Kitarat: kitarakamat ›

CeeCeeÄr: Joo tosta vireen pitämisestä vaan sen verran,että mun Squierin kiinassa tehty 159 euron telecasterini pitää täysin vireensä,eli sillä asialla ei taida olla valmistusmaan kanssa mitään tekemistä...
 
Olen hieman eri mieltä, sillä onhan noita kitaroita tullut muutamia kokeiltua ja soiteltua. Yhden ~300€ Squierin tiedän, joka ei pitänyt virettä lainkaan vakiovirittimillä, eikä virittimien vaihtokaan auttanut, meni siitäkin koko talla uusiksi. Parilla Tokailla on tullut soiteltua, jotka eivät virettä pidä, mutta on myös jenkkifendereitä ynnä muita mukamas "laadukkaampia" instrumentteja ollut käsittelyssä, jotka eivät virettä pidä. Pitää muistaa että jokainen kitara on yksilö, kaksi saman erän kitaraakin ovat keskenään erilaisia, toinen saattaa pitää vireen ja toinen ei.
 
Itselläni kävi hyvä säkä kun oma meksikolainen pitää vireen, mutta monissa meksikolaisissa on ollut ongelmia vireen kanssa. Olen siis tainnut saada laadukkaan kappaleen.

Tai sitten kyseessä on vain säätökysymys. Tuskin niihin jenkki-Fendereihin mitään aivan kököä laitetaan, mutta siitä huolimatta liikkuvat osat vaativat säätöä. Sama juttu halvemmissa Squjuissa, ettei mene pelkästään sanan "jenkki" alleviivaamiseksi :) Vire ja sen pysyminen riippuu luonnollisesti kokonaisuudesta, eli toimiiko virittimet, talla ja satula moitteettomasti. Satulassa on erittäin usein pientä häikkää, pienellähän tuosta yleensä selviää.

Maidenisti: Tai sitten kyseessä on vain säätökysymys. Tuskin niihin jenkki-Fendereihin mitään aivan kököä laitetaan, mutta siitä huolimatta liikkuvat osat vaativat säätöä. Sama juttu halvemmissa Squjuissa, ettei mene pelkästään sanan "jenkki" alleviivaamiseksi :) Vire ja sen pysyminen riippuu luonnollisesti kokonaisuudesta, eli toimiiko virittimet, talla ja satula moitteettomasti. Satulassa on erittäin usein pientä häikkää, pienellähän tuosta yleensä selviää.
 
Totta. Mutta ei pidä mennä yleistämään että joku pitää vireen ja joku ei. Kitarat ovat yksilöitä, kuten jo aiemmin sanoin. Tottahan hintaluokka vaikuttaa tähän, mutta halvallakin saa joskus hyvää ja kun lyö rahaa pöytään niin laatu voi olla myös huonoa _joiltakin osin_.

Oma mehikaani on tähänastisista kitaroista paras jota olen soittanut, paljon hiotumpi fiilis kuin Exporerilla tai vanhalla Pacificalla vedettäessä. Ja kaunis on myös hän.
 
Viimeistely ja soitettavuus ovat siis huippuluokkaa ainakin omassa Classic Stratossani. Mikitkin onnistuvat kuulostamaan hyvältä Voxini kanssa tosin en sulje myöhempiä mikin vaihtoja pois. Jos sitä rahaa saisi joskus. Tai oppisi soittamaan.

Semmoisen huomion olen eräässä soitinkaupassa tehnyt kun olen Fenkkuja ja Squiereita hiplannut että ne ovat järjestäen aivan kamalissa säädöissä. Kielet kahden sentin korkeudella ja säädöt ihan päin seinää. Taas sitten esim. Tokait yms. ovat ihan siedettävissä säädöissä. Mistähän moinen johtuu?

superfly: Semmoisen huomion olen eräässä soitinkaupassa tehnyt kun olen Fenkkuja ja Squiereita hiplannut että ne ovat järjestäen aivan kamalissa säädöissä. Kielet kahden sentin korkeudella ja säädöt ihan päin seinää. Taas sitten esim. Tokait yms. ovat ihan siedettävissä säädöissä. Mistähän moinen johtuu?
 
Jospa maahantuojalla olisi sormensa pelissä tuossa asiassa? Tokain maahantuoja hieman tarkastelisi kitaroita ennen kuin lähettää jälleenmyyjälle ja Fenderin/Squierin ei? Vaikea sanoa. Hassua että ainakin minun Classic Vibe Telecaster oli viritystä vaille soitto kunnossa thomannilta tullessaan.

Taas pääsee kehumaan...
 
Oma Mexicaani on vuoden -07 -08 stankku. Pitää vireen todella loistavasti, tosin kampea en käytä kun ei ole tarvetta. Kaula on juuri nappiin itselleni sopiva ja soittotuntuma on juuri sitä mitä hainkin.
 
Se on kitara joka tosiaan "soi", melkein riippumatta siitä minkä kautta soittelee. Toki eri vehkeitten kautta löytyy sitten parempaa ja huonompaa soundia, mutta oikeilla (eikä edes kalliilla) systeemeillä siitä saa irti erittäin hyvää saundia.
 
Muinaisiin kalliimpiin kitaroihini verrattuna tuo ei häpeä yhtään, se on hyvin viimeistelty ja sai nappi säätöihin helposti itselle ilman tappelua. Mikkeiksi tosin vaihdettu Noiseless setti, alkuperäisillä en kokeillut kun tuo tuli vaihdossa.
 
Halusin edullisen mutta toimivan straton ja sellaisen sain ja vaikka lavassa lukeekin Made in Mexico ei häiritse enää tippaakaan alkuepäilyjen jälkeen jotka katosivat hetkessä.
 
Kestävyydestä on paha mennä sanomaan vielä (metalliosien suhteen) kun skitta on hiukan alle vuoden vasta ollut, mutta aika kertonee senkin. Ja piankos niitä vaihtelee ehompaan jos tarvetta ilmenee.
 
Harrastelija

Mistä te näitä hyviä Mexicoita löydätte? Ois mielenkiintosta testata American Deluxea vastaan. Jos joku haluu tuoda Mexiconsa Saloon, ni voitais testata miten ne oikeesti pärjää... ite en oo vieläkään oikeesti hyvää Mexicoa soittanu. Hienoa olis todistaa yksikin tällänen, mut ilman testiä tosi vaikee uskoa. Jos tarkotitte hyvä hintaisekseen, ni se onki sitten ihan eri asia.

Mikä siitä kitarasta tekee hyvän tai huonon? Tietty jos on jotain vikaa, mihin säätämiset eivät auta...kaula kiero, talla tinaa, mikit bilteman tasoa... 100e:n harley benttonista nyt itekkin ehkä löydän jo jotain sanottavaa, mutta jotenkin en jaksa uskoa, että esim mexicon stankku stratoissa olisi järjestään moisia vikoja.
 
Itsellä on jimmie vaughan strato (mexiko) ja american stankku tele, jos fendereistä puhutaan. Säädätin juuri molemmat kun oli musafasulla ne fenderin säätöpäivät. Yhtä hyviä ovat molemmat. Laadussa tai soinnissa ei ole kumpikaan huonompi tai parempi. Enempi mulla ainakin vaikuttaa se mistä sattuu juuri sinä päivänä tykkäämään. Nyt kun on noilla fendereillä tottunut soittelemaan, niin tuntuu, että tuo standard les paul olisi tosi onneton halko... huomenna varmaan toisin.

nikoniko: Mistä te näitä hyviä Mexicoita löydätte? Ois mielenkiintosta testata American Deluxea vastaan. Jos joku haluu tuoda Mexiconsa Saloon, ni voitais testata miten ne oikeesti pärjää... ite en oo vieläkään oikeesti hyvää Mexicoa soittanu. Hienoa olis todistaa yksikin tällänen, mut ilman testiä tosi vaikee uskoa. Jos tarkotitte hyvä hintaisekseen, ni se onki sitten ihan eri asia.
 
Kotoota löytyy sekä Fenderin Mexico Stratocaster sekä Fender American Deluxe Stratocaster HSS FMT.
 
Kumpikin pitää vireensä, helpposoittoisia, soundissa ei valittamista, viimeistely molemmissa ihan hyvä eli ei valittamista kummassakaan.
 
Deluxe mallissa nyt on parempaa materiaalia, satula, talla, virittimet, otelauta ja tietysti mikitys erillaisia.
 
Molemmista löytyy tietysti kampi, Mexicossa se on kierteillä ja Deluxessa painettavaa mallia.
 
Ylempänä sanoin, että pitää vireen hyvin mutta tietysti noissa on hienoista eroa tuon kammen suhteen, Deluxe on paremmin virettä pitävä ja kestää raskaampaa kammen käyttöä kuin Mexico, hyvin pysyy kuitenkin vireessä molemmat ja Deluxe siis paremmin (ei tarvi olla koko aika virittelemässä kampijuttujen jälkeen).
 
Jos haluan todella rankkaa kampikikkailua harrastaa niin sitä varten löytyy sitten Ibanezin JS1200CA sillä Edge Pro tallalla, tämä talla on vireen suhteen noissa ollut paras raskaassa kampikäytössä.
 
Joku kirjoitti aikaisemmin siitä, että jos kitara on hyvin säädetty niin yleensä pitää myös virettä paremmin, tästä olen samaa mieltä ja onhan itselle sopivat säädöt muutenkin kivemmat soittaa.
 
Mainittiin myös siitä, että joissain liikkeissä on kitarat (Fenderit) huonosti säädetty ja ikävä kyllä tämä pitää paikkansa mutta ei pelkästään koske vain Fendereitä vaan kyllä niitä muitakin merkkejä.
 
Jos kitara on huonosti säädetty niin ei se merkitse sitä, että se on huono laadultaan vaan kertoo enemmänkin siitä, ettei musiikkiliikkeissä jakseta nähdä vaivaa että kepukat olisi hyvissä säädöissä (kitaran matka valmistuksesta liikkeeseen voi kestää ja kyllähän kitarat elää tänä aikana, harmi että joissain liikkeissä ei nähdä tarpeeksi vaivaa säätämisille).
 
Säädöistä sen verran, että mikä on toiselle huono voi toiselle olla just passeli, varsinkin kielien korkeus nauhoista.
 
Sitä kyllä näissä kirjoituksissa ihmettelen, että aika monet valittaa tuota vireenpitävyyttä, itellä kun ei sen suhteen tai muunkaan suhteen ole ongelmia ollut.

Mä ostin oman Mex Fenkkuni käytettynä puoltoista vuotta sitten ja olihan se aika ritsa-kunnossa, myyjä ei oikein tykännyt joten sain suht hyvään hintaan.
 
Kotona sitten tutkiskelin kitaraa tarkemmin että mikä siinä nyt oikein on vialla. Olin tosin tehnyt päällipuolisen tarkastuksen ennen ostoa.
 
Ekana oli kaulan kiristys, ruuvit "melko" löysällä, jokaista sai vääntää reilun puoli kierrosta! Ei tarvii ihmetellä jossei vire pidä! Sitten kaularaudan säätö. Soittaessa se rämisi koska oli ihan löysällä sekin ja kaula aivan suora. No, se kondikseen ja sitten lopuksi tallan säätö. Sen kiristin ihan runkoon kiinni koska en kampea käytä.
 
Lopputuloksena aivan mainoi skeba jolla heitetään keikkaa, oltu studiossa ja satoja tunteja treeniksellä. Ja pitää vireen! En jaksa uskoa että olisin yhtään parempi soittaja tai kuullostaisin paremmalta jos hankkisin kolme neljä kertaa kalliimman Meksikon rajan toisella puolella kasatun Fenkun. Hintaisekseen ihan mainoita pelejä.
Ja harvassa on ne Amerikan Fenkut jotka otetaan suoraan kaupan hyllystä pro-soittohommin ilman että niihin mitään tehtäis! Jokainen vaihtaa ainaskin jotain.

Itse kahdeksan vuotta soittaneena ja monia kitaroita omistaneena ja testanneena sanoisin että ei tuo valmistusmaa ole mikään varma tae laadulle. Itellä on ollut tavallinen classic mexico strato joka ei pitänyt virettä edes yhdessä nuotin bendauksessa. Vuoden ajan soitin 60-luvun mallin mexico straton kanssa joka piti vireen aivan ällistyttävän hyvin. Sointikin oli todella hyvä.
 
Yksi american strato oli pari päivää testissä (en muista tarkkaa mallia enää) ja vaikka kuinka sääti siitä ei saanut vireen kunnolla pitävää. Ongelmana oli myös että venytykset sammuivat aina johtuen kaulan radiuksesta eikä ongelmaan auttanut kaularaudan operointi niinkuin ei tallan nosto.
 
Fenkuissa on yleisesti se ongelma että viimeistely kusee todella rankasti. Tämän huomaa hyvin ottamalla minkä tahansa straton soitettavaksi kaupan hyllyltä niin ylärekisteristä löytyy vähintään yksi tai kaksi kohtaa jossa kieli ei soi kunnolla johtuen juuri nauhojen huonosta asettelusta. Olen jopa alkanut miettimään että tehdäänkö fenkkujen nauhojen laitto kitaraan tahalleen vähän miten sattuu jotta saadaan siihen semmonen tietty vanhanajan fiilis? Ehkä fenkut ovatkin tarkoitettu enemmän sointujen soittamiseen eikä niinkään ylärekisterin tiluttamiseen jota itse harrastelen.

Midrange: Ehkä fenkut ovatkin tarkoitettu enemmän sointujen soittamiseen eikä niinkään ylärekisterin tiluttamiseen jota itse harrastelen.
 
Hehe, Riku jos toinenkin on sun kans eri mieltä.

Tänään tuli pitkästä aikaa jälleen todistettua: kaverin omistama Mexico Standard Stratocaster (välilltä 95-99) on paras kitara mitä olen koskaan käsitellyt. Aivan jumalattoman helpposoittoinen, kuin mittatilaustyönä meikäläistä varten työstetty.

Mulla on -05 60's Classic Stratocaster ja ainakin kyseinen yksilö on ns. keeper eli se tuli taloon jäädäkseen. Soundi, tatsi ja vireenpito olivat jo uutena kohdallaan mutta olihan sitä sitten hieman modattava ikäänkuin omaksi "signature"mallikseen.
 
Mikit vaihtuivat Jason Lollar Tweed -settiin, tallablokiksi valitsin Gotohin teräksisen, "string tree" ja tallapalat sekä satula vaihtuivat GraphTecin grafiittisiin, virityskoneistoksi tulivat Planet Wavesin lukittavat, tallaan asensin HipShotin Trem Setterin ja vielä viimeisenä asensin Schallerin hihnalukot.
 
Kun kitara oli ollut puoli vuotta käytössä hajosi siinä kaularauta. Tai ei varsinaisesti hajonnut mutta se jotenkin irtosi toisesta päästään joten säätäessä se pyöri tyhjää.
Vaan eipä hätää! Kitara takaisin myyjälle ja takuuseen uusi kaula Fenderiltä. Näppärästi sujui ja uusi kaula on tuntumaltaan vähintäänkin yhtä hyvä kuin vanha!
 
Eli eipä ole juurikaan ongelmia ollut meksikaanistaton kanssa.
 
Keikoilla ko. strato toimii ykköskepakkona. Kyllä soi! :)

nikoniko: Mistä te näitä hyviä Mexicoita löydätte?
 
Isäni osti Thomannilta ja sattui saamaan hyvän yksilön. Itse ostin käytetyn meksikaanon Helsingistä ihan tavallisesta musiikkiliikkeestä kun soundi sattui miellyttämään ja etsin stratoa. Kannattaa tosiaan käydä mahdollisimman monta yksilöä läpi jos mahdollista.
 
Soittelin lähemmäs kymmenellä stratolla ilman vahvistinta, mukaanlukien kalliimmat jenkkimallit, ja totesin meksikaanon soivan akustisesti parhaiten. Sitten testikoppiin muutaman kitaran kanssa ja päädyin meksikaanoon. Ei ole mitään järkeä syrjiä meksikon stratoja pelkkien ennakkoluulojen takia. Esimerkiksi USA:n highway one mallit kuulostivat minusta paljon huonommilta kuin meksikaano.
 
PS. Hasse Walli on nähty keikalla 200-300 Euron KIINAN stratocaster kourassa ja hyvältä se kuulosti. Vireongelmia tosin tuntui miehellä olevan, koska joutui vähän väliä virittämään...

nikoniko: Mistä te näitä hyviä Mexicoita löydätte?
 
Oma yksilö on Markun Musiikista.
 
Ois mielenkiintosta testata American Deluxea vastaan. Jos joku haluu tuoda Mexiconsa Saloon, ni voitais testata miten ne oikeesti pärjää... ite en oo vieläkään oikeesti hyvää Mexicoa soittanu. Hienoa olis todistaa yksikin tällänen, mut ilman testiä tosi vaikee uskoa.
 
Aika montaa stratoa testasin kun omaa olin ostamassa, mukana oli myös yksi American Deluxe ja pari standardia. Varmasti Deluxe olisi ollut hyvä kitara, mutta oman makuni mukaan ostin kitarani ja miksi maksaa kitarasta omaisuutta kun käytännössä vastaavanlaisen itselle paremmin sopivan sai lähes tonnin halvemmalla? Tottakai jenkki on jenkki, mutta opiskelijan budjetille tonni on paljon rahaa. Ja veikkaan että ei meksikolainen pärjää vertailussa American Deluxea vastaan, mutta tästä on vaikea saada empiiristä tutkimustietoa. Riippuu testaajasta aika paljon.
 
Jos tarkotitte hyvä hintaisekseen, ni se onki sitten ihan eri asia.
 
Ainakin oma keppi on hyvä hintaisekseen, mutta ei se kauheasti häviä ainakaan kaverin mukaan hänen kolme kertaa kalliimmalle G&L:lle. Eikä monen muunkaan mielestä ole huono värkki verrattuna muihin kitaroihin. Että makuasia tämäkin kait sitten on. Jos itse olet sitä mieltä, ettei hyviä meksikolaisia ole, niin se on sinun ongelmasi. Itse olen omaani enemmänkin kuin tyytyväinen.

Kokeilin äskettäin Fender Lite Ash stratoa kaupassa ja sopi todella hyvin käteen. Hieman V-mallinen kaula ja hyvät mikit sekä hinta. Paljon paskaa saanu niskaansa, mutta ainakin omaan kouraan tuntu erittäin hyvältä. Pitkäaikainen straton kaipaus sai lisäboostia... harmi vaan ettei oo rahhoo.. Myiskö Les Paulin... hmm...
 
Niin ja kokeiltua tullu aika paljon hinnakkaampiakin Fendereitä, mm. SRV, Eric Clapton -mallit, High Way one, American Standard yms. Yllätti kyllä todella. Kaula jotenkin tuntu "viimeistellyltä" enemmän kuin vaikka nuo hinnakkaat pelit.. en tiedä miks.

Maanantaina tuli dv247:lta classic player 50s. Käteen samanlainen kuin vastaava pari vuotta vanhempi (jonka ostin suomesta en siis sokkona kuten tämän).
Mutta laadullisesti huonompi eli kyllä tuo postimyynti on ihan nopanheittoa:
 
-Kaulatasku on kaulaan nähden liian suuri, eihän tuo soittoon vaikuta mutta esteettinen vika
-Kaulan ja bodyn liitoskohdasta näkyy jonkinlainen ohut shimmilevy jota en hyväksy uudelta kitaralta jolleivat ole tehneet jotain uutta tiivistyskeksintöä...
-Plektransuoja irvistelee pitkiltä sivuilta (1-kerros plätkä tosin tässä mallissa)
-Intonaation säätö epäilyttää koska kitarassa on "2-point syncr. tremolo" eli tallaa pitää kiiinni 2 pulttia (6:n sijaan) molemmin puolin ja ylä-E oli alavireinen 12:lta nauhalta mutta säätövara tökkää tuohon ylemmän tallapalan edessä olevaan pulttiin
 
Lähtee sitten vaihtoon.