Yleistä keskustelua musiikista ›

LeoFender: Kaksi tulee tässä mieleen ylidiskanttisena ja liian ohuena.
MC5: Back In The USA ja Television: Marquee Moon
 
Olet kyllä valitettavan oikeassa tuon Back in the USAn kanssa. Kannattaa melkein kuunnella jollain vanhalla radiolla, joka katkoo vähän niitä pahimpia diskantteja.

Tähän ketjuun täytyy lisätä Radioheadin post-Amnesiac tuotanto. Ehkä jopa sillä Amnesiacilla alkoi se nihilismi ja kolkkous kuulua yhtyeen soundissa.
 
Tästä mainitsi myös Scott Walker joskus soundin haastattelussa muuten. Koska livenä jotkut biisit toimivat levyversioita huomattavasti paremmin, ei niin "kylmän" soundipolitiikan vuoksi.

Eero Laine: Kuuntelinpa tarkistaakseni Midlife Crisisin, ja sanoisin että kitaroiden diskanttisuus antaa bassolle mahdollisuuden tulla hyvin läpi. Itseäni ei ole koskaan tämän loistolätyn soundit haitanneet, mutta kyllähän sitä erilaisenkin version mielellään voisi kuunnella.
 
Angeldustissa on kyllä kieltämättä mukavaa tuo basson selkeys. Esimerkiksi Land on sunshine ja crack hitler tuskin toimisivat jos basso jäisi vaan taka-alalle. Mutta mun mielestä tämä jaottelu toimisi kyllä vähän pehmeämmilläkin kitarasaundeilla

Ozzy Osbourne: "Blizzard Of Ozz"
 
Helvetin hyviä biisejä mutta munattomat, pahviset soundit.

Jäärä: Ozzy Osbourne: "Blizzard Of Ozz"
 
Helvetin hyviä biisejä mutta munattomat, pahviset soundit.
 
Ja Diary of a Madmanista samat sanat.

rybk: Tähän ketjuun täytyy lisätä Radioheadin post-Amnesiac tuotanto. Ehkä jopa sillä Amnesiacilla alkoi se nihilismi ja kolkkous kuulua yhtyeen soundissa.
 
Oon tuosta siinä mielessä eri mieltä, että In Rainbows ei ainakaan omaan korvaan ole tippaakaan kolkko soundeiltaan. Esim. House Of Cardsin pehmeän rullaava biitti on todella lämmin ja muhkea. Muutenkin tuo levy on musta tunnelmaltaan varsin pirteä, kun siis ottaa huomioon että kyseessä on Radiohead. Tuotannoltaan tuo on aikamoinen täysosuma, todella hienoja sovituksia ja soundimaisemia täynnä.

Jäärä: Ozzy Osbourne: "Blizzard Of Ozz"
 
Helvetin hyviä biisejä mutta munattomat, pahviset soundit.
 
Eikös näistä Ozzyn Randy Rhoadsin kanssa tehdyistä levyistä oo äänitetty uudev versiot, vedetty bassot ja rummut uusiks?

Jokapaikanapina: Eikös näistä Ozzyn Randy Rhoadsin kanssa tehdyistä levyistä oo äänitetty uudev versiot, vedetty bassot ja rummut uusiks?
 
Tää on vaan sen takia kun Sharon ei halunnu maksaa soittorojalteja, yms Bob Daisleylle ja silloiselle rumpalille näistä remastereista. Daisley on ilmeisesti vääntänyt kanssa vaikka kuinka monta biisiä Ozylle, mutta rahat ovat jääneet kans niistä saamati....

Dropped C: Tää on vaan sen takia kun Sharon ei halunnu maksaa soittorojalteja, yms Bob Daisleylle ja silloiselle rumpalille näistä remastereista. Daisley on ilmeisesti vääntänyt kanssa vaikka kuinka monta biisiä Ozylle, mutta rahat ovat jääneet kans niistä saamati....
 
Näinhän se on. Mutta onko laadukasta jälkeä?

Jokapaikanapina: Näinhän se on. Mutta onko laadukasta jälkeä?
 
Pyhäinhäväistys lähinnä.

Parliament - Mothership Connection samannimiseltä levyltä, joka muuten on ihan ok soundeiltaan. Biisissä ääni on ohut, bassot ja jämäkkyys puuttuu. Tosin komppi saisi olla hieman funkimpi.

1349: Liberation
 
Monella norjalaisella bläk meteli-orkesterilla on kököt saundit varsinki vanhemmilla tallenteilla, mutta tämä Liberation omaa kyllä kertakaikkisen karseat saundit ollakseen niinkin tuore kuin vuodelta 2003. Saundit on niin täyttä tuhnua että välillä ei saa mitään selvää, mitä kitarat ja basso soittaa. Tarkotuksella on ilmeisesti haettu rumaa saundia ja siinä on kyllä mielestäni onnistuttu. Silti biisit sinänsä rokkaavat täysillä, sen mitä niistä selvää saa. :)

weather report: mysterious traveller
 
tää on kyllä remasteroitunakin aikamoisen tunkkanen. mistäköhän lie johtunee. tuotanto periaatteessa hyvää muuten mut tunkkaista on

Mötley Cruen debyytti. Biisien suhteen bändin kärkitavaraa, mutta aikanaan soundin ohuus häiritsi ainakin vinyylinä jonkin verran. Mitään uusia ceedeeremastereita en tosin ole kuullut, koska korva on nyt jopa tykästynyt jo tuohon alkuperäiseen soundiin.

Ulverin Vargnatt on nyt semmone. Älyttömän kova levy/demo mut kaikki ei soundeist diggaa. Siitäkin on remasteroitu versio joka on vähän helpompaa kuuneltavaa.

timus: Mötley Cruen debyytti. Biisien suhteen bändin kärkitavaraa, mutta aikanaan soundin ohuus häiritsi ainakin vinyylinä jonkin verran. Mitään uusia ceedeeremastereita en tosin ole kuullut, koska korva on nyt jopa tykästynyt jo tuohon alkuperäiseen soundiin.
 
CD:llä soundit on siedettävämmät kuin Fostexin neliraiturilla nauhoitetulta kuulostava LP.
 
Mötikoiden paras levy biisimateriaalinsa puolesta.

Don Huonot: Kameleontti
 
Kaikessa sirpaleisuudessaan kokoelma hienoja nuoruuden innolla vedettyjä popbiisejä, joissa sopivassa suhteessa tarttuvuutta ja koukeroisuutta, mutta soundit....

Misery Signalsin Of Malice and the Magnum Heartin soundit on melko munattomat, mutta eipä tuo ole mitään haitannut kun levy on muuten täyden kympin levy.

Oiskoha joku Darkthrone lp.
 
MOni 60-luvu rokkilevy kans.