Kitarat: kitarakamat ›

Eiköhän suurin syy tuohon ole se, että se vain on tehty niin helvetin hyvin. Varmasti hintava peli.

Varmasti hintava peli.
 
Melody Maker on se 1960 luvun halpisversio, joka lienee silloin ollut kaikkein edullisin Gibson. Nyt siitä pyydetään yli 900 EUR. Tuskin se silloin 1965 maksoi kovinkaan paljon :-) joten arvo kasvaa näköjään.
 
Sinänsä kun ajattelee, että sillä on ikää 38 vuotta ja toimii noin hyvin, niin aivan loistava pelihän on kyseessä halpakitaraksi. Olihan tuohon tosin pistetty uudet nauhat ja tehty uusi plexi, mutta runko oli se alkuperäinen, samoin mikit, talla, potikat ja virittimet.

Onko tuo sen ajan soitinpuu sitten tosiaan niin hyvää, että noinkin ohut lankku resonoi ja soi noin tajuttoman hyvin, vai mikä tuon tekee ?
 
Kyllä se on siinä soittimen puussa.
Mulla on henkilökohtaista kokemusta vähän samantyyppisestä asiasta. Sain eräältä soitinrakentajalta leppälankunpalasen kun se oli niin mahottoman ruma ettei kehdannut tehdä kitaraa siitä. Oli vanha lankunpätkä ja tummunut pahasti sieltä täältä. Bodystä tuli kaiken lisäksi pikkusen liin ohut, eikä se muutenkaan painanut paljon mitään.Pieniä oksiakin oli yltympäri. Kosk mulla oli tehtynä telen kaula päätin että tehdäänpä siitä tele. Kun panin siihen ensimmäisen kerran kielet olin tippua tuolilta. Voimakas lämmin soundi. Olin vähän aikaisemmin tehnyt yhden telen mahogista oikein rahan kanssa ja viimeisen päälle harkiten mutta tämä leppä rumilus hakkasi sen mahonkisen 10-0 mennen tullen.
Kaikki ei aina ole miltä näyttää ja niinkuin kuvittelisi asioitten olevan.

Mun ensimmäinen kitara oli Ibanez Stagestar, muotopuoli kiinalainen stratokopio tallahumpparilla. Siinä oli muistaakseni kolmesta palasta kyhätty leppärunko ja vaahterasta tehty pulttikaula ruusupuuotelaudalla. En edes paljoa valehtele jos sanon, että rungon maalikerros oli jotain puolen sentin luokkaa paksuudeltaan. Painoltaan taisi olla aika samaa luokkaa useimpien stratojen kanssa.
 
Joka tapauksessa tähän päivään mennessä en ole törmännyt sähkikseen, joka soisi akustisesti yhtä lujaa. Kitara olisi kaivannut kokonaan uudet metalliosat (varsinkin virittimet) ja elektroniikan, en viitsinyt alkaa sitä sitten virittelemään vaan myin eteenpäin.
 
Kuitenkin jännä tapaus, menee periaatteessa monia kitaranrakennuksen "sääntöjä" kuten "yhdestä tai kahdesta palasta tehty runko soi paremmin kuin useammasta palasta tehty" ja "ohut lakkapinta antaa kitaran soida paremmin" vastaan.

Minun Japanissa tehty Tokai SG on perin kevyt peli. Sekin soi ihmeellisen lujaa akustisesti. Kaikki puut (lukuunottamatta otelautaa joka on ruusupuuta) on mahonkia.

Melody Maker on se 1960 luvun halpisversio, joka lienee silloin ollut kaikkein edullisin Gibson. Nyt siitä pyydetään yli 900 EUR. Tuskin se silloin 1965 maksoi kovinkaan paljon :-) joten arvo kasvaa näköjään.
 
Mitäköhän sähkikset ovat tuolloin maksaneet? Empä usko että ihan joka pojalla sillon ollut varaa ostaa. Voi olla että hyvinkin on sen ajan rahassa maksanut 900e ja enemmänkin.

Pystyisiköhän tuohon pistämään mitään muita mikkejä kuin ne alkuperäiset ? Body on tosi ohut, joten se asettaa kyllä rajoituksia. Mitenkäs nuo koirankorvamikit asennetaan ? Tulevatko ne pintaan, ja jos niin mitenkäs paksuja ne ovat ?
 
Siinäkö on nyt ne alkuperäiset ykskelaiset sillä muoviovaalikehyksellä? Periaatteessa ei kannattais vaihtaa mikkejä ainakaan siten, että joutuu tekemään "runsaasti modausta" ja kyllähän sitten joutuu runkoa jyrsimään jos siihen dog-earitkin meinaa laittaa, ne ei ihan pinta-asennuksena mene. Paksuutta nyt en oikein ossoo sannoo, taaskaan, mutta Giballa on varsin avulias Customer service. Siellä tietä(ne)vät. Tuo olikin viimeinen vuosi muistaakseni, kun MelodyMakeria oli tuolla vanhalla runkomallilla, siirtyivät siitä sitte SG-runkojen käyttöön. Hintapolitiikkeristä en oikeen osaa siitäkään sanoa, muuta kuin että vuonna 1963 SG Junior maksoi ruhtinaalliset 155 dollaria.. Hinta-ja palkkatasoon suhteuttaa tuo kyllä täytyis, ja enpäs osaa sanoa mikä oli hinta Suomessa tuolloin.
Kyllähän nuo vanhat hyvin kuivaneet puut on resonoivia ja "kunnon soitinpuita" toisin kuin nykyiset "kiln dried" eli pika-uunikuivatut, mutta silloin oli nuo valmistusmäärätkin sitä tasoa että puiden sallittiin kuivahdella ihan kunnolla. Mahonkikin oli jotain muuta kuin Norlinin aikasella Gibsonilla Afriikasta tuotu paino-ongelmainen mahonkipuu, mutta kustannussyistä joutuivat sitäkin tuomaan kun japskit paino päälle.
Personally, minä en rupeis isoon mikinvaihtoprosessiin tuon ikäisen Gibsonin kanssa...

Kevythän juurikin nimenomaan soi lujaa. ? Vertaa vaikka kuvitteellista betonipaalua ja akustista kitaraa, tai edes lespaulia ja puoliakustista.

Kyllähän nuo vanhat hyvin kuivaneet puut on resonoivia ja "kunnon soitinpuita"
 
Soitinpuista oli juttua Hesarissa tänään. Ei mitään mullistavaa mutta kuitenkin.

Personally, minä en rupeis isoon mikinvaihtoprosessiin tuon ikäisen Gibsonin kanssa...
 
Juu kyllä siinä oli ne alkuperäiset yksikelaiset ja en taida alkaa vaihtamaan, kun on kaupan seinällä tuo kitara :-) Tuon hankkiminen tietäisi jommastakummasta entisestä kitarasta luopumista ja niissä ei ole mitään vikaa tällä hetkellä. Suurin tekijä joka houkuttelee on tuo vuosimalli 1965. Silloin olisi "soittaja" ja kitara yhtä vanhoja ja kolhuisia.
 
LP Speciaalia ostaessani roikkui sen kaupan seinällä myös samanlainen, mutta siinä oli aika kulahtaneet nauhat ja hintapyyntökin yli 1000 rahaa. Taidanpa kuitenkin pysyä näissä käyttökitaroissa... niitä on helpompi modata, kun ei tarvitse jyrsimiä käyttää, eikä tule huonoa omatuntoa vanhan vermeen tuhoamisesta.

Hintapolitiikkeristä en oikeen osaa siitäkään sanoa, muuta kuin että vuonna 1963 SG Junior maksoi ruhtinaalliset 155 dollaria.. Hinta-ja palkkatasoon suhteuttaa tuo kyllä täytyis, ja enpäs osaa sanoa mikä oli hinta Suomessa tuolloin.
 
1. $911.20 in the year 2002 has the same "purchase power" as $155 in the year 1963.
 
Tälläisen vastauksen antoi http://www.eh.net/ehresources/howmuch/dollarq.php
 
Mielenkiintoinen aiheeseen liittyvä linkki:
http://www.benboom.com/ampprices.htm

Sen verran tähän, että kevyempi vaatii pienemmän määrän energiaa värähdelläkseen. Notta siksi se soi lujaa. Tokihan materiaalit, muodot ymymym. vaikuttavat, mutta perusperiaatteena noin.