Puhaltimet ›

Siinä sitä on siis kuvia ihmisistä soittamassa keski-c:tä. Kuvat ei sitten kumminkaan kerro sitä miltä se kuulosti tai että toimiiko ansatsit ja tuosta näkee senkin ettei kahta ihan samanlaista otetta ole. Anatomiat on kaikilla erilaiset kun on ala ja yläpurentaa, pitkiä ja lyhyitä ylähuulia (nenästä ylähuuleen mitattuna), paksuja ja ohuita huulia, heikkoja ja vahvoja leukoja, pitkiä ja lyhyitä etuhampaita, pitkiä ja lyhyempiä kieliä jne. Eli näitten yhdistelmillä pelataan joka tekee aikas mahdottomaksi pistää meitä kaikkia samaan muottiin soiton opettelussa- siihen päälle tai alle tulee ne muut fyysiset ominaisuudet ja niitä ohjaamassa henkiset kyvyt oppia ja tajuta jotka ei vissiin jakaannu ihan tasan nekään. Itävallassa ollaan takuulla aika pitkällä monessa torvensoittojutussa kun sitä harrastajakuntaa on vähän toiseen malliin kuin täällä- tääkin alan tutkimus näyttää ihan huolella tehdyltä ja mielenkiintoiselta.

Baryton-B: a Onko niin, että on kaksi koulukuntaa? Muistan kun katselin ihaillen opettajani Jalo Nuutisen soittoa, niin hän soitti 'töpöttävillä' huuliasennolla ja hyvin kevyesti. Olin silloin Voionmaan opistolla (v. -59) kursseilla ja Nuutinen opetuksensa tauoilla iltaisin harjoitteli pruuvisoittoa varten. Pyrki johonkin Hesalaiseen orkesteriin ja pääsi. Siis huulet olivat 'supussa' kaikissa rekistereissä. Olen myös netissä nähnyt tuollaisia huuliasentoja, mutta ovat vähemmistönä. Olisiko 'suukkoasento' kuvaava?
 
OK, pääsi/tuli HKO:iin, ja, sitten kohta vieläpä minun opettajaksenikin, mahtavaa!
 
Tämä liittyy ed. tarinaani, joka jatkuu, kunhan ehdin, kiireiden johdosta mahd, vasta ensi viikollla ...

Baryton-B: Luin juuri jostain Trumpet On-linen sivulta (löytyy tarvittaessa), että silloin huulet kiristyvät ja huulien värinätaajuus nousee. Siis huulia vedetään hymyn suuntaan ja huuliliha kiristyy. Olit erimieltä?
 
Olen edelleen eri mieltä. Sivusuunnassa ei kiristetä.
 
katselin ihaillen opettajani Jalo Nuutisen soittoa, niin hän soitti 'töpöttävillä' huuliasennolla ja hyvin kevyesti.
 
Olin muutamalla Nuutisen tunnilla -69, mutta silloin ei katsottu ansatsia vaan harjoitettiin joitain Arbanin variaatioita esityskuntoon.
 
Siis huulet olivat 'supussa' kaikissa rekistereissä. Olen myös netissä nähnyt tuollaisia huuliasentoja, mutta ovat vähemmistönä. Olisiko 'suukkoasento' kuvaava?
 
Oma ansatsini tuntuu tuon suuntaiselta. Kaikissa rekistereissä.
 
Ja oli ansatsi enemmän tai vähemmän suppu niin ei siinä tarvitse ulos näkyvää muutosta tapahtua ainakaan välillä g-g2, mikä oli alue eräässä linkkaamasasi kuvasarjassa (http://images.google.fi/imgres?imgu ... %26um%3D1&ei=5mrvSb3pF6WatAO8waHjAQ =>SLURS). Seitsemästä soittajasta toisilla näkyy suupielissä, toisilla ei.
 
Tuntuu siltä että vanha k-rpä Staryhuj (tämä ei ole hävytöntä nimittelyä vaan nimimerkin käännös venäjästä) ei oikein hyväksy tai ymmärrä analyyttisyyttä tässä asiassa, koska oma kokemus ansatsin rakentamisesta on jo unohtunut. Sen sijaan parhaillaan/ äskettäin ansatsin uudelleen rakentaneet ymmärtävät paremmin. Itse pidin taukoa 30 vuotta ja olen taas muutaman vuoden rakennellut.

Kuismat, kirjoitit äskettäin näin: Tuntuu siltä että vanha k-rpä Staryhuj (tämä ei ole hävytöntä nimittelyä vaan nimimerkin käännös venäjästä) ei oikein hyväksy tai ymmärrä analyyttisyyttä tässä asiassa, koska oma kokemus ansatsin rakentamisesta on jo unohtunut.
 
Korni vanha k...pä kun oon niin lainaan itseäni:
 
Staryhuj: Joka soittaja jonkun väittämän mukaan joutuu käymään läpi kaksi isompaa kriisiä soitossaan. Eka on jotakuinkin takana päin ja seuraavaa ootellessa pitää tukea niihin rutiineihin jotka on saanut rakenneltua- vuosien pirullisen duunin myötä siis ihan nollasta alkaen...
 
Eli tuoreessa muistissa on remppa jos koskaan valmiskaan-joka muuten on tän homman yksi suola, että soittaja ei oo koskaan valmis! Erilaiset on vaan sitten meillä analyysin lajit ja käsitys siitä mikä semmoiseksi yleensä luetaan ja myös joskus puuttelliset keinot tuoda omat surkeat aatteensa julki.

Siis huulet olivat 'supussa' kaikissa rekistereissä. Olen myös netissä nähnyt tuollaisia huuliasentoja, mutta ovat vähemmistönä. Olisiko 'suukkoasento' kuvaava?

Oma ansatsini tuntuu tuon suuntaiselta. Kaikissa rekistereissä.
 
Tuolta sivulta löytyy 3 (6) huuliotetta. Eli eri koulukuntia on. En usko niitä on noin monta ihmisen fyysisten erilaisten ominaisuuksien vuoksi:
http://www.trumpetthink.com/
 
Klikkaa tuon sivun vasemmasta laidasta nappia "Embouchure". Siellä puhutaan näistä eri ansatseista (huuliotteista).
Klikkaa "Resistance". Siellä puntaroidaan miten päästään ylä-ääniin.
Kilkkaamalla nappia "References" näkee, ettei hemmo välttämättä puhu omiaan, vaan on lukenut kirjan jos toisenkin ja viittaa tietolähteisiinsä.
 
Käsitin, että Jerome Callet on tuon "suukkoansatsin" opettaja (ehkä pioneeri?), joka alkoi minua kiinnostamaan? Vaikka en ihan ymmärtänyt kielitaidottomana hänen "sylkäisy alokettaan". Joka tapauksessa hän oli käynyt useilla hyvillä opettajilla, mutta ei ollut saavuttanut korkeaa c:tä vielä 30-vuotiaanakaan (siis en ole ainoa). Siksi hän aloitti tutkimaan asiaa. Tuossa hänen haastattelunsa:
 
http://abel.hive.no/trumpet/interview/callet/
 
Jerome Callet valmistaa myös trumpetteja ja suukappaleita. Thomann myy yhtä hänen halpaa malliaan.
http://www.thomann.de/fi/jerome_callet.html
 
Lisää Jerome Callet:sta:
http://www.callettrumpets.com/history.htm
 
Seuraavan sivun alareunasta löytyy linkki Super Chops, jonka kautta pääsee kuulemaan parin hänen oppilaansa soittoa ja muutaman oppilaan kommentteja:
http://www.super-chops.com/pages/bio.html
 
Täältä löytyy hänen valmistamistaan trumpeteistaan yksityiskohtaisempaa tietoa. Tietääkö kukaan onko noi hintansa väärti?
http://www.callettrumpets.com/CalletSima.htm
 
Saattoi tulla päälekkäisiä linkkejä, en jaksanut tarkastaa.

Pete V.: OK, pääsi/tuli HKO:iin, ja, sitten kohta vieläpä minun opettajaksenikin, mahtavaa!
Tämä liittyy ed. tarinaani, joka jatkuu, kunhan ehdin, kiireiden johdosta mahd, vasta ensi viikollla ...
 
Kappas vain! Minulle on tullut usein mieleen Jalo (otin valokuvia kurssilta), koska en kuullut hänestä mitään 50-luvun jälkeen. Onko enään elossakaan? Hän oli mukava, lähes poikamainen opettaja. Hän saattoi pitää oppituntia rantasaunan laiturilla (hän lämmitti samalla saunaa ;-) Sain häneltä ilmaisia konserttilippuja lähes joka konserttiin. Parhaiten mieleeni on jäänyt konsertti, jossa Timofei Dokshizer oli solistina...silloinen maailmanmestari. No nämä jutut kuuluisi paremmin pikaviesteihin....sorry.

Baryton-B: Tuolta sivulta löytyy 3 (6) huuliotetta. Eli eri koulukuntia on. En usko niitä on noin monta ihmisen fyysisten erilaisten ominaisuuksien vuoksi:
http://www.trumpetthink.com/
 
Pelkästään tän linkin vaihtoehdoista sais rakenneltua aika paljon enemmän kuin 3 tai 6 erilaista yhdistelmää ja oltaisiin vasta alussa siinä kuinka montaa erilaista ansatsia on olemassa-ihan pelkästään anatomiaeroista johtuen. Niitä anuja on niin monta kuin on soittajaa- aina joku variaabeli on edes pikkuisen erilainen sillä tavalla että vaan sen omistaja tietää miten se on saatu toimimaan. Ja mun mielestä ne koulukuntaerot on enemmänkin paikasta ja opettajasta riippuvia eroja kuin siitä että trumpetissa olis olemassa mitään varsinaisia koulukuntia niinkuin jossain laulussa tai kontrabasson soitossa jossa vedellään ranskalais tai saksalaisjousella tai puupuhaltimissa eri maittain. Koska siis onhan se näin että ryssän soitto kuulostaa toiselta kuin jenkin mutta siinä ollaan kyllä tekemisissä ensin perinteen enemmän kun ansatsierojen kanssa- ja se perinne tarkoittaa siis soittotyyliä joka kyllä vaikuttaa pirusti siihen minkälaista ääntä torvesta aletaan alun alkujaan hakea ja sitämyöten sitten myös ansatsin muokkaamiseen. Paskempi juttu on se että aletaan kohta kaikki väristä riippumatta kuulostaa toisiltamme kun kaikki kuuntelee netistä ja levyiltä samoja malleja ja matkii niitä. Siis tyypit opettaa sitä minkä ovat ite saaneet toimimaan ja - se on sitten vastaanottimesta kiinni meneekö perille ja alkaako homma toimia. Ite se työ tehdään sen mukaan miten on avuja ja edetään sitten omaan tahtiin. Jos pää kolisee seinään niin pitää miettiä olisko ehkä suunta väärä tai onko joku juttu jääny tajuamatta.
Ja sitten vielä se että mitä lajia soitetaan ja mitä sen soitossa tarvii- big bandissa leadia soittavalla tyypillä pitää olla kyllä ihan kaikki asiat paikallaan- herkkyyttä ja kestävyyttä, rekisteriä loppuun asti ja kova luonto- viimeksi mainittu on ihan perusedellytys torvensoittajalle- ja skaalat hallussa. Jazzhemmolla yleensä-oli sitten solisti tai ei -sais mielellään olla noita edellämainittuja ominaisuuksia ja ehkä vielä persoonallinen saundikin- ja skaalat + moodit hallussa. Sinfoniabändissä soittava tarvii varmoja sisääntuloja kaikilla mahdollisilla alukkeilla, kaikki variaatiot artikulaatiota,nopeaa ja selkeää kieltä kaikissa rekkareissa, saundia joka blendaa jousten ja puitten sekaan ja tarpeen vaatiessa pitää peittää koko baletti mutta siististi ilman että ääni repeää rumaksi. Ja skaalat...Että mihin sen painon laittaa treenaamisessaan kun kaikkia alueita kaikki kumminkin tarvii. Sen erikoistumisen aika olis mun mielestä sitten kun perusteet alkaa olla lujalla pohjalla. Kun ajattelee sitä miten paljon on niitä säälittäviä alunperin ehkä lahjakkaita tyyppejä jotka on alkaneet vetää rokki- ja bb-keikkaa vaikka naama on vielä ihan raakile- ja siitä ei ehkä koskaan sitten nousta vaikka halut olis kuinka kovat - jos on rikkonut ittensä tarpeeksi perusteellisesti. Nämä aasinsillat siksi että pääsis mainitsemaan sen jutun josta mm. O.Koskela painokkaasti jaksoi jauhaa: Alarekisteri on ansatsin kivijalka!!
 
Klikkaa tuon sivun vasemmasta laidasta nappia "Embouchure". Siellä puhutaan näistä eri ansatseista (huuliotteista).
 
Tämä normanni (Turska/Norski) listaa tässä neljän tunnetun soittajan taikka pedagogin tyylejä ja sanoo hän näin: "I have tried to sort out some common embouchures. There are of course many other variants in between. " eli : " olen yrittänyt (!) eritellä joitakin yleisimpiä ansatsityylejä- tietenkin (!) näiden välillä on olemassa paljon eri muunnoksia." Joka siis olis samaa asiaa kuin omani tuossa edellä? Meillä on kyllä muutakin yhteistä- etten olis joskus tän kanssa jossain soitellu...
 
Klikkaa "Resistance". Siellä puntaroidaan miten päästään ylä-ääniin
 
Oikeastaan tässä puntaroidaan sitä miten vastusta lisäämällä taikka vähentämällä päästäisiin ylä-ääniin vähemmällä prässäämisellä-eli haban käytöllä.
 
Kilkkaamalla nappia "References" näkee, ettei hemmo välttämättä puhu omiaan, vaan on lukenut kirjan jos toisenkin ja viittaa tietolähteisiinsä.
 
Tää lista on suurelta osalta tuttua kamaa - joukossa muutama oikein hyvä mutta kunnioitettava määrä kirjoja kuitenkin. Monet näistä on valitettavasti vaan nuotteja ja hyvin vähän tekstiä ja ne tekstit aika samansuuntaisia suurimmassa osassa. Osa näistä on hiukan toisiaan vastaan sotivia systeemeitä ja on joukossa muutama alkeisoppikirjakin. Listaan tohon alle omat suosikkini:
 
-J. B. Arban : Complete conservatory method for trumpet - oikeastaan ihan ylittämätön kun sitä oppii käyttämään
- M. Burba : Teach you body to blow. Fundementals for brass.- Lähes pelkkää tekstiä mutta painavaa asiaa!
- C. Caruso : Muscial calisthenics for brass- tätä on täällä jo tarpeeks kehuttu
- V. Chicowicz : Trumpet flow studies - nuotteja ja sieltä täältä poimittuja etydeitä muttei juuri tekstiä taikka sen isompia selityksiä
- C. Colin : Advanced lip flexibilities- upeita harjoituksia
- C. Colin : Complete trumpet method- kaikkien kannattaa tutustua- perusteos
- Concone : Lyrical Studies- laululinjaa ja melodiikkaa- musikaalisuuden ja linjakkuuden kehittämiseen
-P. Farkas : The art of brass playing- no tässä se on perusteos ja iso harmi ettei oo käännetty (pitäisköhän..) kun taas joku F.Fox on. Äänenmuodostuksen uranuurtaja ei ole kärsiny ajan hampaasta.
- C. Gordon : Brass playing is no harder than deep breathing+
C. Gordon : Systematic approach :näihin kun vois uhrata yhden kesän ilman keikkoja...
-R. Poper : Roy Poper's guide to the brasswind methods of James Stamp + J. Stamp : Warm ups + studies eli Stampin päristämis ja suukappalemetodi - ei miel ilman opastusta tämäkään
- T. Stevens : 48 Lyric studies- samaa kamaa kuin Concone
- A. Vizzutti : The Allen Vizzutti trumpet method- sitä sun tätä omin maustein - vähän Clarkelta ja muilta lainattuja mutta muokattuja - ja sen Clarken "Technical Studies"in laittaisin tuonne kärkeen Arbanin kaveriksi. Omaan listaani tulis vielä muutama lisäys Schuebrukilta, Clarkelta ja Hickmanilta sekä ennen kaikkea se trumpetin ensyklopedia "Trumpet Pedagogy"
 
-
 
Käsitin, että Jerome Callet on tuon "suukkoansatsin" opettaja (ehkä pioneeri?), joka alkoi minua kiinnostamaan? Vaikka en ihan ymmärtänyt kielitaidottomana hänen "sylkäisy alokettaan". Joka tapauksessa hän oli käynyt useilla hyvillä opettajilla, mutta ei ollut saavuttanut korkeaa c:tä vielä 30-vuotiaanakaan (siis en ole ainoa). Siksi hän aloitti tutkimaan asiaa. Tuossa hänen haastattelunsa:
 
http://abel.hive.no/trumpet/interview/callet/
 
Jerome Callet valmistaa myös trumpetteja ja suukappaleita. Thomann myy yhtä hänen halpaa malliaan.
http://www.thomann.de/fi/jerome_callet.html
 

 
Tämän tyypin klinikasta jäi päällimmäisenä kyllä mieleen että kyseessä on aitoamerikkalainen kauppamies ja kovat myyntipuheet. Koe-oppilasta puristeltiin naamasta ja yritettiin vakuuttaa yleisö uskomaan ihmeparanemiseen ja äkilliseen rekisterin kasvuun ihan tuosta vaan. Että nyt yksi jenkki olis yksinoikeudella keksinyt semmoisen jutun että huulia supistamalla ja keskittämällä massaa suupalan alle saa lisää kestävyyttä ja rekkaria on aika paksu väite -siis jopa jenkkiläiseltä helppoheikltä! Joku kerta kun paremmin jaksan voin suomennella näitä hänen tarinoitaan mutta sitä ennen on kyllä aika monta tärkeämpää juttua tekemättä. "Super-Chops"- mikä vois olla amerikkalaisempaa...Ja nyt sitten sellainen juttu että näitten linkkien lähettäjää ei ole tarkoitus tässä tyrmätä vaan kritisoida ite juttuja!
 

 
Täältä löytyy hänen valmistamistaan trumpeteistaan yksityiskohtaisempaa tietoa. Tietääkö kukaan onko noi hintansa väärti?
http://www.callettrumpets.com/CalletSima.htm
 
Oon kokeillut mutta siitä on aikaa- oli hyvin tehdyn oloisia mutta aika kalliita torvia noin perussoittimiksi- kaikkea on kokeiltu mutta vaikeeta on löytää perus-Bachin voittanutta.
 
Saattoi tulla päälekkäisiä linkkejä, en jaksanut tarkastaa.
 
Hyvin jaksettu tääkin pläjäys- tsemppiä vaan!

Olet oikeassa noissa oppisuunnissa. Minusta voidaan silti ryhmitellä erilaisia koulukuntia samoin kuin on tummia ihmisiä ja valkoihoisia. On suuri ero siinä kiristetäänkö huulia sivusuunnassa ylä-ääniin mentäessä, vai tehdäänkö ihan päinvastoin.
 
Olen pari päivää lukenut noita ja kaikkea mielenkiintoista tulee eteen. Tuota Jerome Callet ansatsia (kutsun jatkossa noin) käyttää 25% soittajista. Ja tämän Callet ansatsin oppii 9 kymmenestä. Voi olla sitä jenkkimainontaa, mutta voi pitää paikkansakin. Totta kai sitä kokeilin ja jotain kummaa järjenvastaista siinä on ;-) Tarkoitan sitä, että luulisi pienestä aukosta tulevan hyvin kapean äänen. Kielitaidottomana en myöskään ymmärtänyt leuan roolia jota puhuttiin paljon. Mutta kyllä se silti toimii ja lupasivat että 30 päivän harjoittelun jälkeen tulee korkea c. Kaikki muu onkin silloin tietenkin oppimatta.
Tuo leuka juttu voi olla käännösvirhekin, kuten myös paljon esiintyvä käännös 'huulisyöpä'.
 
Tämän norski/turkan oma ansatsioppi - ehkä kaiken lukemansa yhteenveto - löytyy myös sivuilta hieman piilotetusta paikkaa. Eli linkki-rivien keskeltä pikkuruisena "embouchures".
http://www.trumpetthink.com/
 
Kirjoista en voi kielitaidottomana paljoa kommentoida, muuta kuin sen, että eräät Callet ansatsin nimeen vannoneet vähättelivät esim. Caruson ja Clarken kirjoja, kuitenkin kohteliaammin kuin minä nyt sen ilmaisin, eli kirjoilla on omanlaisensa arvo. Enhän tiedä millainen on esim. Technical Studies, mutta ostamani Clarken Elementary Studies on plus miinus nolla.
 
Jerome Callet. Hän on amerikkalainen ja hänen kirjaansakin on vaikea saada. Maksaa 69 $, mutta postikuluineen 101 $. Kuten kaikki jenkit hänelläkin on tietysti raha etusijalla. Mutta kun Callet ansatsilla soittaa luulisi, että suukappaleen kupin pitäisi olla syvempi ja jotta korkea ääni ei olisi liian kirkas ja kapea kuppi ei saisi olla liian pyöreä?
 
Huomasin myöskin, että ko. ansatsi on ollut käytössä jo 1800 luvulla ja se katosi 1920 ja löydettiin uudelleen 1940. Voin muistaa väärin, mutta joka tapauksessa se ei ole uusi eikä Calletin keksimä. Callet saattaa olla se hemmo, joka sen parhaiten on tutkinut, vaan kuvia nämä ansatsigurut eivät osaa piirtää, surkeita valokuvia ja videoita. Olen harrastanut kuvakäsittelyä ja valokuvausta. Hieman ottaa päähän ne avuttomat piirrokset, joita joskus löytää. Paljon parannusta kuitenkin on tapahtunut internetin avulla. En kirjoittaisi tätä ilman sitä.
 
Miksi vielä 75% soittaa 'vanhalla' ansatsilla? Koska muutos on rantautunut Suomeen ja mitä suomalaiset opettajat opettavat?

Staryhuj: Että nyt yksi jenkki olis yksinoikeudella keksinyt semmoisen jutun että huulia supistamalla ja keskittämällä massaa suupalan alle saa lisää kestävyyttä ja rekkaria on aika paksu väite
 
Huulien supisstaminen on OK. Koskelakin mainostaa alahuulen käyttöä. Vanhaa tietoa. Mutta Callet:n opeissa uutta ja kummallisinta on kielen käyttö ansatsissa. Kieli ei saisi irrota alahuulesta. Ilmeisesti kieli on apuna aukon säätelyssä. Callet:n ansatsin nimikin on TCE, Tongue Controlled Embouchure, kielellä säädelty ansatsi. Tätä en ole kokeillut.

kuismat: ....... Mutta Callet:n opeissa uutta ja kummallisinta on kielen käyttö ansatsissa. Kieli ei saisi irrota alahuulesta. Ilmeisesti kieli on apuna aukon säätelyssä. Callet:n ansatsin nimikin on TCE, Tongue Controlled Embouchure, kielellä säädelty ansatsi. Tätä en ole kokeillut.
 
Tätä minäkin olen kummastellut. Kokeilin tuota ja opinkin pitämään kielen alahuulessa kiinni. Soitosta ei kylläkään tullut juuri mitään. Aika outo juttu.
 
Tietääkö joku kuka (ketkä) suomalainen oli Calletin opissa Ranskassa vuonna 2005? Vieritä sivua 1/3 niin löytyy valokuva, jossa kerrotaan, että oppilaita oli Suomesta.
http://www.super-chops.com/pages/clinic-content.html

Baryton-B: Tätä minäkin olen kummastellut. Kokeilin tuota ja opinkin pitämään kielen alahuulessa kiinni. Soitosta ei kylläkään tullut juuri mitään. Aika outo juttu....
 
No niin on - mites fraseeraat?
 
Juutilaisen Petrin nimenomaan kielsi pitämästä kieltä noin.
 
OK - no - sehän siis tukee huulta, kun siitä muuten voima loppuu.
 
IMHO typerä vippaskonsti anyway.

Baryton-B: Tätä minäkin olen kummastellut. Kokeilin tuota ja opinkin pitämään kielen alahuulessa kiinni. Soitosta ei kylläkään tullut juuri mitään. Aika outo juttu...

Juutilaisen Petrin nimenomaan kielsi pitämästä kieltä noin.
OK - no - sehän siis tukee huulta, kun siitä muuten voima loppuu.
 
Outoa on, mutta oppiihan siihenkin, sain G:n tulemaan ja voima olisi riittänyt vaikka C:n, mutta ei ääni syttynyt. Calletin mukaan tuossa tapauksessa pitää rentouttaa huulia ja niin tein -> en saanut juuri mitään ääntä ;-) Noh, eihän sen nyt parin päivän treenaamisella pitäisi tullakaan.
Minun alahuuli ei tarvi tukea, sillä olen sen harjoituttanut ehkä liiankin voimakkaaksi. Asiasta toiseen:
 
Jeff Smiley kirjoittaa sivutolkulla oppeja, mutta en minä niistä mitään ymmärtänyt. Hänen juttunsa löytyy kun klikkaa vasemmasta yläkulmasta Welcome. Suoraan avautuvalla sivulla hän kommentoi herroja Louis Maggio, Claude Gordon, Jerome Callet ja Carmine Caruso.
http://www.trumpetteacher.net/reviews.html

Tajuan kyllä tämmöisten juttujen (esim. Callet & co.) suosion ja sen mikä niissä vetää- kaikki (torven)soittajat sen tietää miten sotkussa on koko elämä jos ns. "sielussa sois muttei saa koneesta pihalle". Tääkin kaveri tarjoaa vähän maallikkosaarnamiehen tyyliin helpotusta ahistukseen "eikä tässä vielä kaikki"- vielä ihan takuuvarmaa pakettia jossa kaikki toimii ja on sitten muuten koko elämä uhrattu jutun tutkimiseen ja tehty vähän tiedettäkin. Rehellisesti sanottuna en tunne tän(kään) jutun koko periaatetta mutta jotain tyyliin tyystin mullistavaa siinä tarjotaan. No jos nyt jollekin käy sitten niin että tuskassaan ottaa vastaan Jeromen kutsun ja alkaa rustata lärviään uudeksi näillä metkuilla ja onnistuukin niin siinä on ollu ihan samat fifty-sixty-mahikset kuin millä menetelmällä tahansa koska ihan kaikkein luultavimmin on tässä kohtaa jo ollut motivaatio ja tahto tarpeeksi kova! Onko se naama sitten ihan juuri piiruntarkasti semmoinen kuin oppikirjan kuva vai sitten ihan oma muunnelma teemasta- veikkaan että siihen jokaikinen laittaa kumminkin jotakin omasta ittestänsä ja saa ittensä sillä toimimaan.Siis ittensä soimaan ja soittamaan. Nimittäin tähän pisteeseen ittensä kanssa joutunut ihminen on jo saattanut tutustua jo yhteen ja toiseen kirjaan, opettajaan, metodiin ja kylän poppamieheenkin ja takaraivossa on valmiita palasia oottamassa kokoamista. Sen tiedän ja tämän tyypin oon tosiaan ite nähnytkin-eikä silti kaikki valjennut kun en rynnännyt heti kirjakaupoille- että toimivaa ansatsia en tuohon olis heti lähtenyt vaihtamaan. Yks harjoitus jäi mieleen- kaveri istuu ja soittaa jotain pitkää ääntä ja J.C. hiipii siihen ottamaan naamasta kiinni- puristaa kevyesti poskia ja huulia kasaan ja kaikkien olis silloin pitänyt kuulla kuinka soundi suurenee ja volyymi kasvaa. Tehkääs se testi itellenne ja miettikää mitä tapahtuu. Huulet irtoaa hampaista ja suukappale työntyy eteenpäin. Oon tainnut kuulla tästä jossain- suomeksi puhuttuna. No täähän on hänelle (Callet) elinkeino ja kysyntää siis on tämmöiselle enkä tosiaan oo ensimmäisenä tuomiolle vetämässä- on tullut itekin teetettyä toisilla asioita joista tietää vaan sen että ne toimii itellä. Siinähän ei sinällään pitäis olla mitään väärää jollei sitten ala aivan totaalisesti laittamaan asioita uusiin puihin jota riskiä en kyllä ilman uhrin kirjallista suostumusta alkais tehdä- vaan homman joltain osin täytyis perustaa sille mitä jo on. Paitsi jos siis ei ole mitään ja aletaan joka tapauksessa alusta- tai sitten että mitään hyvää ei soitosta löydy joka on jo pirun harvinaista jos kumminkin on esim. kyseessä pitempään soitellut tyyppi. Siinä miten kukin on soittonsa alkanut on jokaiikalla joku syy miksi näin on homma käyntiin lähtenyt - suupalan paikka noin esimerkiksi- sitä kun lähtee siirtämään tai siirrättämään ollaan jo niissä totaalimuutoksissa. Mitä nyt hyvänsä soitossansa muuttelee täytyis ensin miettiä onko pakko ja jos päättää että näin on- sille uudelle jutulle pitää antaa sitten aikaa rakentua. Naaman uusiminen ei oo mikään kevätsiivous vaan vuosikausien hitaan ja pirun kärsivällisen duunin paikka ja usko on koetuksella melkein joka päivä. Yleensä- niinkuin jo yks ja kaks sun toinen täälläkin jo on todennut- se mikä kuulostaa paskalta on sitten sitä ja päinvastoin- korvat auki pitää olla joka hetki.

Staryhuj: No täähän on hänelle (Callet) elinkeino ja kysyntää siis on tämmöiselle enkä tosiaan oo ensimmäisenä tuomiolle vetämässä- on tullut itekin teetettyä toisilla asioita joista tietää vaan sen että ne toimii itellä...
 
Joo, amerikkalainen ja elinkeino = tehdään rahaa keinolla millä hyvänsä.
 
Helposti menee harhaan jos menee opettajalle joka osaa soittaa hyvin. Kun selasin noita sivuja, niin löytyi samoja kommentteja kuin mitä olen toitottanut. Hyvin harva huippu trumpetisti tietää miten hän itsekään soittaa, saati sitten osaa sen oppilaalle kertoa. Minä menisin sellaiselle opettajalle, joka on ainakin yhden ansatsiremontin tehnyt. Koskela oli sellainen.
 
Mutta, kuten sanoit, opetammeko me itse oikein, siinäpä kysymys. Opettajalla on suuri vastuu oppilaastaan. Mitä enemmän näitä lukee sitä epävarmemmaksi tulee.
 
Soitin taas tänään kieli alahuulessa. Yhden asian huomasin. Alahuuli takuulla värisee (baryton) keski ja alarekisterissä. Jos alarekisterissä painaa kielellä alahuulta ääni sammuu. Kun mennään viivaston C:n yläpuolelle, niin minun kieleni ei tahtonut enää erottaa värinää. Mutta, eikös se kieli ole siinä ihanteellisessa paikassa nopeuttamaan ilmavirtaa? Callet ei ole huomannut tätä mainostaa ,-)
 
Sinun tekstiä on vaikea lukea. Auttaisi (ainakin minun silmiä) jos laitat joka 5...6:n rivinvälin tyhjän rivin.

Baryton-B: Joo, amerikkalainen ja elinkeino = tehdään rahaa keinolla millä hyvänsä.
 
Rahat pois hädänalaisilta- antaa eurooppalaisten hoitaa hyväntekeväisyys...
 
Helposti menee harhaan jos menee opettajalle joka osaa soittaa hyvin. Kun selasin noita sivuja, niin löytyi samoja kommentteja kuin mitä olen toitottanut. Hyvin harva huippu trumpetisti tietää miten hän itsekään soittaa, saati sitten osaa sen oppilaalle kertoa. Minä menisin sellaiselle opettajalle, joka on ainakin yhden ansatsiremontin tehnyt. Koskela oli sellainen.
 
Ja siis omasta tilanteesta riippuu mistä sitä apua kannattaa hakea- jos on kärsä kunnossa ja kyse pelkästä musiikintekemisestä niin sittenhän on ihan sama hakeeko neuvoja viulun, -laulun vai - torvensoiton ammattilaiselta. Ansatz-asiassa oman soittopelin tekijämies tietää edes vähän enemmän tai ainakin osaa saman slangin ja tulokset antaa tietyy vähän suuntaa kenen kanssa kannattaa asioida- muutaman harvan tyypin kautta ne on Suomenmaankin pelimannit uralle päätyneet.
 
Mutta, kuten sanoit, opetammeko me itse oikein, siinäpä kysymys. Opettajalla on suuri vastuu oppilaastaan. Mitä enemmän näitä lukee sitä epävarmemmaksi tulee.
 
Ei siinä auta semmoisia miettiä kun sitä viestikapulaa antaa eteenpäin -on se vastuu siellä toisellakin eli jos huomaa ettei tämä toinen osapuoli hoida osuuttaan eli treenaa sillä tavalla kuin pitäis, raukeaa sopimus ainakin meikäläisen osalta siinä kohtaa. Jos taas on tapaus joka painaa töitä eikä asia etene niin sitten otetaan aikalisä ja tsekataan suunnitelma.Pitää aina olla se varasuunnitelma valmiina ja siinä kyllä helppaa jos oot itse joutunut vaikeuksien kautta asiaa ratkomaan.
 
Soitin taas tänään kieli alahuulessa. Yhden asian huomasin. Alahuuli takuulla värisee (baryton) keski ja alarekisterissä. Jos alarekisterissä painaa kielellä alahuulta ääni sammuu. Kun mennään viivaston C:n yläpuolelle, niin minun kieleni ei tahtonut enää erottaa värinää. Mutta, eikös se kieli ole siinä ihanteellisessa paikassa nopeuttamaan ilmavirtaa? Callet ei ole huomannut tätä mainostaa ,-)
 
Silti vaan väitän että kyse on ylähuulen värinästä josta se alempi huuli saa osansa- alahuuli on sen verran jäykkänä ja eteentyönnettynä koska siihen tuetaan että se ei varsinaisesti soi. Tunnustele tarkasti ja ajattele asiaa myös ylösalaisin eli vastaava suhde toisinpäin-koeta tukea ylähuuleen ja yritä soittaa alahuulella.Joskus pitää myös muistaa soittaa kieli poskessa...

Sinun tekstiä on vaikea lukea. Auttaisi (ainakin minun silmiä) jos laitat joka 5...6:n rivinvälin tyhjän rivin.
 
Okei- hyvä että jaksat kumminkin lukea- a l a n
s i t t e n
h a r v e n t a a
r i v e j ä .

OK, palattuani taas "puoli maata" käsittäneeeltä soittoharharetkeltäni, tähän huomiointini Helsingin keskustasta.
 
Kaivokadulla Kaivopihan sisäänmenon tuntumissa soitti joku "itäinen" kolleegamme, miten nyt kuvaisin. venttiilipasuunatrumpettia, mikähän tällainen olisi ihan oikealta nimeltään .... eli, hyvin trumpetin näköistä mittasuhteiltaan hieman isompaa instrumenttia pasuunakokoluokan suukappaleella, ja tietysti oktaavia alempaa.
 
Kun hetken siinä kuuntelin, kohtuullisen soljuvaa soittoa, tuli jotenkin mieleeni isomman suukappaleen ja oktaavia alemman rekisterin "armollisuus" ...
 
Palaillaan asioihin, paremmalla aikaa ...

Kun hetken siinä kuuntelin, kohtuullisen soljuvaa soittoa, tuli jotenkin mieleeni isomman suukappaleen ja oktaavia alemman rekisterin "armollisuus" ...

Siltähän se saattaa asiaa tuntemattomalta enshätään tuntua.
 
Niimpä, minä siirryin trumpetista barytoniin ja samalle tasolle jämähdin rekisterien ja joustavan legatosoiton osalta. Huuliaan isoissa torvissa on vaikeampi teloa.
 
T:reella eräs toinenkin (Heikki Leimu, jazz miehia) siirtyi barytonin. Kovan treenauksen ja uusien oppien avulla ehkä soitimme hieman paremmin kuin trumpetilla. Ennen tuota ääninäytekonserttia otin Heikki Vihannolta pari 2...3 tunnin oppituntia. En siinäkään mitään oppinut, ehkä uskoa sain enemmän. Eniten auttoi, kun otin juuri ennen konserttia kaksi kuumaa vodga totia.
 
Marttilan Mikko, T:reen sinfoniasta eläkkeellä oleva tuuban soittaja, soitti nuo 'pakolliset' Venetsian karnevaalit oktaavia ylempää. Eli kun ansatsi on oikeaoppinen, pelittää vähän joka torvi. Mikon poika Janne Marttila oli lähes kansainvälisen tason viulisti. Näinhän minä hänen kuolinilmoituksensa lehdessä, mutta varmistuksen sain vasta tällä viikolla kun tapasin trumpetistiystäväni. Taisi olla vain 40 v. (vakava sairaus).

Staryhuj:
 
(klip) kaikki leikattu ok..
 
Silti vaan väitän että kyse on ylähuulen värinästä josta se alempi huuli saa osansa- alahuuli on sen verran jäykkänä ja eteentyönnettynä koska siihen tuetaan että se ei varsinaisesti soi.

Takerruin tuohon. "alahuuli eteenpäin työnnettynä"? Eli et pidä huulia tasan vastakkain?
 
Okei- hyvä että jaksat kumminkin lukea- a l a n s i t t e n h a r v e n t a a...
 
Hyvä, thanks!

On ne soitossa vastakkain- ei voi harittaa kumpaankaan suuntaan kun yksi huuli soi vähän laihasti. Lähtötasosta työnnän leukaa eteenpäin kun hampaat muuten on alapurennassa- pitää antaa ylähuulelle elintilaa soida. Tossa vähän lainatavaraa:
 
Pikku pätkä D.Hickmanin "Trumpet pedagogy"sta
käänt. Vanha K.
 

 
Äänenmuodostuksen 4 P:tä (engl..)
 
1. Pucker (of the embouchure)
2. Pressure (of the mouthpiece against the lips)
3. Placement (of the tongue inside the mouth)
4. Push (of the air)
 
1. Tiivistys, eli huulten ja niitä ympäroivien lihasten keskittäminen kohti suukappaletta. Oikein toteutettuna tämä tekee huulista hiukan paksummat mikä antaa suukappaleen reunoille tukevan mutta silti joustavan alustan, jonka taipuisuus (fleksibiliteetti) säilyy sujuvana ja helppona kaikissa rekistereissä.
 
Oikeanlainen huulten keskittäminen ei ole samaa jota käytetään viheltämisessä, vaikka jotkut metodit tätä näin kuvaavatkin huolimatta siitä, että siinä käytetään samoja kasvojen lihaksia. Trumpetin ansatsi vaatii että huulet ovat hiukan sisäänpäin käännettyinä ja koskettavat ylähampaita, kun taas viheltäminen saa huulet työntymään liian kauas hampaista.
 
Kommentti: Tässä sitten huomio sanalle "hiukan" koska liika mutristus ja sisäänpäinkääntäminen tekee huulet jäykiksi mitä tällä ei ollenkaan haeta.
Voiman suunta on siis eteenpäin mutta vähemmän kuin vihellyksessä.
 
2. Suukappaleen paineen huulia vasten tulee olla riittävä siten, että se muodostaa tiiviin
ilmalukon rimmin ja huulten välille. Toisaalta paineen täytyy kuitenkin säilyä mukavana ja sen määrän vaihdella voimavaihteluiden, eli nyanssien, ja käytettävän rekisterin mukaan. Yleisesti, korkeammat äänet ja kovempi nyanssi vaativat enemmän painetta, kuin hiljaiset ja matalat äänet. Elintärkeää on, että paineen kasvaessa myös huulten eteenpäin työntyminen lisääntyy samassa suhteessa.
 
Ammattisoittaja todennäköisesti pystyy säilyttämään ansatsinsa kaiken aikaa tiiviinä ja työntämään huulia eteenpäin, muutellen suukappaleen painetta lähes huomaamatta, vaikka paine voi saavuttaa sellaisiakin lukemia, kuin 15 kg/neliösentti. Tätä suuremmat suukappaleen paineet ovat oireita "4:n P:n" epäbalanssista. Pelkkä paineen vähentäminen ei kuitenkaan sinällään välttämättä korjaa ylärekisterin soittamiseen liittyviä vaikeuksia.
 
Kommentti: Aika selkeää ja varmaan kaikille ihan ymmärrettävä asia tämä, liika prässäminen ei auta. Luinkohan sen täällä jossain sen Thad Jonesin sanomaksi väitetyn lauseen: "No pressure, no sound, no job - no money", eli siis toisaalta ns. non-pressure menetelmä ei oo sekään osoittanut kovin suuria elinmahdollisuuksia.
Siis jotakin siltä väliltä.
 
3. Kielen paikka suussa vaikuttaa suuresti äänen väriin ja se on lisäksi erittäin tärkeä tekijä siinä, miten tuotetaan ääniä eri rekistereissä. Kielen kaarella ja sen säätelyllä helpotetaan ilmavirran suuntaamista huulille ja se on avainasemassa suukappaleeseen menevän ilmavirran muodon ja tulokulman ohjaamisessa.
 
Yleisesti kielen kaari nousee, kun mennään rekisterissä ylemmäs ja toisinpäin, eli kuten laulettaessa "aa":ta alaäänissä ja "ii":tä ylä-äänissä. Kuitenkin, suunnilleen siinä vaiheessa jolloin ollaan saavuttamassa noin c3:n tasoa, tulisi kielen kaaren korkeimman kohdan liikkua suussa edemmäs, jolloin kantaosa rentoutuu ja laskee. Tällä estetään kielen kantaa nousemasta liian ylös, mikä saattaisi aiheuttaa ns. yökkäysrefleksin ja estää vapaata ilman kulkua ja häiritsisi näin pahasti äänentuottoa. Joten siis korkean rekisterin vaatiman kielen kaaren korkeimman kohdan täytyy olla hyvin edessä, lähes kiinni etuhampaissa.
Kielen kaaren liikettä suussa voisi kuvata kuin sitä kuinka aallot muodostavat harjan tullessaan kohti rantaa.
 
Kommentti: Tässä mennään siis täällä ristiin mielipiteittemme kanssa kun on todettu ettei kaikki tarvitse tätä kielen kaareutumista ylös-alas liikkeessä. Myöhemmin tässä kirjassa esitelläänkin "closed lip" eli suljetuin huulin muodostettavaa ansatsia jossa kielen kaaren merkitys ilman kompressoinnissa olis sitten vähäisempi. Koska en ite semmoista tapaa käytä en sitten kerro siitä enempää asian ollessa omalle soitolle täysin vieras.
Tuota yökkäjuttua vähän ihmettelen myös...
 
4. Ilmaa työnnetään ulos ja saadaan aikaan (ilman)virtaus. Suuri osa ilman työnnöstä tapahtuu rentouttamalla pallea ja kylkiluiden väliset lihakset, mikä mahdollistaa vaivattoman ilman virtaamisen. Ylävartalon tulisi olla hyvässä ryhdissä ja kohtuullisen rentona jotta ilman virtaus saataisiin maksimoitua ja ilman kulku keuhkoihin ja sieltä ulos olisi esteetöntä.
 
Hiljaiseen soittoon tarvitaan lähes yhtä paljon ilmaa kuin kovaan mutta vähemmällä paineella. On virheellistä ajatella käyttävänsä vähemmän ilmaa kun soittaa hiljaa, koska vähäinen ilmankäyttö huonontaa herkkyyttä ja tekee äänestä voimattoman, johtuen siitä että ilman tuoma tuki puuttuu.
 
Korkeat äänet vaativat kovempaa ilman työntämistä, koska silloin joutuu tekemään työtä huulten ja kielen suurempaa vastusta vastaan. Tämän vastuksen paikan tulisi sijaita niin edessä suun etuosaa kuin mahdollista - jopa etuhampaissa asti. Vastusta ei saa tehdä kurkkua tai lihaksia jännittämällä, kuten painonnostossa.
 
Uloshengityksessä keho tulisi pitää niin rentona kuin mahdollista. Keho tasapainottaa automaattisesti lihasjännitystä sen mukaan missä rekisterissä, tai mitä äänenvoimakkuuksia käytetään. Tämän kirjoittaja (Hickman) uskoo, että soittajalle on tärkeää luoda itselleen mielikuva ilman liikkeestä huulten edessä, kuten puhallettaessa käsivarren mitan päässä olevaa kynttilää. Jos ilma tuntuu pakkautuneen kehon sisään, on jossain kehon kohdassa silloin liikaa kireyttä haittamassa ja estämässä ilman vapaata kulkua. Soitinta soitettaessa voimakas mielikuva ilman liikkumisesta huulten tuolla puolen auttaa keskittämään ääntä ja poistamaan kehon sisäisiä, vapaata ilman kulkua haittaavia rajoitteita.
 
Kommentti: Toi kynttilävertaus tunnetaan meilläkin päin ja tähän vielä lisäys sinne mielikuvapuolelle- eli semmoinen fiilis että pelkällä puhalluksella pystyy kannattelemaan koko torvea ilmassa on vähän kuin lentoonlähtö- vastus on kohdillaan ja ilma liikkuu rennosti!