Bänditoiminta ›

Miten pidätte kiinnostuksen bänditoimintaan yllä? Vaikka biisit olisivat kuinka hienoja niin puuduttaako niiden jatkuva soittaminen? Alkaako soittaminen maistua työltä jossain vaiheessa? Alatteko ajatella kauppakäyntejä keikalla?
 
Kirjoitelkaa.

Se joko maistuu tai ei maistu. Harrastemielessä ei kannata väkisin vääntää, työnteko ei pidemmän päälle välttämättä tunnu aina niin mielekkäältä, mutta se on tosiaankin työtä.
 
Mä pidän mielenkiintoa yllä hankkiutumalla mukaviin soittoporukoihin ja teen aina sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Ei oo leipä kiinni musasta, niin ei tarvii kärvistellä turhissa projekteissa.

Täytyy kyllä myöntää, että kiinnostuksen kanssa on ajoittain pieniä ongelmia. Varsinkin silloin, jos on kolmatta tai neljättä viikonloppua putkeen keikalla jossain. Sitä rupeaa keikan aikana, jos nyt ei ihan kaupassa käyntiä, niin ainakin jotain muuta miettimään.
Kyllä se kiinnostus taas sitten aina pian kuitenkin palaa... varsinkin jos tehdään uusia biisejä ja saadaan uutta väriä toimintaan ja keikkailussa on parin viikon tauko.
Mutta pohjimmiltaan sitä kuitenkin soittaa juuri sen takia, että siitä tykkää eikä se oikeasti koskaan rupea kyllästyttämään... :)

Nyt uuden bändin myötä kiinnostus on aika kympissä. Mutta vanhan bändin kanssa oli välistä aika vaikeaa löytää sitä kipinää, viime keväänä tuli ainakin omalta osaltani tietyllä tavalla mitta täyteen, tehtiin kylläkin historiamme parhaat keikat kun oli putkeen normaalia enemmän keikkoja(siis meidän mittapuussa). Jotenkin sen jälkeen tuntui, että kaikki oli nähty sen bändin kanssa. Syksyllä tehtiin vielä paras nauhoituksemme, mutta ei se siltikään enää riittänyt mulle. Alkuvuodesta sitten irtisanoin itseni, minkä johdosta bändi hajosi ja rumpumiehen ja basistin kanssa pistettiin uusi pumppu pystyyn--> eilen oli eka keikka ja palaute oli yllättävänkin positiivista...

Itsekkin aika paljon pohdiskellut tätä.
 
Toisen, uudemman projekstin kanssa kiinnostus kympissä, mutta taasen vakavamman projektin kanssa ei oikein suju vaikka molemmat aivan hurvittelumielessä on. Eikä kummassakaan mitään erikoisen erikoista ole keikkoja tai muuta. Aluksi oli kyllä kiinostusta mutta se on siitä laskenut aika hyvää vauhtia. Ei uusia biisejä.

Alatteko ajatella kauppakäyntejä keikalla?
 
Kannattaa lähinnä miettiä että kiinnostaako yleisöä enää ikinä nähdä bändiä jonka soittajat näyttävät tekevän kauppalistaa mielessään, tai muuten vaan näyttävät ettei kiinnosta.
 
Tai no, ei tarvitse tuon ratkomiseen tuhlata aikaa sillä voin varmuudella vastata että oli sitten viimeinen kerta kun teidät joku siinä yleisöporukassa halusi nähdä.
 
Nauti esiintymisestä tai tee edes kaikille palvelus ja näytä siltä että nautit esiintymisestä.
 
edit. Ja jos tämä on ylitsepääsemätön ongelma niin kitara torille tai nuotioon jonka jälkeen ostamaan mato-onkea. Onkiessa saa olla kyllästynyt.

Sir Härö: Kannattaa lähinnä miettiä että kiinnostaako yleisöä enää ikinä nähdä bändiä jonka soittajat näyttävät tekevän kauppalistaa mielessään, tai muuten vaan näyttävät ettei kiinnosta.
 
Tai no, ei tarvitse tuon ratkomiseen tuhlata aikaa sillä voin varmuudella vastata että oli sitten viimeinen kerta kun teidät joku siinä yleisöporukassa halusi nähdä.
 
Nauti esiintymisestä tai tee edes kaikille palvelus ja näytä siltä että nautit esiintymisestä.
 
edit. Ja jos tämä on ylitsepääsemätön ongelma niin kitara torille tai nuotioon jonka jälkeen ostamaan mato-onkea. Onkiessa saa olla kyllästynyt.
 
Laivalla humppabändin kitaristi oli juurikin noin kiinnostunut:-). Ja näinpä saman kaverin sitten vähän myöhemmin telkkarissa, vaikka kuinka oli "kauppalistat" mielessä--> ehkäpä tuolla humppapuolella tuo on enemmän soveliasta?

Simo78: Laivalla humppabändin kitaristi oli juurikin noin kiinnostunut:-). Ja näinpä saman kaverin sitten vähän myöhemmin telkkarissa, vaikka kuinka oli "kauppalistat" mielessä--> ehkäpä tuolla humppapuolella tuo on enemmän soveliasta?
 
No humpasta en tiedä. Ne on kuulemma rahahommia joten raha-asiat humpatessa kai kuuluukin olla mielessä.

judged: Miten pidätte kiinnostuksen bänditoimintaan yllä?
 
Kyllä se pakosti kiinnostaa, kun leipä on kiinni siitä. Hiljaisina aikoina väkerretään studiossa tai laitetaan joku terapiaryhmä kasaan ettei kondis laske.
 
Vaikka biisit olisivat kuinka hienoja niin puuduttaako niiden jatkuva soittaminen?
 
Mulla on yks ryhmä, http://www.youtube.com/watch?v=gBwoO6uUPVw , jonka ralleja treenattiin kolme vuotta ennen ekaa keikkaa. Vaikka oli loistobiisejä, niin pakko myöntää että välillä vähän puudutti. Toisaalta, sitten kun keikan aika koitti, oli hieno fiilis tarjota yleisölle helvetin kovassa iskussa oleva bändi. Ei haitannut vaikka koko paska kuvattiin ja äänitettiin.Siinä mielessä tommoinen helvetillinen hionta ja puleeraus tuottaa aina positiivisen tuloksen, vaikka välillä meinaa usko loppua koko touhuun.
 
Alkaako soittaminen maistua työltä jossain vaiheessa?
 
Joo, silloin kun illassa soitettavien settien määrä on epäsuhteessa saatavaan rahamäärään nähden.
 
Alatteko ajatella kauppakäyntejä keikalla?
 
Yhdellä laivahumppapätkällä (pari viikkoa), taisin syyllistyä hesarin lukemiseen keikan aikana.Tilanteessa jossa yleisöä ei olis voinut vähempää kiinnostaa nurkassa ratkuttava huttuorkesteri.Tosin ei mekään oltu kovin kiinnostuneita niistä tanssilattialla horjuvista turakaisista, eli homma oli ihan tasapainossa.

Mulla ei oo jostain syystä koskaan ollut ongelmia säilyttää kiinnostusta bänditouhuihin. Johtuneeko siitä, että on aina saanut hyvien porukoiden kanssa touhuta ja kemiat ovat sopineet yhteen.
 
judged: Miten pidätte kiinnostuksen bänditoimintaan yllä?
 
Tekemällä paljon ja olemalla aktiivinen. Asettamalla tavoitteita ja tekemällä töitä niiden eteen.
 
Vaikka biisit olisivat kuinka hienoja niin puuduttaako niiden jatkuva soittaminen?
 
Ei puuduta, varsinkaan kun koko ajan syntyy myös uutta matskua. Paikalleen ei ole tarvinut koskaan jämähtää.
 
Alkaako soittaminen maistua työltä jossain vaiheessa? Alatteko ajatella kauppakäyntejä keikalla?
 
Kirjoitelkaa.
 
Ei kyllä vielä tähän mennessä koskaan. Keikkailu on ollut aina kivaa. Roudaaminen tosin on alkanut maistua jo "työltä" jossain vaiheessa.
 
Musan harrastaminen ja tekeminen on aina ollut mulle kivaa. Tosin en ole koskaan edes harkinnut tekeväni sellaista musan parissa mistä en itse pidä paljoa. Jos soittaisin jossain keikkailevassa coverbändissä ja settilista olisi keikasta toiseen sama niin varmaan kyllästyisin alta aikayksikön. Tosin, coverbändiin en koskaan lähtisikään soittamaan. Mulle on tärkeää itsensä toteuttaminen ja siihen on toistaiseksi ollut mahdollisuus eikä ole käynyt toiminta tylsäksi koskaan.
 
E: ja motivaatiota tekemiseen tosin olisi paljon enemmänkin kuin mihin on aikaa ja rahaa.

Kun treenitauot venyy 2kk mittaisiksi säänöllisesti, niin alkaa pinna palaa. Orkkaa ei saa millään keikkakuntoon tällä tahdilla. Amatöörejä kun ollaan ja biisit omia.
 
Basistin vaihto tai oma ero alkaa olla lähellä.

Riku Rotten: Kun treenitauot venyy 2kk mittaisiksi säänöllisesti, niin alkaa pinna palaa. Orkkaa ei saa millään keikkakuntoon tällä tahdilla. Amatöörejä kun ollaan ja biisit omia.
 
Basistin vaihto tai oma ero alkaa olla lähellä.
 
Kannattaa ite rohkeesti lähtee. Parempi ennemmin ku myöhemmin. Kyl sä vielä siihen kultakantaan isket kunhan löytyy oikee juttu. Kysy itteltäs parantuuko meno basistia vaihtamalla -> tietysti jos siihen tulee semmonen superhyperunelma mies mut kuinka todennäköistä se sitten olisi...
 
Oman mielenkiintoni pidän yllä jatkuvasti tekemällä asioita tavoitteini hyväksi. Ja laaja-alaisesti. Joskus väsään biisejä, joskus äänittelen, otan yhteyttä/teen tuttavuutta uusien hyödyllisten kontaktien kanssa ja sit tietysti on ne bändin keikat+reenit.
 
Mutta missään nimessä ei kannata jättää toivoaan pelkän bändin varaan. Siinä on 2-5 henkilö jotka on pahimmassa tapauksessa ns. riskifaktoreita. Jos bändi menee vituiks, omat kuviot menee siinä samalla ja kiinnostus kuolee.
 
Mieti mitä teet nyt ja mitä haluat tehdä tulevaisuudessa (musiikin suhteen) lähde kartoittamaan reittiä ja tee niitä asioita reitin varrelta joihin olet kyvykäs.
 
Loppupeleissä kaikki on tuurista kiinni, mutta itsensä tuominen siihen tilanteeseen jossa tuuri ratkaisee vaatii ponnisteluja myös sen jälkeen kun nalli ei napsahtanutkaan.

Kyllähän se musiikki touhu on semmosta pitkäjänteistä joskus tuntuu että se on hullun hommaa.Omalta kohdalta pidän motivaatiota yllä reenaamalla ja jos oikein vituttaa kattelen uusia biisejä ja funtsaan.Eihän sitä jaksa keikoilla aina vääntää samoja juttuja.Mutta pojat pitäkää lippu korkealla vaikka joskus tuntuu että onni on hylännyt täysin.

Sitä täs on ittekki mietitty... Välillä on vahva tunne, on itte ainut jota kiinnostaa koko asia minkään vertaa, eli kyllä on aika vahvasti kiinnostus koetuksella ja usein.

Kiinnostus säilyy tavoitteita asettamalla ja niitä kohti pyrkimällä.

Trey: Kannattaa ite rohkeesti lähtee. Parempi ennemmin ku myöhemmin. Kyl sä vielä siihen kultakantaan isket kunhan löytyy oikee juttu. Kysy itteltäs parantuuko meno basistia vaihtamalla -> tietysti jos siihen tulee semmonen superhyperunelma mies mut kuinka todennäköistä se sitten olisi...
 

 
Ei tässä basistissa ole muuta ongelmaa kuin se, että "tärkeempää" tekemistä on liikaa. Kaikki hemmot on mukavia, ei kemiat varmaan vaihtamalla parane. Ja juuri saatiin pätevä mies soolokeppiin, into kasvoi huomattavasti. Ongelma on siis se, ettei pääse reenaamaan. Pari kertaa kuussa olisi jo juhlaa.
 
Kultakantaan ei juuri tulla pääsemään, johtunee siitä, että teen biisit. Coverit ei juurikaan kiinnosta. Punk.

Välillä pitäis kyllä pysähtyä ajattelemaan minkä takia soittaa ja harrastaa.
 
Itselläni päämäärätön treenaminen kyllä käy välillä puuduttamaan oikein kovastikkin mutta enemmän se soittamattomuus riipii kuin vaikka puhdas vanhojenkin biisien soittaminen...
 
Ja taas toisaalta miksi soittaa sellaisten ihmisten kanssa joiden ajatuksia/motiiveita pitäisi pohdiskella?
 
Koskaan ei voi tarpeeksi painottaa henkilökemiaa bänditoiminnassa, oli se sitten harraste tai ammatti.

HArVa: Välillä pitäis kyllä pysähtyä ajattelemaan minkä takia soittaa ja harrastaa.
 
Jouduin keikalle soittamaan 10v tauon jälkeen ja sepä oli mukavaa. Siitä sai taas kipinän. Ja soittaminen ylipäätään on mukavaa. Ei keski-iässä tarvii sen suurempaa motivaattoria. Tähtyshaaveet on karisseet. Tähtäimessä keikat ja äänitteen teko kotikonstein, kun noi vermeet on makuuhuonesoittelusta olemassa...

Kokemusta ei sinänsä hirveemmin ole, mut kyllä ne samatkin biisit menee, jos on hyvien tyyppien kanssa. Jos oikeesti rakastaa sitä soittamista ja niitä ihmisiä ja uskoo bändin mahdollisuuksiin. (Siinä tapauksessa jos haluaa kehittää sitä bändiä johonkin suuntaan)