Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen ollut huomaavinani muutoksen - ja mielestäni oikeastaan ihan positiivisen sellaisen - koskien vanhenemista ja sen myötä rockin kuuntelua ja/tai soittamista.Joskus aiemmin ehkäpä vielä 80 -luvulla monet luopuivat vanhemmiten nuoruuden suosikeistaan ja siirtyivät kuuntelemaan iskelmää.Nykyään taas monikin yli 30 -kymppinen tuntuu diggailevan täysillä vaikkapa Iron Maideniä jota on kuunnellut nuorempanakin.
 
Mitä mieltä olette tämäntyyppisestä kehityksestä?

Luonnollista, kun nyt on tätä "vanhempaa" ikäpolvea, joka on elänyt koko ikänsä "rockin" aikakaudella...

Onks ne niitä noirisomummoja?

Heh. Olen nelikymppinen ja laitoin juuri soimaan Brian Setzerin "Nitro BurninŽ Funnu Daddy". Stray Cats oli suosikki jo 15 kesäisenä.
En näe asiassa mitään pahaa... mutta onko tämä paluuta juurille vai muutoksenvastaisuutta? Jaa-a. En tiedä, mutta olen onnellinen näin.

En näe asiassa mitään pahaa... mutta onko tämä paluuta juurille vai muutoksenvastaisuutta?
 
Eiku se on vaan hyvää musiikkia.

Mitä mieltä olette tämäntyyppisestä kehityksestä?
 
Enpä ainakaan pahaa mieltä osaa olla. Neljäkymppiä kolkuttelee minullakin nurkan takana ja niitä samoja biisejä mitä kuunteli 15-vuotiaana c-kasetilta pystyy edelleen kuuntelemaan cd:ltä. Uusia hyvyyksiäkin aina välillä pongahtaa, mutta ei se aktiviteetti sen uuden etsintään ole enää niin palava kuin muinoin. Yhtäkkiä mietittynä näistä uudemmista sillen isosti on kolahtanut viimeksi toi System Of A Down. Menee rahat noiden vanhojen päivittämisessä digitaaliseksi, että ei uskalla ihan kokeeksi mitään oudompaa ostaa, jos ei ole ihan varma että löytyy enemmänkin kuin kaksi hyvää biisiä levyltä. Onneksi tuo jälkikasvu tuntuu ainakin jossain määrin myös kiinnostuvan musiikista, niin voi heidän avullaan pysyä kelkassa jos ei itse jaksa. Ja voi sitten aivopestä heitä "oikean" musiikin pariin. Tällaista nyt mieleen juolahti tältä erää.

Rock `n roll all life long!

Manovaria kuuntelevat keski-ikäiset huolestuttavat.

Samaa mielipuolta täällä - uusien suosikkien löytyminen on aika harvinaista, enemmänkin tulee levyostoksilla hankittua niitä kloppipoikana rahan puutteessa ostamatta jääneitä juttuja.
 
Musan kannalta maku on kyllä muuten jonkin verran muuttunut - kuten elämässä yleensä, suurempi kohkaaminen on jäänyt taakse - "less is more" tätä nykyään niin omissa soitoissa kuin levyissä, joita diggailee. Sormet alkaa kangistumaan vissiin - kuningassoolot vähenee ;)
 
Tota totaalista musamaun muuttumista rockista iskelmään mä en kyllä ole koskaan käsittänyt - itse kun tulee soitettua sekä huttua että rockia. Ei mun levyhyllyyn silti Sillanpään levyjä oo kasautunut - muutama kyllä referenssiksi, että tietää missä mennään sillä saralla.

Sormet alkaa kangistumaan vissiin - kuningassoolot vähenee ;)

Tell me about it! Juu, siksi ei sooloja multa enää kuule! Sormet kangistuu ja ennenkaikkea soittotekniiikan treenaaminen vähenee ja sellainen yleismusiikillinen kiinnostus kasvaa.

Todellakin "less is more"...armoniat, biisit ja muutenkin yksinkertaistuu iän myötä.

Tota totaalista musamaun muuttumista rockista iskelmään mä en kyllä ole koskaan käsittänyt

Moni palaa juurilleen, ainkin jonkin verran. Mulla on kuuntelupuolella mennyt aika paljon klasariin takaisin. Mutta että suomi-iskelmään...ei ainakaan täällä kolahda!

MUTTA, mun mielestä ei pidä iän myöskään jämähtää. Hyvää musaa tehdään aina ja mun mielestä on aika vaarallista elää vaan menneessä.

Jep jep. Ei iske iskelmä ennen eikä jälkeen vedenpaisumuksen. Jorailen varmaan vanhainkodissakin kitararockin tahtiin :)
 
Maaseudulla asuva siskoni on joutunut väkisin nostamaan iskelmänsietokykyään: siellä kun on kylillä se yksi ainoa ravintola, jossa paikkakunnan väki kokoontuu. Vuoropäivin soitetaan sitten humppaa ja hittirockia. Jos menet paikalle rokki-iltana, on paikalla olevan nuorison keski-ikä siinä 18-20 ja yli 25-naamoja ei näy. Eli jos haluaa tavata kavereita, on suunnattava paikalle humppa-iltana, jolloin paikalla ovat yli 25-vuotiaat. Ja deejii näyttää hapanta naamaa, jos inisee rokin perään. Siinä saa perheenäiti äkkiä radikaalin maineen, kun ei vielä ole sen vertaa rauhoittunut, että olisi vaihtanut Manicsit Sillanpäähän :)

No Bonham kyllä sanoi tuon aika hyvin jo.
Olen itse esim. kuullellut Led Zeppeliniä; Creamiä; Hendrixiä; Moody Bluesiä j.ne. aina.

Bonham: Luonnollista, kun nyt on tätä "vanhempaa" ikäpolvea, joka on elänyt koko ikänsä "rockin" aikakaudella...
 
Bonham sen mielestäni sanoi.
 
Sitä mukaa kun rockin parissa ikänsä kasvaneet on arvokkaasti (heh!) vanhenneet, on rockin kuuntelusta tullut hyväksyttävää myös ikääntyneimmille.
 
Ja sittenhän on tää aikuisrock, joka on ottanut iskelmän paikan. Ei tarvi enää siirtyä iskelmän pariin kun samat latteudet löytää "rockista". Tässä nyt tarkoitan iskelmällä n. viimeisen 30 vuoden aikana tehtyä iskelmää pääpiirteittäin.
 
Enkä mä toisaalta osaa sanoa, kumpi on pahempaa kalkkeutumista: siirtyminen iskelmiin vai koko elämän jatkuva nostalgiatrippi nuoruuden suosikeissa, hyväksyen uudesta musiikista ainoastaan näitä muistuttavat jutut ja muistaen säännöllisesti voivotella vaikka täällä mnetissä nykyisen rapin ja metallimöykän kamaluutta. :-)

Samaa mielipuolta täällä - uusien suosikkien löytyminen on aika harvinaista, enemmänkin tulee levyostoksilla hankittua niitä kloppipoikana rahan puutteessa ostamatta jääneitä juttuja.
 
Näin on. Lisäksi vinyylivaraston päivitys cd:ksi jatkuu yhä.
 
Musan kannalta maku on kyllä muuten jonkin verran muuttunut - kuten elämässä yleensä, suurempi kohkaaminen on jäänyt taakse - "less is more" tätä nykyään niin omissa soitoissa kuin levyissä, joita diggailee. Sormet alkaa kangistumaan vissiin - kuningassoolot vähenee ;)
 
Omalla kohdalla on tullut esille se ettei enää tarvitse haukkua ja vittuilla kaikille muulle musalle paitsi sille josta itse pitää.Suvaitsevaisuus on kasvanut.Jos en pidä jostain musiikista ei se tee siitä musasta täyttä roskaa.Uusistakin bändeistä on tullut innostuttua - tosin harvemmin.Tool on yksi tällainen.
 
Tota totaalista musamaun muuttumista rockista iskelmään mä en kyllä ole koskaan käsittänyt
 
En minäkään.Mutta nuorempana joskus 80 -luvulla sitä saattoi kuulla vanhemmilta sukulaisilta ,että "no tuskinpa sinä tuota parinkymmenen vuoden päästä enää kuuntelet" jne.
 
Nyt kai ne on menettäneet jo toivonsa :-)

Ei kai kenenkään musamaku iskelmöidy iän myötä? Kyllä ne iskelmädiggarit on olleet sitä nuoruudestaan lähtien.
 
Odotan innolla sitä aikaa kun 50-kymppiset hoilaa suosikkinsa tahtiin: me ollaan nuorisooo.

Ei kai kenenkään musamaku iskelmöidy iän myötä? Kyllä ne iskelmädiggarit on olleet sitä nuoruudestaan lähtien.
 
Tästä tuli mieleen Juicen lausahdus: "Kauppaopistosta ei tule merkonomeja, niitä menee sinne." Eli kai se iskelmään "kääntynyt" on ollut sitä aina, nuoruudessaan on vain tullut hairahduttua siveettömään rokkenrollin hetkeksi.
 
Mieluummin vanha kuin aikuinen (Röyhkä).

Mutta onko ketään mummoa jolla musiikkimaku olisi mennyt sen rockin kehityksen mukana tähän päivään asti. Eli onko kukaan mummo ikinä mennyt siihen metallivaiheeseen asti? Ja jos on niin kuinka rankkaan rappaukseen asti?

Mä kuuntelen ihan sujuvasti metallia ja vaikkapa räppiä tai jotain teknojutskaa...tai noiden kaikkien sekoitusta...jopa pidän noista :)

Pari vuosikymmentä sitten yli kolmekymppinen ei saanut pillua muualta kuin iskelmätanssipaikoista. Tämä luonnollisesti muokkaa musiikkimakua. Nykyään melkein kaikki on "rokki"-paikkoja eli tanssiinkutsussa ei tarvitse muistella valssin askellusta.
Eli tästä seuraa se hieno asia että nykyajan keski-ikäiset kuuntelee Iron Maidenia eivätkä osaa tanssia.