Kitarat: kitarakamat ›

Hei,
 
Elikkäs olen ensi kesänä ostamassa itselleni uutta kitaraa syntymäpäivälahjaksi ja olen nyt noiden kahden kitaran vaiheilla. Olen kumpaankin muutaaman otteeseen käynyt ottamassa näppituntumaa ja lähestulkoon samalla viivalla tällä hetkellä omassa mielessäni seisovat.
 
Kitarat ovat samassa hintaluokassa, mutta mielelläni kuulisin jotain kokemuksia esim viimeistelystä yms.

Moi. Olin vuosi sitten täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä. Puhun nyt aivan omia kokemuksiani. Nuohan ovat ihan eri kitaroita ;) Kaulat aivan erituntoiset ja sg samasta puumateriaalista veistetty koko body jne. Mutta mitä itse koin oli se, että Sg standard oli laadullisesti paremman kuuloinen. LP studio ei kuulostanut niin "kalliilta" kitaralta ja SG:n viimeistely oli mielestäni hietumpi. Otan nyt tässä huomioon sen, että LP studio on muutenkin pelkistetty. Ostin kuitenkin itse LP studion. Miksi? No siksi koska kaulaprofiilit ovat erit ja se kitara oli kuin luotu minun kouraani, vaikka SG mielestäni paremmalle soundasikin. Ja se muoto ym vei sitten voiton. Jätähän loput omaan harkintaan. Erilaisia kitaroita nuo kuitenkin ovat.

Iteltä löytyy molemmat, enkä noista eroa viimeistelyn ym. suhteen löydä. Soundin kannalta taas kyse on varsin erilaisista peleistä. Lespasta lähtee sustainia ja paksua jyrähdystä, kun taas SG ei niin pitkään vingu, mutta klangia ja rock-menoon sopivaa ärhäkkyyttä on selkeesti enemmän.
 
Soittomukavuus on SG:ssä varsinkin seisaaltaan hiukan parempi, johtuen painosta, bodyn paksuudesta ja ylänauhoille pääsystä. Jos haluat piiiitkän soivaa laulavaa ja paksua soundia, niin ota lespa. Jos taas keskialueen purevuutta tosissaan kaipaat, niin SG:tä vaan hommaamaan.
 
Oma suosikki omista yksilöistä on LP, ehkä eniten tuon mahtavan sustainin vuoksi. Tuolla tulee vedeltyä isoa sointua, hidasta liidiä ja yleisesti semmosta fiilistelevää matskua. SG:n taas otan kouraan kun tekee mieli vedellä menevämpää settiä. Molemmat saavat kuitenkin peliaikaa oikein kivasti :)

Molemmat ja päälle vielä stankkulespan omistavani voin heittää jotain kommenttia.
 
Noissahan on molemmissa melko paksu kaula joten siltä osin eroa ei kummemmin taida olla. Stankkulespassahan on etuna, että tällainen pienikätisempi voi valita 60s profiilin, joka on ohuempi. SG:n ja Studion välillä ei paljon vaihtoehtoja tosin ole.
 
Soundillisesti Studio on vähän paksumpi ja tummempi ja SG sitten taas vähän kirkkaampi. Noissa taitaa molemmissa olla jossain määrin räyhäkkäät mikit, esim. tuossa stankkulespassa on minusta vähän perinnehenkisemmät mikit.
 
SG:hän on aika paljon kevyempi kitara ja kaulapainoinen, jos se jotakuta häiritsee. SG on periaatteessa vähän "hienompi", kun tuolla hinnalla saa standardimallin ja lespasta vain Studion, josta puuttuu reunalistat.
 
Molemmista kitaroista olen käynyt hiotuttamassa vähän nauhoja, kun tuppaavat aina tulemaan tehtaalta vähän vaiheessa. Muuten viimeistelyssä en kummempia huomannut.
 
Lisäyksenä vielä, että tuo "räyhäkäs" voisi kuvata hyvin tuota SG:tä siinä missä Les Paul on enemmän "hienostuneempi ja tyylikäs". Loppupeleissä minusta nuo soundit eivät ihan hirveästi eroa. Jos esim. yrittää levyltä veikata kumpi on ollut käytössä niin vaikeaksi menee.

SG:hän on aika paljon kevyempi kitara ja kaulapainoinen, jos se jotakuta häiritsee.
 
Tämä ei päde ainakaan omaan yksilöön ollenkaan, siis tuo kaulapainoisuus... Mitään fiksailujakaan ei ole tarvinnut noihin tehdä, vaan eivätpä nuo mulla kamalan pitkää ole vielä ollutkaan (LP n. kuusi ja SG pari vuotta).

No tuo valinta on täysin makuasia, joten käy vielä kerran testaamassa mahdollisimman montaa yksilöä, joista parhaita testaat vahvistimella puhtailla ja säröillä. Muista tosin se, että mikrofonit voi aina vaihtaa.
Saudierohan on jotakuinkin tällainen: SG on kuin ritarimiekka sydänkeskiajalta, terävä ja voimakas, kun taas Les Paul on leka, murjoo kaiken vastaantulevan p***aksi.
Eli SG sopii loistavasti säröihin, tarkemmin bluesiin, rokkiin ja heviin, kun taas Les Paul sopii melkein kaikkeen muuhun kuin kantriin, eli jazziin (siihen suunniteltu), bluesiin (Peter Green, Billy Gibbons, Gary Moore, jne), rokkiin (Jimmy Page, Paul Kossoff, Thin Lizzyn jampat, Ace Frehley jne), metalliin (kaiken maailman variantteja, esim ESP on käytössä hemmetin monella). SG ärjyy kuin koira, Les Paul murisee kuin King Kong.

Tuo reunalistojen puute Studiossa on itelle isohko miinus, tykkään paljon enemmän reunalistallisista malleista. Jotenkin vaan tuntuu paremmalta kätösiin. Tietenkin jos tuo ei ketjun aloittajaa haittaa, niin ei siitä sitten enempää :)

duc: Tuo reunalistojen puute Studiossa on itelle isohko miinus, tykkään paljon enemmän reunalistallisista malleista. Jotenkin vaan tuntuu paremmalta kätösiin. Tietenkin jos tuo ei ketjun aloittajaa haittaa, niin ei siitä sitten enempää :)
 
Jos nauhat on hyvin viimeistelty, niin musta tuolla ei ole niin väliä, paitsi tietty ulkonäön kannalta. Just testailin noita molempia kauloja, enkä niissä tuosta syystä huomannut tuntuman kannalta eroa.

Omassa stuudiossa tuo reunalistojen puuttuminen ei niin häiritse. Gary Moorellakin on oikein hieno listaton pauli ;)

Taitaa tämäkin olla semmonen ihan tavallinen gallupinomainen mielipidelista, joten kannan oman korteni kekoon: SG Stankku, tottakai. Se on rok, eikä mikään tojota corollan halppispainos.

SG on kyllä niin erilainen kuin mikään muu kitara, että ei ole koskaan sopinut omaan kouraan. LP sen sijaan pitää olla joka jannulla ja jos ei budjettia ole, niin studio on hyvä valinta hintaisekseen.

Niin oikeastaan tässä on kai loppujen lopuksi vain kyse siitä kummanko kitaran kysyjä _ensiksi_ hankkii, SG:n vai LP:n.
 
Ota se SG Std, äläkä koskaan myy sitä. Sitten seuraavana kesänä hommaat LP:n.

mvirta: Niin oikeastaan tässä on kai loppujen lopuksi vain kyse siitä kummanko kitaran kysyjä _ensiksi_ hankkii, SG:n vai LP:n.
 
Ota se SG Std, äläkä koskaan myy sitä. Sitten seuraavana kesänä hommaat LP:n.
 
Joo tää on itelläniki käyny jo mielessä.
Tai sitten teen toisinpäin.

rheinone: Se on rok, eikä mikään tojota corollan halppispainos.
 
Jaa LP Studio on vaan halpispainos? Kyllä se on pitkälti sama kitara reunalistoja ja komeampaa logoa lukuunottamatta, jos siis LP Standard on se (keinotekoinen) lähtökohta. (Olikohan rungon paksuudessa joku mitätön milli eroa myös?) Hintaa on Studiossa myös noin tonnin vähemmän. Toki nyky-stankussa ja studiossa on eri mikit, mutta näin ei ollut ennen. Samat "corolla-mikit" löytyy esim. Gibsonin custom-shopin tekemästä BB Kingin Lucille-mallista.
 
E: Ite tykkään yhä enemmän omasta "halpis-corollasta" kuin SG Standardista - vaikka ensin mainittu ei samalla tavalla silmäkarkkia omaakaan. Jos hyvän soittimen haluaa, niin tuommoset heikosti todellisuuspohjaa omaavat autovertaukset tuovat keskusteluun tasan tarkkaan ei mitään.