Kitarat: kitarakamat ›

jalaluus: Meikäläinen on käyttänyt kaikkiin ruusunpuu otelautoihin tota lemonia. Mulle se myytiin ihan soitinliikkeestä - että tolla vedä ! Miten se kuivattaa tota otelautaa, pitääkö käsitellä perään sitten pellavaöljyllä ?
 
Kiitos tepolle avusta !
 
Viimeinen jälkikäsittely tehdään lihapiirakalla. Mikään muu ei tee temppua lemon oilin jälkeen.

oiva tumpeloinen: Viimeinen jälkikäsittely tehdään lihapiirakalla. Mikään muu ei tee temppua lemon oilin jälkeen.
 
Ja scalloped-otelautaan jätetään nauhojen väleihin nakit yön yli imeytymään.

oiva tumpeloinen: Viimeinen jälkikäsittely tehdään lihapiirakalla. Mikään muu ei tee temppua lemon oilin jälkeen.
 
Eikös sitruuna ja esim. grillattu kala sovi yleensä hyvin yhteen, mitäs jos kalanmaksaöljyllä tai graavilohisiivuilla käsittelisi sitruunan jälkeen/ennen? Kompensoisi myös mukavasti sitruunaöljyn jättämää miellyttävää hajua.
 
No, joo. Taitaa yksi pahimmista kliseistä olla jokaisella lapasesta lähtevä rölö;)
 
Sen verran hyvät kokemukset on kuitenkin sitruunaöljystä ruusupuulle (esim. tuo vanha akustinen ja uudemmat omat kitarat) ja pellavaöljystä vaaleammille puulajeille (esim. paksu leikkuulauta), että taidan kuitenkin jatkaa näillä - lutraamatta.

Tämä öljykeskustelu muuten riehuu lähes samanlaisena klarinettifoorumeilla, eli ilmeisesti sitä viimeistä totuutta puun hoitoon ja kuivumisen estoon ei ole vielä keksitty koska asiasta on niin useita koulukuntia. Tosin klarinetti on tässä suhteessa aikalailla herkempi kuin kitaran otelauta koska liika kuivuminen voi aiheuttaa halkeilua, koneiston jumiutumista puun kutistuessa yms.
 
Eli sama väittely mineraaliöljyt vastaan kasviöljyt, lisäksi on koulukunta jonka mielestä ei tarvitse lainkaan öljytä vaan kosteutus riittää.
 
Myös klarinettipuolella se "yleinen standardi" eli musiikkiliikkeissä myytävä kama on mineraaliöljypohjaista ja joidenkin mielestä ihan väärää tavaraa koska "puu on elävä luonnonmateriaali johon pitää käyttää vain luonnonmukaisia aineita". Aika yleinen suositus taitaa olla manteliöljy, sen ei pitäisi kovettua (kuten pellavaöljy tekee, oma klarinettini oli "lotrattu" pellavaöljyllä joka oli kovettunut klimpeiksi sisäpuolelle ja liimannut osan läpistä kiinni) eikä härskiintyä, joten voisi sopia otelautaankin. Onpa markkinoilla jopa ihan oikeasta grenadillapuusta (kallista) uutettuja litkuja ajatuksella että öljyn on oltava täsmälleen samanlaista kuin se puun oma öljy joka siitä on ajanmittaan haihtunut.
 
Mutta miettikääpäs hetken että mitä se mineraaliöljy loppujen lopuksi on, sehän nimittäin on myös eloperäistä, tosin siitä on kulunut vähän kauemmin kun se oli elossa. Eli samoja orgaanisia yhdisteitä siinä loppujen lopuksi kai on kuin kasvis/eläinöljyissäkin.
 
Öljyämisen idea kuitenkin aina lienee korvata puusta haihtuneet öljyt jollakin jottei puu kutistuisi, ilmeisesti tarkoitukseen sopii useampikin aine, niiden pysyvyydessä tietysti voi olla eroja, kauimmin varmaan kestää juuri kovettuva öljy kuten pellavaöljy ja "kevyemmät" sitten haihtuvat nopeammin.
 
Hinta lienee tässä yhteydessä merkityksetön kun se muutaman euron pullo tosiaan kestää ikuisuuden, enemmän rahaa palaa jo plektroihinkin, puhumattakaan kielistä, eikä silläkään kai ole käytännössä suurta väli että joutuuko sen otelaudan öljyämään vähän useammin, tuleepahan samalla puhdistettuakin.

Murgo: ...
 
Klarinisti pelasti päivän jälleen! Hyvin koottu, plussan annoin. Itsehän aloitin tämän kertaisen öljyoffensiivin, ja kadun sitä syvästi. Mutta tyhmänä jatkan vielä muutaman sanan.
 
Manteliöljyä olen myös käyttänyt ja mainostanut. Se on hyvää kamaa. Pellavaöljyn ominaisuushan on, että se kovettuu ajan myötä, kuulemma ennen käyttivät krikettimailat siinä. Jos sillä kuitenkin lutraa, eikä muista pyyhkiä ylimääräisiä pois esim. kitaran otelaudalta, niin lopputulos voi olla vähemmän optimaalinen.
 
Öljyllä voidellaan, ei lutrata!

oiva tumpeloinen: Viimeinen jälkikäsittely tehdään lihapiirakalla. Mikään muu ei tee temppua lemon oilin jälkeen.
 
Ruoalla ei leikitä! Eihän köyhällä muusikolla sisäpaisti edes ole varaa tuhlata tärkeää ja tasapainoista ravinnonlähdettä, lihapiirakkaa. Se pitää syödä.

Teppo2: Ruoalla ei leikitä! Eihän köyhällä muusikolla sisäpaisti edes ole varaa tuhlata tärkeää ja tasapainoista ravinnonlähdettä, lihapiirakkaa. Se pitää syödä.
 
Milläs sitten hankit niitä lihapiirakoita, kun otelaudasta jo irtoo tikkuja, kuten niistä aina irtoo jos niitä ei öljyä päivittäin? Että parempi uhrata yks lihapiirakka päivässä, jotta niitä voi sitten jokavuotisella keikalla myös tienata.

Lennu: Milläs sitten hankit niitä lihapiirakoita, kun otelaudasta jo irtoo tikkuja, kuten niistä aina irtoo jos niitä ei öljyä päivittäin? Että parempi uhrata yks lihapiirakka päivässä, jotta niitä voi sitten jokavuotisella keikalla myös tienata.
 
Vedät kato tällaiselle: http://www.usd.edu/smm/PluckedStrin … on/10868/GibsonCenturyMandolin.html
 
Ei irtoo tikkuja.

Teppo2: Öljyllä voidellaan, ei lutrata!
 
Riippuu mitä oot öljyämässä. Kitaran otelaudan ja monien soittimien kausittaisessa huollossa ehkäpä pitänee paikkansa, mutta noinniinku muuten tuo on puun öljyämisessä nyrkkisääntönä aika kehno. Mutta se nyt ei liity enää tähän keskusteluun.
 
Tuosta öljyn merkityksestä soittimissa, niin sen vois muotoilla ehkäpä näin: öljyn on tarkoitus estää kosteuden vaihtelut puussa, jottei se turpoa tai kutistu ilmaston aiheuttamien kosteuden vaihteluiden myötä. Täysin sitä ei pysty estämään millään tietenkään. Tuota silmälläpitäen lemon oilin ainoa varsinainen huono puoli on se, että ne ei oikein kovetu --> lisäämisen tarve on vähän tiheämpi, kuin joillain muilla tököteillä (esim. tung-öljyt ja sen johdannaiset). Hyvänä puolena sit taas ettei se härskiinny, ohuen koostumuksensa vuoksi imeytyy kohtuullisen helposti ja on halpaa/helposti saatavilla. Tai no litrahinnoissa ehkei kitarakaupasta niin kovin edullista, mutta tarvittava määrä huomioonottaen ei suurta lovea lompakkoon tee.

Onko jollain halkeillut otelauta liiallisen kuivuuden takia tai ootteko semmoisen kuivuudesta haljenneen otelaudan jossain nähneet?

Jäärä: Onko jollain halkeillut otelauta liiallisen kuivuuden takia tai ootteko semmoisen kuivuudesta haljenneen otelaudan jossain nähneet?
 
Täällä käsi pystyssä. Ei mikään iso halkeama, mutta halkeama kuitenkin.
 
EDIT: On myös tullut todistettua paria hoitamatonta otelautaa vanhoissa kitaroissa, joissa ruusupuu on kaivautunut kuopille syykuvion mukaisesti. Pehmeämpi aines käytännössä painunut ja kulunut hieman pois vuosikymmenien saatossa. Nämä tosin akustisia molemmat.

Mie käytin aikani Dunlopin Lemon Oilia, mutta siirryin Big Bendsin Fret Board Juiceen joka on "luonnollisempi" vai pitäisikö sanoa "orgaanisempi" tökötti mitä Dunlop. Dunlopillakin sai otelaudasta ihan siistin, eikä minulla ainakaan useiden vuosien aikana ilmentynyt nauhojen hyppimistä tahi muita negatiivisia juttuja.
 
Big Bendsin aines on vaan hienojakoisempaa, paremmin imeytyvää ja helpommin levittyvää (vielä riittoisampi mitä Dunlop). Sillä olen saanut ruusupuiset ja eebenpuiset otelaudat todella hyvään kuntoon. Tässä kun on tullut huollettua esim. 15-25 vuotta vanhoja soittimia joiden otelauta on putsattu tuona aikana ehkäpä kerran ja mistään öljyämisistä ei ole ollut tietoakaan.

Sanotaanko tuossa otelautamehun selosteessa mitään sen sisällöstä? Olisi mielenkiintoista tietää, että onko se jokin toinen tuote hieman muunneltuna uusissa kuorissa. Firman satulatökötistä on kyllä hyviä kokemuksia, joten miksikäs ei tuokin toimis.

Antti1: Sanotaanko tuossa otelautamehun selosteessa mitään sen sisällöstä? Olisi mielenkiintoista tietää, että onko se jokin toinen tuote hieman muunneltuna uusissa kuorissa. Firman satulatökötistä on kyllä hyviä kokemuksia, joten miksikäs ei tuokin toimis.
 
Ei muuta kuin se mitä sivuilla on mainittu, eli:
"Fret Board Juice differs from most other fretboard dressings in that it is 100 % very pure white mineral oil. It is a safe cleaner and moisturizer without any solvents (lemon,citric,etc.) that can loosen frets and inlay over time."

bonecrusher: Ei muuta kuin se mitä sivuilla on mainittu
 
White mineral oil. Liekö samaa tököttiä, kuin GHS Fast Fret ja monet muut siis? Samalla nimikkeellä myydään jopa Ikeassa öljyä leikkuulautojen käsittelyyn. :)

Antti1: White mineral oil. Liekö samaa tököttiä, kuin GHS Fast Fret ja monet muut siis? Samalla nimikkeellä myydään jopa Ikeassa öljyä leikkuulautojen käsittelyyn. :)
 
Saattaa hyvinnii olla, puu kuin puu :)

Tuosta vielä vähän taustatietoa noille aineille: http://en.wikipedia.org/wiki/Mineral_oil

bonecrusher: Big Bendsin aines on vaan hienojakoisempaa, paremmin imeytyvää ja helpommin levittyvää (vielä riittoisampi mitä Dunlop). Sillä olen saanut ruusupuiset ja eebenpuiset otelaudat todella hyvään kuntoon. Tässä kun on tullut huollettua esim. 15-25 vuotta vanhoja soittimia joiden otelauta on putsattu tuona aikana ehkäpä kerran ja mistään öljyämisistä ei ole ollut tietoakaan.
 
Siinäpä se juju onkin. Kun soittaja syö tarpeeksi lihapiirakoita soiton ohessa, ei otelautaa tarvitse öljytä koskaan. Sormista irtoava rasva hoitaa sen puolen.

Ei nyt varsinaisesti ärsyttävä, mutta klisee kuitenkin:
 
"on äänekäs x wattiseksi"
 
välillä tuntuu että keskimääräisesti kaikki laitteet ovat x wattiseksi äänekkäitä.
 
Tästä esimerkkinä minusta Fender Champion 600 musiikkiliikkeessä soitettuna kuulosti aika hiljaiselta (ainoa laite jota olen soittanut musaliikkeessä vola kaakossa). No siinähän tietysti vaikutti suuri tila sekä pieni kaiutin. Ja tottakai tuotakin laitetta on kuvattu "äänekäs 5 wattiseksi", jossain foorumeilla. Varmaan se pienessä huoneessa herkän kaapin kautta soitettuna onkin tai yleensä edes pienessä huoneessa.
 
Mikäs laite olisi (m.net-hyväksytysti) hiljainen x wattiseksi? ;)