Rummut: rumpukamat ›

Tuli postissa tuollainen 1925 (4 x 13.5) tehty englantilainen teräsvirppa..
 
Suorilla vanteilla ja koukuilla(6), jotka kiristää sekä ylä- että alakalvoa (ei lugeja ~freefloatteri).
 
Kalvot on sellaiset lehmännahkat, hyväkuntoiset, mutta paksut. Ylä- ja alakalvo on samaa "sarjaa" (paksu).
 
Mattona oli sellainen irtolankamalli, jossa langat on kiinni "perslätkässä".
Noi vaan on niin tolkuttoman ruosteessa, että tarttis saada uudet.
Kokeilin marssivirpasta jääneitä nyloneita, mutta niistä ei soundia irronnut lainkaan, johtuen tuosta pirun paksusta alakalvosta.
 
Mistä löytää tuota metallispiraalia ?
 
Löytyykö jostain noita "alikoon" kalvoja (halkaisija 13.5 tuumaa) ?
Kuuluuko alakalvon olla samaa kaliiberia kuin yläkalvo?
Oliko siis resokalvo tuolloin vielä tuntematon käsite?
 
Ja sitten, kuinka kireälle tuota pitäisi kiristellä?
 
Olen siis ymmälläni, koska ei ole mitään mielikuvaa siitä, miltä tämän virvelin kuuluisi kuulostaa.
(toki saan siihen normimaton viriteltyä, mutta silti tuo tönkkö alakalvo vähän "jarruttaa" menoa..)
 
Onko vinkkejä, mistä suunnasta hakisin referenssiä soundille??

rm_wispila: Tuli postissa tuollainen 1925 (4 x 13.5) tehty englantilainen teräsvirppa..
 
Suorilla vanteilla ja koukuilla(6), jotka kiristää sekä ylä- että alakalvoa (ei lugeja ~freefloatteri).
 
Kalvot on sellaiset lehmännahkat, hyväkuntoiset, mutta paksut. Ylä- ja alakalvo on samaa "sarjaa" (paksu).
 
Mattona oli sellainen irtolankamalli, jossa langat on kiinni "perslätkässä".
Noi vaan on niin tolkuttoman ruosteessa, että tarttis saada uudet.
Kokeilin marssivirpasta jääneitä nyloneita, mutta niistä ei soundia irronnut lainkaan, johtuen tuosta pirun paksusta alakalvosta.
 
Mistä löytää tuota metallispiraalia ?
 
Tee vaikka itse: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=1336
 
Löytyykö jostain noita "alikoon" kalvoja (halkaisija 13.5 tuumaa) ?
 
Pre int koko? Remolta saa.
 
Kuuluuko alakalvon olla samaa kaliiberia kuin yläkalvo?
 
Ei
 
Oliko siis resokalvo tuolloin vielä tuntematon käsite?
 
Ei ollut. Resokalvo oli ohut, vaikka nahkaa toki.
 
Ja sitten, kuinka kireälle tuota pitäisi kiristellä?
 
Olen siis ymmälläni, koska ei ole mitään mielikuvaa siitä, miltä tämän virvelin kuuluisi kuulostaa.
(toki saan siihen normimaton viriteltyä, mutta silti tuo tönkkö alakalvo vähän "jarruttaa" menoa..)
 
Onko vinkkejä, mistä suunnasta hakisin referenssiä soundille??
 
Steve Smith: Slingerland Radio King-setti ja Ludwigin 20-lukulainen Black Beauty: http://www.youtube.com/watch?v=2xrmmCbgXBk

hollmi-5: Pre int koko? Remolta saa.
 
Just juttelin eilen yhden kaverin kanssa sen vanhasta 13 ja puoli tuumaisesta Premier virvelistä, ja sanoi että oli kysellyt asiasta ja Premier on kuulemma tehnyt pre int kokoisia rumpuja vain n.12 ja n.16 tuuman kokoisina.
Tuota 13,5" kalvoa saa esim. Remolta, MUTTA muinoin kun joku oli Soitinlaineelle tilannut, niin oli maksanut 500 mk/kalvo eikä Remo ota mitään vastuuta sopivuudesta, vaan tekevät mittojen mukaan ja sopivuus on tilaajan vastuulla.

markkuliini: Just juttelin eilen yhden kaverin kanssa sen vanhasta 13 ja puoli tuumaisesta Premier virvelistä, ja sanoi että oli kysellyt asiasta ja Premier on kuulemma tehnyt pre int kokoisia rumpuja vain n.12 ja n.16 tuuman kokoisina.
Tuota 13,5" kalvoa saa esim. Remolta, MUTTA muinoin kun joku oli Soitinlaineelle tilannut, niin oli maksanut 500 mk/kalvo eikä Remo ota mitään vastuuta sopivuudesta, vaan tekevät mittojen mukaan ja sopivuus on tilaajan vastuulla.
 
OK... Helasen Pekka on laittanut ainakin yhdelle tutulle nahkakalvoja vanhoihin rumpuihin. Nahkaa voi toki itsekin ohentaa, mutta se on melko työlästä hommaa. Oikeastaan käsin hiomalla on paras tapa tässä. Varovainen ei voi oikein liiaksi olla, koska nahka saattaa mennä puhki. Konehionnassa vaarana on paitsi nahan palaminen, myös liika kulahtaminen puhki asti.

Komeastipa jazzahti, mutta musta tuo rumpuosasto kuulosti varsin modernilta (ehkä tummaa ja lyhytsointista tomiosastoa lukuunottamatta).
Musta myös soittotapa vaikutti varsin tuoreelta...
 
Eikös 20-luvulla ollut iso basari, virppa ja muuta epämääräistä kilkettä siinä basarin päällä?
 
Tämä minun virvelini sointi muistuttaa tuossa klipissä eniten etutomia...
 
Ajattelin ensin purkaa kitaran paksua kieltä ja kokeilla sitä.
Siinä orkkiksessa on keskellä suora lanka...
Löytyisköhän noita jostain putiikista, joka myy varaosia marssivirveleihin?
 
Perinteistä mattoa on jopa vaikea sovittaa tuohon alavanteessa olevaan, varsin kapeaan aukkoon.
 
Kalvo on jotenkin liimattu ja kierretty renkaan ympärille. Kun kalvon irrottaa, se soi kehänsä kanssa ilmassa kuin tamburiini! Itse asiassa tuo kalvo materiaaliltaankin tuntuu tamburiinilta.
Rummun sisällä on alkuperäisessä tuoteselosteessa kerrottu tämä uudelleenkalvotushommakin;
varaosakoko on 16" (nahkaa), tämä on käsin kirjoitettu esipainetulle lapulle. Lisäksi siinä on osoite, johon lähetetään vanha kalvon vanne ja rahat, uusi kalvo tulee sitten postissa. Kätevää toimintaa 1900-luvun alusta!
 
Ehkä tällä tyylillä voisi yrittää kalvoa tehdä itsekin. Onko kokemusta kalvojen paistamisesta tai lämmityksestä?
Jos yritän siis liimata modernin alakalvon tuollaisen 13.5 tuuman rinkuilan ympärille, millä sen saa kireäksi?
Nuo vanhat kalvot lienee tehty jotenkin kastelemalla, jolloin ne ovat kiristyneet kuivuessaan...

Nykyiset mylar-kalvot kiristyy lämmöllä, esim. pitämällä kiehuvan kattilan päällä vesihöyryssä tai hiustenkuivaajalla tohottamalla. Pikakeino elvyttää venähtäneitä kalvoja jos uuteen ei ole varaa tms. (wink)
 
Niihin alkuperäisiin snareihin voisit kokeilla sitruunahappo-käsittelyä ruosteen poistamiseksi. Eli hae apteekista tai agri-marketista sitruunahappoa, laita pesuvatiin tms. lämmintä vettä ja sekoita se happo siihen (myydään jauheena) Suhdetta en osaa sanoa, mutta varmaan joku desi/litra on ok?
Sitten vain matto ja muut ruostuneet osat litkuun likoamaan. Kannattaa seurata vierestä prosessia ettei katoa koko osa sinne happoon. Kun ruosteet on lähteneet, huuhtelu kuumalla vedellä ja kuivaus. Ja kiiltää kuin uusi :) Pitäisi myös toimia aika nopeasti, ei siis kannata jättää yöksi likoon...
 
Sitruunahappo on turvallista eikä vahingoita esim. ihoa. Ruoste ei siitä kuitenkaan tykkää.

Komeastipa jazzahti, mutta musta tuo rumpuosasto kuulosti varsin modernilta (ehkä tummaa ja lyhytsointista tomiosastoa lukuunottamatta).
Musta myös soittotapa vaikutti varsin tuoreelta...
 
Minulla oli kerran 20-luvun Leedy. Yllättävän nykyaikaisen kuuloinen peli.
 
Tuossa Steven näytteessä on mielestäni aivan erilainen rumpusoundi, kuin modernissa setissä. Jos pääsee DVD-pläjäystä kuuntelemaan hyvien strereoiden läpi, ero on merkittävä ja hyvin selvä. Ja koko setti soi aika kivasti humisten. Setuppi on toki 20-lukulaista tuoreempi, mutta on sillä levyllä senkin ajan kattaus, jolloin tomeja ei juuri käytetty ja symbaalit olivat pieniä. Haitsua ei ollut vaan sen tilalla ns. low boy, joka oli jalalla poljettava pienten lautasten pari matalalla. Kun symbaalit pantiin korkeammalla, oli hihat syntynyt.
 
Huomasitko mikityksen: stereopari ja bassorummun edessä yksi mikrofoni. Soundi on mielestäni erittäin tasapainoinen. Tosin soittajakin hyvin balanssissa setin kanssa.

Kun kalvon irrottaa, se soi kehänsä kanssa ilmassa kuin tamburiini! Itse asiassa tuo kalvo materiaaliltaankin tuntuu tamburiinilta.
 
Tarkoittanet kehärumpua? Tamburiinissa on tosisnadeja symbaaleja (mitä lie peltiä...) puukehässä. Toisinaan tamburiinissa on myös kalvo, mutta kuitenkin aina helinää aiheuttavat pikkusymbaalit. Ilman niitä oleva kalvollinen, kädessä pidettävä puukehä on kehärumpu. M.O.T.

Eikä tarvii mattoakaan itte ruveta sorvissa vääntämään peläten että lyö kynsille vaan meet ruuvikauppaan ja kysyt ohutlankaista vetojousta. Sitte meet himaan ja vedät jousen suoraksi. WOT! Siinä on snare-narua.

20-luvun Black Beauty on maailman arvostetuimpia rumpuja, joten siihen ei ehkä kannata verrata. Kokemukseni perusteella ns. single-tension virvelistä ei ikinä saa kovin herkkää mattoresponssia, alakalvoa ei saa riittävän kireälle.

tml: 20-luvun Black Beauty on maailman arvostetuimpia rumpuja, joten siihen ei ehkä kannata verrata. Kokemukseni perusteella ns. single-tension virvelistä ei ikinä saa kovin herkkää mattoresponssia, alakalvoa ei saa riittävän kireälle.
 
Ei kannata ehkä verrata, mutta se on kuitenkin 20-luvulta ja se oma Leedyni oli myös oikein hyvä ja nykyaikaisiin verrattuna erittäinkin kilpailukykyinen virveli kaikilta ominaisuuksiltaan ihan pro-luokan kärkikahinoissa.