Yleistä keskustelua musiikista ›

Kokeillaas nyt tällaistakin..
 
Mikä asia missä tahansa musiikissa kuulosti viimeksi ihan stnan ässältä? Kaikki käy, musiikkityylistä ynnä muusta riippumatta. Jos vaikka osais kuunnella hyviä juttuja musiikissa, jota ei yleensä kuuntele, kun tästä ketjusta hakee hyviä vinkkejä.
 
Itse avaan pelin: Led Zeppelin - No Quarterin kitarariffi, joka alkaa kohdassa 1:01. Ihan helkkarin tiukka riffi ja ihan paras mikäliefuzz-soundi.

PMMP:n lautturi kokonaisuudessaan kolahti todella kovaa. En kuvitellut ikinä kuuntelevani tuon tyyppistä musaa, mutta minkäs teet... Todella demomainen saundimaailma, mutta melodia ja sanoitukset osuvat ja uppoavat.

Hypocrisyn Warpath. Tuo alkuriffi on vaan jotain niin tajutonta http://www.youtube.com/watch?v=DE7oX4mKcco

Beatlesin Come Together. Aikalailla kokonaisuudessaan mahtava, mutta jos jotain pitää eritellä, niin intron äänimaailma on aivan huikea. Soitto tiukkaa kun mikä. Ja hienot rumpusoundit.

Fender Bass VI The Curen 80-luvun jutuissa. Ihan uskomaton soundi.
 
Esimerkiksi vaikkapa tässä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=i-ll36koaeY&feature=related

T-Rexiltä Buick Mackane, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Uskomattoman hieno kappale, vaikka kitaran soundit ovatkin vähän mitä ovat.

Reef bändillä on useita nerokkaita kitarariffejä. Esim.
 
http://www.youtube.com/watch?v=n2uGz_FeOa0
 
On muuten pirun hyvä liveveto.
 
tai
 
http://www.youtube.com/watch?v=2--ersHZzto&feature=related

jonir: Itse avaan pelin: Led Zeppelin - No Quarterin kitarariffi, joka alkaa kohdassa 1:01. Ihan helkkarin tiukka riffi ja ihan paras mikäliefuzz-soundi.
 
Toi biisihän soitettiin nopeampana ja korkeampaa purkkiin, ja sitten hidastettiin tuohon tempoon. Siksi se kitarakin kuulostaa tuolta.

D-molli on kolissut aika hyvin tässä viimeaikoina.

päänahka: Toi biisihän soitettiin nopeampana ja korkeampaa purkkiin, ja sitten hidastettiin tuohon tempoon. Siksi se kitarakin kuulostaa tuolta.
 
Joo, näin tehtiin. Nerokas ajatus sinänsä, tuo tosi mielenkiintoisen fiiliksen. Ei sitä kai pudotettu kuin puoli sävelaskelta, näin ainakin jostain luin, mutta muokkaahan se soundia esim rummuissa yllättävänkin paljon. Muutenkin loistava soundimaailma tuossa biisissä.
 
Jatkan fiilistelyä vanhan rokin parissa: Deep Purplen Child in timen kitarasoolon alku, ja se kitarasoundi. Tais olla vedetty ES335:lla. Samapa se sinänsä millä on vedetty, mutta mieletön soundi.

Led Zeppelinin Ramble Onin se viulu/huilu/mikä lie soitin -kohta on aika hieno tänään.

loosah: PMMP:n lautturi kokonaisuudessaan kolahti todella kovaa. En kuvitellut ikinä kuuntelevani tuon tyyppistä musaa, mutta minkäs teet... Todella demomainen saundimaailma, mutta melodia ja sanoitukset osuvat ja uppoavat.
 
PMMP - Pariterapiaa kolisee.

Muutamia viime aikoina ihan luihin ja ytimiin menneitä sointukulkuja/riffejä:
 
Dire Straits- On every street: Riffi. Se yks soinnunkäännös tulee hieman puun takaa, jonka seurauksesta jää kyllä päähän soimaan.
Weather Report - Where the moon goes: Lopun revittelyn melodia + soinnut. Yrittää yhdessä kohdassa mennä johonkin mutta meneekin muualle.
Crowded House - Whispers and moans: Oletetun kertsin soinnut + taustalaulut. Hyvää sussailua ja harhauttelua.
Steely Dan - Rose darling: Kertsin taustalaulut.
Guns 'n Roses - Street of dreams: Radiosta ohimennen kuulin ja ensivaikutelma biisin harmonioista oli semmoinen, että niitä olisi vähän mietittykin. Pidin.
 
Laitan lisää kun muistan.

Steve Harrisin basso kolahtelee aika paljon.

Aerosmithin Live Bootleggi alkaa kivasti Back in the Saddlen riffillä. Se on aika kova.

Audioslaven Cochise biisin säkeen ja kertosäkeen riffit ja Ac/Dc:n Shake a legin säkeen riffi.

Green Dayn !Viva La Gloria!:n 1.09 jälkeen lähtevän revittelyn haikkaan hakatut 8-osat yhdessä tasaisesti 8-osina pompottavan basson kanssa luovat biisiin junan lailla eteenpäin kulkevan aivan hillittiömän draivin. Olen liekeissä!

Megadethin Holy wars... punishment duen (menikö oikein?) pääriffi...
Ai että kun iskee lujaa...

The Mark Fourin maanmainion I'm Leavingin (http://www.youtube.com/watch?v=aaSYD5svqxM ) alku - leijailevine kitaroineen ja hypnoottisine rumpuineen - on soinut päässä viimeiset pari kuukautta.
 
Toinen löytö The Freakbeat Scene -kokoelmalta on Marc Bolanin The Third Degree (http://www.youtube.com/watch?v=kcIXgZWVxrI ). Alku voisi tuskin ollakaan mainiompi.
 
Kolmantena suosikkina on ollut jo pitkään John Leytonin Lonely City, joka on ehtaa Joe Meek -tuotantoa; koukkuja löytyy vaikka kuinka tuimasti. Pisteet vetää etenkin kappaleen kertosäe (http://www.youtube.com/watch?v=vfSgiPy-zXM#t=0m56 ), joka osoittaa Leytonin varsin erikoiset laulunlahjat: varsinaista tekniikkaa on tuskin yhtään, mutta proletaarius viehättää sitäkin enemmän. Pakko rakastaa tuota nenä-ääntä.