Tanssimusiikki ›

Mietin joskus mikä saa tanssijan treenaamaan useammankin kerran viikossa taitojaan,
samoin taitaa olla myös soittajien laita.
Jossakin vanhassa tarussa änkyttävä puhuja meni meren ääreen ja laittoi kiviä suuhunsa
ja paranteli näin puhetaitojaan.
Eihän noissa edellisissäkin olisi kyse samasta, eli jossakin vaiheessa on tuntenut riittämättömyyttään
valitsemassaan lajissa, mikä on sitten kannustanut ennennäkemättömiin suorituksiin.
Eihän tuossa mitään pahaa, ellei tuo muuta ympäristön arvoasteikkoa.
Tanssija ei arvosta ihmistä miksikään, joka ei osaa satsaan peruskuvioita, soittaja ei ihmistä,
joka ei osaa rimputella kitaraa riittävän taajaan jne..
Eli johtaako riittävän kapea-alaisen sektorin hallitseminen suvaitsemattomuuteen ja
kaikki sosiaalinen toimita tapahtuu pääosin "hengeheimolaisten" keskuudessa,
toivottavsti ei kuitenkaan aivan näin.

Roweami:
Tanssija ei arvosta ihmistä miksikään, joka ei osaa satsaan peruskuvioita, soittaja ei ihmistä,
joka ei osaa rimputella kitaraa riittävän taajaan jne..
 
Aika outo väite.

Kyllä mulle on tullut vuosikymmenien saatossa semmoinen yleiskuva kovasti harjoitelleista muusikoista että lähes aina semmoinen terve nöyryys jonkin " suuren" edessä paistaa taustalta läpi.
Tanssijoista en tiedä.

KoskPaavo: Kyllä mulle on tullut vuosikymmenien saatossa semmoinen yleiskuva kovasti harjoitelleista muusikoista että lähes aina semmoinen terve nöyryys jonkin " suuren" edessä paistaa taustalta läpi.
Tanssijoista en tiedä.
 
Komppia ja tuelta.

Roweami: Mietin joskus mikä saa tanssijan treenaamaan useammankin kerran viikossa taitojaan,
samoin taitaa olla myös soittajien laita.
Jossakin vanhassa tarussa änkyttävä puhuja meni meren ääreen ja laittoi kiviä suuhunsa
ja paranteli näin puhetaitojaan.
Eihän noissa edellisissäkin olisi kyse samasta, eli jossakin vaiheessa on tuntenut riittämättömyyttään
valitsemassaan lajissa, mikä on sitten kannustanut ennennäkemättömiin suorituksiin.
Eihän tuossa mitään pahaa, ellei tuo muuta ympäristön arvoasteikkoa.
Tanssija ei arvosta ihmistä miksikään, joka ei osaa satsaan peruskuvioita, soittaja ei ihmistä,
joka ei osaa rimputella kitaraa riittävän taajaan jne..
Eli johtaako riittävän kapea-alaisen sektorin hallitseminen suvaitsemattomuuteen ja
kaikki sosiaalinen toimita tapahtuu pääosin "hengeheimolaisten" keskuudessa,
toivottavsti ei kuitenkaan aivan näin.
 
Nykyisin tanssitaan vuosikausia eikä kymmeniä vuosia tanssiminen ole kovinkaan harvinaista. Kyllä se tanssitaito ja myös tanssimusiikin ymmärtäminen kehittyy luonnostaan vaikka ei kursseillakaan kävisi. Osa tansseista on sellaisia minkä omaksuminen ei oikein omin nokkineen onnistu ja tästä johtuen myöskin kursseille on kysyntää. Tuskin kovin moni olisi lavoilla viihtynyt jos tanssitaito olisi se perinteinen valssi, humppa ja hidas-hidas-nop-nop. Mistään huipputanssimisesta pitkään tanssineiden osaltakaan ei ole kysymys, vaan se mitä aikaisemmin tanssittiin tanssitaan nyt vain hiukan näyttävämmin ja musiikia myötäillen, mutta kuitenkin perustanssista on kysymys. Vain hallittujen tanssilajien määrä on selvästi lisääntynyt. Näitä uusiakin tansseja tanssitaan kuitenkin lähinnä perusaskelrytmityksin ja jo peruskursseilla opituin poikkeavin askelsarjoin, eli perustanssia myös swingitkin ovat.
 
Ja se yksinkertaisin perustanssi on sitä näyttävintä tanssia. Siihen on helppo tanssia näyttäviä pitkiä askelia ja pitkiä kaaria. Se taitureiden tanssi on usein varsin huomaamatonta "näpertelyä", ja usein nämä taiturimaiset suoritukset jäävät huomaamatta.
 
Joskus vuonna nolla tanssittiin parisen vuotta ja pariuduttiin. Tanssiminen useimmiten päättyi perheen perustamiseen. Nykyisin tanssitaan hyvinkin pitkään ja tämä luonnostaan näkyy tanssin muuttumisena huomattavankin näyttäväksi. Jo aivan luonnollisista syistä nykyinen vuosikausia tanssineiden tanssi on näyttävyydeltään aivan toista luokka kuin se vanha tanssi joka ei juurikaan aloittelijatasoa kummemmaksi kehittynyt.
 
Oleellinen ero soittamisessa ja tanssimisessa on. Tanssija voi mennä tanssimaan vaikka ei oli tanssinut askeltakaan. Soittajan pitää olla esiintymislavalla ammattilainen.

Kannattaako tuota edes kyseenalaistaa...? (otsikkoa)
 
-Tottakai on,kaikkia meitä tarvitaan täällä.
Meillä kotona jo pidetään tuosta maallisuudesta kiinni,puhumattakaan bändistä.
Kyllä tulee heti semmoset veetuilut,jos joku yrittää edes hiukan "nousta" jne.

Joteskin tuntuu tyhmältä vetää tanssimusaa ilman tanssijoita.
Mulla on kerran ollut keikka, jossa kaksi settiä piti vetää, yksi kotimaista ja yksi ulkolaista ja kukaan ei tanssinut.
 
Kyllä siinä niitä "tanssijakavereita" kaipasi.

Mulle musa ja tanssi on aina liittyneet toisiinsa. Noin lienee alunperinkin ihmiskunnan historiassa. Ensin joku keksi lyödä kahta puunpalaa vastakkain, niin johan alkoi muilla tulla punttiin fibaa.
 
Mulla on kavereita sekä soittajien että tanssijoiden joukossa. Ei se ammattia tai harrastusta kato. Molempien joukosta tunnen myös kusipäitä. Niinkuin muistakin ihmisjoukoista. Yhteistä kusipäisyydelle tuntuu olevan se, että kuvitellaan itsestä enemmän, kuin mihin oikeastaan eväät riittää.
 
-G-

Tankero: Komppia ja tuelta.
 
Ja mä vedän bassoo sulle viä parhaani mukaan.
 
Kyllä se joka sen hemmetinmoisen työn on sen oma tekemisensä eteen jaksanu puurtaa, osaa arvostaa omaa ja muiden tekemää työtä.
 
Semmosen asian oon tähän mennessä oppinu, että mitä kovempi soittaja, sitä vähemmän se kattoo nenänvarttaan pitkin muita - ja vasitenkin semmosia, jotka ei tee just sitä samaa juttua, kun hän - soittajia.

Oikeastaan semmoinen soiton(kin) treenaus kasvattaa ihmistä kaikilla tavoin, joskus kun näkee vaikka jonkun itsetehdyn keksinnön tai lopettaa hyvän kirjan, tulee , ainakin mulle, semmoinen mystinen "universaali" hyvänolon tunne että " onhan hienoa että joku tuonkin osaa noin hienosti tehdä."
Mm. Antti Tuurin ja Alpo Ruuthin kirjoista tämmöinen jälkimaku jäi.

Pula-Aho: Yhteistä kusipäisyydelle tuntuu olevan se, että kuvitellaan itsestä enemmän, kuin mihin oikeastaan eväät riittää.
 
Mulla oli yks tuollainen duunikaveri. Valitteli aina ja ihan tosissaan että jos häntä ei olisi niin firma menisi konkurssiin. Ja voi sitä itkua jos sen piti mennä auttamaan jotain muuta tämän hommissa. Selitys oli aina että ei hänelle kuulu kuin hänen omat työt. Mutta....sitä piti aina olla jelppimässä tilaisuuden tullen.

Parempi olis olla kavereita...Tanssijat elättää sen muusikonkin. Jos ei tansseja, eipä liiemmin keikkojakaan muusikoilla. Tietysti voi soittaa muutakin kuin sitä perushuttua, mutta sillä itsensä elättäminen onkin siten toinen juttu.
 
Kyllä tanssijaltakin vaaditaan suvaitsevaisuutta toisia tanssijoita kohtaan - olipa sitten vispannut vuosikaudet tai vasta-alkaja. Pääasia on, että saa nauttia hyvästä musiikista ja mielellään myös hyvästä (tanssi)seurasta. Yleensä tanssijat arvostavat muusikoita ihan kuten kuuluukin.
 
Eilen illallakin naistentansseissa allekirjoittanutta haki eräs tukevahko morsian, joka oli ilmiselvästi nielaissut rautakangen (tai kaksi) ennen jatsiloita. Parin (tuskaisen) pelin jälkeen talutin morsiamen kiltisti pöytäänsä ja kiitin kauniisti. Oli siinä jotain mukavaakin - tätillä oli hyväntuoksuista hajuvettä eikä hän haissut tupakalle...