Lyriikka ›

hyvää runoutta, joskaan ei ehkä ihan helpot säveltää. toi kohta joka meni jotenkin 'sinuun erämaan kaktus, jota ei voi pitää lähellään' kuulosti vaan jotenkin, öö, banaalilta, tai ehkä tutulta jos jossain muualla lauletaan niin (en muista/tiedä), tai jotenkin siitä tuli vähän sellanen iskelmä-runous fiilis mulle henk koht.

kiitti, joo, olet oikeassa tuon kohdan suhteen. Lauluissa on kaktusta käytetty varmaan useinkin. Tämä kuluu siihen sarjaan tekstejä, jotka eivät ole runo, eikä oikein kunnolla laulunkaan sanat. Tein nämä joskus ns. yhdellä istumalla. Ja tässäkin lienee, jos tämän joskus joku säveltäisi, niin varmaan joudun tekemään muutoksia. Lähden melkein aina siitä, että teksti on muutettavissa. Mutta kun teen runoja, niitä en helpolla muuta muiden pyynnöstä, hion kyllä joitakin pitkäänkin. Mutta jos aion jotain laulunsanoiksi on oltava valmis tiettyihin muutoksiin. Näen sanoitukseni joita on täällä lähinnä aihioina, joihin voi rakentua sävel. Jokus muutoksia ei tarvitse tehdä lainkaan, ja joskus paljonkin.
 
mutta tapani kirjoittaa paljon, tarkoitta myös sitä, että on paljon höttöä joukossa. Silti en kuulu niihin kirjoittajiin, jotka tuovat esille vain valmiita tekstejä. (vaikka varmaan enemmän pitäisi pidätellä) Näen tämän prosessina ja sana-aihiot yhtenä vaiheena.

Mikäs minussa on vikana, kun pidin tuosta kaktus-kohdasta...