Aloittelijat ›

Elikkäs jotain pientä neuvoa kuinka kyseistä aluetta kannattais alkaa harjoittelemaan.
Ite nyt pari vuotta tabulatuureista ja soinnuista räpläilleenä alan enemmän ja enemmän kiinnostua korvienkin treenaamisesta. Eikä kaikkiin itteä miellyttäviin biiseihin taho löytyä sointuja tai tabeja, niin osittain pakonkin edessä sitä tekis mieli alkaa harjoittelemaan kyseistä taitoa.
 
Niin että mimmosella periaatteella koko homma oikein toimii? Kuinka paljon pitäs musiikin teoriaa yleensäkkin hallita, että pystyy vaikka päättelemään että mistä ko. biisi oikein menee ja sitä kautta selvittämään koko biisin tai että mitä skaaloja jossain soolossa on käytetty. Vai vedättekö täysin kuulon varassa ja niin sanotusti mutu-tuntumalla että mikä sointu tai sävel kuulostaa omaan korvaan oikealta?
 
Jonkinlaisia "sääntöjä" tai muita vinkkejä lähinnä haen.

Kannattaa aloitella vaikka hakemalla niitä pohjasäveliä/bassoääniä ensialkuun. Sitten rakennat siihen päälle sointua. Kuuntelet onko molli vai duuri kyseessä. Sitten aletaan ihmettelemään, että onko se ihan perussointu, vai kenties jotain erikoisempaa. Tuo on ainakin ihan ok ja helppo tapa päästä hommaan mukaan.
 
Sinänsä mitään säännönmukaisuuksia ei ole, koska ei niitä musiikkia säveltäessäkään juuri ole. Ihan tekijästä ja teoksesta siis riippuu, että voiko jotain valmista teoriaa soveltaa.

Yksi hyvä systeemi on soitella kappaleen päälle parhaansa mukaan. Sen kuulee toisinaan jos oma soitto ei toimi kappaleessa. Välillä kannattaa soittaa omaa versiota kappaleesta ilman että kappale soi taustalla ja kuunnella onko oma versio yhtään saman kuuloinen. Tämä vaatii tarkkuutta ja itsekriittisyyttä - varsinkaan alussa kappaleet eivät mene kerrasta oikein.
 
Korvaa voi kehittää soittamalla omaa sointintaan ahkerasti aina kun mahdollista ja hakea ja kuulostella soittimesta lähteviä erilaisia ääniä. Huomasin että sulla ois kitara soittimena, koitappa joskus virittää se korvakuulolta ja tarkistaa sitten vire viritysmittarin avulla ja katsoa, kuinka hyvin onnistuit.
 
Lyhyesti: treeniä.

Antti1: Kannattaa aloitella vaikka hakemalla niitä pohjasäveliä/bassoääniä ensialkuun. Sitten rakennat siihen päälle sointua. Kuuntelet onko molli vai duuri kyseessä. Sitten aletaan ihmettelemään, että onko se ihan perussointu, vai kenties jotain erikoisempaa. Tuo on ainakin ihan ok ja helppo tapa päästä hommaan mukaan.
 
Just,
 
...Sinänsä mitään säännönmukaisuuksia ei ole, koska ei niitä musiikkia säveltäessäkään juuri ole. Ihan tekijästä ja teoksesta siis riippuu, että voiko jotain valmista teoriaa soveltaa.
 
mutta ihanhan se ei näin mene...Tietysti riippuu genrestä.
 
Länsimainen korva on opetettu viimeisen muutaman sadan vuoden aikana tunnistamaan jotkut sävel- ja sointukulut 'oikeiksi'. Ja just nämä 'oikean kuuloiset' kulut on helpompia plokkailla, kun on edes vähän jyvällä teoriasta. Tai sitten muuten osaa hahmottaa joitain sointu-/ melodiakulkujen peruspalikoita.
 
Ihan peruskauraa ovat eri sointuasteet duuri- & molliasteikoille, kadenssit (autenttiset & plagaalit), eri sointuasteiden tavallisimmat 'liikesuunnat', eli mitä tavallisimmin on odotettavissa esim IV asteen soinnun jälkeen etc... Nämä esivät vielä ole mitään astrofysiikkaa, vaan ihan normijärjellä ja -korvalla selätettäviä juttuja.
 
Korvan kehittäminen noin yleensä ei mene hukkaan. Intervallien tunnistaminen kuultuna on yksi plokkaajan hyvistä työkaluista. Kuukeliin kun laittaa hakusanaksi vaikka 'Ear training", niin ekana löytyy tällainen: http://www.good-ear.com/ . On näitä toki muitakin, mutta äkkivilkaisulla tämäkin on ihan ok.
 
Tuohon intervallien tunnistukseen on hyvä konsti kanssa se, jota opetetaan sävelhapuilukurssilla, eli mietitään (ja lauletaan) jokaiselle intervallille biisi jonka melodia alkaa just sillä intervallilla. Esim Jänis istui maassa = priimi, Little Wing = pieni terssi jne. Saattaa tuntua ja kuulostaa hölmöltä/ lapselliselta/ tarpeettomalta, mutta tämä toimii ja tästä on apua.
 
Jos vain on mahdollista, niin musiikkikoulun tai konsiksen säveltapailuun menemällä tekee varmasti itseleen palveluksen.
 
Iänkaikkisesti toimiva neuvo on treenaaminen. Tässä, niinkuin soittamisen treenaamisessa kannattaa pitää mielessä, että treenaa riittävän yksinkertaisilla jutuilla. Jos ottaa plokattavaksi jonkun teknisesti pahan jutun, niin se plokkaaminen jää sen tekniikan hinkkaamisen varjoon. Perse edellä pääsee kyllä puuhun, mutta paljon helpompiakin tapoja on. Aloita vaikka lasten lauluilla, niissä on helppoja sointu- & melodiajuttuja. Isompia paloja sitten kun pienistä on tehtyy selvää, ei ne tilut minnekkään karkaa...

zeeboo: Länsimainen korva on opetettu viimeisen muutaman sadan vuoden aikana tunnistamaan jotkut sävel- ja sointukulut 'oikeiksi'. Ja just nämä 'oikean kuuloiset' kulut on helpompia plokkailla, kun on edes vähän jyvällä teoriasta. Tai sitten muuten osaa hahmottaa joitain sointu-/ melodiakulkujen peruspalikoita.
 
No miten sen nyt ottaa.
Itse olen aina korvalla plokannut kaiken mitä olen treenannut ja mielestäni sillä ei ole mitään väliä mitä sointukulkuja siellä menee, oli ne sitten "oikeita" tai itämaisen sekavia.
Myöskään teoriatietämyksellä ei ole hevon v*tun väliä, ainakaan en itse siitä mitään tiedä :) Saati tietänyt silloin kun aloitin.
Nimenomaan korvakuulolla olen treenannut, eli hakenut kaulalta tasan sen äänen mikä mallissa soi, oli se sitten minkä opin mukainen tahansa.
 
Ehkä mä plokkailenkin sitten jotenkin väärin, mutta hyvin on toiminut tähän asti ainakin ilman teoriatietämyksiä.
 
Perusbiisien treenaamiseen menee 5-15min ja jotain kingston walleja joutuu sitten jo tunnin parikin veivaamaan että löytyy ne oikeat sävelet. Siitä ne sitten ajan kanssa bändin kera soitellessa muokkaantuu hieman omantyylisiksi tosin, ja tarkoitus ei olekaan coveroida yks yhteen kaikkea. Silti aluksi se on helpoin treenata oikein.
 
Eli kaikessa yksinkertaisuudessa plokkaaminenhan on vaan kuullun toistamista ilman sen ihmeellisempiä krumeluureja.
Nopeita kuvioita voi sitten helpottaa vaikka windowsin mediaplayerilla kuunnellen kun sillä voi tarvittaessa hidastaa biisiä jolloin on helpompi saada selvää mitä siinä tapahtuu :)
 
Tarpeeksi helpoilla kun aloittelee niin kyllä ne korva oppii huomaamaan hyvinkin nopeasti että milloin osuu oikeaan ja milloin väärään nuottiin :)

Seba: ...Eli kaikessa yksinkertaisuudessa plokkaaminenhan on vaan kuullun toistamista ilman sen ihmeellisempiä krumeluureja.
...
Tarpeeksi helpoilla kun aloittelee niin kyllä ne korva oppii huomaamaan hyvinkin nopeasti että milloin osuu oikeaan ja milloin väärään nuottiin :)
 
Näinpä juuri. Aikalailla usein ne kuullut noudattaa niitä melodiakulkuja, joihin korva on tottunut. Se, että pystyy toistamaan jonkun kuulemansa jutun meinaa että joko tekee hakuammuntaa tyyliin 'ei - ei - ei - naps, ja sitten seuraava ääni...' tai sitten hahmottaa sävellajin, käytyn asteikon, aseman jne. Elikkä nupissa on valmiiksi jonkinlaisia malleja siitä, kuinka niitä kuultuja juttuja tehdään. Tuleeko se tieto tai mallit sitten teorian tuntemisesta tai kokemuksesta on sen lopputuloksen kannalta ihan yksi lysti.
 
Jos joku on sitä mieltä että tulee toimeen ilman teoriaa, niin siitä vaan. Ei mulla ainakaan ole hinkua alkaa ketään käännyttämään. Itselläni ekat viisitoista vuotta soittamisessa meni ilman, että tiesin teoriasta tuon taivaallista. Luin kyllä sointulappuja ja jollain tavalla nuotteja. Se, mitä sitten olen teoriasta/ sovittamisesta oppinut on antanut hyviä työkaluja siihen plokkaamiseenkin, varsinkin sointujuttujen kirjoittamiseen. Mutta tottahan se varsinainen työ tehdään kuitenkin korvalla.

Seba: Myöskään teoriatietämyksellä ei ole hevon v*tun väliä, ainakaan en itse siitä mitään tiedä :) Saati tietänyt silloin kun aloitin.
Nimenomaan korvakuulolla olen treenannut, eli hakenut kaulalta tasan sen äänen mikä mallissa soi, oli se sitten minkä opin mukainen tahansa.
 
Teoria ei aina oo sitä opistolla opittua harmonia-, nuotti- jne oppia. Kaiken käytännön tekemisen taustalta löytyy jotain teoriaa. Käytännönkokemuskin ja itseopittu soittaminen pitää sisällään teoriaa. Nimenomaan musiikin teoriaa. Eikä siis tarvitse tietää mikä on sus-sointu eikä mitä tarkoittaa andante tai legato.
 
Paskapuhetta jos joku väittää soittavansa ilman teoriatietämystä.

IJarro: Paskapuhetta jos joku väittää soittavansa ilman teoriatietämystä.
 
Toi on kovinkin pitkälti totta. Kovin usein täällä ei eroteta teorian osaamisen ja sen nimeämisen eroa.

Minä olen kehitellyt omaa Ear Training -ohjelmaa. Jos teitä kiinnostaa kokeilla, niin se löytyy tuolta:
 
http://www.geocities.com/bitvadugan
 
Aikaisemmin käytin tuota
 
http://www.earmaster.com
 
sen 21 päivää kun se toimii ilman rekisteröintiä. Hyvä ohjelma muuten, mutta täytyy (?) koko ajan klikkailla hiirellä ja se rasittaa käsiä. Ja sitten se lakkasi toimimasta ja ostaminen on hankalaa.
 
Kannattaa etsiä joka intervallille joku melodiapätkä, johon yhdistää sen. Tuolla
 
http://www.geocities.com/flutepower55/intervalsongs.html
 
on yksi luettelo.

IJarro: Teoria ei aina oo sitä opistolla opittua harmonia-, nuotti- jne oppia. Kaiken käytännön tekemisen taustalta löytyy jotain teoriaa. Käytännönkokemuskin ja itseopittu soittaminen pitää sisällään teoriaa. Nimenomaan musiikin teoriaa. Eikä siis tarvitse tietää mikä on sus-sointu eikä mitä tarkoittaa andante tai legato.
 
Paskapuhetta jos joku väittää soittavansa ilman teoriatietämystä.
 
Totta sinällänsä että varmasti mullakin on sitä itseopittua teoriatietämystä, mutta niiden nimistä ei ole harmainta aavistustakaan, saati niitä ikinä ole harjoitellut.
 
Kyllähän kaikenlaisia skaalojakin tulee soitettua mille varmaan on ihan nimetkin jos ne nyt sattuisi kiinnostamaan ja tuntisi tarpeelliseksi tietää ne, mitä en tunne omalla kohdallani.
 
Pari vuotta takaperin en edes tiennyt mikä kohta kaulasta on mikäkin, e a d g oli lähinnä ainoa tieto :)
Bändisoittamisen myötä on väkisin tarttunut sitten nuo perusäänten tietämykset kun kitarnistit aina huutelee mistä lähtee :)
 
Väitän silti että aloitellessani 18-19 vuotta sitten tuli bändinkin kanssa soiteltua pari vuotta eikä ollut sitten mitään käsitystä mistään miten joku voisi mennä tai pitäisi mennä, vaan korvalla vaan kopioin kaiken. Soveltaminen ja improvisointi oli siis ihan mahdotonta kun ei ollut kokemusta eikä oikeasti mitään teoriaan viittaavaakaan käsitystä.
 
Hyvin pysyin silti mukana, ja kumoan tuon että on paskapuhetta että ei voisi soittaa ilman teoriatietämystä.
Pelkällä korvallakin ja toisten avustuksella pärjää alkuun ihan hyvin, toki pitkässä juoksussa oppii ja tulee sitä vähintäänkin itseopittua soittamisen teoriaa enempi tai vähempi.
 
Hauskaahan se on nyt isona osata teoriaa ymmärtämättä siitä rahtuakaan :)
 
Ennemmin katsoisin että osaan lähinnä käytäntöä enkä teoriaa.
Teoriaa pitäisi mielestäni osata jollain tavalla selittääkin jos sellaista osaa?

Sen oon huomannu että selkeistä riffeistä on helpoin alottaa esim. Black Night ja vaikka Heartbreaker.

Seba:
Ennemmin katsoisin että osaan lähinnä käytäntöä enkä teoriaa.
Teoriaa pitäisi mielestäni osata jollain tavalla selittääkin jos sellaista osaa?
 
No eihán se kirjonen teoria ole kuin náiden káytánnn asioiden nimeámistá ja jásentámistá. Moni osaa náitá káyttáá tietámáttá nimiá, mutta muusikoiden válinen kommunikointi helpottuu, jos on kielelliset válineet vaihtaa informaatiota asiasta. Lopputuloksen kannalta on sama ottaako kolmoskieleltá toisen nauhaválin, kakkoskieleltá ekan nauhaválin, ja vapaan ykkskielen tai a:n, c:n ja e:n tai rakentaako a:n páálle pienen terssin ja puhtaan kvintin, aina on tuloksena a-mollisointu.

Antti1: Kannattaa aloitella vaikka hakemalla niitä pohjasäveliä/bassoääniä ensialkuun. Sitten rakennat siihen päälle sointua. Kuuntelet onko molli vai duuri kyseessä. Sitten aletaan ihmettelemään, että onko se ihan perussointu, vai kenties jotain erikoisempaa. Tuo on ainakin ihan ok ja helppo tapa päästä hommaan mukaan.
 
Sinänsä mitään säännönmukaisuuksia ei ole, koska ei niitä musiikkia säveltäessäkään juuri ole. Ihan tekijästä ja teoksesta siis riippuu, että voiko jotain valmista teoriaa soveltaa.
 
Pakko kyllä sanoa tähän, että kyllä vaan on säännönmukaisuutta ja paljon. Esimerkkinä voi sanoa vaikka I-V-VI-IV -kierto, löytyy niin Britney Spearsin parhaista, kuin U2:lta ja Bon Jovilta. Sitten jazzin puolelta voi mainita vaikka rythm changesin. Musiikin teoria on kokoelma erilaisia ilmiöitä, joita käytetään niin paljon, että niille kannattaa antaa oma nimi.
 
Itse olen juurikin teoriaa opiskelemalla oppinut tunnistamaan erilaisia sointuvaihdoksia, rytmejä ja melodiakulkuja. Teoria ei tietenkään ole pakollista, mutta se auttaa suuresti jäsentämään asioita omassa mielessä. Pelkkä tieto 12-tahdin bluesista on teoriatietoa, ja tämän tiedon avulla pystyy soittamaan hyvin suuren osan blues-kappaleista, vaikka kaikki blues ei menekään tämän kierron mukaan.
 
Jossain yhteyksissä olen joutunut toteamaan, että ihminen, jolla ei ole teoriatietoa, joutuu opettelemaan kappaleen, jossa on esim 150 sointua, kun taas pienellä jäsentämisellä voimme todeta, että siinä onkin 4 sointua.
 
Kateellinen olen niille, jotka pystyvät pelkällä korvakuulolla vetämään, ja oppivat erilaiset ilmiöt itsekseen. Itse olen joutunut teorian kautta tutustamaan niihin. Toisaalta hyöty on ollut se, että minun ei tarvitse kuulla kappaleesta välttämättä kuin bassolinja tai laulumelodia, ja pystyn päättelemään alla kulkevat soinnut. Tämä auttaa varsinkin tilanteessa, jossa joutuu soittamaan keikalla biisiä, jota ei ole koskaan ennen kuullut.
 
Myönnän nyt kuitenkin sen verran, että kyllä säveltäjät pyrkivät tietoisesti usein rikkomaan perinteisiä kaavoja, mutta on huomattavasti helpompi plokata biisi, jos huomaa sen olevan vaikka rythm changes parilla ylimääräisellä soinnulla, kun plokata koko biisin 32-tahtinen kierto.
 
Suosittelen: Musaopistojen teoriatunnit, tohtori toonika ja tohtori tonnikala.