Ajattelin, että tälläisiä voisi olla kiva lueskella. Eli yksinkertaisesti kertomuksia, mistä aloitit, miten ja mitä teet nyt.
Itse en harmikseni ole koskaan bändiin kuulunut varsinaisesti. Vaikka olenpahan koskettimia kilkutellut nyt joniin aikaa kerran viikossa kokoontuvassa "kitarakerhossa".
Pieneähän sitä oli kaikkea kivaa, että joo, musta tulee laulaja ja stara ja kaikkea tämmöstä tosi siistiä, mutta nyttemmin olen onneksi sen verran musikaalistunut, että älyän, että meikäläisen äänellä ei maailmaa vallata, eikä kyllä varmaan näillä näkymin soittotaidoillakaan. No joo..
Pienenä oli valtavan kivaa pistää reteot (stereot) päälle, ottaa mattopiiska ja "soittaa kitaraa". Onhan se vieläkin hirveän kivaa jammailla kunnolla hyvän musan tahtiin, mutta sen mattopiiskan olen jättänyt. :) Ja joskus niin pienenä, etten osannut edes kirjoittaa, kirjoitin ja sävelsin ekan biisini. Tai siis isä kirjoitti mitä käskin. Laulu kertoi porostani nimeltä Vuolletekin Hirmu.
Apouttiarallaa vuosi sitten aloittelin soittamaan viistoista vuotta vanhalla romusähköpianolla, ja siitä kun innostuin niin ¨juhannuksena kannettiin kotio yamaha ypt-400 kiippari. Sillä olen nyt sitten pimputellu, kivaa on.
Nytten minulla on sitten kasassa tämmöinen yhdenmiehenbändi. Säveltely/sanoittelu alkoi viime kesän puolella, alun surkeiden räpellysten jälkeen olen kasannut yhden vähemmän surkean biisin ja puolet toisesta, joka jo vähän kuulostaakin jollekin. Sanoittelussa (ja englannin kilessä) olen myöskin huomattavasti kehittynyt...Anvil Studion voimalla mennään, kivaa on, biisejä kirjoitan, mutta säveltely on niin kauan kestävää ja hidasta hommaa, että hitaasti ne valmistuu. :)
Laittakaahan jatkoa. :D "I have a...I have a...dvarf? I have the dvarf and I'm not afraid to use him! I need some questions!" "Answers, I think you need answers". |
 Jermakki
15.04.2009 16:27:28 | |
|---|
Melkein vuosi sitten, eräs äitini tuttava oli myymässä akustista kitaraansa, sain sitten parilla sadalla ihan käyttökelpoisen Ibanezin, jolla soittelin maaliskuuhun asti. Maaliskuussa, rahaa kerättyäni sain vihdoin ostettua sähkökitaran, Tokai AST-33, sunburst. Tällä on nyt tullut soiteltua aika paljon näinkin lyhyessä ajassa : D
Basisti&rumpalikin löytyy, paikkaa soittelulle ei ole : |
 oo-p
15.04.2009 19:55:07 | |
|---|
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! |
Jermakki
15.04.2009 20:43:38 | |
|---|
Tässähän taidetaan puhua kitaransoiton aloituksesta, joten eikö oikea paikka olisi "Kitarat - Soittaminen" |
 Charge
15.04.2009 21:06:44 | |
|---|
En minä ainakaan soita kitaraa. Olen kiipparisti! ja anteeksi kovasti, jos olen taas tunkenut tämän väärään paikkaan. Mutta ajattelin kyllä lähinnä, etä mistä kukainenkin itse on innoituksensa saanut musiikkiharrastuksen aloittamiseen. Anteeksi jos ilmaisin sen aloitusviestissäni huonosti. Nyt on sekin korjattu. "I have a...I have a...dvarf? I have the dvarf and I'm not afraid to use him! I need some questions!" "Answers, I think you need answers". |
 --Tomppa--
24.04.2009 19:14:18 | |
|---|
Veli sai rippilahjaksi halpisnaikkarin, ja meitsi halusi ihan vaan oppia sen Smoke on the Waterin.
Noh, eihän se siihen jäänyt ja meno jatkuu vielä tänäpäivänäki, melkee kolme vuotta tuon ekan kitarismikokemuksn jälkeen. Mutta se pääsi hyvään kotiin, hyvään kotiin se pääsi.. ihan varmasti se on hyvä koti mihin se pääsi, hyviä tyyppejä, mukavia poikia olivat.. hyvään kotiin, hyvään kotiin pääsi Marshall. - JCM |
 thonmix
26.04.2009 07:15:06 | |
|---|
Rumpali totes mulle 5 vuotta sitten, että "mitä jos ostaisit basson ja tulisit meidän bändiin soittaa?" aloitteloitteleva bändi kun oli. Noh meikä teki sitten työtä käskettyä ja 2 viikkoa hakkasin jotain metallican biisejä himassa, kunnes rumpali sitten soitti ja kysyi liittyisinkö bändiin. Edelleen puuskutetaan etiä päin. Kyllä se basso tuntui/tuntuu paljon paremmalta kuin kitara (ja tämähän on silkkaa faktaa ;) |
MrsJones
28.04.2009 11:40:39 | |
|---|
7-8-vuotiaana soittelin isosisarten vanhaa sähköurkua yksikätisesti, olipas se hauskaa. Keksittiin täysin epämusikaalisen kaverin kanssa leikkibändi, jonka nimi oli aika hieno, jotain leikkienglantia. Kirjoitettiin myös laulu, joka ei koskaan saanut säveltä, kun keksittiin uusi leikki.
Kai tuosta leikistä joku kipinä jäi, kun siitä pitäen änkesin kaikkiin mahdollisiin musiikkijuttuihin ja kantele- ja nokkahuilukerhoihin. Eräänä päivänä 14-vuotiaana löysin itseni ihan oikeasta pändistä, ja parin vuoden päästä toisesta.
Koulujen loputtua ei enää päässyt noin vain soittamaan, ja muutama vuosi meni mietiskellessä, että mille alkaisi. Piti opiskella ammatti, ja perustaa perhe. Ja kuka haluaisi bändiinsä kehnohkon kiipparistin/rumpalin, vieläpä kotiäidin?
Lopulta tajusin keskittyä siihen, minkä osaan. Löysin innostuneita kavereita, joiden kanssa alettiin soittaa sitä, mitä osataan, ja musiikkia mistä tykätään. Meni viitisentoista vuotta älytä, että bändin voi koota muistakin soittimista, kuin rumpusetistä, sähköbassosta ja kitarasta. Voidaan soittaa kotioloissa, ipanoiden pyöriessä jaloissa. Kai sitä voi soittaa keittiössäkin, ettei vaan aina autotallissa tai kellarissa? |
