Yleistä keskustelua musiikista ›

Katotaan, et oisko tämmönen hauska...eli löytyykö hauskoja tai ei niin hauskoja tapauksia muitakin.
 
Tapaus Journey ja Aunsley Dunbar vuonna 1978.
 
Virallinen selitys: Aunsley Dunbar erosi, koska Journeyn musiikki muuttui kaupallisempaan suuntaan, eikä tämä ollut rumpalilegendalle mieleen.
 
Totuus: Dunbar sai potkut, koska muu bändi koki kiusalliseksi mm. Dunbarin mieltymyksen alaikäisiin tyttöihin.
 
(lähde: Journey-manageri Herbie Herbertin haastattelu)

tää oli sen verran hyvä aihe et oikeen harmitti ku en keksiny/löytäny mitään aikasemmin, mutta;
 
Steven Adler erotettiin Guns 'n Rosesista julkisuuden mukaan hänen runsaan huumeiden käytön takia. Vaikka tämä tosin aiheutti todellisen syyn, tämä varsinainen loppusysäys erottamiselle oli se, kun steven oli antanut axl rosen silloiselle puolisolle heroiinia, josta tämä oli keltanokkana vetäny överit. Semmosta tämmöstä!

No jatketaan kun vauhtiin (melkein) on päästy eli Kiss ja rumpali Peter Criss vuonna 1980.
 
Virallisia tai vähemmän virallisia paikkansa pitämättömiä väitteitä: Peter erosi musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Peterin kasvot eivät kestäneet Kiss-meikkiä. Peter halusi soolouralle ym.
 
Totuus: Sai potkut, koska oli niin pihalla huumeista ja viinasta, että soitto ei sujunut enää entiseen malliin.

Bonham: Ai vittu ku nää onki mielenkiintoisia
 
Olis joo sairaan mielenkiintoisii jos tietäis. >Ringo luuli olevansa joskus veke bändistä, mutta tätä ei varmaan lasketa.
 
Mites Brian Jones? Tai Syd Barret?

W.A.S.P.in alkuperäinen rumpali Tony Richards sai potkut, koska tämän hengitys haisi pahalta. Oikeasti taisi Tony lähteä itse, eikä paikkaaja Steve Riley ollut lähellekään Tonyn tasoinen kannuttaja.
 
Tarotin Mako H erosi musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Oikeasti mies tyhjensi bändin yhteisen pankkitilin ja hävisi kuvioista.
 
Laitan lisää kun tulee mieleen. Tämä voisi olla oikeasti ihan mielenkiintoinen topic, älkää nyt röytäkö tätä lukkoon.

Tuodaan nyt tääkin marginaalimusiikin totuus tännekin...
 
Joskus 80-luvun puolessa välissä Chick "Kikka" Corea oli Elektrik Bändinsä kanssa maailmankiertueella ja tournee oli edennyt Japaniin asti. Niin silloinen Elektrik Bändin kitaristi Scott Henderson veti joku ilta vähän kovemmat gänät niin Chick Corea oli sitten itse absolutistina scientologina pitänyt hänelle isällisen puhuttelun alkoholin vaaroista ja melkeinpä pakottanut hänet nollatoleranssille.
 
No tästä ei Scott oikein pitänyt ja pakkas kamansa ja lähti samantien seuraavalla lentokoneella takas Jenkkeihin ja hänen tilalleen löydettiin sitten kuitenkin muutamien tuuraajien jälkeen sviippi-master ja Aussi Frank Gambale.
 
Tosin tuota virallista selitystä Scott Hendersonin poislähtemiseen en tiedä. Koska noihin aikoihin en ollut Elektric Bändistä edes kuullut vielä :)

Iron Maidenin Paul Di'anno ja Clive Burr lähtivät bändistä, koska eivät kestäneet kiertue-elämän rasituksia. Onhan se tietysti niinkin, jos kokkeli, alkoholi, spiidi ja em. liiallinen käyttö ovat niitä kiertue-elämän rasituksia. Poikkeuksen muodostaa Adrian Smith, joka lähti litomaan kun bändi päätti purkittaa levyn (No Prayer for the Dying) Steve Harrisin ladossa. Adrian piti biisejä täysinä raakileina ja omatkin biisit olivat täysin reenaamatta. Ja oikeassahan se Adrian oli. Hieman työstämällä ja hyvällä tuotannolla levy olisi ollut varmasti paljon parempi. Hyviä raakileita siellä kuitenkin on.
 
Dennis Stratton sai potkut Maidenistä musiikillisten erimielisyyksien takia. Nämä musiikilliset erimielisyydet olivat sitä että herra tykkäsi Eaglesistä. Sitä ei muu bändi ja manageri sulattanut, varsinkin kun Stratton kuunteli Eaglesiä muilta salassa. Toinen syy potkuihin oli se, että Stratton tykkäsi matkustaa Maidenin lämpätessä Kissiä vuonna 1980 enemmän Genen, Paulin ja kumppaneiden bussissa.

Mites Brian Jones? Tai Syd Barret?
 
Keith Richardsin elämäkerran mukaan Jones sai ihan selkeesti potkut, niinku myös Jonesin kyseenalasen elämäkertaleffan Stoned mukaan.
 
Pink Floydin kirjassa puhuttiin muistaakseni, että Barrett jouduttiin laittamaan ulos mielenterveysongelmien vuoksi, mutta hän vissiin ymmärsi sen itsekin ja sovussa säilyivät keskenään. Olihan Gilmour tuottamassa niitä Barrettin omia levyjäkin.

olikse just little richardin taustabändi, mistä hendrix jäi pois, kun oli myöhästynyt keikkabussista, joka oli lähtenyt sitten seuraavaan kaupunkiin ilman jimppaa. oikeesti varmaan ajattelivat, et hei toi hendrix on niin paska kitaristi, et ei me sitä jakseta jäädä odottamaan.

Eero Laine: Siinä taisi kyllä olla se ero, että Di'Anno heitettiin ulos, kun taas Burr lähti ihan omasta tahdostaan. Näin minä olen sen käsittänyt.
 
Di'annohan käyttäytyi ongelmallisesti. Saattoi mm. näytellä tajutonta tai jotain, vaikka piti mennä lavalle. Ja ilmeisesti alko ja huimausaineet olivat vahvasti läsnä.
 
Eikös Clive Burrille tullut se joku lihasrappeutumasairaus, ja sen takia ei voinut enää soitella niin hyvin? Itse ainakin luin tai kuulin jostain...

Eikös Clive Burrille tullut se joku lihasrappeutumasairaus, ja sen takia ei voinut enää soitella niin hyvin? Itse ainakin luin tai kuulin jostain...
 
se tuli vasta paljon myöhemmin
 
burrilla taitaa muuten olla jotain tommosta motorista tatsia, mitä nickolta ei löydy. ainakin kun kuuntelee phantom of operan komppia tai esim sitä children of damnedin nopeaa haitsutus-kohtaa, niin tulee semmoinen fiilis

sub zero: burrilla taitaa muuten olla jotain tommosta motorista tatsia, mitä nickolta ei löydy.
 
On sillä. Vaikka Nicko hieno rumpali onkin, niin henk koht tykkään Clivesta vielä enemmän.

The Smiths -orkesterin ydinakselin hajoaminen on todella surkuhupaisa tarina.
 
Bändin laulaja ja kitaristi/säveltäjä tekivät paljon covereita bändin alusta alkaen. Alussa kaksikko kuitenkin dogmaattisesti dissasi eräitäkin artisteja ja musiikkityylejä yhdessä. Pitkällisen levytysmaratonin päätteeksi, jonka aikana ihan ymmärrettävästi oli jo hieman kypsynyt tunnelma, laulaja patisti kitaristin levyttämään coverin eräästäkin kappaleesta, jota bändin alkuvaiheissa olivat yhdessä dogmaattisesti vihanneet ja vannoneet, että tavallaan bändi on olemassa vastalauseena sellaiselle musiikille. Kitaristi soitti ja teki tehtävänsä studiossa ja lähti sen jälkeen kiukkuisena studiolta helkkariin ja lähti suoraan lomille hengähtämään New Yorkiin. Ihan ymmärrettävää vielä tässä vaiheessa, right?
 
No, joku koiranpaska oli kuitenkin juorunnut tästä, sinänsä mitättömästä ja täysin humaanista episodista studiossa juorulehdille. Joka johti siihen, että juorulehdet alkoivat ulvovan koiralauman lailla pommittamaan sekä laulajaa, että lomailevaa kitaristia puhelinsoitoilla:"saimme kuulla että smithseillä oli vähän tulehtunutta studiossa, onko bändi hajonnut? onko bändi hajonnut? onko bändi hajonnut? ONKO BÄNDI HAJONNUT?"
 
molemmat tahoillaan eivät edes olleet ajatelleet asiaa siltä kannalta. että bändi olisi muka voinut hajota. mutta jatkuviin utelupommituksiin jompi kumpi tuli sitten vastanneeksi "en tiedä" tai muuta epämääräistä, ja tabloidit tekivät tästä ison jutun. "the smiths ehkä hajonnut!" ... bändin ydinkaksikko teki tässä vaiheessa emävirheen eivätkä ottaneet yhteyttä toisiinsa. tilanne paisui median avustuksella mittasuhteisiin, jossa se ei missään vaiheessa ollut, ja lopulta johti siihen, että bändi ihan tosiasiallisesti hajosi tuohon.
 
kiitos juorulehdet, hajotitte aika hyvän bändin ja vielä aika helkkarin mehukkaassa vaiheessa uransa kaarta!

Mahti: Pink Floydin kirjassa puhuttiin muistaakseni, että Barrett jouduttiin laittamaan ulos mielenterveysongelmien vuoksi, mutta hän vissiin ymmärsi sen itsekin ja sovussa säilyivät keskenään. Olihan Gilmour tuottamassa niitä Barrettin omia levyjäkin.
 
Tästä on kehkeytynyt jos jonkinlaisia legendoja vuosien varrella. Joku Sydin naapurina itsensä esitellyt kertoi joskus taannoin jossakin haastattelussa, että joskus 70-luvun puolessa Syd saattoi saada asunnossaan valtaisia raivokohtauksia pistäen huonekalujaan säpäleiksi huudellen samalla vihaavansa Roger Watersia. Kuten nämä myöhemmät Barrettin kämpän tutkimukset osoittavat, Syd todellakin oli pistellyt huonekalujaan pinoon oikein urakalla ja yrittänyt korjailla niitä DIY-hengessä vähän sinne päin.
 
Mitä itse muistan lukeneeni, niin virallisessa tiedotteessa ei kuitenkaan mainittu Sydin mielenterveysongelmista halaistua sanaa, eikä ero varsinaisesti ollut kovinkaan sopuisa. Sydhän jätettiin yksinkertaisesti hakematta ennen jotakin keikkaa, mitä Waters on sittemmin katunut sanoituksissaankin varsin katkerasti. Gilmour ja Waters kuitenkin tosiaan tuottelivat Sydin sooloja 70-luvun puolella.

Kilgore Trout: Dennis Stratton sai potkut Maidenistä musiikillisten erimielisyyksien takia. Nämä musiikilliset erimielisyydet olivat sitä että herra tykkäsi Eaglesistä. Sitä ei muu bändi ja manageri sulattanut, varsinkin kun Stratton kuunteli Eaglesiä muilta salassa. Toinen syy potkuihin oli se, että Stratton tykkäsi matkustaa Maidenin lämpätessä Kissiä vuonna 1980 enemmän Genen, Paulin ja kumppaneiden bussissa.
 
Yleisestikin Strattonin käytös kyrpiinnytti muita bändiläisiä. Ekan levyn nauhoitusten aikaan oli omin päin käynyt lisäilemässä vähän liiaksikin omia juttujaan sinne loppusuoralla olleisiin tuotoksiin. Ei niistä oikein Harrisin-poika diggaillut suuremmin.

maelstorm:
kiitos juorulehdet, hajotitte aika hyvän bändin ja vielä aika helkkarin mehukkaassa vaiheessa uransa kaarta!
 
Ton perusteella jätkät teki sen kyllä ihan itse...

maelstorm: kiitos juorulehdet, hajotitte aika hyvän bändin ja vielä aika helkkarin mehukkaassa vaiheessa uransa kaarta!
 
Aika heikoissa kantimissa homma taisi olla, kun reunionia ei ole hurjista palkkiotarjouksista huolimatta saatu aikaan. Homman pistäminen juorulehtien kontolle kuulostaa vähän joltain salaliittoteorialta. Marrhan on itsekin näemmä sanonut Record Collectorissa, että Cilla Blackin coveroiminen oli viimeinen pisara. Morrissey taas väitti Greenscene-lehdessä näin: "The Smiths never had a managerial figure and there were so many horrible business problems that ultimately nobody could stand it."
 
sub zero: burrilla taitaa muuten olla jotain tommosta motorista tatsia, mitä nickolta ei löydy. ainakin kun kuuntelee phantom of operan komppia tai esim sitä children of damnedin nopeaa haitsutus-kohtaa, niin tulee semmoinen fiilis
 
En ole mikään rumpali, mutta minustakin kyllä Burr on hiukan skarpimpi. Taitaa soittaa kyllä simppelimpiä komppejakin.

eikä kyllä tehny jätkät sitä itse.
 
kyllä sitä välillä saa bändin ydinakselin välillä olla riidanpoikasta ja nihkeätä tunnelmaa. kuuluu bändielämään. mut jos ois vaan annettu marrin rauhassa tuulettua siellä nykissä ja morrissey ois voinu istua siellä kaapissaan ja kirjoittaa runoja niin saletisti ois kyllä hommat jatkunu.
 
meni molemmilla äijillä tarpeeksi monta vuotta hutiammuskeluun ja muuhun pyllynpyörittämiseen tuon hajoamisen jälkeen. mä niin osaan nähdä miten toi peli on menny. ja en nyt puolustele sitä, miten bändi hajosi. mut ei sitä loppua kyllä ois tuolla tavalla tullut jutun hedelmällisellä hetkellä ilman lehtien kannustinta ja aloitetta, se on aivan selvä asia.
 
molemmat vähän liian täynnä omaa tähteyttään ettei nöyryyttä ole nostaa puhelinta ja soittaa kaverille. vaikka molemmat oisivat kyllä toisiaan ja the smithsiä vielä selkeästi tarvinneet. helkkarin hienoja raitoja syntyi vielä ihan loppumetreilläkin ja selkeästi sen kuulee että niitä olisi vielä tullut. jos ei tuota onnetonta loppua olisi tullut. morrissey on sittemmin soolotuotannossaan onnistunutkin aika hyvin pariin otteeseen, eritoten 2000-luvulla, vaan on kyllä ollut onnetonta hapuiluakin enemmän kuin tarpeeksi joukossa.

Eero Laine: Siinä taisi kyllä olla se ero, että Di'Anno heitettiin ulos, kun taas Burr lähti ihan omasta tahdostaan. Näin minä olen sen käsittänyt.
 
Tuskin ketään oikeasti on viskattu ulos väärästä bändistä tykkäämisen takia, tuo kuulostaa juuri niiltä tekosyiltä.
 
Kyllä myös Clive Burr sai Harrisin mononkuvan perseeseen. Harris oli halunnut Nickon bändiin jo parin vuoden ajan ja Cliven huono suoritus kiertueella antoi Stevelle ihan hyvän syyn potkia mies pois. Clive ei ollut edes puheväleissä Maiden-miesten kanssa ennen kuin vasta 2000-luvulla.
 
Paul Di'anno on siinä mielessä arvostettava heppu, että vaikka mies olisikin potkuistaan katkera niin ei se sitä ainakaan näytä. Taisi muutenkin olla niin, että Paul oli väsynyt koko touhuun Killer World Tourin jälkeen ja kun bändi halusi vaihtaa laulajaa, niin se tuskin Paulia isommin vitutti.
 
Dennisin tapaus taas on juuri niitä joita tästä topicista minä haluaisin lukea. Todellinen bändikiusattu oman bändin sisällä. Liian vanha, väärä musiikkimaku, väärät kaverit. Eipä silti, ei Iron Maiden vielä 80-luvulla huonoja miehistönvaihdoksia tehnyt.