Aloittelijat ›

eli kävi semmonen juttu että nauhoitin uuden biisin ja siinä kävi semmonen juttu että biisistä tuli vahingossa 48000Hz voiko sen jotenki vaihtaa että se olisi 44100Hz vai onko sillä edes isoakin eroa että onko biisi 48000hertsinen tai 44100hertsinen? kun 48000Hz käytetään elokuvissa telkkareissa jne.. kuulin vähän huhuja että sitä ei kannata käyttää jos tekee cd musiikkia!??
voiko biisin viellä pelastaa kun se on viellä levällään nauhoitus ohjelmassa vai olisko ne hertsit pitäny vaihtaa enne nauhoitus sessiota??
apuaa..

Ton 44,1 kHz:n pointtihan on siinä, että cd:lle signaali menee tolla näytetaajuudella.
 
Mutta ei tosiaan ole peli vielä menetetty, tee vaan rauhassa biisi loppuun 48 kHz:llä. Sitten kun renderöit biisisi äänityssoftasta yhdeksi waviksi valitset samassa yhteydessä luotavan wavin näytetaajuudeksi 44,1 kHz ja ongelma on sillä hoidettu.

gunner: Ton 44,1 kHz:n pointtihan on siinä, että cd:lle signaali menee tolla näytetaajuudella.
 
Mutta ei tosiaan ole peli vielä menetetty, tee vaan rauhassa biisi loppuun 48 kHz:llä. Sitten kun renderöit biisisi äänityssoftasta yhdeksi waviksi valitset samassa yhteydessä luotavan wavin näytetaajuudeksi 44,1 kHz ja ongelma on sillä hoidettu.
 
Mut eikös tos taajude vaihtamisessa se laatu tai jokin muu asia menee perselleen, ainakin itsellä kävi näin?

Fintrollx: Mut eikös tos taajude vaihtamisessa se laatu tai jokin muu asia menee perselleen, ainakin itsellä kävi näin?
 
Ainahan noi muunnokset laatua heikentää, tottakai. Oikein tehtynä kuitenkaan ei mitään merkittävää eroa lopputuloksen kannalta.

CD:levyn materiaali on 44,1 kHz / 16 bit. "Kaikki" studiot äänittävät korkeammalla resoluutiolla ja bittisyvyydellä ja muuttavat sitten lopuksi CD:lle sopivaan formaattiin.
Jos sinulla on huipputason kuunteluvehkeet ja olet rutinoitunut kuuntelija, erotat äänen laadun muutoksen vaikkapa 48 kHz / 24 bitistä 44,1 / 16 bittiin joissain tapauksissa, useimmissa et, joissain arvaat väärin.

Eli onko näin että mitä korkeampi Hz-luku sitä parempi se äänimaailma on..?

iron10: Eli onko näin että mitä korkeampi Hz-luku sitä parempi se äänimaailma on..?
 
Ei liika on liikaa tässäkin asiassa.

Eli paremman tason vehkeillä sen eron voi sitten huomatakkin?
 
No jos on taas tämmöinen tavallinen kone jossa ei ole mitään hienouksia mutta kuulokkeet on parempaa laatua nii kannattaa varmaan käyttää sitä 44,1 kHz:ia, vai onko se loppujen lopuksi ihan sama mitä hertzejä siellä pyörii?

Eikös se nyt tuolta jo ilmene, että 44,1 / 16 bit tai 24 bit on ihan kylliksi useimmille.
Oleellista on, että itse tiedät, mitä käytät, ettet tule sekoilleeksi. Äänikortin ja softan täytyy olla esim. asetettu käyttämään samaa taajuutta ja bittisyvyyttä, ja projektia waviksi exportatessa pitää muistaa muuntaa 24 bittinen 16 bittiseksi (dither-toiminto).

Kalmo: 44,1 KHz tarkoittaa että äänestä otetaan 44 100 näytettä sekunnissa. 48 KHz on
48 000 näytettä, ja 96 khz on 96 000 näytettä sekunnissa. Juju on siinä, että nämä vimpaimet ylittävät huimasti ihmiskorvan erottelukyvyn.

 
Ihmisen "erottelukyky" on (nuorena) siinä 20kHz. Sellanen ilmiö kuin laskostuminen kuitenkin aiheuttaa sen, että näytteenottotaajuuden pitää olla reippaasti enemmän kuin haluttu (äänen) maksimitaajuus. Vai mites se nyt oli... Hetki on kulunut noista koulun digitaalisen signaalin käsittelyn kursseista...

Silppuri: Ihmisen "erottelukyky" on (nuorena) siinä 20kHz. Sellanen ilmiö kuin laskostuminen kuitenkin aiheuttaa sen, että näytteenottotaajuuden pitää olla reippaasti enemmän kuin haluttu (äänen) maksimitaajuus. Vai mites se nyt oli... Hetki on kulunut noista koulun digitaalisen signaalin käsittelyn kursseista...
 
Nyqvist Folding Frequency = 2n+1
(Jenkit ainaskin ääntää sen "naikvist")

Silppuri: Ihmisen "erottelukyky" on (nuorena) siinä 20kHz. Sellanen ilmiö kuin laskostuminen kuitenkin aiheuttaa sen, että näytteenottotaajuuden pitää olla reippaasti enemmän kuin haluttu (äänen) maksimitaajuus. Vai mites se nyt oli... Hetki on kulunut noista koulun digitaalisen signaalin käsittelyn kursseista...
 
En puhunut kuuloalueesta vaan ihmiskorvan erottelukyvystä, ihan kuten kirjoitin, joten lainausmerkkisi ovat turhat. Tarkoitan sitä, että keskivertotyyppi ei kuule mitään eroa onpa taltiointi tehty millä hyvänsä resoluutiolla yli 44,1 khz. Sopivalla efektoinnilla saadaan useimmat pitämään huonompaakin soundia huippuna.
Tärkeää on tietysti käytettyjen laitteiden taso.

meneekö äänenlaatu sitten jotenki mutkalle jos 48000:sta laittaa 441000:ksi jälkikäteen?
nuitten kirjoituksien perustalla sain semmosen kuvan että se on ihan sama:D

No ei tietenkään mene mutkalle, kun kerran ammattilaisetkin normaalisti äänittävät
korkeammilla resoluutioilla. Silloinhan kaikki CD:t olisivat mutkalla. C'moon!!!
Paremmilla vehkeillä se konvertointi ehkä onnistuu laadukkaammin.
Kuten jo sanottu: Jos bittisyvyyttä muutetaan alaspäin, täytyy käyttää dither-toimintoa, joka järjestelee sopivaa korviketta puuttuvien bittien paikkuuksi.

Kalmo: No ei tietenkään mene mutkalle, kun kerran ammattilaisetkin normaalisti äänittävät
korkeammilla resoluutioilla. Silloinhan kaikki CD:t olisivat mutkalla. C'moon!!!
Paremmilla vehkeillä se konvertointi ehkä onnistuu laadukkaammin.
Kuten jo sanottu: Jos bittisyvyyttä muutetaan alaspäin, täytyy käyttää dither-toimintoa, joka järjestelee sopivaa korviketta puuttuvien bittien paikkuuksi.
 
niin mä vähän ajattelinki...
mikä tuo dither-toiminto sitten on?

stono: niin mä vähän ajattelinki...
mikä tuo dither-toiminto sitten on?
 
http://www.earlevel.com/Digital%20Audio/Dither.html
___ ___ ___
 
Hyvä nyrkkisääntö on, että tärkeämpää on vetää rojut 24 bittisenä kuin pohtii tota 48KHz / 44,1KHz dilemmaa. Ja pitää ne bitit mahdollisimman pitkään (eli masteroinnin lopuksi tekee muunnoksen).
 
Sitten kun tolla 48KHz / 44,1KHz judanssilla alkaa olemaan oikeasti käytännössä väliä sen soundin kannalta, niin alkaa vaivaamaan sillä päätään.

Jos on kunnon äänikortti, niin usein suositellaan 48 khz/24 bit, uskoisin, että useimmat ammattilaiset käyttävät sitä cd-tarkoituksiin. Elokuvasoundtrackit ovat asia erikseen.
 
Kuvan kanssa käytetään 48kHz:siä, joka johtuu käsittääkseni siitä että se menee framejen (kuvan "näytteenottotaajuus") kanssa tasan. Tai sitten se on muuten vaan sovittu standardi...
 
Jos äänität korkeammalla resoluutiolla kuin loppuformaatti kannattaa valita sellainen näytteenottotaajuus mikä on puolta korkeampi. Esim. jos lopputulos on CD eli 44.1 kHz niin tällöin kannattaa käyttää 88.2 kHzin näytteenottotaajuutta. Näin muunnos on simppelimpi.
Toinen mahdollisuus on käyttää äänittäessä ihan mitä haluaa ja äänittää se uudelleen koneelle halutulla näytteenottotaajuudella. Tämä kannattaa tehdä silloin kun ylimääräisestä DA-AD muunnoksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa, joka riippuu äänikortin ja mikserin ym muiden analogihärpäkkeiden laadusta.
Tietysti paras vaihtoehto on jättää koko muunnos masteroijan huoleksi.
 
Vaikka ihmisen kuuloalue loppuu noin 20kHziin ja kaikki 44.1 ylöspäin toistavat tämän alueen, silti kannattaa äänittää korkeammalla näytteenottotaajuudella koska ylä-äänikerrannaiset vaikuttavat välillisesti myös kuuloalueella oleviin taajuuksiin. Tietysti tällöin pitää olla sellainen mikrofoni ja mikkietuaste joka näitä taajuuksia nappaa, muutenhan siitä ei paljon hyödy.

Rohkenen väittää, ettei ole mitään käytännön perusteita suositella keskiverto kotiäänittäjälle 88 Khz:n näytteenottotaajuutta. Menee vain gigakaupalla kovotilaa turhan päiten.

Rohkenen väittää, ettei ole mitään käytännön perusteita suositella keskiverto kotiäänittäjälle 88 Khz:n näytteenottotaajuutta. Menee vain gigakaupalla kovotilaa turhan päiten.
 
Niinpä, jokaisen pitää itse punnita mahdolliset hyödyt ja haitat. En mäkään niitä missään puheäänityksissä tai demoissa käytä.