Studiotyöskentely ›

Terve,
 
Kouluavustajan moninaiseen toimenkuvaani on kuulunut mm. musiikin säveltäminen, harjoituttaminen ja ohjaaminen erään viidennen luokan näytelmään. Projekti onnistui hienosti ja mielessäni sikisi ajatus musiikin levyttämisestä. Kun sitten tiedustelin luokassa innokkuutta lähteä tällaiseen jatkoprojektiin ja kaikki soittajat nostivat kätensä, on homma nyt vireillä ja tarkoitus toteuttaa kesän aikana.
 
Äänitän, miksaan, masteroin jne. kokonaan itse omassa tuoreessa kotistudiossani, ja kaikenlaiset teiltä kokeneemmilta tulevat vinkit kaikkiin projektin vaiheisiin liittyen ovat varsin tervetulleita.
 
Tässä muutamia faktoja:
-Musiikki on klassista, jos harrastaa kategorisointia.
-Soittajat ovat 11-12-vuotiaita lukuunottamatta yhtä ammattipianistia.
-Soittimet ovat: 3x viulu, sello, 3x kitara, muutama nokkahuilu ja 2x piano.
-Suurimmassa osassa kappaleista on vain yksi soittaja. Poikkeuksena nokkahuilubiisit, kitaraduokappale ja yksi kappale, jossa on 3 viulua, sello, kitara ja piano.
-Kappaleita on 9 ja ne ovat kestoiltaan 1-2 minuuttia
-Äänityspaikkana tavallinen olohuone.
-Äänitysvehkeet:
mikit: Shure SM57, Røde NT5, 2x the t.bone SC450
mikseri/interface: Alesis IO|26
softa: Reaper
 
Omia ajatuksiani:
 
Ensinnäkin pyrin saamaan äänitykset tehtyä alkukesästä, jotta on sitten loppukesä aikaa rauhassa miksailla ja masteroida ja tuskailla.
 
Äänitysolosuhteet ja kesälomalaisten vaikeasti yhteensovitettavat aikataulut huomioon ottaen aion äänittää jokaisen soittajan erikseen tai korkeintaan soitinryhmittäin. Tämä myöskin sen takia, että haen soundia joka on hieman kallellaan lähimikitys-studiosoundiin perinteisestä klassisen musiikin "stereopari ryhmän eteen"-soundista. Sanoisko että haen Philip Glass/Pekka Pohjola-soundia. En tiedä miksi näin haluan, tällainen visio päässäni vain on. Ainoana poikkeuksena yksittäin äänittämiseen voisi pitää kitaraduoa, joiden on mielestäni mielekkäämpää soittaa yhdessä. Mutta siinäkin toki molemmat kitarat lähimikitettyinä.
 
Kun äänitän useamman soittajan biisejä soittaja kerrallaan, pistän soittajalle päähän kuulokkeet, joista kappale kuuluu Sibeliuksen soittamana. Parempi olisi tietysti ensin äänittää koko bändi ja sitten ajaa tätä yksittäisille soittajille kuulokkeista, mutta kun se koko bändin saaminen ja mahduttaminen samaan paikkaan samaan aikaan ei nyt ole ihan helppoa.
 
Mikkien sijoittelussa käytän oppimiani soitinkohtaisia perustekniikoita ja tietysti kokeilua ja kohellusta suljetut kuulokkeet päässä. Tosin tietystikään viidesluokkalaisten ollessa äänitettävinä ei voi montaa tuntia heitä istuttaa paikallaan ja etsiä mikkien paikkoja, joten hyvä on/olisi olla melko tarkat suunnitelmat. Miksaus- ja masterointivaiheessa sitten toteutan edelleenkin sitä hiukan normaalista klassisesta poikkeavaa studiosoundia eli käytännössä maltillista kompressoria.
 
Että tällaista kesähommaa. Aloittelija olen, jotain tiedän ja osaan improvisoida, mutta kiitollisena ottaisin vastaan myös kokeneempien neuvoja säätämisen tueksi!
 
Eelis

Ensiarvoista on saada äänitystilanne nopeaksi ja sujuvaksi, niin kuin itsekin arvelit. Kaikenlaisen prosessoimisen ja säätämisen voit tehdä jälkikäteen. Nuo mikit on nopeasti kokeiltu, toisaalta jotain instrumenttia voisi äänittää kahdella erilaisellakin mikillä kahdelle raidalle, jos ei heti osaa valita parempaa. Nuo mikit poikkeavat selkeästi toisistaan, joten vertailu on varmaan helpohkoa.
Perusolkkarissa lähisoundi on varmaan viisas valinta. Fiksulla panoroinnilla, helkkarin hyvällä kompressori-ja kaikuplugarilla saanet hyvän lopputuloksen. Jonkinlaiset midi-tai syntsahommat voisivat toimia ihan hyvin oikeiden instrumenttien seassa.
Soolobiisit voisi äänittää stereoparilla, mutta panorointia ei välttämättä tarvitse miksauksessa kääntää ihan levälleen. Stereomikkitekniikoita on vaikka kuinka paljon, kunhan vain laitat kaksi samanlaista mikkiä jotenkin symmetrisesti äänilähdettä kohden, niin sille on joku keksinyt termin, tai sitten olet keksinyt omasi...:) Eli tarkoitan tällä sitä, että ei niitä mikkien kulmia ja etäisyyksiä tarvitse millilleen mitata ja zoomailla. Tuumit kulmia panorointimielessä, ja etäisyyksiä stereokuvan leveys ja vaihevirhe mielessäsi.
Kovin ihmeellisiä neuvoja et mielestäni tarvitse, aika hyvin olet asian pohtinut, ja soundipoliittinen mielikuva on kirkkaana mielessä. Kyllä se projekti sitten tekijäänsä ohjaa ja opettaa.

Eli tarkoitan tällä sitä, että ei niitä mikkien kulmia ja etäisyyksiä tarvitse millilleen mitata ja zoomailla.
 
Kun ottaa kahdella mikillä yhtä soitinta niin mittanauha on ehdotoman kätevä väline. Ei ole mitään oikeasti toimivaa kikkaa jolla pystyy pelastamaan soundin kun mikit on vähän sinnepäin. Tai ainakaan se ei ole kovin palkitsevaa hommaa.