Rummut: soittaminen ›

Minä oon alkanu vähän opettelemaan tuommosta heavy-kitaran soittamista..

markkuliini: No erot munsta:
1) Coverkeikat max.3 settiä vs. humppakeikat yleensä 5 settiä, joskus 6.
 
2) Kotona en kuuntele ikinä humppaa vs. kotona saatan joskus kuunnella vaikka Jamiroquaita tai Deep Purplea tai Beatlesia. Eli coverkeikalla soitan jossain määrin "minun musiikkia".
 
3) Coverkeikalle ei lähdetä jos kotiin pitää ajaa enemmän kuin 250 km HETI keikan jälkeen vs. humppakeikalle lähdetään vaikka kuinka kauas vaikka pistokeikalle ja majoitusta ei yleensä ole jos seuraavana päivänä ei ole keikkaa. (Esim. Kiteeltä kotiin Helsinkiin pistokeikan jälkeen. Kotona kello 8:30 aamulla. Ja autossa en pysty nukkumaan istuaaltaan. Nice! )
 
4) Coverkeikalla yleensä parempi liksa vs. humppakeikalla yleensä huonompi. Humppapiirien liksapolitiikka periytyy ajalta jolloin humppakeikkoja saattoi olla viikkojakin putken, monesti samassa paikassa jopa. Siitä on peräisin myös nahkean pieni "liiton minimi".
 
5) Coverkeikalla on usein jopa tunne, että biisivalinnoilla on oikeasti jotain väliä vs. humppakeikalla pääasia on se että tiettyjä musatyylejä soitetaan. ( "Soittakaa Paranoid vs. soittakaa jenkkaa). Ehkä tästä johtuen moni humppabändi soittaa esim kaikki valssinsa juuri samanlaisella sovituksella. Vain soinnut ja melodia vaihtuvat. Tällä saadaan aikaan myyntivaltti "meillä on yli 500 biisin ohjelmisto", vaikka oikeasti osataan noin kuusi biisiä ja niistä vain vaihdetaan soinnut ja melodia. Toki poikkeuksiakin bändeissä löytyy, mutta tuollaisiin bändeihin, jotka presetti-soundeilla vain rutkuttavat biisejä menemään sovittamatta, liikaa törmänneenä se on alkanut ahdistaa. Usein selitys on ollut sovittamattomuuteen se, että "sama liksa siitä kuitenkin tulee. Lahnat (yleisö) vain haluaa hiihtää tuolla, ei ne mitään tajua."
 
1) Nykyään pääasiassa 3-4:n settiä. On näitä 5 setin iltojakin, mutta vastaavasti myös 2:n setin iltoja.
 
2) Tuo nyt tekee eroa vain henkilökohtaisella tasolla. En itsekkään "humppaa" kuuntele kotosalla, mutta erittäin hienoja vanhoja iskelmiä kylläkin. BTW, Beatlesia soitetaan myös tanssikeikoilla.
 
3) Ei käsittääkseni pidä lainkaan enää paikkaansa. Nyt on jo kolmas sukupolvi menossa noita coverpumppuja ja kilpailu keikoista sen mukainen. Olosuhteilla ei niin väliä.
 
4) Sama tilanne, kuin tuossa 3-kohdassa. Kilpailu on rajua. Hinnat on tullu kovasti alas siitä, mitä ne joskus oli. Tätä on ihmetelleet jopa jotkut ravintolapäällikötkin, kun ollaan asiasta juteltu. Myös laivojen hinnat on tippunu ota-tai-jätä-periaatteella. - Tanssikeikoista tulee minulle tällä hetkellä 190-350 euron bruttokorvaus.
 
5) Tämä viimeistään kertoi, että et koko asiasta mitään tiedä. Vähän sama, kuin kerran kuulisi jotain paskaa coverbändiä ja toteaisi, että kaikki ne on paskoja? On tosi, että perus bändi/soittaja-materiaali on vähän niin ja näin, mutta siellä on paljon bändejä, joiden imago on luotu ajatuksen kanssa, ohjelmisto on tarkkaan mietitty ja ohjelmisto ON sovitettu.
 
- Näitä humppavetoja on moneen lähtöön ja samoin bändejä. En toivoisi noin rajua yleistämistä kouluttautuneelta muusikolta, kuin Markkuulini olet.

Onhan toi Markkuliinin varsinkin 5-kohta melko puusilmänen yleistys - varsinkin kun aatellaan, että vähänkin kunnolla työnsä tekevän hummpapäntin on osattava soittaa melkoinen valikoima erilaisia tanssityylejä monesta eri genrestä. Siä pitää pudota uskottavasti niin Kulkurin masurkka kun Paranoidikin. Riippuen toki, ollaanko kippolassa, veneessä, lavalla vai privaatissa. Monta eri timigia on osattava.
 
Coverbändissä piisaa parikymmentä biisiä ja pari komppia ynnä yks groove.

En ole itse soittanut millään tanssikeikoilla mutta kuullut kyllä niitä ja kyllä biiseissä on usein sama leima. Melkein samat soinnut, sutikomppi ja soittajat näyttää siltä että niitä ei kiinnosta. Tanssimusiikki on tainnut tarunomaisen hohtonsa jo elää tässä maassa. Coverbandejä en tiedä montaa mutta jos saisin valita kumpaa soittaa niin mielummin covereita. Siinä on jotain järkee.

isojussi:
 
Coverbändissä piisaa parikymmentä biisiä
 
Mitenkä niin?

Meisseli: Minä oon alkanu vähän opettelemaan tuommosta heavy-kitaran soittamista..
 
Ei kannata. Menee elämä hukkaan =(. Paitsi jos opettelet soinnut ensin kunnolla etkä viritä heti d vireeseen siksi kun kaikki muutkin hevi kitaristit niin tekee ja soita mitä sattuu.

Jäärä: Mitenkä niin?
 
Kunhan nyt karrikoin poikien näkemystä.

Epämuusikko: Kysypä Jukkis Uotilalta. Hänellä taisi olla aiheesta pyramidi, jossa oli listattu osatekijöitä jotka vain jazzissa yhdistyvät.
 
Jazzmiehellä on pokkaa, siitä plussaa ja propseja.
 
Enkä kysy. Sillä tähän juuri viittasinkin aiemmassa vastineessani Jazzmiehelle, kun hän kritisoi metallimusiikkia matemaattisena lajina. Kuitenkin saman muka-perustellun kritisoinnin ohessa hän (tai muut uotilat) tekevät itse asteikkoja ja arvojärjestyksiä, joilla yritetään perustella jonkin muun musiikinlajin ylemmyyttä toisiin nähden. Missä tässä on logiikka? Miksi toisen musiikkityylin paremmuutta voi perustella mitattavilla suureilla, mutta toisen musiikkityylin mitattavat suureet ovatkin vain osoitus ko. tyylin naiviudesta ja kypsymättömyydestä? Jos hyväksytään se, että musiikki voidaan arvioida numerollisesti, se oikeus pitää hyväksyä jokaiselle musiikintyylille. Ja silloin puhutaan nimenomaan matematiikasta, ei musiikista ja sen kyvystä luoda ja ilmaista tunnetiloja. Sama asia ei minun käsitykseni mukaan voi olla metsässä kirves ja mökissä aromipesä.
 
Hmm, pokkaa? Jos vaatii pokkaa pyrkiä osoittamaan oma musiikkimaku objektiiviseksi totuudeksi moittimalla muita musiikinlajia yleistäen ja perustellen näitä yleistyksiä ristiriitaisin ja keinotekoisin perustein, niin okei, pokkaahan siellä sitten on.

Jos joku rupeaa arvostelemaan jotain musiikki tyyliä, ottakoon ensin perinpohjaisesti selvää koko genrestä.
 
-----
 
Itse en kauheasti jazzista välitä, mutta arvostan suuresti jazzmuusikoita, koska tiedän että jazz on todella vaikeaa musiikkia soittaa.
 
Practice what you preach!
 
+ jazz on rummuilla vitun helppoa. sen kun kyntää ridellä ja vähän kommentoi muilla raajoilla.
 
Monta eri timigia on osattava. Mitä ne on?
 
btw: olen onnellinen että täällä on kunnon vääntöä. Hyvä!

markkuliini: No erot munsta:
1) Coverkeikat max.3 settiä vs. humppakeikat yleensä 5 settiä, joskus 6.
 
2) Kotona en kuuntele ikinä humppaa vs. kotona saatan joskus kuunnella vaikka Jamiroquaita tai Deep Purplea tai Beatlesia. Eli coverkeikalla soitan jossain määrin "minun musiikkia".
 
3) Coverkeikalle ei lähdetä jos kotiin pitää ajaa enemmän kuin 250 km HETI keikan jälkeen vs. humppakeikalle lähdetään vaikka kuinka kauas vaikka pistokeikalle ja majoitusta ei yleensä ole jos seuraavana päivänä ei ole keikkaa. (Esim. Kiteeltä kotiin Helsinkiin pistokeikan jälkeen. Kotona kello 8:30 aamulla. Ja autossa en pysty nukkumaan istuaaltaan. Nice! )
 
4) Coverkeikalla yleensä parempi liksa vs. humppakeikalla yleensä huonompi. Humppapiirien liksapolitiikka periytyy ajalta jolloin humppakeikkoja saattoi olla viikkojakin putken, monesti samassa paikassa jopa. Siitä on peräisin myös nahkean pieni "liiton minimi".
 
5) Coverkeikalla on usein jopa tunne, että biisivalinnoilla on oikeasti jotain väliä vs. humppakeikalla pääasia on se että tiettyjä musatyylejä soitetaan. ( "Soittakaa Paranoid vs. soittakaa jenkkaa). Ehkä tästä johtuen moni humppabändi soittaa esim kaikki valssinsa juuri samanlaisella sovituksella. Vain soinnut ja melodia vaihtuvat. Tällä saadaan aikaan myyntivaltti "meillä on yli 500 biisin ohjelmisto", vaikka oikeasti osataan noin kuusi biisiä ja niistä vain vaihdetaan soinnut ja melodia. Toki poikkeuksiakin bändeissä löytyy, mutta tuollaisiin bändeihin, jotka presetti-soundeilla vain rutkuttavat biisejä menemään sovittamatta, liikaa törmänneenä se on alkanut ahdistaa. Usein selitys on ollut sovittamattomuuteen se, että "sama liksa siitä kuitenkin tulee. Lahnat (yleisö) vain haluaa hiihtää tuolla, ei ne mitään tajua."
 
Toden totta. Mä päivitän siis sanastoni ja olen elämääni tyytyväinen.

Martso: 1) Nykyään pääasiassa 3-4:n settiä. On näitä 5 setin iltojakin, mutta vastaavasti myös 2:n setin iltoja.
 
Niin, no kuten aiemmin sanoin, mulla ei ole niin paljoa kokemusta humppakeikoista kuin cover-sellaisista, ja nuo olivat mun kohdalle sattuneet speksit. Humppaheikkoja on ollut noin arviolta +/-50 ja en muista että yhdessäkään olisi ollut alle 4 settiä. 95% on ollut viisi.
 
2) Tuo nyt tekee eroa vain henkilökohtaisella tasolla. En itsekkään "humppaa" kuuntele kotosalla, mutta erittäin hienoja vanhoja iskelmiä kylläkin. BTW, Beatlesia soitetaan myös tanssikeikoilla.
 
Totta kai se tekee eron nimenomaan hlökoht.-tasolla. Ei mulle työssäviihtymisen kannalta ne muut tasot niin kovin tärkeitä olekaan. :)
 
3) Ei käsittääkseni pidä lainkaan enää paikkaansa. Nyt on jo kolmas sukupolvi menossa noita coverpumppuja ja kilpailu keikoista sen mukainen. Olosuhteilla ei niin väliä.
 
Mun kokemusten mukaan ne on olleet vain ja ainoastaan tanssikeikkoja jonne ollaan ajettu ja ajettu ja ajettu ja sitten ajettu vielä takaisin. Välissä toki soitettu myös.
Toki tiedän että kilpailu on myös cover-rintamalla kovaa, mutta voisiko asiaan vaikuttaa myös se että lavaperinne on vaihtunut pääkaupunki-seudulla nopeammin ravintola-kulttuuriin, kun taas tansseja järjestetään kauempana Helsinkiä vielä keskimääräistä enemmän.
 
4) Sama tilanne, kuin tuossa 3-kohdassa. Kilpailu on rajua. Hinnat on tullu kovasti alas siitä, mitä ne joskus oli. Tätä on ihmetelleet jopa jotkut ravintolapäällikötkin, kun ollaan asiasta juteltu. Myös laivojen hinnat on tippunu ota-tai-jätä-periaatteella. - Tanssikeikoista tulee minulle tällä hetkellä 190-350 euron bruttokorvaus.
 
Hienoa jos sulla on palkka-asiat kunnossa. Oikeasti! Keikat kun ei varsinkaan puhaltajalle ole mikään itsestäänselvyys.
Mä en ole itse huomannut hintojen laskua, mutta viimeaikoina on kantautunut korviin paljon tilaajan puolesta peruttuja keikkoja.
Muista kuitenkin että olet (ainakin ollut, en tiedä tarkaa tilannetta nyt) kuitenkin niin sanotussa nimibändissä. Jos joku on minut ottanut humppakeikalle tuuraamaan, niin keskimäärin kyseessä ei ole välttämättä koko kansan tuntema bändi. Yleensä palkat on olleet ihan ok-tasoa, mutta kyselyitä on tullut kyllä niin navanalle-hinnoilla. Esim. kukaan ei ole koskaan pyytänyt mua cover-keikalle kesälauantaiksi 100 € palkalla. Tanssikeikalle on. Useasti.
 
5) Tämä viimeistään kertoi, että et koko asiasta mitään tiedä. Vähän sama, kuin kerran kuulisi jotain paskaa coverbändiä ja toteaisi, että kaikki ne on paskoja? On tosi, että perus bändi/soittaja-materiaali on vähän niin ja näin, mutta siellä on paljon bändejä, joiden imago on luotu ajatuksen kanssa, ohjelmisto on tarkkaan mietitty ja ohjelmisto ON sovitettu.
 
Ensinnäkin olen kuullut useampaa kuin yhtä paskaa tanssiyhtyettä. Siksi vähän ontuva vertaus tuo. Tuo viimeistään kertoo ettet sinä lukenut kirjoitustani kovin tarkkaan. Lues uudestaan, niin huomaat että kirjoitin sinne mm., että toki poikkeuksiakin bändeissä on, mutta mun havaintojen mukaan hälyttävän suuri osa menee vain rimaa hipoen yli. Esim. Magneetti jossa joskus muinoin kävin tuuraamassa, oli hienosti sovitettua ja kaikista hyvät laput. Mehän ollaan tavallaan samaa mieltä asiasta, mutta eri kulmia painottaen.
 
Mutta voi toki olla että mulla on käynyt vain huono munkki, kun mulle on sattunut aika paljon huonoja kokemuksia. Keikoille kuitenkin lähden "aina valmiina"-asenteella, enkä valittamaan. Enkä mielestäni ole mitenkään ollut etukäteen puolueellinen näkemykseni kanssa.
 
Ehkä en tiedäkään yhtään mitään. Mistään. Koskaan. :P
 
- Näitä humppavetoja on moneen lähtöön ja samoin bändejä. En toivoisi noin rajua yleistämistä kouluttautuneelta muusikolta, kuin Markkuulini olet.
 
En ole mielestäni yleistänyt kovinkaan pahasti. Kerroin omista kokemuksistani. Pahoittelen jos kuullosti shaissen jauhamiselta. Peace!
 
Edit: Luin oman kirjoitukseni vielä. Tuomio: Käytin tarpeeksi 'yleensä' ja 'usein'-sanoja. Enkä puhunut asioista ainoana totuutena, vaan omakohtaisena kokemuksena. Itse itseni täten yleistämisen syytteestä päästän pälkähästä. :)

isojussi:
 
Coverbändissä piisaa parikymmentä biisiä ja pari komppia ynnä yks groove.
 
Eikös se ole kuitenkin jo melkein neljä kertaa enemmän kuin se humppaorkan kuusi? :D

Laiteaas nyt omaakin näkemystä/kokemusta.
 
Nämä humppakeikkahommat ovat pitkälti saaneet jäädä osaltani.
Juurkin siksi, etten jaksa olla täysilä mukana vaikka aina keikalle ns.sydämestäni lähdenkin.
 
Muutaman vuoden takainen tanssipoppoo jossa kolailin oli juurikin tällainen noin kuuden biisin orkesteri.
Pari mukavaa esimerkkiä tilanteista johon voitte yrittää itse samaistua:
 
-Instrumentaali "muka blueskaavan"kitaravetoinen rock ralli, mutta avot, eipä ollut kitaristilla hajuakaan 12-tahdin kierrosta, vaan se oli mielivaltaisesti vaihtuvia sointukiertoja. Välillä 4-tahtia, välillä 7-tahtia, joskus kolme.
Yritä siinä sitten olla mukana, hä.
 
-Moskovan Valot, hieno biisi mielestäni. Siihen asti kaikki hyvin kun tuli instr.osa, jolloin laulaja alkoi kilistämään suoria 8-osia tamburiinia. Voitte kuvitella miten alkoi kiehumaan rumpujakkaralla. Heitänkö kapulapussilla vai mitä teen.
Ko. tyyppi ei noteeannut mitenkään epätoivoisesti antaamiani lopetuskehotuksia.
 
Tulee vielä lisää tapauksia kunhan joudan istumaan koneella.
Täältä tähän

markkuliini: Eikös se ole kuitenkin jo melkein neljä kertaa enemmän kuin se humppaorkan kuusi? :D
 
Coverbandissä on aika paljon biisejä listalla. Ainakin niissä, joissa olen ollut keikalla. 2x45min esiintymisessä ehtii soittamaan semmoiset 26 kipaletta ja jos se kolmas settikin on, niin sehän on jo 39 biisiä. Yleensä päälle pitää vetää (koska humalaiset innostuvat aina vasta valomerkin tietämissä) parit encoret.
 
Ja sitten listalla on joku 70-biisiä, joista valitaan, kun ei aina jaksa vetää samaa listaa. Nämä on vielä treenattuja juttuja. Siksi humppatuurauskeikka on aika peruskaavalla vedettäväkin, koska ei kukaan kehtaa yhtä tanssikeikkaa varten treenejä järjestää.
 
Ja noista huonoista tanssibändeistä on viljalti kokemusta. Hyvistä jonkin verran.

Minusta porukan typerimmän ja etenkin huonoimman muusikon tunnistaa siitä, että hän ei osaa oikein arvostaa muuta kuin omaa genreään.
 
Tämä threadi on malliesimerkki lapsellisen ääliömäisestä genrerasismista, laput silmillä kulkemisesta ja alaa ymmärtämättömyydestä sekä sen huonosta tuntemisesta.
 
Tulee mieleen erään diplomilaulajan (tietysti klassisen) kommentti hevistä, kun, Lordi voitti Euroviisut "No, se on vain semmoinen ohimenevä ilmiö."
 
Tai erään tanssimuusikon kuvailu oopperaa "vaan semmoseks huutamiseks ja kiljumiseks."
 
Kyllä se on kuulkaa nuoriso sillä viisiin, että kaikki huonosti vedetty musa on paskaa ja kaikki hyvin vedetty hienoa - genrestä riippumati.

hollmi-5: Coverbandissä on aika paljon biisejä listalla..
 
Niinpä. Nämä on aivan bändistä riippuvaisia juttuja, joten aivan turha alkaa yleistämään.
 
Omalta kohdalta voisin kertoa yhden ääripään "coverbändistä" (nämä luokittelut on mun mielestä aikalailla turhaa schaissee). Laivalle, 6x45min soittoa, ei lappuja mihinkään, biisit väliltä "olen suomalainen" - "Little Wing". Ja tää oli vielä niitä monesti parjattuja osittain ulkomaalaistaustaisia bändejä.
 
Tuossa tilanteessa tulee ne pelimannitaidot esiin, aivan samalla tavalla kuin siellä huttupuolella. Ihan sama mitä musaa se on, samaa duunia se ei-omien biisejen soittaminen on.
 
EDIT: ..ja erot mun mielestä tulee muista keikkatoimintaan liittyvistä seikoista, esim. joskus bäkkärillä on kossupullo talon puolesta, joskus pelkästään lämmitys...ja joskus ei sitäkään. Musatyyli ei tuo mitään automaatio-takeita näihin asioihin.

jazzmies: Ääni ja vimma -skaboissakin metalliyhtyeet esiintyvät omissa erissään, koska metalliista puuttuu valtaosa afroamerikkalaisen musiikin, ja ylipäätänsä musiikin perinteisistä piirteistä, nimittäin melodia, harmonia, groove, kappaleet ja dynamiikkaa, joten metallia on lähes mahdotonta vertailla muiden musiikkien kanssa sisällöltään.
 
En tiedä näistä Ääni ja vimma -skaboissa esiintyvistä bändeistä, mutta voisin sanoa että helvetin suppea käsitys sinulla on metallista. Kaikkea näitä kyllä löytyy, jos sitä haluaa löytää. Metallissa on vaan korostunut musiikin jyräävyys ja äärimmäisyys, mutta ei se tee siitä melodiatonta. Esimerkiksi black/death metallissa voi olla kitaroissa ja koskettimissa paljonkin melodiaa, jopa harmonioitakin (Dissection, Emperor, Death... ja sitten perinteisestä hevistä vaikkapa Iron Maiden). Kenties ei järin groovaavaa, mutta onko klassinenkaan kovin groovaavaa? Miksi sen tarvitsisi olla? Metallissa se jyräävyys vaan kuuluu osaksi sitä musiikkia ja sillä selvä. Sillä ei ole väliä tykkääkö itse, mutta metallin pitäminen "epämusiikkina" on täysin ignoranttia ja ahdasmielistä pätemistä, joka tukee lähinnä vastarannankiiskin omaa pelottavan ahdasta maailmankuvaa.
 
Ja kyllä minusta myös sellaista raskasta groovea voi löytää metallista, miten olisi vaikkapa Nicke Anderssonin aikainen Entombed? Ei kaikki death metal ole jotain puuduttavaa vader/hate eternal-napinaa, mistä en itse ainakaan pahemmin pidä.
 
Kappaleiden puute? Jotkut (huonot) bändit toki viskovat jotain riffiä riffin perään, mutta mielestäni valtaosa kappaleista on ihan kunnollisia ja menevät mielestäni ihan loogisesti. En tiedä meneekö kaikki jonkun teorianpalvojan mielestä just niin kuin pitää, mutta mitä väliä sillä on? Ei teoriakaan ole absoluuttista, kuten ei myöskään mikään ihmisen kirjoittama...
 
Suoraansanoen, tuntuu vain että haluat käyttää hienoja termejä ja kryptisiä selityksiä vain ilmaistaksesi antipatiaasi ja nostaakseesi itsesi muiden yläpuolelle, sen sijaan että toteaisivat "liian jäykkää mun makuun, olen rennomman musiikin miehiä " jne. Musiikki on kuitenkin musiikkia, ja myös metallimusiikissa käytetään samoja "työkaluja" mitä "oikeassakin" musiikissa. Se että käytetäänkö niitä oikein, on vain omakohtainen näkemys.

markkuliini: Eikös se ole kuitenkin jo melkein neljä kertaa enemmän kuin se humppaorkan kuusi? :D
 
Eiks toi nyt markku oo vähän turhaa purnausta kuitenkin? :D Vai aletaanko listaa näitä "coverbändien" kappaleiden samankaltaisuuksia? Ei sielläkään nyt mitään järin suuria oivalluksia kokoajan ole, kuten tiedät :D
 
..mutta purnaus puhdistaa ilmaa, joten jatkakaa rauhassa :)

Itse ole pyrkinyt aina kuuntelemaan sellaista musiikkia joka on omasta mielestäni hyvää, ja skaala on melkoisen laaja... jazzia, reggaeta, bluesia, rokkia, metallia, progea, kantria, etnoa... ihan päivästä ja fiiliksestä riippuen
 
Noista humppa vs. cover-keikoista sen verran (nämäkin omia kokemuksiani) että tänä päivänä en ihan helpolla lähde ns. humppa-keikalle, eli johonkin tanssikellariin vetämään sitä "6 ja puoli settiä" Tarkoittaa siis 6x45 min ja vielä 1x30min ennen pilkkua. Takavuosina meni tälläisen "humppa-helvetti" putken takia maku koko soittamisesta niin, että meni melkein vuosi etten koskenutkaan rumpuihin. Ei pystynyt...
 
Sen sijaan lähden mielelläni tuuraamaan esim. hääkeikoille ja sen sellaisille jos pyydetään. Meininki on yleensä mukavaa, saa sapuskat, musiikki on yleensä sellaista mitä on kiva soittaa jne. jne.
 
Tosin nykyisin on nuo varsinaiset bändit sen verran työllistäviä ettei näin harrastelijana paljon enempää huvita edes tehdä.