Rummut: soittaminen ›

aargh! Huomenna pitäisi käydä keikalla ja kuume heiluu kolmatta päivää siellä 38:n ja 39:n välimaastossa. Sijaisen löytäminenkin taitaa olla tällä aikataululla mahdotonta. Miten itse toimitte äkillisten sairastumisten suhteen, menettekö keikalle ja kuinka kipeänä teidän täytyy olla, että viitsitte jättää väliin?

Minun mielestä sairaana ollessa ei ole velvoitetta tehdä "töitä". Kuinka töiden tekemistä tämä rumpujen soittaminen sitten sinulle tai muille onkin. Edelleen minun mielestä jokainen kuitenkin päättää henkilökohtaisesti milloin on "riittävän" kipeä jättämään keikan väliin. Minulle nuo kuumelukemat kuulostavat aika kovilta. Kirjoitan tietämättä, miten tärkeästä keikasta on kyse.
 
Keikkojen tärkeyden ymmärtäminen rajoittuu aika usein liian pienen aikajakson käsittelyyn. Kirjoitan omasta kokemuksesta ja jälkikäteen ajateltuna. Olen soittanut särkylääkkeiden voimalla, niin että puheääntä ei ole kurkkukivulta ja käsi paketissa demotuksia, mutta oliko se tarpeellista. Noh, ei se minun tai kenenkään muun hiihtolatua paljon tainnut kiillottaa. ;-)

toyhto: aargh! Huomenna pitäisi käydä keikalla ja kuume heiluu kolmatta päivää siellä 38:n ja 39:n välimaastossa.
 
Minä olen ainakin ihan kuollut noissa lukemissa, joten en suosittele keikalle menemistä.

toyhto: Sijaisen löytäminenkin taitaa olla tällä aikataululla mahdotonta.
 
Miten niin mahdotonta? Puhelin kouraan ja soittelemaan, eikä arvailla siellä! :)
 
Mua on joskus kyselty tuuraamaan niin että kun olen kysynyt koska keikka alkaa, niin vastaus on ollut että nyt. Kamat on jo pystyssä, vakiorumpali ruokamyrkytyksessä, ja mulle eikun taksi alle, takapenkillä vähän rudimenttia polviin että saa kädet lämpimiksi ja suoraan lavalle.

No jos syke nousee ja keikalla on kestoa, niin sydänlihastulehdushan siitä vaan voi seurata ja läppävika. Eipä juuri sen pahempaa.

Ei muusikkona ole helpoa sairastella. Kipeanä olen mennyt ja hoitanut homman pois.
 
Äkkisairastumiseen ei ole oikein vastalääkettä. Valitettavasti...
 
Laita nopea haku päälle sijaisen saamiseksi. Vaikkapa m.nettiin.

Vallu-Veke: No jos syke nousee ja keikalla on kestoa, niin sydänlihastulehdushan siitä vaan voi seurata ja läppävika. Eipä juuri sen pahempaa.
 
Ei syke ihan niin korkealle pääse nousemaan, jos hiukankin soittaa tekniikalla.
 
Istumahommaa, jossa syke jää keskimäärin peruskuntoalueelle, vaikkakin sohvaperunalle sekin voi olla liikaa.

Kyllä se vaan on semmonen juttu vaikkei olis kapulakaan heilahtanut niin pelkästä jännityksestä voi pulssi olla yli 150 ja se jos mikä on eetua sydänlihastulehdukselle. Joten jättäisin väliin jos oma henkiriepu on minkään arvoinen.

hollmi-5: Ei syke ihan niin korkealle pääse nousemaan, jos hiukankin soittaa tekniikalla.
 
Istumahommaa, jossa syke jää keskimäärin peruskuntoalueelle, vaikkakin sohvaperunalle sekin voi olla liikaa.
 
Enpä usko, että esim. läppävikoihin on huonokunto syynä pelkästään. Kaveri sai, kun teki saunapuita ja jalassa oli ruusu. Ei ollut urheilusuoritus kyseessä, vaikka klapien teko urakalla on ihan kuntoilua, noin niin kuin yleensä.
Minusta se on mäihä ja se, mikä sen kuumeen on alunperin aiheuttanut. Virus/bakteeri?
Bakteerit menee veren mukana ihan minne vaan, kun syke nousee. Menee ne muutenkin kait, mutta rasitus nopeuttaa hommaa.
Ei kannata nostaa sykettä ollenkaan. Tuskin on niin kamalan tärkeä keikka?
Itse olen aikoinaan urheillut sairana useinkin, kun olin tyhmä. Se ei ole tosiaan jaksamisesta kiinni, kun tahtoa on. Elimistö voi olla silti täynnä bakteereja, jotka tuhoaa vaikka sydämmen läpän.
Tuurilla ne isotkin laivat seilaa.
Nykyään jätän urheilut väliin, jos vähänkään epäilyttää.
Mutta se on tosiaan se suorituksen teho se juttu. Rumpuja voi tosiaan soittaa ihan kevysestikkin ja silti niistä lähtee ääntä ihan riittävästi.
 
Mutta rokkimiehien kannattaa huomioida Sipen tulokset! Ne on urheilukamaa!

Mä urheilin joskus ihan perkeleesti, mutta en muista vedinkö kuumeessa. Joo. Lätkätreenit vedin joskus kuumeessa, piti jättää kesken.
Ite sen tietää pystyykö vetämään. Ei tollanen lämpö välttämättä paha ole.

Peruttiin nyt keikka, ei se kuume olisi kuitenkaan tarpeeksi ehtinyt laskemaan ja tuskin olisi edes kunto kestänyt soittaa. Peruskunto on kyllä ihan normaali ja hyvä, mutta kummasti ne vaan kevyet jututkin tuntuvat raskailta, kun ei ole terveenä.
 
Miten niin mahdotonta? Puhelin kouraan ja soittelemaan, eikä arvailla siellä! :)
 
Tässä ehkä lähinnä se, että muu bändi ei kauheasti lämmennyt ajatukselle... Oishan siinä sitten ollut oma sähläämisensä, kun olisi yhtäkkiä pitänyt tuuraajalle opettaa biisit niin hyvin, että olisi pysyny langat käsissä keikalla.

Bobana: Kyllä se vaan on semmonen juttu vaikkei olis kapulakaan heilahtanut niin pelkästä jännityksestä voi pulssi olla yli 150 ja se jos mikä on eetua sydänlihastulehdukselle. Joten jättäisin väliin jos oma henkiriepu on minkään arvoinen.
 
Sydänlihastulehduksen voi saada ainoastaan kovasta fyysisestä rasituksesta. Pelkkä korkea pulssi ei nosta riskiä kuumeessakaan ollessa. :)

Etköhän itse tunne itsesi ja rajasi parhaiten. Ystävällisesti pyydät kanssasoittajia roudaamaan ainakin puolestasi. (Tosin joskus nämä toverit kohtelevat rumpuja kuin ämpäreitä, siksi mulla on hard-caset.)
 
Kuuntele kroppaasi ja fiilistä, että onko järkeä lähteä keikalle jos olo on ihan maassa.
Oma mentaliteettini kun on aina sellainen että annan keikalla kaikkeni.
Ja jos en siihen kykene niin hommaan suosiolla tuuraajan.
 
Kipeänä on tullut keikkoja vedeltyä mm. keuhkokuumeessa ja vatsataudissa. Varsinkaan jälkimmäistä en suosittele.
 
Asiallinen tiedustelu päälle mahdollisista tuuraajista jne. jos olo siltä tuntuu.
Samalla voi olla mahdollista tutustua uusiin tuttavuuksiin musiikin saralla ja ehkäpä saada tulevaisuudessa myös tuurauskeikkoja.
Näin se on ainakin itsellä toiminut.
 
Onhan se toisinaan jännä tilanne kun tulee tuurauspyyntö ja varoaikaa noin tunti tai kaks ja matkaan menee mahdollisesti jo se tunti =)
Toki edesauttaa että mulla on aina yksi setti keisseissä lähtövalmiina.
 
JA niinkuin Markuliini tuolla edelä totesi, matkalla käsille lämmittelyä.
 
-H-
 
E. Pieni offtopic.
Nuo pistotuurauskeikat ovat erittäin kehittäviä kokemuksia.
Esim. viime kesältä tilanne jolloin bändi oli viimehetkellä perunut esiintymisensä ja paikalle oli saatava esiintyjä.
Itse en ollut kokoava "voima" vaan sain soiton että 3-tunnin päästä olisi keikka 150km:n päässä ja paikalle tulee basisiti ja kiipparivokalisti.
Minulle täysin vieraita tyyppejä mutta keikaus meni mainiosti kun hieman ehdittiin sopia mitä/miten vedetään.
 
Moisissa tilanteissa joutuu kuuntelemaan enemmän focusoituneesti kuin tutun tai oman bändin kera ja se jos mikä tekee gutaa.
 
Oman bändin kun yleensä tietää miten se toimii ja miten tyypit soittavat.
Onnekseni ko. musikantit olivat huippukastia joten soittaminen oli näennäisen helppoa. Varsinkin kun parin ekan biisin jälkeen tunsi että basistiin voi luottaa kuin kallioon.
Mutta vaikka ohjenuoraksi tuuraajille. Keep it simple, jollei kyse ole DT-cover pumpusta.
Pää pystyssä ja tanakkaa kakkos-nelosta jos kipaleet ovat ennestään vieraampia.
Tai mikä tyylisuunta milloinkin on kyseessä. Turhat krumeluurit veks ja tarkkaa kuuntelua.
Täältä tähän.

toyhto: aargh! Huomenna pitäisi käydä keikalla ja kuume heiluu kolmatta päivää siellä 38:n ja 39:n välimaastossa. Sijaisen löytäminenkin taitaa olla tällä aikataululla mahdotonta. Miten itse toimitte äkillisten sairastumisten suhteen, menettekö keikalle ja kuinka kipeänä teidän täytyy olla, että viitsitte jättää väliin?
 
Sairaus ei ole Force majeure vaan sun täytyy hommata lääkärintodistus sairaudestasi, joka on oikeus peruuttaa tai siirtää keikka tuonnemmaksi. Jos ohjelmistonne ei ole aivan mahoton (= kinkkisiä tahtilajimuutoksia taajaan) hommaa sijainen tai anna muiden hommata.
Itse olen ollut vesirokossa yli 40 asteen kuumeessa perinteisellä tanssiyhtyekeikalla 6x45 + 1X30 min. Ei hyvä, en lähtisi enää vaan bändi hommatkoot tuuraajan!
Olen kertonut aiemminkin vierailustani Anopin luona (siis eri kaupungissa kuin asuimme). Kännykkä soi (perjantaina) ja tuttu basisti kysyy oletko ottanut. No en tietenkään ollut. "Tuut tänne X-ravintolaan keikalle, jookosta joo?"
Ajoin keikalle ja pois. Kuvittelin tehneeni talkoilla koko homman, mutta jätkät olivat tunkeneet salaa jokaiseen ulkotakkini taskuun seteleitä todellakin "riittävästi".

Viime syksynä oli nilkka kipeenä ja keikka painoi päälle. No ei muuta kuin roudauksia ja sen jälkeen keikka alta pois (3,5 tiimaa yhteen putkeen vedettiin).
Sitten tietty pakolliset roudaukset ja suuntana peti. Seuraavana aamuna nilkka oli ihan sökö..... diagnoosi "rasitusmurtuma" (ei johtunut tietty soitosta vaan lenkkeilystä alunperin), mutta jälkiviisaana olis ollut parempi hoitaa keikka toisin kun tuntuma oli ettei tästä hyvä seuraa....noo 1,5 kuukautta kävelin kepeillä ja vitutti tietty kun ei pystynyt polkeen bassaria olleskaan, mutta onneks oli terveet kädet ja tuli tekniikka vähän tutummaksi.

wardog: Sydänlihastulehduksen voi saada ainoastaan kovasta fyysisestä rasituksesta. Pelkkä korkea pulssi ei nosta riskiä kuumeessakaan ollessa. :)
 
Jaham.
No, kuitessi jos kannupää heiluu keikalla kun heinämies niin hengästyyhän siinä jo. Mut emminä ole mikään asiantuntija. Niin mulle on vaan kerrottu ja onhan se parempi että ottaa varmanpäälle kun sitten katumapäälle tarttis ruveta... ; D

Yhtään keikkaa en ole sairastelun takia jättänyt soittamatta, toisaalta en edes juuri koskaan ole kipeä.
 
Yksi keikka meni hirmu kuumeessa. Ei se nyt kivaa ollut mutta saipahan soitettua.
 
Kerran taasen kaaduin pahasti pyörällä keikkaa edeltävänä päivä, jonka seurauksena kätöset eivät oikein toimineet. Mutta viinan ja sopivien troppien voimalla sain senkin vedettyä läpi kunniakkaasti.
 
Rapulapäissään on meinannut monasti joutua soittamaan, mutta onneksi siihenkin on vastamyrkyt olemassa.

Ei keikalle kannata mennä.

Muutenkaan tervettä päivää nähny yli kymmeneen vuoteen. Nappirasiasta oikee mixi ja taas mennään.