Rummut: rumpukamat ›

Kuulostaa aika liialliselta dempiltä. Pyyhe rullattuna niin, että molempiin kalvoihin pyyhe yltää ja ehkä hiukan nousee lyöntipuolella ylemmäksi.
 
No, en kyllä ole itsekään koskaan eteismattoa kokeillut ;-)
 
...mutta ei semmoinen varmaan paljon pyyhettä enempää demppaa. Saman verranhan niissä on suunnilleen massaa (oletten tietty että kyseessä on räsymatto tai vast., ei semmonen siivousfirmaversio ;-).
 
No no. Ei ihan niin löysälle kuitenkaan. Kohta saa keräillä t-ruuveja lattialta. Ja bassorummussakin on dynamiikkaa, jota voi käyttää. Soisi rummun toimivan kaikilla voimakkuuksilla.
 
Ehdotus oli siis, että aloittaa kokonaan löysistä kalvoista, nostaa neljäsosakierros kerrallaan virettä välillä polkien / soundia kuunnellen kunnes alkaa löytyä oikeankuuloinen soundi. Ei se että kalvot jätettäisiin kokonaan löysiksi.
 
Ja edelleen olen kyllä sitä mieltä että soitettaessa korkeassa Jazz -epävireessä olevaa bassaria hiljaa huonossa tilassa ollaan aika kaukana "normaalista" poppissoundista... Bonhamin bassari puolestaan taas ei minusta ollut mitenkään erityisen korkeassa vireessä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=cRuTcnd8YLU
 
...tuskinpa on edes yhtä kokonaista kierrosta kirrattu siitä kun viritysruuvit alkavat ottaa kiinni. Taitaa olla vielä ambassadorit tai muut vastaavat ohuet kalvot käytössä, jolloin tuollaiseen vireeseen ei kalvoja kovin paljoa tarvitse kiristää.
 
Meikäläisen tarkoittama Jazzivire on lähempänä Bonhamin isotomia kuin bassaria.
 
PS. Usein myös hiukan kireämpi rumpu kuulostaa ulos paljon matalammalta, kuin omalle paikalle. Liian löysälle viritetty rumpu on voimaton tussahdus. Virppa ja tomit samoin. Kalvokin menee helposti lommoille, jos se on löysällä. Reboundia ei ole ja soittotuntuma on huono.
 
Toki. Itsekin viritän yleensä settini aika napakaksi, etenkin snaren. Demppiä on yleensä vaan bassarissa (mulla on semmonen t-kaupasta ostettu tyyny, joka ottaa hieman kumpaankin kalvoon kiinni - isompi kuin pyyhe, muttei paljon), muut rummut koitan saada ennemminkin pitkään soiviksi.
 
Mutta tässä tapauksessa jotenkin jäi sellainen mielikuva ettei kysyjä ole isommin virittänyt rumpujaan vaan enemmänkin vaan "kiristänyt kalvoja". Siksi ehdotin tuota täysin löysästä lähtöä ja KUUNTELUA.
 
Ja muistathan että kysyjän kuvailema (ja inhoama) nykysoundi oli tällainen:
 
"Ääni kuulostaa siltä, kuin hakkaisi johonkin onttoon suureen tyhjään pataan, jossa on todella kireälle pingotettu kalvo."