Rummut: soittaminen ›

GoatHorns: En tiedä meneekö kaikki jonkun teorianpalvojan mielestä just niin kuin pitää, mutta mitä väliä sillä on? Ei teoriakaan ole absoluuttista, kuten ei myöskään mikään ihmisen kirjoittama...
 
Musiikin teorian osalta on syytä muistaa, että se on ihan niinkuin vaikkapa kielioppi, joka on luotu kielen pohjalta, eikä päinvastoin. Länsimaisen musiikin teoria on sääntöjärjestelmä, jolla on pyritty kuvaamaan sitä traditiota, johon länsimainen musiikki nojaa. Näitä sääntöjä ei siis ole missään mielessä tarpeellista pitää ohjenuorana musiikin tekemisessä, sillä kuten kielioppikin kieleen nähden, myös musiikin teoria kulkee musiikin perässä, ei sen edellä. Musiikin teoria muuttuu, kun musiikkikin muuttuu. Vahvimmat muistikuvat vuosien takaa teoriatunneilta liittyvätkin siihen, kun jostakin alan "isosta kirjasta" opiskeltiin soinnutuksen sääntöjä, ja teoriaopettaja jokaisen säännön perään soitti näytteen siitä, että mm. tässä teoksessa tätä sääntöä on rikottu.
 
Ei silti, musiikin teorian hallitseminen on mielenkiintoinen ja monella tapaa muusikon elämää helpottava työkalu, mutta musiikin kokemisessa ja tekemisessä sillä ei tarvitse olla mitään roolia.

ei näköjään tää varotus-nappula toimi täällä rumpupalstalla...

markkuliini: Niin, no kuten aiemmin sanoin, mulla ei ole niin paljoa kokemusta humppakeikoista kuin cover-sellaisista, ja nuo olivat mun kohdalle sattuneet speksit. Humppaheikkoja on ollut noin arviolta +/-50 ja en muista että yhdessäkään olisi ollut alle 4 settiä. 95% on ollut viisi.
 
En lue tämän pidemmälle ennen kuin jätän villin arvauksen, että joku on käynyt tässä välissä pätemässä "Älä poeka ala, minä oon tehenyt 780 humppakeikkaa ja minä tiiän nämä hommat...!".
 
Nyt luen eteenpäin.
 
EDIT: EI OLLU!!!!! :(

JanneI: Eiks toi nyt markku oo vähän turhaa purnausta kuitenkin? :D Vai aletaanko listaa näitä "coverbändien" kappaleiden samankaltaisuuksia? Ei sielläkään nyt mitään järin suuria oivalluksia kokoajan ole, kuten tiedät :D
 
..mutta purnaus puhdistaa ilmaa, joten jatkakaa rauhassa :)
 
Ei olla purnausta, olla vitsi. Hömppsö poika sä... :P

isojussi: Tämä threadi on malliesimerkki lapsellisen ääliömäisestä genrerasismista, laput silmillä kulkemisesta ja alaa ymmärtämättömyydestä sekä sen huonosta tuntemisesta.

 
Itse aloittamaani topicia puolustaen sanon, että vaikka tässä on paljon shaisse lentänyt, niin on tässä ollut paljon mielenkiintoisiakin kannanottoja etenkin metallimiehiltä. Mua alunperin kiinnosti tämän "metallin" suuri muodissa olo nuorten keskuudessa ja halusin herätellä jengiä ajattelemaan asiaa siltäkin kantilta. Hyvin ovat heränneet! :)

markkuliini: Ei olla purnausta, olla vitsi. Hömppsö poika sä... :P
 
Heh, mun mielestä purnaaminen on aina jees! :D

JanneI: Heh, mun mielestä purnaaminen on aina jees! :D
 
Tai se että joku ottaa itteensä.

Jazzmies tekee väitöskirjaa psykologiasta aiheesta: "Ihmisten provosointi ja manipulointi"
Ja te kaikki olette saaneet täten osaliistua provosoiduttuanne hänen lopputyöhönsä.
Muista sitten Jazzm. että on hyvän tavan mukaista poistaa keskustelijoiden nimimerkit. : D

Bobana: Jazzmies tekee väitöskirjaa psykologiasta aiheesta: "Ihmisten provosointi ja manipulointi"
Ja te kaikki olette saaneet täten osaliistua provosoiduttuanne hänen lopputyöhönsä.
Muista sitten Jazzm. että on hyvän tavan mukaista poistaa keskustelijoiden nimimerkit. : D
 
Niin, vähän tylsää kieltämättä, että kyseinen mies ei ole lainkaan vaivautunut kommentoimaan palautteitani. Ehkä Bobana tietää mistä puhuu, ja kuten aiempien viestieni pohjalta voi päätellä - olisin jopa ilahtunut ja helpottunut, jos kyse olisi ainoastaan tietoisesta ja tarkoitushakuisesta provokaatiosta. Sellainen kuitenkin ilmentäisi vain lievää ajattelemattomuutta, toisin kuin tekstien asiasisältö...
 
Ethän kuitenkaan Bobana tarkoita, että jos joku puhuu nettikeskustelussa päättömiä, on viisautta olla kokonaan kommentoimatta?

Jopas on jännät harrastukset jazzmiehellä. Eipä siinä mitään, en ainakaan itse oikeasti hermostunut missään kohti :D Ja saahan se samalla sitten jonkun hianon arvonimen jolla bostailla sukulaisille.
 
Edit: No voi ny saatana! :D

kimkorho: Niin, vähän tylsää kieltämättä, että kyseinen mies ei ole lainkaan vaivautunut kommentoimaan palautteitani. Ehkä Bobana tietää mistä puhuu, ja kuten aiempien viestieni pohjalta voi päätellä - olisin jopa ilahtunut ja helpottunut, jos kyse olisi ainoastaan tietoisesta ja tarkoitushakuisesta provokaatiosta. Sellainen kuitenkin ilmentäisi vain lievää ajattelemattomuutta, toisin kuin tekstien asiasisältö...
 
Ethän kuitenkaan Bobana tarkoita, että jos joku puhuu nettikeskustelussa päättömiä, on viisautta olla kokonaan kommentoimatta?
 
Heh heh!
 
Kunhan sohaisin. Mistäs minä tiedän kenenkään puuhista.
Se oli nyt vaan sellanen äärimmäinen "vaihtoehto" tyylille keskustella.

markkuliini: Itse aloittamaani topicia puolustaen sanon, että vaikka tässä on paljon shaisse lentänyt, niin on tässä ollut paljon mielenkiintoisiakin kannanottoja etenkin metallimiehiltä. Mua alunperin kiinnosti tämän "metallin" suuri muodissa olo nuorten keskuudessa ja halusin herätellä jengiä ajattelemaan asiaa siltäkin kantilta. Hyvin ovat heränneet! :)
 
Mun käsityksen mukaan raskaampi rock ja metalli on syntymästään lähtien aina ollut nuorten (muusikoiden)suosiossa, ja olen itsekin miettinyt miksi näin on. Tosin jo tämän lauseen kirjoitettuani heräsi muutama ajatus.
 
Helppous. Ei soittaminen tai musiikki itsessään, vaan soittoharrastuksen aloittaminen. Meinaan kun nuorempana kun aloin dikkailemaan metallia, kaverit dikkaili myös. Eihän me räkänokat mitään osattu tai mistään mitään tiedetty, mutta päätös bändistä ja soittamisesta syntyi melkein itestään, kun kasassa oli neljä teiniä, jotka tahtoivat olla yhtä isoja rokkistaroja kuin lempibändiensä jäsenet. Kulutusmielessä rock/metalli on kuitenkin paljon isompi juttu kuin esimerkiksi jazz, ja siksi jazzia dikkailevan tyypin on hankala löytää soittokavereita - varsinkin jos asuu pienellä paikkakunnalla.
Tai isommallakin. Soitan edelleen raskaampaa jyystöä, mutta musiikkimaku, ja näinollen musiikilliset vaikutteet, ovat laajentuneet vuosien varrella pirusti. Metallia on edelleen pirun mukava mättää, mutta uusien vaikutuksien alaisena tahtoisin soittaa myös erilaista musiikkia. Popimpi, kevyempi bändinpoikanen siihen rinnalle olisi hieno ja toivottu lisä, ja soittoon saisi uusia ulottuvuuksia kun pääsisi oikeasti bändin kanssa vetämään niitä juttuja joita on yksin setin kanssa harjoitellut. Mutta kun ei soittokavereita tuollaiseen löydy. Ei edes täältä kaupungista.
Sitten on opistot. Enemmistö hakijoista taitaa olla juurikin popimman ja jazzimman musiikin heeboja, mutta mun mielestä sekin on väärä tapa. Jos täytyy hakea kouluun saadakseen soittokavereita - eihän sen niin pitäisi mennä. Älkääkä takertuko tähän, tarkoitan nyt vaan henkilöitä jotka tahtovat vain soittaa ja pitää hauskaa.
 
Mut pointti kuitenkin ja summa summarum. Ihminen on laumaeläin. Soittaminen on paljon mukavampaa rempseässä porukassa kuin yksinään kylmässä kellarissa. Rock/metallibändejä syntyy, koska samanhenkisiä ihmisiä siunaantuu samalle alueelle huomattavasti enemmän kuin muun musiikin kuluttajia. Nuorena vaikutteina ovat yleensä myös ulkomusiikilliset seikat, kuten se, että hevirokkarit ovat pirun cooleja jätkiä ja saavat vitusti rahaa ja naisia - sitä toivoo itsekin olevansa yhtä cool. Kaupasta newsoundit, markan harley benton ja bändi on syntynyt.
 
Sitten kun sitä vielä näkee vaivaa opetellakseen sen oman juttunsa, on se sitten lopulta metallia, jazzia tai kaikkea siltä väliltä, on muusikko. On musiikkityyli mikä tahansa, oppimistyyli mikä tahansa, ei siihen kellään muulla ole mitään sanomista. Jos ei tietty genre miellytä tai ei sitä ymmärrä, oikeuttaako se sitten lyttäämään soittajatkin ja musiikin jota nämä kirjoittavat? Yhtälailla tosissaan ja rakkaudella kaikki omaa musiikkiaan tekevät. Soittamisen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin itsensä toteuttaminen ja juuri sellaisen musiikin luominen josta itse välittää. Tähän tarkoitukseen on olemassa pirun monta eri genreä ja alalajia, eikä mikään niistä olen sen huonompi tai epämusikaalisempi kuin toinen. Jokanen tyylillään ja mistä kicksinsä saa. Näin mie tän näen.

Ja tuli vielä mieleen, ettei rock/metalli ole se ainoa nuorten juttu. Toinen hyvä esimerkki on nimittäin hiphop/rap. Nuorten suosiossa, samanhenkiset henkilöt kohtaavat helposti. Idea omasta possesta syntyy ja sitten riimitellään sydämensä kyllyydestä. Näihän tää menee.
 
Onhan se sinänsä sääli, et Suomessa muusikoilla on selkeästi enemmistö metallipiireissä eikä tarjonta ole niin laajaa, mut se on silti väärin verrata meininkiä esimerkiksi jenkkeihin. Juurikin tän maantieteellisen faktan vuoksi, et se on huomattavasti isompi maa, ihmisiä on enemmän ja kulttuuri on erilainen. Jos vertaa vaikkapa jenkkien ja erityisesti tummaihoisten gospelia, ohan se täysin erilaista mitä Suomalaisten kirkkojen masennusmessut.. ja sitten ihmetellään miksei täällä niinkuin siellä. Just.

kimkorho: Niin, vähän tylsää kieltämättä, että kyseinen mies ei ole lainkaan vaivautunut kommentoimaan palautteitani. Ehkä Bobana tietää mistä puhuu, ja kuten aiempien viestieni pohjalta voi päätellä - olisin jopa ilahtunut ja helpottunut, jos kyse olisi ainoastaan tietoisesta ja tarkoitushakuisesta provokaatiosta. Sellainen kuitenkin ilmentäisi vain lievää ajattelemattomuutta, toisin kuin tekstien asiasisältö...
 
Sori, on ollut hieman haipakkaa, enkä ole ehtinyt kunnolla lukemaan tai kirjoittamaan. Pohjimmiltaan en pidä nykymetallista kovinkaan paljoa, niinkuin rivien välistä saattaa ehkä lukea ja ymmärtää, mutta kyllähän tämän keskustelun nostaminen oli aika "dated". Joku juuri ennen ensimmäistä köpö-filosofointikommenttiani kehui rumpupalstaa kuolleeksi, mutta kummasti palsta nousi uuteen kukoistukseensa. Viestini olivat ehkä lievästi provokatoorisia, mutta tulihan keskusteluun uutta särmää ja erinomaisia tyyliesteettisiä kommentteja, eikä jutustelu mennyt henkilö- tai tunnetasolle, vaan pysyi asialinjalla.
 
Mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että ilman Philty Animal Tayloria, Charlie Benantea tai Larssia en olisi jäänyt alalle.
 
Terveisin ex-metallirumpali, nykyinen maratoonarilehtori Mika Säily.

maratoonarilehtori
 
Nyt keulii pahasti. Alkoiko joogatrikoot puristamaan? =D

Mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että ilman Philty Animal Tayloria, Charlie Benantea tai Larssia en olisi jäänyt alalle.
 
Omat nuoruuden sankarini olivat kaikki sen ajan "raskaimman ja nopeimman" musan rumpaleita: Cozy Powell, John Bonham, Neil Peart, Ian Paice, Alex VanHalen...
 
Olisi kiva tietää (ja näkeehän sen aikanaan, jos yhtään nimeä jää mieleen), kuka näistä nuorten hehkuttamista rumpaleista on 30 vuoden jälkeen edelleen keskusteluissa mukana?
 
Tuli mieleeni Jimi Hendrixin vastaus kysymykseen:
kys: "Miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi?"
vast: "Kysy Rory Gallagherilta."
 
Molemmat kovia, mutta aika vaatimattomia. Jimmy Page sen sijaan tiesi häneltä kysyttäessä rumpaleista sen olevan John Bonhham. Miksi-kysymykseen vastasi hän: "John itse kertoi sen minulle."
 
Onko kukaan nykytuplistajista yhtä itsevarma?

Kailis: Niin. Ja kun McCartneyltä kysyttiin, onko Ringo maailman paras rumpali, tämä vastasi ettei edes Beatlesien paras rumpali.
 
Jossain musalehdessä oli joskus kanssa juttu että "Ringo Starr ei kuulu maailman 10 000 parhaimman rumpalin joukkoon".

Mä sanoisin että teini-ikäisenä harva jannu musiikista edes ymmärtää mitään, tärkeämpää on huomioarvo, yhteenkuuluvuuden tunne ja myös se, että voi ärsyttää vanhempiaan helpommin örinähevanderilla kuin loungejatsilla. Paitsi jos isukki on 80-luvulla myöhäisnuoruuttaan elänyt "HEVI ON PASKIMMILLAANKIN PARASTA" -mies, niin tietenkin sitten teini valitsee toisen valtavirran vanhempainärsyttäjän - räpin. Musiikin "rankkuus" on tietenkin tärkeää juuri sen takia että teinillä on myös rankkaa ja ahdistaa. Hevi sitäpaitsi "ei ole mainstreampaskaa" vaikka itseasiassa se sitä juuri onkin koska sitä kuuntelee suuremmat massat kuin esimerkiksi laadukasta pop-musiikkia. Tai siis "kuuntelee". Kyllähän heviteinillä on levyhyllyssä ns. status-örinälevyjä, joita tuskin on edes kuunneltu ja sit ne iisimmät pidetään piilossa ja kuunnellaan salaa.
 
Tytöt pääasiassa taas ärsyttää vanhempiaan pukeutumalla liian vähiin kuteisiin, tupakoimalla, syömällä liian vähän tai puhumalla suureen ääneen mukaseikkailuistaan "jätkien kaa". Ei siinä enää tarvita mitään heviä että saadaan isukin verenpaine nousuun.
 
Hevigenressä on paljon hyvää musaa, kuten myös muissakin. Musan laadulla ei ole kuitenkaan mitään väliä, kun puhutaan populäärikulttuurin ilmiöistä. Pidetään siis ne mielellään ihan erillään.

Anonymous-jazz: Jossain musalehdessä oli joskus kanssa juttu että "Ringo Starr ei kuulu maailman 10 000 parhaimman rumpalin joukkoon".
 
Ringon tuloilla olis kyllä ainakin itselleni aika sama, arvostaako kukaan... Kannattaa siis lopettaa tekniikkatreenit ja lyöttäytyä saatanan hyvien biisintekijöiden matkaan.