Rummut: soittaminen ›

jazzmies: Tämä vahvistaa kyl' ennakkokäsityksiäni Steve Jordanin soitosta - mukagroovavaa epärummutusta. Täydellisen väärä komppi tuollaiseen kappaleeseen. Jordanilla on suurempi ego kuin kappaleella. Jordanista on nopeasti tullut rumpalien rumpali, koska hän yrittää säveltää piisit uudelleen rummuillansa. Sitä paitsi hänen saundinsa on niin "yli" kaikkea, ettei uskoisi bassaria, virveliä ja haitsua soittavan saman kaverin. Olettekos kuulleet kaverista nimeltä John Robinson Jr.? Hän näet rakastaa musiikkia enemmän kuin rummutusta!
 
Itse en ole alkuunkaan samaa mieltä. Biitti on siisti ja istuu mun mielestä biisiinkin nätisti. Lisäksi diggaan Jordanin soundista ainakin näissä John Mayer -jutuissa suuresti.

Olettekos kuulleet kaverista nimeltä John Robinson Jr.?
 
Älä turhaan lausu herrasi, sinun jumalasi nimeä!

jazzmies: Tämä vahvistaa kyl' ennakkokäsityksiäni Steve Jordanin soitosta - mukagroovavaa epärummutusta. Täydellisen väärä komppi tuollaiseen kappaleeseen. Jordanilla on suurempi ego kuin kappaleella. Jordanista on nopeasti tullut rumpalien rumpali, koska hän yrittää säveltää piisit uudelleen rummuillansa. Sitä paitsi hänen saundinsa on niin "yli" kaikkea, ettei uskoisi bassaria, virveliä ja haitsua soittavan saman kaverin.
 
Steve on minun suosikkini yhdeksi musikaalisimmista rumpaleista. Kieltämättä tässä näytteen tapauksessa rummut kuulostivat hiukan irrallisilta, mutta yleensä Steve onnistuu. Kompit ovat aika isoja ja hengittäviä. Snare on yleensä melko omintakeisesti soundaava.
 
Donald Fagenin Walk Between Raindrops on aika tiukka paketti tuon edellisen vapauden vastapainoksi: http://www.youtube.com/watch?v=KKmOI12oHqE
 
Olettekos kuulleet kaverista nimeltä John Robinson Jr.? Hän näet rakastaa musiikkia enemmän kuin rummutusta!
 
Olen kuullut. Hyvä rumpali ja iso itsetunto.

jazzmies: Tämä vahvistaa kyl' ennakkokäsityksiäni Steve Jordanin soitosta - mukagroovavaa epärummutusta. Täydellisen väärä komppi tuollaiseen kappaleeseen. Jordanilla on suurempi ego kuin kappaleella. Jordanista on nopeasti tullut rumpalien rumpali, koska hän yrittää säveltää piisit uudelleen rummuillansa. Sitä paitsi hänen saundinsa on niin "yli" kaikkea, ettei uskoisi bassaria, virveliä ja haitsua soittavan saman kaverin.
 
Let's agree to disagree.
 
Mun käsityksen mukaan Steve Jordan on työllistynyt nimenomaan sillä että hän osaa työnantajiensa mielestä soittaa sopivilla (ei aina sovinnaisimmilla) soundeilla ja kompeilla.
Ja miten niin nopeasti, jo 80-luvulla hän soitti mm.Pretendersien Don't get me wrong:illa ja juurikin Donald Fagenin levyillä ja kyllä hänet silloinkin jo huomattiin. Eli pitkää ja tasaista uraa hän on tehnyt. Ehkä nuoremmat jampat tunnistavat hänet nykyään dvd-julkaisunsa takia paremmin kuin ennen.
Olen kuullut useasta paikasta, että Steve oli kylläkin nuorempana etukenoliiton miehiä vähän liiaksi, ja kypsyi soittajana vähän myöhemmin.
En muuten ymmärrä mitä tarkoittaa "täydellisen väärä komppi tuollaiseen kappaleeseen."
 
Tässä yksi oma lempiraita John Mayerin kappaleista. Jordan soittaa tuossa niin hiton hienosti, aivan täydellistä herkkua mun korvaan. Niin ja on hänen tuottama levy myös.
http://www.youtube.com/watch?v=TvLxOSxl35A&feature=related

markkuliini: Tässä yksi oma lempiraita John Mayerin kappaleista. Jordan soittaa tuossa niin hiton hienosti, aivan täydellistä herkkua mun korvaan. Niin ja on hänen tuottama levy myös.
http://www.youtube.com/watch?v=TvLxOSxl35A&feature=related
 
Mulla John Mayer on yksi harvoja juttuja, joka on tullut uutena muusikkona vakiokuunteluun viime vuosina. Tämä oli hyvä esimerkki hyvin soitetusta ja hyvällä fiiliksellä vedetystä rumpuraidasta. Tosin biisikin on onneksi mainio.
 
Toinen hyvä esimerkki samalta levyltä. http://www.youtube.com/watch?v=Sv_FM0OlXtc&feature=related
Ei taatusti ole ylisoitettu ja rumpaleille tarkoitettu rumpuraita. Aivan superhieno sisääntulo ja meininki todella kohdillaan.

markkuliini: Mun käsityksen mukaan Steve Jordan on työllistynyt nimenomaan sillä että hän osaa työnantajiensa mielestä soittaa sopivilla (ei aina sovinnaisimmilla) soundeilla ja kompeilla.
Pelkistetyillä ja läpitunkevan vahvoilla kompeilla useinkin. Aika dominoiva rumpali kieltämättä. Minun Steve Jordan -suosikkilevytys on Andrew Strongin "Strong" (v. 1993). Onpahan mahtavasti rullaava levy, eikä "Vahva-Antti" itsekään mikään piipittäjä ole. AC/DC-coverkin mahtunut mukaan.

jazzmies: Tämä vahvistaa kyl' ennakkokäsityksiäni Steve Jordanin soitosta - mukagroovavaa epärummutusta. Täydellisen väärä komppi tuollaiseen kappaleeseen. Jordanilla on suurempi ego kuin kappaleella. Jordanista on nopeasti tullut rumpalien rumpali, koska hän yrittää säveltää piisit uudelleen rummuillansa. Sitä paitsi hänen saundinsa on niin "yli" kaikkea, ettei uskoisi bassaria, virveliä ja haitsua soittavan saman kaverin.
 
No mutta sittenhän se istuu John Mayerin bändiin kuin nenä päähän. Mä en kerta kaikkiaan keksi, kuinka insinööri pitäisi olla löytääkseen siitä musasta jonkinlaista "hyvää meininkiä". Tai no jos sellaisesta tykkää, mutta olisi ainakin Ray Charlesia raiskaamatta. Jordani on kyllä taitava ja varmaan soittanut jollain hyvälläkin levyllä (oisko suosituksia kellään?), mutta kyllä hyppää munkin makuun korville vähän liikaa. Sama ongelma ainakin yhdellä tuottamallaan Buddy Guyn levyllä.
 
Olettekos kuulleet kaverista nimeltä John Robinson Jr.? Hän näet rakastaa musiikkia enemmän kuin rummutusta!
 
Svengaa kovemmin kuin kaikki gospelchops-miehet yhteensä!

arse: No mutta sittenhän se istuu John Mayerin bändiin kuin nenä päähän. Mä en kerta kaikkiaan keksi, kuinka insinööri pitäisi olla löytääkseen siitä musasta jonkinlaista "hyvää meininkiä".
 
Ihan hyvä kommentti. Mulla tuo John Mayer koskettaa samaa kohtaa kuin Steely Dan. Vähän pervoa, ja ennen olisi hävettänyt myöntää. Nykyään nautin julkisesti, vähän punastellen vain. Enkä ole ainoa, aika moni soittajakin tuota on myöntänyt fanittavansa. Itse tutustuin Kaakkurin suosituksesta.
 
Mulle kaikessa musassa ei tarvi olla sitä multaa/räkää vaikka se ihan kiva jutska onkin. Rajansa toki kaikessa, mut ei tuo sodi mitekään mun maussa vaikka sitten jonkun Fela Kutin kanssa.

...mutta olisi ainakin Ray Charlesia raiskaamatta Nyt en ymmärrä. Voisitko selittää.

http://www.youtube.com/watch?v=YOhDcPcQEik&feature=related
 
Tää vie kyllä kielen suusta.... kattokaa toi soittamas viel 7vuotiaana. täytellinen lahjakkuus!

hollmi-5: Nyt en ymmärrä. Voisitko selittää.
 
No Ray Charlesin biisihän tuo alunperin. Hieman ironista minusta on syyttää jotakuta Ray Charlesin (biisien) raiskauksesta. Gospel-musiikin raiskauksestahan kun syytettiin Ray Charlesia kun hän kehitti uutta musiikityyliä nimeltä 'soul', ja aikamoinen lainailija oli itsekin kun kirjoitti biisejä omiin nimiinsä. Minusta siksi aika sallittu ja epäpyhä kohde lainailuun, tyyiin "is raping the rapist a rape?"

markkuliini: No Ray Charlesin biisihän tuo alunperin. Hieman ironista ja huvittavaa minusta on syyttää jotakuta Ray Charlesin (biisien) raiskauksesta. Gospel-musiikin raiskauksestahan kun syytettiin Ray Charlesia kun hän kehitti uutta musiikityyliä nimeltä 'soul', ja aikamoinen lainailija oli itsekin kun kirjoitti biisejä omiin nimiinsä.
 
Ray oli kyllä melkoinen mulkero, joten kuka kumma siitä on pyhimyksen tehnyt ja missä välissä näin kävi?
 
Musiikki on yhteinen asia ja jos joku toisen sävellyksen ottaa ja soittaa oman näkemyksen, mutta ei omanaan (sävellyksenä), niin sehän on pikemminkin kunnianosoitus.

markkuliini: Ihan hyvä kommentti. Mulla tuo John Mayer koskettaa samaa kohtaa kuin Steely Dan. Vähän pervoa, ja ennen olisi hävettänyt myöntää. Nykyään nautin julkisesti, vähän punastellen vain. Enkä ole ainoa, aika moni soittajakin tuota on myöntänyt fanittavansa. Itse tutustuin Kaakkurin suosituksesta.
 
Mulle kaikessa musassa ei tarvi olla sitä multaa/räkää vaikka se ihan kiva jutska onkin. Rajansa toki kaikessa, mut ei tuo sodi mitekään mun maussa vaikka sitten jonkun Fela Kutin kanssa.
 
Ei se räkä toki mikään itseisarvo ole, en mäkään sitä kaipaa esimerkiksi Duran Duraniin, mutta jamihenkiseen kitara(trio)rokkiin ehkä kuitenkin vähän. Vertailukohtina ovat tässä tapauksessa esimerkiksi Rory Gallagher, Jon Spencer Blues Explosion ja Hendrixin pumppuja en viitti edes mainita. En siis tosiaankaan meinaa mitään että pitäisi olla kovempi kuin Henkka että on lupa vetää, mutta siinä tapauksessa omaperäisyys olisi kiva bonus ja siitä John Mayer saa minulta nolla pistettä. Mutta OSAA NE SOITTAA! MYÖNNÄN! EN KIELLÄ! :) Se ei vaan riitä mulle.
 
hollmi-5: Nyt en ymmärrä. Voisitko selittää.
 
OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ Mayerin Reiska-versiot ovat kuolettavan tylsiä ja niistä tulee paha mieli, jos tykkää mistään, mikä alkuperäisissä on hyvää. En osaa päättää onko pahempi I Don't Need No Doctor vai I Got A Woman. Toivottavasti niitä ei ole enempää.

arse: No mutta sittenhän se istuu John Mayerin bändiin kuin nenä päähän. Mä en kerta kaikkiaan keksi, kuinka insinööri pitäisi olla löytääkseen siitä musasta jonkinlaista "hyvää meininkiä". Tai no jos sellaisesta tykkää, mutta olisi ainakin Ray Charlesia raiskaamatta. Jordani on kyllä taitava ja varmaan soittanut jollain hyvälläkin levyllä (oisko suosituksia kellään?), mutta kyllä hyppää munkin makuun korville vähän liikaa.
 
Kuuntelin molemmat noista Mayerin kappaleista, ja kylläpä oli tuskaisa ja pitkä kymmenminuuttinen. Mietin matkalla, voiko noin ankeata ja sävellyksellisesti aneemista musiikkia olla. No voi toki, John Mayerin bändi. Jos musiikissa on tilaa, niin silloin yleensä muusikot soittavat jotakin pitääkseen homman hengissä. Tämän bändin konsepti on toisenlainen: jos kappaleessa ei tapahdu juurikaan mitään, ei soitossakaan tarvitse tapahtua.
 
Näin ollen Steve Jordan ei ole kaksinen petteri, koska hän ei soita tilanteen mukaan, vaan tuottajan pallilta hän näkee "vision", joka on ristiriidassa siihen nähden, mitä sävellys vaatisi ja kuinka nöyrästi kappaletta ja musiikillista tilaa/aikaa täytyisi lähestyä. Ja mitä tulee SJ:n musikaalisuuteen, niin mielestäni hän jää valovuoden esim. Abe Laboriel Jr:n ratkaisuille millä tahansa hänen soittamallaan kasetilla.
 
Ja kaiken lisäksi hänen soitossaan ei ole groovea. Hän yrittää groovata (verbi), mutta hänen raidoistaan puuttuu rytmi-idea, groove (subst.), joka jo itsessään alkaisi generoida groovaavaa soittoa. Pelkkä time ei riitä, minulle!
 
Väijyin läpi SJ:n kredittilistan allmusicista, ja silmiin ei hypännyt kovin klassisia levyjä. Bonnie Tylerin 'Total Eclipse of My Heart' on kasariklassikko, mutta sekin toimii muista ansioista kuin yksin rumpuraitansa takia.

arse: Vertailukohtina ovat tässä tapauksessa esimerkiksi Rory Gallagher, Jon Spencer Blues Explosion ja Hendrixin pumppuja en viitti edes mainita.
 
Hauska yksityiskohta tuosta allmusicin Jordanin (pitkästä) credit-listasta. Steve soittaa Jon Spencer Blues Explosionin Plastic Fangilla. :)

jazzmies:
Väijyin läpi SJ:n kredittilistan allmusicista, ja silmiin ei hypännyt kovin klassisia levyjä. Bonnie Tylerin 'Total Eclipse of My Heart' on kasariklassikko, mutta sekin toimii muista ansioista kuin yksin rumpuraitansa takia.
 
Meinasin listata tähän noita artisteja, mutta linkitänkin tähän tuon listan, niin voi kukin itse väijyskellä tämän työn jälkeä. :)
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:hvfoxqtjld6e~T4
 
En tiedä mikä määrittää klassikkoalbumin (se että se löytyy määrittäjän hyllystä?), mutta on tuolla aika iso kasa toudella isoja nimiä joille tämä "epämusikaalisuus" on kelvannut.
 
PS: Muistakaa karman lait. Välillä pitää kehua. ;)

jazzmies: Tämä vahvistaa kyl' ennakkokäsityksiäni Steve Jordanin soitosta - mukagroovavaa epärummutusta. Täydellisen väärä komppi tuollaiseen kappaleeseen. Jordanilla on suurempi ego kuin kappaleella. Jordanista on nopeasti tullut rumpalien rumpali, koska hän yrittää säveltää piisit uudelleen rummuillansa. Sitä paitsi hänen saundinsa on niin "yli" kaikkea, ettei uskoisi bassaria, virveliä ja haitsua soittavan saman kaverin. Olettekos kuulleet kaverista nimeltä John Robinson Jr.? Hän näet rakastaa musiikkia enemmän kuin rummutusta!
 
Mitä oot ottanu?

jazzmies: Tämä vahvistaa kyl' ennakkokäsityksiäni Steve Jordanin soitosta - mukagroovavaa epärummutusta.
 
Mä en kans kauheesti lämpene Jordanin soitosta, mutta tarkemmin ajatellen en lämpene sen tyylille. Ei mun mielestä sen soitossa ole mitään vikaa.

Oho, täällähän keskustellaan!
 
John Mayerissa tökkää allekirjoittanutta vähäsen se, että se on ikäänkuin "tyttöbluesia". Nätti poika soittaa kivaa bluusia eturivissä seisoville tytöille. "Rankimmissa" kohdissa vääntää naamansa itkuiseen irvistykseen osoittaakseen tunteikkuuttaan. Sanoituksetkin ovat enemmän tai vähemmän "tyttökamaa".
 
Kun olisi John vähän rumempi ja vähän vähemmän flirttaileva, niin voisin jopa tykätä.
 
:)