Studiotyöskentely ›

1966. Abbey Roadilla kehitettiin ADT-tekniikka helpottamaan laulujen tuplausta. Beatles oli studiossa kun Lennon halusi helpomman ja nopeamman tavan tuplata lauluja kuin, noh, niiden tuplaaminen, joten äänittäjäporukka keksi laittaa kaksi mankkaa rinnan siten, että jälkimmäinen pyörii hitusen hitaammin ja siitä soundi kiertää jälleen ensimmäiseen aiheuttaen aavistuksenomaisella viiveellä jotakuinkin saman efektin kuin manuaalisesti tuplatessa. Tai näin olen antanut itselleni selittää.
Mikä tässä tekniikassa tarkalleen ottaen erottaa sen tavan slapback-delaysta? Nauha? Vaikeus? Voiko tällaista emuloida kuinka kotikonstein kahdella nauhatallentimella, ja ennenkaikkea; onko siitä oikeasti mitään iloa, vai onko se vain vintagehemuleiden konstailua? Voinko siirtää digiäänityksessä pro toolsilla saman oton kopiota millisekunnilla eteenpäin ja saada aikaan aivan saman lopputuloksen?
Jos analogisessa nauhaviiveessä on tuplauksen kanssa jotain olennaista mitä digitaalisella delayefektillä ei saa tehtyä, kuinka nauhurit kytketään ADT:tä tehdessä?

Virität jonkin messevän digidelayn, joka leikkii siinä määrin analogista, että se wouwwaa, elikkäs heittelehtää pitchiä/taimia miedosti. Näin siihen saa vähän eloa.
Testaile hyvä mies ja kysele jälkeenpäin. Tiedä vielä mihin eksyt ;)

Jemo: Mikä tässä tekniikassa tarkalleen ottaen erottaa sen tavan slapback-delaysta?
 
Minusta olennaisin ero on viiveen kesto. Slap back echo on tyypillisesti luokkaa 0,2 -0,4 sekuntia, kaiku siis kuuluu selkeästi erillisenä toistona. Neljäsosaiskujen väliin tulee kahdeksaosakaiku, esimerkiksi.
 
ADT:ssä viive on joitakin sadasosasekunteja, jolloin ihmisaivo kokee äänen yhdeksi värittyneeksi ääneksi. Netistä löytyvissä kansantajuistavissa artikkeleissa viitataan vain siihen, että kakkosnauhurin nopeus poikeaisi ykkösnauhurista, mutta minusta pelkästään sillä ei saada mitään lyhyttä delayta kummempaa aikaiseksi. Otaksun, että kakkosnauhurin nopeutta on muuteltu lennossa, jolloin lopputuloksena on lievä chorus- tai flangeri-tyyppinen ilmiö.

Voinko siirtää digiäänityksessä pro toolsilla saman oton kopiota millisekunnilla eteenpäin ja saada aikaan aivan saman lopputuloksen?
 
Jos käytät Toolssia, niin siinähän sillä mukana tulevalla dilsalla voi huojuttaa sitä delaytä. Leikkaa siitä vielä vähän yläpäätä että saa sitä vähän tuhnusemmaksi.
 
Jos analogisessa nauhaviiveessä on tuplauksen kanssa jotain olennaista mitä digitaalisella delayefektillä ei saa tehtyä, kuinka nauhurit kytketään ADT:tä tehdessä?
 
Jos sulla on kaksi samanlaista nauhuria jotka saa synkkaan keskenään niin sitten synkkaa ne... mutta jos tää ei onnistu niin nauhoita molempiin samaan aikaan samaa matskua ja hidasta sormella toisen nauhurin kelan pyörimistä. Ota huomioon että jos sulla on kaksi eri nauhuria niin niissä saattaa olla äänitys ja lukupään väli eri pituinen joten tätä joutuu kompesoimaan Toolssissa viiveellä.
 
onko siitä oikeasti mitään iloa, vai onko se vain vintagehemuleiden konstailua?
 
Onhan se pirun hyvän kuuloista. Mä olen käyttänyt tota nauhuritekniikkaa lähinnä flangeriefektiä haettaessa, ei toi sinänsä tuplausta korvaa. Samanlaista flangeria kun ei saa millään muulla tavalla aikaan ainakaan niillä härpättimellä mitä mulla on, ja niitä on kuitenkin aika paljon.

Meneekö soundi äänilähteestä yhtäaikaa kumpaiseenkin nauhuriin, jotka summataan jälkeenpäin toisessa sessiossa, vai kahteen nauhuriin, joista jälkimmäisen lukupää lähettää soundin pienellä viiveellä ensimmäiseen toiselle raidalle?

Jemo: Meneekö soundi äänilähteestä yhtäaikaa kumpaiseenkin nauhuriin, jotka summataan jälkeenpäin toisessa sessiossa, vai kahteen nauhuriin, joista jälkimmäisen lukupää lähettää soundin pienellä viiveellä ensimmäiseen toiselle raidalle?
 
Toisessa nauhurissa antokelaa viivästetään painamalla sitä kelan reunaa (flange) kostutetulla etusormella, vähän niinkuin hankaisi ääntä juomalasin reunasta. Molempien nauhureiden moottorien servot tulee olla kytkettynä samaan virransyöttöön. Anto- ja lukupääviivettä ei ole.
 
Periaatteessa sä et tarvitse kahta nauhuria, vaan yksi multitap-delay jonka viiveaika asetetaan vaikkapa 5 ja 25 ms välille (multitap-moodissa) varsinaisen signaalin rinnalla tekee saman. Pikkuisen hienosäätöä, ja huomaat että samalla reseptillä syntyy niin Flanger, Chorus kuin Phaser-efektikin.
 
Nykytekniikka tarjoaa loistavat mahdollisuudet tuollaisen 18ms viiveellä tuplauksen käyttöön. Kokeilepa tuota kitarassa ja lyö jälkimmäiseen signaaliin Eventiden Ultra Harmonizer tai Aphex Aural Exciter stereoksi (ja kaikki kolme signaalia eri vahvistimiin, viiveetön ja kuivin keskelle), niin Bob Mouldin Sugar-aikainen kitaravalli herää henkiin. Tai kokeile splitata säröbasso, vivästää, ja sitten vasta hakea oktaavia alas tai botnenlevtystä.
 
Jos viive menee yli 25 millisekunnin, se alkaa jo muuttua delayksi. Sitä ennen on mahdollista kokeilla vaikka mitä juonia joilla soundista saa pasumpaa ja vahvempaa.

Abbey Roadilla homma tehtiin seuraavasti: Studer J37 -neliraiturille äänitetty lauluraita miksatessa reititetiin sekä toistopään suoraan tiskiin että nauhurin äänitys/synkkapään kautta EMI BTR2 -stereonauhurille, jonka toistopäältä se taas palautettiin mikserille. J-37:n äänitys ja toisotpään välimatka toisistaan on noin puolet siitä mitä BTR2:lla mutta kun J-37:ssa nauhanopeus on 15ips niin BTR2:ssa se on 30ips jolloin kokonaisuus onkin lähes synkassa tai delay on todella minimaalinen - varispeedillä voitiin sit hienosäätää aikaeroa ja saada jopa delay-sigenaali ennen varsinaista signaalia :D

Mikael: Abbey Roadilla homma tehtiin seuraavasti: Studer J37 -neliraiturille äänitetty lauluraita miksatessa reititetiin sekä toistopään suoraan tiskiin että nauhurin äänitys/synkkapään kautta EMI BTR2 -stereonauhurille, jonka toistopäältä se taas palautettiin mikserille. J-37:n äänitys ja toisotpään välimatka toisistaan on noin puolet siitä mitä BTR2:lla mutta kun J-37:ssa nauhanopeus on 15ips niin BTR2:ssa se on 30ips jolloin kokonaisuus onkin lähes synkassa tai delay on todella minimaalinen - varispeedillä voitiin sit hienosäätää aikaeroa ja saada jopa delay-sigenaali ennen varsinaista signaalia :D
 
Ahaa, eli siis tuplaus toteutettiin vasta miksausvaiheessa? Jännittävää. Ja melko loogista toki myös.
edit: olisiko sinulla tiputtaa mitään lähdemainintaa? Opiskelen musiikkitiedettä, ja juurikin Beatles-kurssi menossa yliopistolla. Jotain Recording the Beatles -opuksia tiedänkin, mutta ADT:stä voisi tehdä jotain pientä tutkimusta.

Jemo: Ahaa, eli siis tuplaus toteutettiin vasta miksausvaiheessa? Jännittävää. Ja melko loogista toki myös.
edit: olisiko sinulla tiputtaa mitään lähdemainintaa? Opiskelen musiikkitiedettä, ja juurikin Beatles-kurssi menossa yliopistolla. Jotain Recording the Beatles -opuksia tiedänkin, mutta ADT:stä voisi tehdä jotain pientä tutkimusta.
 
Kaikista Beatlesin EMI-studioilla tehdyistä sessioista on tarkat lokikirjat julkaistu pariinkin kertaan. Mikaelilla on se uudempi painos, mä olen lukenut ne vanhemmat versiot. Oon melko varma muistikuvastani että nopeutta vaihdeltiin käytännössä myös sormella hangaten.