Rock, pop, alternative ›

glx405: 60-luvulla oli pirusti kaikkea epäilyttävää: pitkätukat, popparit, kaupunkilaiset, kirkkoonkuulumattomat... Oh those were the days!
 
Jos listaisit nykyajan epäilyttäviä ryhmiä, sulle pamahtaisi ns. bänät ja lentäisit jäähylle tältä palstalta.

velipesonen: Jos listaisit nykyajan epäilyttäviä ryhmiä, sulle pamahtaisi ns. bänät ja lentäisit jäähylle tältä palstalta.
 
Heh, muusikot ja musanharrastajat ne vasta epäilyttäviä ovatkin.
 
-------------------------
 
Kyllähän Helter Skelter on ihan omassa luokassaan Piitleksien rymistelybiiseissä.

glx405: Heh, muusikot ja musanharrastajat ne vasta epäilyttäviä ovatkin.
 
Siinä suhteessa en epäile enää mitään, koska epäilykseni ovat käyneet toteen.

Kailis: Käyks Yer Blues?
 
Joo luulin kirjottaneeni sen tonne mut nähtävästi en.

Jokapaikanapina: Joo luulin kirjottaneeni sen tonne mut nähtävästi en.
 
On niit muitaki mut ei jaksa anaalisoida ju nou =D

MV: Onko bändillä enemmän Helter skelter-biisin tyylisiä veisuja?
 
Jokapaikanapina: Ei ihan varsinaisesti mutta muuten vaan kova tai raskas meno on mm. näissä piiseissä:
Birthday, Revolution (sinkkuversio), I Want You (She's So Heavy) ja The End
 
Laittaisin Helter Skelterin jatkoksi ennemmin biisit "Why Don't We Do It On The Road" ja "Oh Darling".

Jokapaikanapina: Ei ihan varsinaisesti mutta muuten vaan kova tai raskas meno on mm. näissä piiseissä:
 
Birthday, Revolution (sinkkuversio), I Want You (She's So Heavy) ja The End
 
"Hey Buldog" "Come Together" ja "Glass Onion" .

itseäni on jo jonkun aikaa ihmetyttänyt ja jopa alkanut hieman ärsyttämään melkein puolet beatlesin tuotannon miksauksesta. joka levy soundimaailmaltaan on suurinpiirtein samanlaista jonnekkin rubber souliin asti. niin ja se miksaus. okei, en ole mikään ammattilainen, mutta kyllä niitä rumpujakin kuulisi mielellään eikä pelkästään laulua ja kitaroita. kun kuuntelee noita anthology -levyjä, niin monessa biisissä homma toimii paljon paremmin, rummut potkii ja bassokin jytää kunnolla.
 
niin ja mainittakoon että minusta live at the hollywood bowl on paras levy beatlesilta. se rokkaa.

Stain: itseäni on jo jonkun aikaa ihmetyttänyt ja jopa alkanut hieman ärsyttämään melkein puolet beatlesin tuotannon miksauksesta. joka levy soundimaailmaltaan on suurinpiirtein samanlaista jonnekkin rubber souliin asti. niin ja se miksaus. okei, en ole mikään ammattilainen, mutta kyllä niitä rumpujakin kuulisi mielellään eikä pelkästään laulua ja kitaroita. kun kuuntelee noita anthology -levyjä, niin monessa biisissä homma toimii paljon paremmin, rummut potkii ja bassokin jytää kunnolla.
 
Ne tällä hetkellä liikkeellä olevat CD:t on masteroitu tosiaan, noh, varsin hapettomasti. Tuttu on syytänyt meikäläiselle useammankin digitoidun monovinyylin ja täytyy sanoa, että aika vissi erohan niillä ja joskus 80-luvun hämärissä tekaistuilla CD-versioilla on.

Alkupään levyt ovat kaikki vähän erisoundisia, ja usein tähän mennessä parasta soundia voi kuunnella alkuperäisiltä brittiläisiltä monolevyiltä. Vielä Sgt. Pepperin aikoihin stereoversiot olivat vähemmällä paneutumisella tehdyt kuin monot. Alkupuolen (ennen Rubber Soulia) parhaimpina soundeiltaan pidän Please Please Me - ja A Hard Day's Night -levyjä.

velipesonen: Alkupuolen (ennen Rubber Soulia) parhaimpina soundeiltaan pidän Please Please Me - ja A Hard Day's Night -levyjä.
 
Samoin. With The Beatles taas on mun mielestä tosi heikkolaatuinen, muut samaa mieltä?

Jokapaikanapina: Samoin. With The Beatles taas on mun mielestä tosi heikkolaatuinen, muut samaa mieltä?
 
Kyllä oikeastaan. Tosin siinä se 80-luvun cd on nuivimmillaan ja itselläni on vinyylinä vain ruotsalainen 70-luvun painos. Muistelen joskus kuulleeni originaalia monolevyä ja ainakin se oli täysipainoisempi, mutten osaa sanoa kuinka paljon parempi.
 
Aika lailla beat-kauden Beetles-soundin iskevyys on kiinni siitä miten hyvin kitaroiden keskiäänivalli on saatu kaiverrettua levylle asti. Siinä kohtaa jotkin singlet ja vaikkapa Long Tall Sally -ep ovat varmaankin leveämmän uransa takia varsin hyviä. Toivon että nämä moniselitteisyydet katoavat syyskuussa.

Itsellä on Valkoiseen tuplaan asti (Rubber Soulia lukuun ottamatta) kaikki älppäreinä, ja niistä Beatles For Sale on omaan korvaan soundeiltaan heikoimman kuuloinen, levyn sisälläkin soundit vaihtelevat ok-tasosta melkoisen tuhnuun soundiin. Tiedä sitten kuinka paljon on lp:n prässäyksellä osuutta asiaan, joskus 80-luvun lopulla tuon olen ostanut. Muiden älppärien soundit ovat aivan kohdallaan, jos pitää 60-luvun miksauspolitiikasta, omaan korvaan istuu kyllä.
 
Toivottavasti remastereissa ei lähdetä liikaa modernisoimaan, kiillottamaan, nonoisettamaan ja kompuroimaan soundia, esim. karmean "1"-kokoelman tyyliin, vaan pyritään pitämään ominaissoundi alkuperäisen kaltaisena, ja ehkä vain korjaamaan niitä "virheitä", joita kykyisissä cd- ja lp-versioissa on tehty. Sen verran arka asia Beatles on, että tuskin, tuli sitten minkälaiset remasterit tahansa, voi kaikkia faneja tyydyttää.
 
Itse en oikein keksi miten esim. Abbey Roadin, Let It Be:n ja Past Masters II:n nykyisistä cd-versioista voisi pistää remastereissa paremmaksi? Alkupäässä ehkä on mahdollista saada cd-versioiden soundia vähemmän digitaaliseksi ja ohueksi, ja kuitenkin erottelevaksi älppärien tapaan, ilman että mennään kovin rankkoihin equttamisiin ja prosessointeihin?

jra: Beatles For Sale on omaan korvaan soundeiltaan heikoimman kuuloinen
 
Minulla on "Introducing... The Beatles" LP ja se kuulostaa välillä kuin kasetti venyttäisi nauhaa. Arvokas lisä Beatles kokoelmaan, mutta aika kuuntelukelvoton.

jra:
Itse en oikein keksi miten esim. Abbey Roadin, Let It Be:n ja Past Masters II:n nykyisistä cd-versioista voisi pistää remastereissa paremmaksi? Alkupäässä ehkä on mahdollista saada cd-versioiden soundia vähemmän digitaaliseksi ja ohueksi, ja kuitenkin erottelevaksi älppärien tapaan, ilman että mennään kovin rankkoihin equttamisiin ja prosessointeihin?
 
Helpoin tapa ottaa tästä selvää on kuunnella Love.

velipesonen: Helpoin tapa ottaa tästä selvää on kuunnella Love.
 
Love löytyy kyllä. On selvästi miellyttävämpi kuunneltava kuin "1", mutta se kaikki miksauskikkailu tekee hieman vaikeaksi arvioida onko siinä menty soundienkin osalta liian nykyaikaiseen ja siistiin. Yksittäisenä levynä ja kuriositeettina se on kyllä hyvän kuuloinen, mutta en ole aivan varma miten jos saman soundikäsittelyn alle on pistetty Beatlesien perus-katalooki (pois lukien tietty uudelleen miksaaminen).

jra: Love löytyy kyllä. On selvästi miellyttävämpi kuunneltava kuin "1", mutta se kaikki miksauskikkailu tekee hieman vaikeaksi arvioida onko siinä menty soundienkin osalta liian nykyaikaiseen ja siistiin.
 
Olen kuunnellut sekä cd:tä että dvda:ta, ja koska en lukeudu Abbey Roadin soundimaailman suurimpiin ihailijoihin (vielä), olen varsin otettu Loven miksausjäljestä. Yleisesti olen sitä mieltä että Martinit ovat olleet oikealla asialla, ja odotan remastereilta kaikkea hyvää.

Stain: itseäni on jo jonkun aikaa ihmetyttänyt ja jopa alkanut hieman ärsyttämään melkein puolet beatlesin tuotannon miksauksesta. joka levy soundimaailmaltaan on suurinpiirtein samanlaista jonnekkin rubber souliin asti. niin ja se miksaus. okei, en ole mikään ammattilainen, mutta kyllä niitä rumpujakin kuulisi mielellään eikä pelkästään laulua ja kitaroita. kun kuuntelee noita anthology -levyjä, niin monessa biisissä homma toimii paljon paremmin, rummut potkii ja bassokin jytää kunnolla.
 
niin ja mainittakoon että minusta live at the hollywood bowl on paras levy beatlesilta. se rokkaa.
 
Mono vai stereo? Luultavasti stereo. Sinun kannattaa kuunnella monoversiot, niin löydät erilaisia miksauksia. Haluat ilmeisesti enemmän kirkunaa Beatlesien studiolevyille korvaaman rumpujen puutetta :-) He olivat vain iloinen pikku beat-group Rubber Souliin asti, siinä syy soundimaailman vakauteen :-D

jyrki_i: Mono vai stereo? Luultavasti stereo. Sinun kannattaa kuunnella monoversiot, niin löydät erilaisia miksauksia. Haluat ilmeisesti enemmän kirkunaa Beatlesien studiolevyille korvaaman rumpujen puutetta :-) He olivat vain iloinen pikku beat-group Rubber Souliin asti, siinä syy soundimaailman vakauteen :-D
 
Merkillistä, en ole koskaan oikein tullut ajatelleeksikaan Beatleksien levyjen soundeja. Paitsi hämmästellyt esim. Valkoisen tuplan soundien jämäkkyyttä, kun miettii, että se on tehty -68.