootko kuullu niiden edellisen levyn? soundi tolla mainitulla levyllä varmaan heijastelee artistin mielentilaa
 
Olen lukenut jostain Guitar Playerin huhut ja juorut -numerosta, että ton Theres a riot... levyn soundien tunkkaisuus johtuisi siitä, että itse Sly Stone otti tavaksi iskeä naisia silleen että lupas et ne pääsee laulamaan taustoja niitten uudelle levylle. Sit se ihan oikeasti äänitti ne laulut siihen moniraitanauhalle uskottavuuden lisäämiseksi. Kun sitten se kuitenkin aina jyräs ne pois seuraavana aamuna niin se nauha vähän huononi joka kerta, eli tän jutun mukaan tuon levyn soundit pilasi bändinjohtajan libido.

kaaliaivo: Minä inhoan äärikapitalistisen yhteiskunnan iskusanoja: kvartaalitalous, innovaatio, lisäarvo, huippuosaaminen. Jokaisen firman pitää neljä kertaa vuodessa "uudistua" ja osoittaa olevansa iskukykyinen osakemarkkinoilla.
 
Et kai tätä mun tekstistä löytänyt? Tuota en todellakaan meinannut. Lähinnä hain semmosta kriittisen kuluttamisen ideaa, mutta ohi tais mennä :P
 
Mun mieiestä näitä firmoja ei vaan tartte päästää liian vähällä - nämä mm. Fenderin ja Gibsonin jatkuvat uusintapainokset eivät ole lopulta uusia tuotteita, vaan sitä samaa settiä mitä on myyty vuosikaudet. Toki juuri kitaroissa tuo kehitys voi olla rajatumpaa, mutta esim. digipuolella on varmasti paljon uusia hyödyllisiä juttuja tulossa lähivuosina. Ainakin nyt sinne efekti- ja studiolaitteiden saralle.
 
Kyllä sitä luovuutta sopii odottaa ihan samaan tapaan näiltä jättifirmoilta kuin meiltä artisteiltakin.
 
Epäilemättä tehdään, mutta esim. monen nykypäivän huippuputkivahvistimen kytkentäkaavio
ei sisällä mitään olennaisia eroja 40 vuotta vanhaan tekniikkaan verrattuna.
 
Paitsi paremmat master-volumet ja järkevämmät teholukemat ;)

sikki-six: Et kai /äärikapitalismia/ mun tekstistä löytänyt? Tuota en todellakaan meinannut. Lähinnä hain semmosta kriittisen kuluttamisen ideaa, mutta ohi tais mennä :P
 
En, en. Kunhan avauduin. Taisi olla vaistonvarainen reaktio "innovaatio" iskusanaan. En yrittänyt syyllistää. :-)

Bruce Springsteen: Greetings From Asbury Park N.J.
Tosin monia levyn soundit tuntuvat haittavan paljon enemmän kuin minua.

Folcce: Bruce Springsteen: Greetings From Asbury Park N.J.
Tosin monia levyn soundit tuntuvat haittavan paljon enemmän kuin minua.
 
Puhutaanko nyt sekä vinyyli- että CD-versiosta? Otin nimittäin kuunteluun Darkness on the edge of townin vinyylin ja siinä on kyllä soundissa eroa CDseen niinkun yöllä ja päivällä. Ehkä se kohta julkaistava remasteroitu spesiaalipainos masteroidaan vähän inhimillisemmin.

rybk: Puhutaanko nyt sekä vinyyli- että CD-versiosta? Otin nimittäin kuunteluun Darkness on the edge of townin vinyylin ja siinä on kyllä soundissa eroa CDseen niinkun yöllä ja päivällä. Ehkä se kohta julkaistava remasteroitu spesiaalipainos masteroidaan vähän inhimillisemmin.
 
Greetingsin vinyyliä en ole kuullut, mutta uskoisin että ongelman juuret on ihan tuotannossa asti. Kahden ekan levyn kohdalla asiasta rutistaan muistaakseni Brucen historiikissakin. Vasta BTR:lla soundit hierottiin kuntoon.
 
Itellä on Darknessista tuo 2003 "remasteroitu" versio ja ei ne ihan timantit tosiaan ole soundit siinäkään.

Folcce: Greetingsin vinyyliä en ole kuullut, mutta uskoisin että ongelman juuret on ihan tuotannossa asti. Kahden ekan levyn kohdalla asiasta rutistaan muistaakseni Brucen historiikissakin. Vasta BTR:lla soundit hierottiin kuntoon.
 
Itellä on Darknessista tuo 2003 "remasteroitu" versio ja ei ne ihan timantit tosiaan ole soundit siinäkään.
 
Tarkoitin tolla spessuversiolla sitä laitosta, joka on tuloillaan ja samantyyppinen kuin se Born to Runin CD+DVD versio.

rybk: Tarkoitin tolla spessuversiolla sitä laitosta, joka on tuloillaan ja samantyyppinen kuin se Born to Runin CD+DVD versio.
 
Joo niin arvelinkin. Siks laitoin lainausmerkit, ei kai sille soundille oo oikeasti mitään 2003 tehty. Onko siitä muuten mitään ihan varmaa varmaa tietoa että se on tulossa ja milloin? Loogistahan se olisi ollut julkaista viime vuonna mutta oli kiertue ja 2009...? Pomon aikatauluista ilmeisesti kiinni.

Folcce: Greetingsin vinyyliä en ole kuullut, mutta uskoisin että ongelman juuret on ihan tuotannossa asti. Kahden ekan levyn kohdalla asiasta rutistaan muistaakseni Brucen historiikissakin. Vasta BTR:lla soundit hierottiin kuntoon.
 
Itellä on Darknessista tuo 2003 "remasteroitu" versio ja ei ne ihan timantit tosiaan ole soundit siinäkään.
 
Ei kait Darknesista ole 2003 remasteroitu versiota? Mun mielestä vasta nyt on tulossa/tullut. Vain Born To Run ja Essential -kokoelma on remasteroitua Brucea. E: olikin korjaus jo tuossa yllä.
 
Ainakaan The Wild, The Innocentin (LP) soundeissa ei ole mitään vikaa, päin vastoin, ilmavaa ja svengaavaa, jollaista Brucella ei ole sen jälkeen ollut kuin livenä. Ei se eka levykään ole mikään huonosoundinen, ehkä hieman kevyt ja dylanmainen myöhemmälle "rockin tulevaisuudelle". Tracks boxilla on ehkä vielä paremmilla soundeilla noita tuon ajan äänityksiä kuin ekalla levyllä, mutta Wild kyllä peittoaa soundeillaan melkein kaikki tuon ajan vastavan tyyliset levyt.