Tanssimusiikki ›

Ajattelin sitten työntää tanssijan pääni tänne kusiaispesään.
Taustaani: olen ollut aina melkoisen aktiivinen musiikin kuuntelija ja paritanssiin sotkeuduin kuusitoistakesäisenä, irtotanssit ovat olleet aina mukana. Ns. tanssimusiikkia en ole koskaan kuunnellut aktiivisesti muulloin kuin tanssiessa.
Mielimusiikkini löytyy syvän etelän rytmeistä ja lopulta tajusin myös yhdistää kunnon musiikin ja kunnon tanssin. Soittanutkin olen, korvakuulolta rumpuja ja jopa selloa, mutta soittaa en kuitenkaan osaa ja hyvää soittoa kuuntelen aina kateudesta vihreänä.
Tämä soittamisen ja tanssimisen ristiriita tulee mukavasti ilmi perheessämme jossa on myös ammattisoittaja. Tämä soittaja tuntee mielenkiintoa rajan yli kuten minäkin, mutta ei opi kunnolla tanssimaan vaikka mitä maksaisi. Lyhyesti sanottuna hänellä on rytmi käsissä ja minulla jaloissa vaikka musikaalisuus ja rytmitaju ovat melkein identtiset.
 
Olemme tietenkin usein puhuneet asiasta ja tällaista mietiskelleet:
Tanssijoita ja soittajia on monen tasoisia. Toiset osaa soittaa tai tanssia peruskamaa nuottien tai kurssien perusteella eivätkä enempää haluakaan, toiset pääsee irti vasta kun tarpeeksi vahva pohja on saavutettu ja pääsee soveltamaan. Meistä toinen tykkää soittaa myös jatsia ja toinen tanssia lindy hopia, yhteistä on, että molemmat tekevät hommaansa parhaimmillaan hyvin vaistomaisesti.
Tuo vaistomaisuus on sitten tämän raapustuksen ydin. Tanssiessani jalkani päättävät lajin ja tyylin ajassa 1-5 sekuntia ja sitä päätöstä vastaan on vaikea tanssia, vielä vaikeampaa on sen selittäminen.
Minä en edes puhu tanssimusiikista silloin kun tarkoitan charleston-swing-blues-jump-rhytm blues tms. musiikkia. Jos kysytään, että miten pitäisi soittaa silloin kun yleisö haluaa tanssia lindy hopia, niin sanoisin, että soittakaa noita edellä mainittuja ihan sellaisenaan. Ne vaan ovat viimeisen päälle niin hyvää tanssimusaa, mustien rytmi oikein tuntuu joka lihakseen, joskus tuntuu, että niiden säveltäjät ovat itsekin olleet tanssijoita.
Minulle myös jako 50- ja 60/70-luvun musiikissa on selvä. Beatles on varmasti nerokasta poppia monella tasolla, mutta toisaalta se on munatonta sivistelyä minun tanssimiseni kannalta, toki poikkeuksiakin on. Jotkut arvostetut muusikot ovat aina tehneet tanssittavaa musiikkia, esimerkkinä Brian Setzer. Jostain syystä yksi hyvin tanssittavan musiikin tuntomerkkejä on, että sitä voi tanssia sopusuhtaisesti useammalla kuin yhdellä tyylillä.