Etno, proge, latin ›

... Eikös tässä kuolinpäivän aikoihin ollut spekulaatiota, että Wrightin suuri toive oli vielä yksi Floyd-keikka tjsp?
 
Nehän oli jo soittamassa kunnes festari ylläpito kieltäyty vetoamalla aikatauluihin. . .
kumma sinänsä..
..
..
..
..
harvinaisen kumma.

Tänään oli aika mainio kuvistunti. Opettaja laittoi tavan mukaan taustamusiikkia soimaan työntekoa mukavoittamaan, ja perkele Pink Floydiahan se oli. Piristi päivää kummasti.

Aryon: Tänään oli aika mainio kuvistunti. Opettaja laittoi tavan mukaan taustamusiikkia soimaan työntekoa mukavoittamaan, ja perkele Pink Floydiahan se oli. Piristi päivää kummasti.
 
OT:
Lyseossa olit siis kuviksessa. Jos olet muuten muskarista niin liityppä huoneeseen....

Aryon: Tänään oli aika mainio kuvistunti. Opettaja laittoi tavan mukaan taustamusiikkia soimaan työntekoa mukavoittamaan, ja perkele Pink Floydiahan se oli. Piristi päivää kummasti.
 
Lyön satasen vetoa, että biisi oli Shine on You Crazy Diamond.

SnowCrow: Lyön satasen vetoa, että biisi oli Shine on You Crazy Diamond.
 
Sepä se. Voitit pelin. Ja ylempään viestiin: ihan lyseon poikia olen.

Aryon: Tänään oli aika mainio kuvistunti. Opettaja laittoi tavan mukaan taustamusiikkia soimaan työntekoa mukavoittamaan, ja perkele Pink Floydiahan se oli. Piristi päivää kummasti.
 
Taidetaan olla samalla kurssilla. Kyllä se Pink Floyd kuviksen tuntia mukavasti piristi.

Ostin eilen A Momentary Lapse of Reasonin. Se soi just nyt soittimessa. Ekojen kuuntelujen jälkeen yltää ihan ok-levyksi, tosin Floydin tasolla jonkinlainen pettymys. Myös Watersin lähtöjen myötä palkatut biisintekijät ottaa hieman päähän, varsinkin kun levyn parhaat biisit on kuitenkin Gilmourin itsensä säveltämiä kokonaan. Masonin sähkörummutteluun suhtaudun myös varauksella.

Olen tässä koettanut perehtyä sekalaisiin ääni- ja kuvatallenteisiin joita Dave Gilmour on pannut ulos tällä vuosikymmenellä. Siellä on paljon loistavia vetoja. On erittäin todennäköistä että Remember That Night -dvd:n ensimmäisen Comfortably Numbin, sen jossa Bowie laulaa, jälkimmäinen kitarasoolo on paras koskaan kuulemani kitarasoolo. Täysin huikea suoritus.

velipesonen: On erittäin todennäköistä että Remember That Night -dvd:n ensimmäisen Comfortably Numbin, sen jossa Bowie laulaa, jälkimmäinen kitarasoolo on paras koskaan kuulemani kitarasoolo. Täysin huikea suoritus.
 
Meikän mielestä aika perus Gilmourin veto tohon biisiin, hyvä se on tottakai. Silti omasta mielestäni herralta löytyy paljon kovempiakin sooloja, esimerkkinä vaikkapa Echoes ja Dogs.

Tigerstedt: Meikän mielestä aika perus Gilmourin veto tohon biisiin, hyvä se on tottakai. Silti omasta mielestäni herralta löytyy paljon kovempiakin sooloja, esimerkkinä vaikkapa Echoes ja Dogs.
 
Tästä tulikin mieleen että löytyykö Animals-kiertueelta ollenkaan livemateriaalia? Watershan on vetänyt omilla keikoillaan ainakin Dogsin, ja Gilmourin In Concert DVD:llä yleisöstä ehdoteltiin että "something from Animals, please" johon David vastasi että "We'd still be here after turf-out time if we did that".

Chips: Tästä tulikin mieleen että löytyykö Animals-kiertueelta ollenkaan livemateriaalia? Watershan on vetänyt omilla keikoillaan ainakin Dogsin, ja Gilmourin In Concert DVD:llä yleisöstä ehdoteltiin että "something from Animals, please" johon David vastasi että "We'd still be here after turf-out time if we did that".
 
http://braindamage.libsyn.com/index.php?post_category=podcasts
 
Tuolla joitakin keikkoja podcasteina, mutta kuvallisesta matskusta en ole kyllä kuullut missään. Kiva olisi nähdä, jos moista on olemassa.

Tigerstedt: Meikän mielestä aika perus Gilmourin veto tohon biisiin, hyvä se on tottakai. Silti omasta mielestäni herralta löytyy paljon kovempiakin sooloja, esimerkkinä vaikkapa Echoes ja Dogs.
 
Minun korvaani tuo Numb on paras koska kaikenlainen varman päälle pelaaminen loistaa täysin poissaolollaan. Kappaleesta on julkaistu kasapäin live-versioita ja kaikkiin muihin, mitä olen kuullut, mahtuu muutama "varma" nuotti. Yleisilmeensä kammottavuudessa Pulsen Numb on ehkä kaikkein järisyttävin.

Onko Pompeiin legendaarisen keikan Director's Cut-versio kannattava ostos vai kannattaako ostaa alkuperäne versio?

Jokapaikanapina: Onko Pompeiin legendaarisen keikan Director's Cut-versio kannattava ostos vai kannattaako ostaa alkuperäne versio?
 
Onhan se. Mabenin uusi leikkaus animaatioineen on ihan kaameaa paskaa, mutta bonuksena mukana on myös se alkuperäinen teatteriversio, eli saat alkuperäisen + vähän kaikenlaisia bonuksia.

kepe-5: Onhan se. Mabenin uusi leikkaus animaatioineen on ihan kaameaa paskaa, mutta bonuksena mukana on myös se alkuperäinen teatteriversio, eli saat alkuperäisen + vähän kaikenlaisia bonuksia.
 
Ahaa, sittenhän kipaisen tänään ostaan sen! Täällä Tampereella Anttilassa se maksaa kympin muistaakseni

Minusta Pompeiin Director's Cut on erittäin kivaa katsottavaa, myös animaatiot ja muu avaruus-sälä. En näe siinä mitään huonoa tai mautonta edes. Haastattelut ovat mielenkiintoisia ja sekaan leikatut otot metrojunasta oikein mukavia.
 
Soitannollisesti bändi on aavistuksen kuivakka ja vähän hevahtava.

velipesonen: - - Soitannollisesti bändi on aavistuksen kuivakka ja vähän hevahtava.
 
Minun korvaani koko bändi soittaa ihan helvetin hyvin. Oikeastaan toiseksi paras liveäänite heti sen aiemmin mainitun Ummagumman jälkeen ja ihan parhaita tallenteita yhtyeeltä yleensäkin. Etenkin ne Pompeijissa tehdyt otokset sopivat niin uskomattomasti siihen koko asetelmaan, omana suosikkinani usein unohdettu A Saucerful Of Secrets.
 
Niin ja täytyy myös muistaa usein koko yhtyeen heikoimpana musiikillisena lenkkinä pidettyä Nick Masonia, joka soittaa aivan taivaallisesti. Ehkäpä ikimuistoisin affairi Pompeijista on se Nickin hukkaama rumpukapula, mutta yleisestikin mies soittaa aivan uskomatonta settiä.

21.00 _JIM D Henkilökuva: Pink Floyd
 
Näitä jimin dokkareita en oo katellu, mut tämä on kuulemma ihan asiallinen tapaus.

Johtuukohan lämmöstä vai kuumuudesta kun Pompeiin vire vaeltaa. Careful of That Axen perussävel vaeltaa myös mielenkiintoisella tavalla eri äänitteillä.
 
Hauskaa kun Nick Mason toteaa vuonna 1972: "We are in danger to become a relic of the past".