Studiotyöskentely ›

No niin, ikinä en oo puomittanut mut kohta pitäis. Mitä olisi hyvä tietää muuta kuin että mikki suunnataan ääntä kohti ja kuvassa ei ole suotavaa näkyä?

Jestas. Huh. Noh. Siis...Tekemällä oppii. Aivan mahtavaa olisi, jos sulla olisi kumppanina projektissa kokenut kenttä-äänittäjä, muuten kantapäät kolisee kipeästi. Mutta toisaalta oppiipahan asiat kouriintuntuvasti.
Eli äänitätkö yksin, vai oletko ääniassistentti/puomimies, joku muu vääntelee mikserin hanikoita?
Puomia pitää käsitellä siten, että käsittelyäänet eivät välity mikkiin. Tämän takia olisi hyvä, että sulla olisi luurit. Yhdellä silmällä tarkkailet kohteen liikkumista, ja yrität seurata ja jopa ennakoida sen liikkeitä. Toisella silmällä seuraat muun ryhmän liikkeitä, eli kuvaajaa, valomiehiä, telineitä, piuhoja. Kaikkeen voi törmätä ja sekaantua, ja kameran voi pudottaa kuvaajan olalta jäämällä seisomaan paikoilleen. Langattomuus olisi tosi mukavaa, mutta laadukas sellainen kallista.
Pitkissä otoissa ja päivissä kannattaa hakea vähän erilaisia asentoja. Välillä kädet suorana ylös, tällöin saat nivelet tavallaan lukkoon, mikä vähän helpottaa. Välillä on sopivampaa pitää kädet koukussa rinnan päällä, välillä taas ihan suorana alhaalla, jos alakautta puomitat. Vartaloa voi vähän väännellä erilaisiin asentoihin, mikä nyt tuntuu hyvältä. Ite oon välillä vähän niinkuin kaarella mikrofonin suuntaan.
Tässä nyt aluksi, kysy lisää.
 
Edit: Niin sitä mä vaan tuossa alussa huokailin, että sulla voi olla aika iso pala haukattavana, jos kyseessä on ihan oikea tuotanto. Olen kokeillut...onneksi alla oli edes jonkinlainen koulutus alalle...

Kiitos tiedoista!
 
En tiedä vielä täysin proggiksen yksityiskohtia, mutta yksin äänittelen. Puomista datille. Kyseessä on onneksi pilotti, joten ajattelin että tästä on ehkä hyvä aloittaa kun kerran kysyttiinkin... joskushan se eka kerta on oltava.
 
Mutta siis, luurit päässä, käsittelyäänet minimoiden... eikös noi ole yleensä haulikkoja, (ts kapea suuntakuvio) kuinka paljon dialogia äänitettäessä sitä mikkiä yleensä käänellään puhujasta toiseen? Tietysti niin paljon kuin on tarve, mutta jos ikäänkuin pitäisi priorisoida kääntelyn ja käsittelyäänten välillä? Vai olisiko parempi valita aluksi leveämpikuvioinen mikk i?
 
Onko ylä- tai alakautta mikittämiselle mitään muita syitä kuin mikin varjon näkymisen välttäminen?
 
Jestas. Huh. Noh. Siis...Tekemällä oppii. Aivan mahtavaa olisi, jos sulla olisi kumppanina projektissa kokenut kenttä-äänittäjä, muuten kantapäät kolisee kipeästi. Mutta toisaalta oppiipahan asiat kouriintuntuvasti.
Eli äänitätkö yksin, vai oletko ääniassistentti/puomimies, joku muu vääntelee mikserin hanikoita?
Puomia pitää käsitellä siten, että käsittelyäänet eivät välity mikkiin. Tämän takia olisi hyvä, että sulla olisi luurit. Yhdellä silmällä tarkkailet kohteen liikkumista, ja yrität seurata ja jopa ennakoida sen liikkeitä. Toisella silmällä seuraat muun ryhmän liikkeitä, eli kuvaajaa, valomiehiä, telineitä, piuhoja. Kaikkeen voi törmätä ja sekaantua, ja kameran voi pudottaa kuvaajan olalta jäämällä seisomaan paikoilleen. Langattomuus olisi tosi mukavaa, mutta laadukas sellainen kallista.
Pitkissä otoissa ja päivissä kannattaa hakea vähän erilaisia asentoja. Välillä kädet suorana ylös, tällöin saat nivelet tavallaan lukkoon, mikä vähän helpottaa. Välillä on sopivampaa pitää kädet koukussa rinnan päällä, välillä taas ihan suorana alhaalla, jos alakautta puomitat. Vartaloa voi vähän väännellä erilaisiin asentoihin, mikä nyt tuntuu hyvältä. Ite oon välillä vähän niinkuin kaarella mikrofonin suuntaan.
Tässä nyt aluksi, kysy lisää.

JoKo: Kiitos tiedoista!
 
En tiedä vielä täysin proggiksen yksityiskohtia, mutta yksin äänittelen. Puomista datille. Kyseessä on onneksi pilotti, joten ajattelin että tästä on ehkä hyvä aloittaa kun kerran kysyttiinkin... joskushan se eka kerta on oltava.
 
Mutta siis, luurit päässä, käsittelyäänet minimoiden... eikös noi ole yleensä haulikkoja, (ts kapea suuntakuvio) kuinka paljon dialogia äänitettäessä sitä mikkiä yleensä käänellään puhujasta toiseen? Tietysti niin paljon kuin on tarve, mutta jos ikäänkuin pitäisi priorisoida kääntelyn ja käsittelyäänten välillä? Vai olisiko parempi valita aluksi leveämpikuvioinen mikk i?
 
Onko ylä- tai alakautta mikittämiselle mitään muita syitä kuin mikin varjon näkymisen välttäminen?
 
Juu, eka kerta on kaikilla:) Haulikkoja ovat yleensä, kyllä sitä kannattaa käännellä kulloinkin puhuvaa päätä kohti, myöhästyminen kuuluu...Leveämpikuvioiseen tulee taas sitten helposti ympäristöä/ambienssia liikaa. Se nousee helposti pintaan, kun matskua ruvetaan kompressoimaan ja limitoimaan.
 
Ylä/ala-kautta puomittamiseen vaikuttaa monesti myös juurikin tämä sama asia, kummasta suunnasta saadaan puhtaampi ääni talteen?
 
Eli äänität datille, roikotatko sitä kaulassa vai onko sulla kenttämikseri tai jopa molemmat? Onko niissä limitteriä? Mikset äänitä suoraan kameraan? Siinä jäisi samalla jälkitöiden työläs äänien synkkaaminen pois. Vetäisi datille vain ne välttämättömät tai muuten soveliaat palat.

Tärkein sääntö on, että koita saada mikrofoni AINA mahdollisimman lähelle puhujan suuta! Millään muulla ei ole niin paljon merkitystä. Mikrofonin käsittelyäänet ovat ongelmista pienimpiä. Tee kuvaajan kanssa yhteistyötä, kysele ja katso mistä kuva rajaantuu ja toimi sen mukaan. Mikään ei äänen jälkitöissä pelasta sitä, jos mikrofoni on kuuden metrin päässä puhujasta.
 
Kannattaa myös vakavasti harkita nappimikkien käyttämistä puomin lisäksi. En ole viimeisen kymmenen vuoden aikana törmännyt yhteenkään kenttä-äänitykseen, josta ei löytyisi myös nappi-raitoja. Niillä pelastaa paljon, jos puomilla ei jostain syystä pääse tarpeeksi lähelle tms.
 
Aika kova jätkä olet, jos kylmiltäs lähdet vetämään kaupallista kenttäkeikkaa. Sillä ei hirveästi ole tekemistä studioäänityksen tms. kanssa, jossa asiat ovat helposti hallinnassa. Jostainhan se on kuitenkin lähdettävä, kuten mainitsit.
 
Rohkeaa asennetta ja tsemppiä matkaan!

Eli äänität datille, roikotatko sitä kaulassa vai onko sulla kenttämikseri tai jopa molemmat? Onko niissä limitteriä? Mikset äänitä suoraan kameraan? Siinä jäisi samalla jälkitöiden työläs äänien synkkaaminen pois. Vetäisi datille vain ne välttämättömät tai muuten soveliaat palat.
 
Otan ehkä kannettavan datin missä on etuset ja limitteri. Tämä oikeastaan siksi että ei ehkä ole reilua leikkaajaa kohtaan että sen tarvii mun mahdollisia mogia korjailla. Duunaan jälkityöt sitten tarvittaessa itse, klaffia vaan ennen ottoa että saa siitä synkan. Itsekkin kelasin tota nappijuttua, pitää jutella ohjaajan kanssa saisko sellaisetkin mukaan. Eiköhän tää tästä...

Monesti vedetään puomi yhdelle raidalle ja napit toiselle raidalle. Jos puomista ei ole mitään hyötyä, niin silloin kannattaa käyttää molemmat raidat napeille. Taikka sitten vetää toiselle raidalle kameran mikillä apuääntä tai edes jotain pohjaa. Oma lukunsa on saada napit viritettyä tyypeille siten, että vaatteiden kahinat minimoituvat. Siinä on kokeneemmallakin kaverilla kierrokset kovilla, eli ehkä kannattaa panostaa yksinkertaisiin ja toimiviin ratkaisuihin, joita pystyt monitoroimaan kunnolla. Kun ohjaaja kysyy, että oliko otto ok, niin osaat vastata, taikka itse tuoda mahdolliset ongelmat heti esiin, etkä odota ja luota jälkitöiden ihmeisiin.

Tästä päästään jotenkin löyhästi siihen aiheeseen, että liikkuvan kuvan puolella kenttä-äänittäjät ovat mielestäni ehdottomasti aliarvostetuin ammattiryhmä. Kukaan ei huomaa, eikä arvosta heidän työtään, ennen kuin dialogiraita on vituillaan, eikä mahdollisuutta ADR:ään ole. Silloin koko homma kaatuu äänimiehen päälle, eikä siinä vaiheessa enää selittelyt oikein auta. Kamerakalustoon, valaistukseen, lavastukseen ja kaikkeen mahdolliseen käytetään 99% budjetista ja äänimiehen tehtävä on roikkua koko ajan vaan jaloissa, häiritsemässä dop:ta ja valaisijoita jne. Silti pitäisi tallentaa selkeää ja käyttökelpoista dialogia.
 
( sankarimusa soimaan)
 
Suomessa on todellakin vain kourallinen tyyppejä, jotka pystyvät tuottamaan lähes missä tahansa olosuhteissa käyttiskamaa. Tyyppejä, joiden napit eivät rahise, vaikka esiintyjällä on päällä paperipuku ja joiden puomi löytää aina sen oikean paikan. Tyyppejä, jotka eivät pelkää, vaikka dop ärisee ja asiakaskuuntelun järjestäminen tuottaa ääretöntä tuskaa. Tyyppejä, jotka eivät pelkää karuimpiakaan olosuhteita ja jotka tinkimättömästi hakevat parasta saundia, vaikka johtoruljanssi saa hermot kireälle. Tyyppejä, joiden takia äänen jälkituottajat eivät kiristele hampaitaan. Tyyppejä, joita uskaltaa suositella varauksetta hommaan kuin hommaan.
 
Jos mahdollista, niin kannattaa hakeutua heidän oppipojakseen, jos ala kiinnostaa. Muutama nimi:
 
- Risto Hankala
- Pietari Koskinen
- Katariina Samula

Älä tee näin: http://www.youtube.com/watch?v=ha1ZEmt9jSU
 
(en ole tosissani)

Eiku juurikin just noin! Tässä ollaan oikeiden asioiden äärellä. Suvereeni tuotannon terroristi. Yleensä tilanne on juurikin päinvastainen. Suomen Elokuva-ja Videotyöntekijäin Liitto SETin jäsenlehti Lehtisetissä ainakin aikoinaan ilmestyi Pietari Koskisen piirtämä Äänittäjän Elämää- sarjakuvastrippi, joka myöskin avasi äänimiehen elon problematiikkaa erittäin etevästi...

Mitä näin kännissä tulee mieleen:
 
- Puomitetaan siis suuta. Itse pruukaan tähtäämään aina kohti nenän kärkeä. Siitä saa mielestäni parhaimman soundin.
- Mennään aina niin lähelle suuta, kuin kuva antaa myöden. Paitsi, ei liian lähelle näyttelijää, koska häiritsee näyttelemistä. Näyttelijä ei tykkää, jos mikki työntyy hänen näkökenttäänsä.
- Varotaan, ettei puomiteta: liian kaukaa (kaikua soundissa, botne häviää) tai päälakea (kirkkaus häviää). Haulikkomikeissä MKH60 tai CS3 keila on pieni - pidä suu keilassa.
- Seurataan: 1. Näyttelijää, 2. Kameraa, 3. Varjoja. Muut seuraavat sitten sun toimintaa. Noin perusstandi/dollykuvauksissa kuvauksissa. Ole kuitenkin tietoinen ympäristöstäsi. Älä juokse valoja päin.
- Kun näyttelijä puhuu kovaa mikkiä kauemmaksi.
- Varotaan käsittelyääniä - rento ote, älä purista. Älä pyörittele puomia käsissäsi otonaikana, jos ei ole pakko.
- Kuvissa näkyvät replat tärkeimmät! Offreplat voidaan ottaa irtona.
- Kun näyttelijä liikkuu, SINÄ LIIKUT, PYSY LÄHELLÄ SUUTA.
- Puomittaja rakastaa treeniä ennen kuvausta
 
Kokemus opettaa. Yläkautta kannattaa puomittaa aina kun mahdollista, koska siellä liikkuminen on helpompaa. Alakautta, jos kuvassa on hitosti Headroomia tai varjoja tulee liikaa.
 
M.netissä on myös kuvaääni huone.
 
Edit:
- Tunne laitteet: Aika paljolti käytössä on Aaton Cantar X tallentimia, Lectro Sonic langattomia, Schoepsin mikkejä, Sennheiser MHK sarjan mikkejä, Deva 5sta...

Itse puomimiehen duunia vaihtelevasti tehneenä olen huomannut että äänisuunnittelijoissakin on kahta koulukuntaa. Niitä jotka käyttävät nappeja ja niitä jotka eivät niitä käytä vaikka tilanne olisi mikä. Toki haulikkoraita on optimaalisesti tehtynä parempilaatuinenm, mutta itse ainakin käyttäisin nappeja esim. akustisesti hankalissa ja pienissä tiloissa.
 
Puomikoulu oli kyllä kova. MKH60 ja ilman luureja. (ei kuulemma tarvitse jos osaa homman) =D
 
Nämä siis ammattimaisissa draamatuotannoissa.
 
edit: typo

Puolikuuro: Itse puomimiehen duunia vaihtelevasti tehneenä olen huomannut että äänisuunnittelijoissakin on kahta koulukuntaa. Niitä jotka käyttävät nappeja ja niitä jotka eivät niitä käytä vaikka tilanne olisi mikä. Toki haulikkoraita on optimaalisesti tehtynä parempilaatuinenm, mutta itse ainakin käyttäisin nappeja esim. akustisesti hankalissa ja pienissä tiloissa.
 
Puomikoulu oli kyllä kova. MKH60 ja ilman luureja. (ei kuulemma tarvitse jos osaa homman) =D
 
Nämä siis ammattimaisissa draamatuotannoissa.
 
edit: typo
 
Mäkin olen sitkeästi ainakin halunnut kuulua tuohon puomi-koulukuntaan, mutta tuli tässä keväällä kokeiltua DPAn nappimikkejä, ja täytyy näköjään tarkistaa kantansa. Todella hyvä ja valmis soundi. Onhan tuohon puomi-vakaumukseen ollut myös syynä ihan osaamattomuus rahinattomaan nappien käyttöön. Senkun nappien soundi on mun mielestä ollut aika syvältä, sekä johto ollut toivottoman herkkä hankaukselle. DPAssa on toisin.
Toisaalta, kun tietää että produktion äänityöt tekee kuvaleikkaaja, niin mielellään sitä on tehnyt mahdollisimman valmista ääntä, eli puomittanut. Toki ääneen erikoistunutkin leikkaaja voi hyvällä lähtösoundilla keskittyä paremmin suuriin linjoihin ja pieniin yksityiskohtiin tuskaisen hutun hilloamisen sijaan.
Kuulokkeita kokenut puomittaja ei välttämättä tarvitse, mutta se edellyttää toisen äänittäjän laadunvalvontaa äänityspäässä. Jos taas projektin molemmat äänittäjät puomittavat tahoillaan, niin kuuntelu on pakollinen molemmilla.
Niin, ja yksi asia vielä: Tasot ja limitterit. Perehdy tosiaan kalustoon. Tsekkaa nappilähettimien valikoista mikkien sisääntulotasot, tutki mikseristä limitterin kynnystasot ja sen toiminta. Äänitä tarpeeksi lujalla, ärsyttää nostella ruudulla jotain pientä piipitystä...toisaalta älä nojaa liikaa limitteriin, ankeata miksata hiljaa äänitettyä kamaa, joka kuitenkin makaa mikserin limitterissä ihan länässä, eli säädä tasot tallentimesta/kamerasta kohdilleen. Ei se limitteri yleensä tavaraa ylitseen päästä, joten maksimitasot voi olla lähempänä nollaa kuin -20ntä...Jälleen, kokeile asiaa rauhassa.

Hyviä neuvoja , mutta lisäisin että itse varoisin myös liiallisia mikrofonin etäisyyden eroja kohtauksen sisällä eli aina niin lähelle kuin pääsee ei välttämättä päde. Koita korvilla saada joka kuvaan kohtauksen sisällä sama soundi hehtaarikuvia lukuunottamatta, jotka vaatii vähän eri lähestymisen (onneksi niissä harvoin on pikiä repliikkejä kun eihän ne naamatkaan näy ;-) ).
Toiseksi käyttäisin sisätiloissä hypercardioidia kuten Schoepps 41 tai Sennheiser Mkh 50 ja jättäisin ne haulikot ulkokuviin.
Siitä nyt on kyllä vuosia kun tota hommaa tein.
 
Matti