Yleistä keskustelua musiikista ›

Nyt taidan paljastaa tyhmyyteni, mutta kysynpähän kuitenkin. Soitan bassonokkahuilua, joka on kuulema f-viritteinen. Vieruskaveri soittaa tenorihuilua, joka on kuulema c-viritteinen. Mikä ominaisuus huilussani tekee siitä f-viritteisen? Miksi ei vain puhuta bassonokkahuilusta?. Tiedän, että on olemassa a-klarinetteja ja b-klarinetteja. Mie ajattelin silleesti, että jos nuottiviivaston alussa on G-avain eikä ole etumerkkejä, niin ensimmäisellä apuviivalla viivaston alla oleva sävel on c ja sen pitää soida samana, olipa soitin mikä hyvänsä ja olipa soittimen ns. viritteisyys mikä hyvänsä. Miksi siis yleensäkään tarvitaan eri viritteisiä soittimia?
Yritin löytää vastauksia kysymyksiini mm. Musiikkitietosanakirjasta,mutta peruskysymykseeni (Mitä tarkoittaa 'viritteisyys'?) ei löytynyt vastausta.
Vosiko joku sanoa, mistä vvoisin lukea asiasta?
Ollivaari

Monesta puhaltimesta on olemassa erikokoisia versioita joilla on erilainen ääniala. Jotta soittaja voisi soittaa niitä kaikkia samoilla sormituksilla eikä opetella jokaista erikseen, niille kirjoitetut nuotit transponoidaan eri sävellajeihin soittimen äänialan mukaan.

Kiitos, Nahkis, vastauksestasi. Olen kyllä huomannut, että jos yritän soittaa bassollani sopraanon tai alton stemmaa, se on transponoitava alaspäin. Mutta vieläkin kysyn, minkä ominaisuuden perusteella jotakin soitinta sanotaan f-viritteiseksi ja toista c-viritteiseksi.
Ollivaari

Ollivaari: Kiitos, Nahkis, vastauksestasi. Olen kyllä huomannut, että jos yritän soittaa bassollani sopraanon tai alton stemmaa, se on transponoitava alaspäin. Mutta vieläkin kysyn, minkä ominaisuuden perusteella jotakin soitinta sanotaan f-viritteiseksi ja toista c-viritteiseksi.
Ollivaari
 
Se tulee siitä, mikä on kyseiselle soittimelle se yksinkertaisin sävelasteikko. Ainakin klarinetissa (muista ei ole niin kokemusta) sormitukset on rakennettu ihan selkeästi tietyn sävelasteikon ympärille (taisi olla b), ja tätä merkittiin nuotistossa c:llä.
 
E: En väitä faktaksi, tällainen käsitys mulla on vain peruskoulun musiikkiluokan pohjalta.

Ollivaari: Kiitos, Nahkis, vastauksestasi. Olen kyllä huomannut, että jos yritän soittaa bassollani sopraanon tai alton stemmaa, se on transponoitava alaspäin. Mutta vieläkin kysyn, minkä ominaisuuden perusteella jotakin soitinta sanotaan f-viritteiseksi ja toista c-viritteiseksi.
Ollivaari
 
Ensiksi pilkunviilausta: Ei sanota viritteisyys vaan vireisyys. Siis C-vireinen jne...
 
Sitten varsinaiseen asiaan. Eripituisista soittimista lähtee luonnostaan erikorkuinen ääni, esimerkiksi nokkahuilusta kaikki reiät suljettuna. Sopraanonokkahuilusta lähtee kaikkien reikien suljettuna ollessa c1-sävel, isommasta F-vireisestä samassa tilanteessa F-sävel.
 
Puhallisoittimien nuotit transponoidaan yleensä siten, että soittimen koosta ja siis vireisyydestä riippumatta niitä voidaan soittaa samalla sormituksella. Nokkahuiluista ei tosin ole kokemusta, mutta ainakin muilla puhaltimilla näin on tapana.

Joo, Sax-pappa. Se on sitä kielen muutumista ennen vanhaan kehoitettiin ja tiedoitettiin, nykyään kehotetaan ja tiedotetaan. Ennen vanhaan oltiin loogillisia, nyt ollaan loogisia. Ei aina tahdo pysyä muutoksissa mukana.
Kiitos oikaisustasi vir(itt)eisyys - termin kohdalla!
Ollivaari

Sax-pappa: Nokkahuiluista ei tosin ole kokemusta, mutta ainakin muilla puhaltimilla näin on tapana.
 
Mä oon joskus hamassa menneisyydessä soittanut alttonokkahuilua ja muistelen että vaikka se on F-vireinen niin sille kirjoitetaan soivat nuotit (eli kaikki reiät suljettuna soitetaan F ja kirjoitetaan F) eli piti opetella eri sormitus kuin sopraanonokkahuilulla.

Kiitos kaikille vastanneille. Nyt tajuan yhden asian. Soitin on x-vireinen, jos siitä kuuluu sävel x, kun puhallettaessa kaikki reiät on kiinni. Yksi asia on vieläkin epäselvä. Yhdessä vastauksessa sanotaan, että "sormitukset on rakennettu ihan selkeästi tietyn sävelasteikon ympärille (taisi olla b), ja tätä merkittiin nuotistossa c:llä."
Ihmettelevä kysymykseni: Miksi b:tä merkitään c:llä? Eikös b ole b ja c on c, soitettiinpa ne millä soittimella ja minkävireisellä soittimella tahansa?
Jos a-klarinettia soittava näkee G-avaimella varustetussa kappaleessa nuotin ensimmäisellä apuviivalla viivaston alla eikä etumerkkejä ole, niin eikös hänen pidä soittaa c-ääni?
kiitos taas, kun jaksatte näitä tyhmiä kysymyksiäni!

Ollivaari: Jos a-klarinettia soittava näkee G-avaimella varustetussa kappaleessa nuotin ensimmäisellä apuviivalla viivaston alla eikä etumerkkejä ole, niin eikös hänen pidä soittaa c-ääni?
 
Ei, hän soittaa A:n.
Jos halutaan C:n kuuluvan hänelle kirjoitetaan Eb.
 
Jos hänellä olisi normaali Bb-klarinetti hän soittaisi Bb:n ja hänelle kirjoitettaisiin D, jos haluttaisiin C:n kuuluvan.
 
Tajuatko idiksen: riippumatta puhaltimen vireesta, aina kun hän näkee kirjoitetun C:n, hän sormittaa samalla tavalla ja jos halutaan että C kuuluu, transponoidaan hänen nuottinsa niin että se C sitten kuuluu.

Ollivaari: Kiitos kaikille vastanneille. Nyt tajuan yhden asian. Soitin on x-vireinen, jos siitä kuuluu sävel x, kun puhallettaessa kaikki reiät on kiinni. Yksi asia on vieläkin epäselvä. Yhdessä vastauksessa sanotaan, että "sormitukset on rakennettu ihan selkeästi tietyn sävelasteikon ympärille (taisi olla b), ja tätä merkittiin nuotistossa c:llä."
Ihmettelevä kysymykseni: Miksi b:tä merkitään c:llä? Eikös b ole b ja c on c, soitettiinpa ne millä soittimella ja minkävireisellä soittimella tahansa?
Jos a-klarinettia soittava näkee G-avaimella varustetussa kappaleessa nuotin ensimmäisellä apuviivalla viivaston alla eikä etumerkkejä ole, niin eikös hänen pidä soittaa c-ääni?
kiitos taas, kun jaksatte näitä tyhmiä kysymyksiäni!
 
Soitin on X-vireinen jos siitä kuuluu sävel X kun soitetaan tämän soittimen C. Tuo "kaikki reiät kiinni" ei toki päde muille puhaltimille, esim. klarinetti, saksofoni trumpetti jne.

Täsä vireisyysasiassa on sellaisia piirteitä, joita en tajua. Koska ne tajuamattomat asiat ovat yleinen käytäntö, ne ovat varmasti
juuri niin kuin pitääkin. Totean vain, että "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ne hämmästytää, kummasuttaa pientä kulkijaa". Minua jää "hämmästyttämään, kummastuttamaan" sellainen asia, että miksi soittajan nuottiin pitää kirjoittaa es tai b, jos hänen pitää soittaa sellainen sävel, joka kuuluu c:nä? Mutta täytyyhän elämässä olla ihmeteltävää!
Ollivaari

Ollivaari: Täsä vireisyysasiassa on sellaisia piirteitä, joita en tajua. Koska ne tajuamattomat asiat ovat yleinen käytäntö, ne ovat varmasti
juuri niin kuin pitääkin. Totean vain, että "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ne hämmästytää, kummasuttaa pientä kulkijaa". Minua jää "hämmästyttämään, kummastuttamaan" sellainen asia, että miksi soittajan nuottiin pitää kirjoittaa es tai b, jos hänen pitää soittaa sellainen sävel, joka kuuluu c:nä? Mutta täytyyhän elämässä olla ihmeteltävää!
Ollivaari
 
Ainakin saksofoneissa tästä on se etu, että kaikkia saksofoneja voi soittaa samoilla sormituksilla. Soittajalle helpompaa, erot huomioidaan nuotteja kirjoitettaessa.
 
No, sama pätee klarinetteihin jos on tarvetta soittaa eri vireisiä klarinetteja.

Sax-pappa: Soitin on X-vireinen jos siitä kuuluu sävel X kun soitetaan tämän soittimen C. Tuo "kaikki reiät kiinni" ei toki päde muille puhaltimille, esim. klarinetti, saksofoni trumpetti jne.
 
Juu, tuo "kaikki reiät kiinni" ei päde foneissa ja klarineteissa, mutta niissäkin tuo kirjoitettu "c" löytyy kun "kaikki sormet painavat", samaan tapaan kuin nokkahuilulla. Klarinetissa tuo "kaikki sormet painavat" -cee on kuitenkin toisessa rekisterissä. Kuvittelisin, että tuohon on syynä että klarinettia aluksi soitettiin pääosin siinä rekisterissä?

Ollivaari: Täsä vireisyysasiassa on sellaisia piirteitä, joita en tajua. Koska ne tajuamattomat asiat ovat yleinen käytäntö, ne ovat varmasti
juuri niin kuin pitääkin. Totean vain, että "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ne hämmästytää, kummasuttaa pientä kulkijaa". Minua jää "hämmästyttämään, kummastuttamaan" sellainen asia, että miksi soittajan nuottiin pitää kirjoittaa es tai b, jos hänen pitää soittaa sellainen sävel, joka kuuluu c:nä? Mutta täytyyhän elämässä olla ihmeteltävää!
Ollivaari
 
C-duuriasteikko on se perusasteikko, jossa ei ole yhtään ylennettyä tai alennettua nuottia. Siksi kullekin soittimelle se helpoin asteikko on merkitty nuotteihin c-duuriin. Siis jos tehdään vaikka soittoharjoittelua varten kappaleita, niin suurin osa niistä menee sen kyseisen soittimen "c:stä". Se nyt on vaan luontevinta tehdä niin.

Historiallinen selitys asialle löytyy siitä, että esim. klarinetit olivat alkuun niin yksinkertaisia, että niitä oli vaikea soittaa useammassa sävellajissa. Siksi niitä tehtiin eri sävellajeja varten erikseen. Kuitenkin oli helpointa soittaa kaikkia samalla sormituksella, josta syntyi tämä systeemi jossa soittimen vireisyydestä huolimatta tietty kirjoitettu nuotti sormitetaan aina samalla tavalla.
 
Aikaa myöten klarinettien tekniikka kehittyi ja tuli mahdolliseksi soittaa samalla soittimella eri sävellajeissa kohtuuvaivalla ja ilman ylipääsemättömiä vireongelmia. Osa eri vireisistä klarineteista jäi pois käytöstä, yleisimmäksi jäi Bb-vireinen. Muitakin käytetään, enimmäkseen niiden erilaisen äänensävyn takia.
 
Periaatteessa aloittelijan olisi ihan mahdollista opetella vaikkapa klarinetti tai alttofoni sellaisen sormitustaulukon pohjalta, jossa vireisyys olisi unohdettu ja sormitukset olisivat suoraan soivan vireen mukaan. Sitten ei vain voisikaan noin vain vaihtaa esim. tenorifoniin. Eikä tuolle mallille liene olemassa oppimateriaalia. Itse aloittelin klarinetin kanssa alkuun vähän tuohon tyyliin, mutta viimeistään kun aloin ottaa tunteja piti opetella ajattelemaan klarinetin tavoin.

Klezberg: Juu, tuo "kaikki reiät kiinni" ei päde foneissa ja klarineteissa, mutta niissäkin tuo kirjoitettu "c" löytyy kun "kaikki sormet painavat", samaan tapaan kuin nokkahuilulla. Klarinetissa tuo "kaikki sormet painavat" -cee on kuitenkin toisessa rekisterissä. Kuvittelisin, että tuohon on syynä että klarinettia aluksi soitettiin pääosin siinä rekisterissä?
 
Alkuperäisin äänialue on klarinetin esi-isissä toki ollut tuo matalin chalmeau-rekisterissä oleva alue. Muutamalla läpällä aluetta saatiin hieman jatkettua. Rekisteriläpän lisääminen mahdollisti sitten äänialueen laajentamisen clarino-rekisteriin, jossa c tulee kaikilla sormilla painamalla, tosin ei kaikki reiät kiinni.
 
e. typo

Sax-pappa: Alkuperäisin äänialue on klarinetin esi-isissä toki ollut tuo matalin chalmeau-rekisterissä oleva alue. Muutamalla läpällä aluetta saatiin hieman jatkettua. Rekisteriläpän lisääminen mahdollisti sitten äänialueen laajentamisen clarino-rekisteriin, jossa c tulee kaikilla sormilla painamalla, tosin ei kaikki reiät kiinni.
 
Juu, tiedän tuon ja itsellänikin semmoinen chalumeau-pilli, modernia tekoa tosin. Mutta kirjallisuudesta on jäänyt mielikuva, että kun lisättiin rekisteriläppä _ja pari muuta läppää_ jotka mahdollistivat siirtymisen rekisteristä toiseen, klarinettia käytettiin alkuun erityisesti clarino-rekisterissä varsinkin trumpetin korvikkeena (mihin tuon clarino-sanankin pitäisi jotenkin liittyä).

Käytännössä olen havainnut, että hyvien puhaltajien kanssa laput voi tehdä siihen sävellajiin, mistä biisi oikeasti menee. Ne osaavat lukea tällaisia nuotteja, ikäänkuin transponoivat lennossa (tai etukäteen otsa kurtussa tapailevat stemmaa ja sutivat kynällä lappuihinsa jotain).

Klezberg: Juu, tiedän tuon ja itsellänikin semmoinen chalumeau-pilli, modernia tekoa tosin. Mutta kirjallisuudesta on jäänyt mielikuva, että kun lisättiin rekisteriläppä _ja pari muuta läppää_ jotka mahdollistivat siirtymisen rekisteristä toiseen, klarinettia käytettiin alkuun erityisesti clarino-rekisterissä varsinkin trumpetin korvikkeena (mihin tuon clarino-sanankin pitäisi jotenkin liittyä).
 
Tämä käyttö trumpetin korvikkeena oli varmastikin etenkin sotilassoittokunnissa totta.