Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Moi,
 
kiinnostaisi tietää vähän enemmän jazz-sovituksista, lähinnä pienen kokoonpanon näkövinkkelistä, 2-3 torvea plus komppiryhmä. Tuleeko mieleen mitään opusta, joka ehkä keskittyisi siihen, mikä on jollain lailla "yleispätevää" (?!), hajotukset jne, eikä välttämättä lähde siitä, että työstettävänä on big band. Oma handicap on tuo pianotaitojen puute, ykkösenä foni ja kakkosena kitara. Pianonsoitossahan jotkin asiat tuossa tulevat ikäänkuin soitonopiskelun myötä tutuiksi.. Perusteoria on luullakseni riittävästi hanskassa, jos ei ole niin luetaan lisää.
 
Ja mielessä pyörii lähinnä 50-60-luvun soundit. Ihmetellyt vaan joskus kun on niin hyviä juttuja vaikka Oliver Nelsonilla, Clifford Brownilla, Art Blakeyllä,...
 
PS. sorry, olihan tuossa vieressä sovituspalstakin, mutta tuli nyt tänne...
PS2. Oisko vaikka tästä mihinkään: http://www.amazon.com/exec/obidos/A … 41&camp=14573&link_code=as1

Yksi ihan OK on Russel Garcian "Professional Arranger Composer"

En ole itse selannut, mutta näistä olen kuullut hyvää:
 
Ted Pease: Modern Jazz Voicings/Arranging, etenkin pikkubändeille, eli sitä mitä haet.
http://www.amazon.com/Modern-Jazz-V … embles/dp/0634014439/ref=pd_sim_b_3
 
Bill Dobbins: Jazz Arranging-Composing, linear approach:
http://www.amazon.com/Jazz-Arrangin … osing-Linear-Approach/dp/3892210063
 
Toi Dobbinsin kirja on siitä hyvä, että siinä on levy mukana ja kaikki matsku soivassa muodossa.
 
Inside the scorea voi lämpimästi suositella kaikille ketä iso jazzorkesteri kiinnostaa. Tässäkin äänite mukana, must have!
 
http://www.amazon.com/Inside-Score- … Wright/dp/B000MMKKWO/ref=pd_sim_b_1
 
Ja sitten toi Don Sebeskyn kirja on eräänlainen alan klassikko:
 
http://www.amazon.com/Contemporary- … ebesky/dp/0882844857/ref=pd_sim_b_2
 
En tiedä miten näitä saa suomesta, F-musiikista helsingistä kannattaa aloittaa ja jos ei löydy niin varmaan onnistuu netin kautta ostaminen.
 
Onnea matkaan. (Kirjoita omalle bändille paljon arreja ja äänitä kaikki niistä. Kuuntele niitä ja opit enemmän kuin noista kirjoista yhteensä!! Kirjat on tosin hyviä apuja siinä vaiheessa kun on vielä alussa...)

unohda teoriakirjat ja hommaa jonkun suosikkibiisin score + partsi ja ala selailla. käytä korvias ja merkkaa punakynällä paikat mitkä kuulostaa hyvälle ja tsekkaa ne kohat sit erityisen tarkasti.
 
että näin. jään odottelemaan paskanheittoa...

rkellu: unohda teoriakirjat ja hommaa jonkun suosikkibiisin score + partsi ja ala selailla. käytä korvias ja merkkaa punakynällä paikat mitkä kuulostaa hyvälle ja tsekkaa ne kohat sit erityisen tarkasti.
 
että näin. jään odottelemaan paskanheittoa...
 
Ehkä molempi parempi? Löytyiskö käytännön puolella vinkkejä, mistä lähteä etsimään edukkaita scoreja ja partituureja vaikkapa '55-'65 -ajan stankuille / originaaleille ?

JoeQPublic: Ehkä molempi parempi? Löytyiskö käytännön puolella vinkkejä, mistä lähteä etsimään edukkaita scoreja ja partituureja vaikkapa '55-'65 -ajan stankuille / originaaleille ?
 
ehkä, mutta en oikein tajua miksi korviin luottamista ei aina niin arvosteta; korvia vartenhan sitä musaa tehdään eikä silmille.

???
Jos on pikkubändi, pari torvea, niin vaatiiko se oikeita sovituksia?
Mitä mulla on sellaisia keikkoja ollut niin pojat on lennosta vetäneet jollain terssillä ne lyhyet melodiapätkät ennen kuin soolot alkaa?

en minäkään kyllä tajua miks tästä pitäis kaivaa esiin jotain erityistä kirjallisuutta. senkun käyttää korvia ja setvii yhdessä mikä toimii. ei mistään kirjasta mitään "oikeita" vastauksia löydy vaan pelkästään jonkun tyypin näkemys jostain.
 
pitäis keskittyä luomaan se oma näkemys siitä mikä kuulostaa hyvältä...

rkellu: en minäkään kyllä tajua miks tästä pitäis kaivaa esiin jotain erityistä kirjallisuutta. senkun käyttää korvia ja setvii yhdessä mikä toimii. ei mistään kirjasta mitään "oikeita" vastauksia löydy vaan pelkästään jonkun tyypin näkemys jostain.
 
pitäis keskittyä luomaan se oma näkemys siitä mikä kuulostaa hyvältä...
 
Hyvälle kuulostaminen on tietenkin jokaisen korvien välissä. Kirjoista kyllä löytyy kuitenkin ihan oikeita asioita, jos on tarkoitus kirjoitella sovituksia esim. puhaltimille. Kukaan meistä ei esim. luonnostaan tiedä puhaltimien soivia/kirjoitettuja äänialoja, transponoivia soittimia kun pääsääntöisesti ovat. Muutenkaan ihan kaikkea ei tarvitse itse keksiä, vaan voi hyödyntää muiden kokemuksia. Pelikenttää riittää kyllä rajattomasti omillekin ideoille. Tuota edellä jo mainittua Russel Garcian teosta itsekin suosittelen. On jopa hauskasti kirjoitettu.

rkellu: en minäkään kyllä tajua miks tästä pitäis kaivaa esiin jotain erityistä kirjallisuutta. senkun käyttää korvia ja setvii yhdessä mikä toimii. ei mistään kirjasta mitään "oikeita" vastauksia löydy vaan pelkästään jonkun tyypin näkemys jostain.
 
pitäis keskittyä luomaan se oma näkemys siitä mikä kuulostaa hyvältä...
 
Tuota näkemystä ei kannata ensimmäisen parinkymmenen opiskeluvuoden aikana toitottaa. Munsta. Hillumaan ehtii myöhemmin. Vai?

baron: ???
Jos on pikkubändi, pari torvea, niin vaatiiko se oikeita sovituksia?
Mitä mulla on sellaisia keikkoja ollut niin pojat on lennosta vetäneet jollain terssillä ne lyhyet melodiapätkät ennen kuin soolot alkaa?
 
Jos kuuntelet 50-60-luvun vaihteen vähän arratumpia, mutta kuitenkin rouhean kuuloisia hard bop-pikkubändejä ja vertaat niitä vaikkapa bopin alkuaikoihin ja Parkerin bändin tuhnuisimpiin äänityksiin, niin huomaat, mitä kaikkea parillakin torvella voi tehdä kun vähän funtsii. Puhumattakaan kolmannesta.
 
Terssin vetää kuka vaan, mutta jos lähdetään hakemaan vaikka sointuvärejä, pikku dissonansseja, kireän vs. rennon kuuloisia hajotuksia, ja mietitään, mikä niistä soinnun viidestä-kuudesta sävelestä kannattaa vetää vrt.pianoon, niin ollaan jo eri tontilla.
 
Tjeu vaikka Oliver Nelsonin Stolen Moments. Kaivan jossain vaiheessa vastaesimerkin proto-boppareiden varhaistuotannosta tai sitten en, mutta enimmäkseenhän se on sitä unista ja terssiä...

Sax-pappa: Hyvälle kuulostaminen on tietenkin jokaisen korvien välissä. Kirjoista kyllä löytyy kuitenkin ihan oikeita asioita, jos on tarkoitus kirjoitella sovituksia esim. puhaltimille. Kukaan meistä ei esim. luonnostaan tiedä puhaltimien soivia/kirjoitettuja äänialoja, transponoivia soittimia kun pääsääntöisesti ovat. Muutenkaan ihan kaikkea ei tarvitse itse keksiä, vaan voi hyödyntää muiden kokemuksia. Pelikenttää riittää kyllä rajattomasti omillekin ideoille. Tuota edellä jo mainittua Russel Garcian teosta itsekin suosittelen. On jopa hauskasti kirjoitettu.
 
no, jos sulla on pieni kokoonpano niin ainahan sä voit jumalauti soittaa ja kokeilla mikä se ääniala on.
 
sitä paitsi vaikka kirjassa lukee äänialaksi jotain niin se ei tarkoita että se olisi SOITTAJAN ääniala koska se on riippuvaista taitotasosta, instrumentista jne..
 
mun mielestä tämä koko juttu on pelkkä dogma jota apinan lailla toistetaan vaikka kaikkialla muualla maailmassa asiat tehdään toisin. sama pätee myös kielten opiskeluun...
 
Epämuusikko: Tuota näkemystä ei kannata ensimmäisen parinkymmenen opiskeluvuoden aikana toitottaa. Munsta. Hillumaan ehtii myöhemmin. Vai?
 
miksei?
 
soita mitä haluat ja nauti ja that's it.

rkellu: soita mitä haluat ja nauti ja that's it.
 
Jos minä ja kaksi muuta torvea tekee noin treeneissä, niin tuloksena voi tietysti olla loistavia sovituksia. Luultavammin kuitenkin soitto muutamalla ekalla kerralla kuulostaa kömpelöltä, simppelien rytmijakojen ja perushajotuksien tapailulta, ja joutuu huomauttelemaan muille, että soita nyt toi ääni. Eiku mä vedän tän, tää on parempi. Jne. Tota vaihetta haluaisin vähän oikaista, ts. säästää aikaa ja hermoja niitten herkullisempien juttujen toteutteluun.
 
Voi tietysti olla että en ole päässyt tarpeeksi hyvien soittaja-sovittajien kanssa vetämään, vaan olen ollut tasoisteni ja vain vähän parempien seurassa :D .
 
Vähän sama kuin harjoittelun kanssa. Kun tietää vähän, mitä kannattaa harjoitella omalla soittimella, onnistuu varmemmin ja motivaatio pysyy kohillaan. Vähän niinkun työkaluja pakkiin, eikä koko pakkia tarvi keikoilla kantaa. Näin tuumisin yhtään sovituskirjaa vielä lukematta, heh.
 
PS. kiitos kaikille vinkeistä, voipi olla että pari noista opuksista menee ostoon...

JoeQPublic: Jos minä ja kaksi muuta torvea tekee noin treeneissä, niin tuloksena voi tietysti olla loistavia sovituksia. Luultavammin kuitenkin soitto muutamalla ekalla kerralla kuulostaa kömpelöltä, simppelien rytmijakojen ja perushajotuksien tapailulta, ja joutuu huomauttelemaan muille, että soita nyt toi ääni. Eiku mä vedän tän, tää on parempi. Jne. Tota vaihetta haluaisin vähän oikaista, ts. säästää aikaa ja hermoja niitten herkullisempien juttujen toteutteluun.
 
Voi tietysti olla että en ole päässyt tarpeeksi hyvien soittaja-sovittajien kanssa vetämään, vaan olen ollut tasoisteni ja vain vähän parempien seurassa :D .
 
Vähän sama kuin harjoittelun kanssa. Kun tietää vähän, mitä kannattaa harjoitella omalla soittimella, onnistuu varmemmin ja motivaatio pysyy kohillaan. Vähän niinkun työkaluja pakkiin, eikä koko pakkia tarvi keikoilla kantaa. Näin tuumisin yhtään sovituskirjaa vielä lukematta, heh.
 
PS. kiitos kaikille vinkeistä, voipi olla että pari noista opuksista menee ostoon...
 
Kaikkien ei tosiaankaan tarvitse keksiä pyörää aina uudelleen. Musiikin maailmassa riitää rajattomasti mahdollisuuksia oman luomisvoiman toteuttamiseen, vaikka käyttäisikin jonkun hyväksi havaitsemia perusasioita hyödykseen. Minun on aina ollut vaikea ymmärtää pelkoa jota joillain tahoilla koetaan kaikkea vähänkään teorialta haiskahtavaa kohtaan. Ei tieto tapa luovuutta.
 
Menestystä vain sinulle säveltämisen ja sovittamisen mielenkiintoisella alueella.

JoeQPublic: Jos minä ja kaksi muuta torvea tekee noin treeneissä, niin tuloksena voi tietysti olla loistavia sovituksia. Luultavammin kuitenkin soitto muutamalla ekalla kerralla kuulostaa kömpelöltä, simppelien rytmijakojen ja perushajotuksien tapailulta, ja joutuu huomauttelemaan muille, että soita nyt toi ääni. Eiku mä vedän tän, tää on parempi. Jne.
 
entä sitten?
 
parhaassa tapauksessa saatat oppia jotain mitä et löydä mistään kirjasta....

Olisko tää asennekysymys: Mä en oo koskaan sen kummemmin kuunnellut miten Dizzy ja Bird tällä kerralla soittaa sen rhythm changes sointukiertoon hätäisesti tehdyn melodian vaan odottelen että pääsevät vauhtiin omissa sooloissaan.

Sax-pappa:
 
Minun on aina ollut vaikea ymmärtää pelkoa jota joillain tahoilla koetaan kaikkea vähänkään teorialta haiskahtavaa kohtaan. Ei tieto tapa luovuutta.
 
minulla ei ole tippaakaan pelkoa teoriaa kohtaan; olen opiskellut sitä vuosia yliopistossa. tulin vain siihen lopputulokseen että sen sijaan että musiikki tulisi käsittää jonain abstraktina matemaattisena arkkitehtuurina se on pohjimmiltaan irrationaalista ja muistuttaa itse asiassa tietyllä tavalla seksuaalisuutta.
 
itse asiassa olen mielestäni eräänlainen konservatiivi koska uskon näin, koska näin musiikista on ajateltu tuhansia vuosia ENNEN teoriakirjoja...

baron: Olisko tää asennekysymys: Mä en oo koskaan sen kummemmin kuunnellut miten Dizzy ja Bird tällä kerralla soittaa sen rhythm changes sointukiertoon hätäisesti tehdyn melodian vaan odottelen että pääsevät vauhtiin omissa sooloissaan.
 
Niinpä. Teema on noissa usein niin kökkö, että melkein nolottaa, jos ei tietäis, että jätkät ajatteli vaan ikäänkuin, että "mulla on varaa soittaa tähän korni teema vähän suupielestä". Mutta noi jutut on taas tehty tietyllä 40-luvun käänteisellä punk-asenteella, kun oltiin vähän niinkuin kyllästytty American songbookkiin ja haluttiin tehdä jäynää vanhan liiton swingaajille. Ja soolothan on hienoja, ja tietty mynä tuossa stailissa totta kai on, puhumattakaan pankin räjäyttäneestä historiallisesta vaikutuksesta.
 
Sitten on muita staileja, jotka toimii muilla tavoin. Mm. Milees kyllästyi jossain vaiheessa pirivetoisiin (tai sen kuuloisiin) up-juttuihin ja teki vaikka Birth of the Coolin. Joka on kyllä liian softia omaan korvaan, mutta tolla välillä kai keikkui monikin biisintekijä pitkään. Mutta kyllähän te nää tiedätte, mitä näitä enembää jauhelemaan...

rkellu: minulla ei ole tippaakaan pelkoa teoriaa kohtaan; olen opiskellut sitä vuosia yliopistossa. tulin vain siihen lopputulokseen että sen sijaan että musiikki tulisi käsittää jonain abstraktina matemaattisena arkkitehtuurina se on pohjimmiltaan irrationaalista ja muistuttaa itse asiassa tietyllä tavalla seksuaalisuutta.
 
itse asiassa olen mielestäni eräänlainen konservatiivi koska uskon näin, koska näin musiikista on ajateltu tuhansia vuosia ENNEN teoriakirjoja...
 
Parhaimmillaan toi arkkitehtuuri yhdistyy musiikissa no vaikka tohon seksuaalisuuteen tai mihin nyt haluaa vrt. Gaudi :D .
 
Siis mehän tavallaan ollaan samaa mieltä, että tietty raaka elementti pitää olla, muuten ei tehdä musiikkia. Mutta jos ollaan pelkästään sen kanssa liikenteessä, kärjistäen homma voi jäädä neandertalilaisen torven venyttelyyn. Mutta kyllähän kuusireikäisellä huilullakin saa paljon aikaan, ja pitkässä huilussa on sama yläsävelsarja kuin fonissa. Ja pätisiköhän teoriaan sama kuin improamiseen eli koitetaan oppia jotain ja sitten aktiivisesti unohdetaan se, niinkuin itse olet ilmeisesti jo pyrkinyt tekemään ? Ja sitten katsotaan, mitä torvesta tuli.
 
Mutta nyt ollaan joo aika korkealla nousuliidossa. Tekee taas entistä enemmän mieli soittamaan. Sitäpaitti musasta keskusteleminen on hiton hauskaa ajanvietettä.
 
"Talking about music is like dancing about architecture"
- Laurie Anderson