Studiotyöskentely ›

jonnevaltonen: Minusta ammattimaisessa studiossa on :
 
* Kaikki tarpeelliset ja laadukkaat kamat
 
Esim. Behringer professional -sarjaa (näissä on eroa kalliimpiin oikeastaan hinta, joten ei kovin katu-uskottavaa :)
 
* Kunnon soitto/miksaustilat
 
Heh, no kyllähän jokaiselta löytyy joku huone, plussaa jos sisällä saa polttaa. Rummut voi tehdä esimerkiksi Fruity Loops professional -ohjelmalla. Valmiit soundit eikä pärise ja puhkuta, kuten "oikeat rummut", jotka vie ihan turhaan tilaakin.
 
* Ammattitaitoinen äänittäja/tuottaja tarjolla.
 
Parin päivän perehtymisellä kyllä osaa käyttää Behringerin professional-sarjaa, kunhan katselee vaan että "ledit" vilkkuu jossain puolessa välissä. Tämä on tärkeää, varsinkin jos tietsikkaa ei ole kytketty stereoihin. Netistä löytyy hyviä "ledien" vilkutteluoppaita, esim. basso pumpsuttaa 100hz, kitara 1000hz jne.
 
Ja Naapurit tietenkin koputtaa seiniin ja lattiaan jo klo 20..
 
Kannattaa naapurisovun ylläpitämiseksi soittaa sen verran hiljaa, etteivät häiriinny :)
 
Ja kuumeessa tässä houreilen, kun itsekin yrittää miettiä kunnon tilaa ja tarvetta johon toivottovasti lähitulevaisuudessa olisimme rojuinemme muuttamassa..
 
Me ostettiin eukon kanssa kolmio.

Lennu:
Me ostettiin eukon kanssa kolmio.
 
No tossahan on vielä sekin bonus et eukko voi vetästä tarvittaessa stemmat niin että pölähtää

Lennu: :)
 
Itsellä homma menee siten, että äänittelen vain omien bändien tuotoksia omassa treenikämppä-studiossamme. Ihan siksi että se on hauskaa hommaa ja on ohjat täydellisesti omassa ja bändin jäsenten rukkasessa. Kun itse tekee, tulee sitä mitä sattuu tulemaan. :)
 
Muiden bändien tekeleitä en lähde äänittämään, en edes rahasta, koska haluan pyhittää kaiken vähäisen vapaa-aikani omille bändeille. Mikäli joskus alan muita äänittämään, tulen todellakin pitämään hinnan sellaisena, että se korvaa menetetyn vapaa-ajan, oli sitten bändissä kuinka hyviä kavereita tahansa. Todennäköisesti ei tule siis koskaan tapahtumaan.
 
Koska äänittäminen loppujen lopuksi on yhtä lailla työtä kuin vaikkapa talon rakentaminen, niin repäistään siitä hienoja vertauskuvia: Ei oman talon rakentamisesta palkkaa voi itselleen oikein maksaa, mutta jos kaverin taloa pitää ruveta rakentamaan, niin harva sitä ilmaiseksi lähtisi tekemään. Toisaalta mikäli et omista jo valmiiksi kattavaa työkaluarsenaalia eikä osaamistakaan löydy, talo valmistuu nopeammin ja halvemmalla kun ammattimiehet on asialla.

Mikael: No tossahan on vielä sekin bonus et eukko voi vetästä tarvittaessa stemmat niin että pölähtää
 
Tätä lausetta lukiessa alkoi ensin pelottaa, mutta helpotti, kun pääsi loppuun saakka....

Lennu: Me ostettiin eukon kanssa kolmio.
Oliko kolmio tasasivuinen?

Mikael: No tossahan on vielä sekin bonus et eukko voi vetästä tarvittaessa stemmat niin että pölähtää
 
Nää on näitä kotistudion etuja. Samoin kuulee heti kommenttia miltä kuulostaa. Sekun on usein eukonkin intresseissä, että tulee joskus valmistakin:-)
 
p.s jonnevaltosen teesit ammatti vs. koti-studio aiheesta oli asiaa.

Kyllähän alan yleinen hinnoittelu on ongelmallista, jos sitä työkseen tekee. Karu tosiasia on kuitenkin se, että musiikki on suosittu harrastus, minkä vuoksi ilmaiseksi ja puoli-ilmaiseksi tekijöitä riittää.
 
Kun laitteet ovat nykyään naurettavan edullisia, yhä useammat innokkkaat harrastelijat äänitämiseenkin ryhtyvät. Ensin itselleen, sitten kavereilleen. Eikö suurin osa suomessa tehtävistä keikoistakin tehdä "osa kulusta peittoon" -periaatteella amatöörien voimin?
 
Kauheasti haittaa tästä ei osapuolille koitune, tosin kuin esimerkiksi vaikka talonrakennuksen harrastajista tai amatöörijuristeista, joita lienee vähemmän. Lääkärintyö on onneksi luvanvaraista.

Groovi:
Sitä en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, että minkä takia bändit jotka tekee demonsa/promonsa/omakustannelevynsä kotistudiossa, eivät kuule sitä äänenlaadullista eroa oikeassa studiossa ammattilaisen toimesta tehtyyn tuotokseen?
Vai kuulevatko, mutta ajatellaan että se kämppädemon lopputulos on omasta mielestä jo riittävän lähellä oikeaa levyä?
---
En missään nimessä väheksy kotistudioiden puuhastelua harrastuksena (öö.. teenhän sitä itsekin), mutta totuus on se että lisääntynyt kotiäänittely ja vähentynyt oikeiden studiosessioiden määrä on aiheuttanut materiaalin laadun keskimääräisen heikkenemisen.
---
Kaupalliset levyt jotka on tarkoitettu jo lähtökohtaisesti julkiseen myyntiin ovat tietysti eri asia, lähinnä pohdin ja mietin tässä keskenkertaisen bändin tekemää kotidemoa.
 
1) Koska se äänen laatu ei ihan oikeasti oo kamoista kiinni. Studiossa maksetaan ammattitaidosta, ja mä näkisin ihan oikeasti nyrkkisääntönä että on parempi maksaa ammattilainen sinne "omaan kotistudioon" kuin mennä omine taitoineen laadukkaaseen huippustudioon, jos kriteerinä pidetään äänenlaatua.
 
Niitä proggiksia on näes niin monenlaisia. 1980-luvulla kun ambienssin arvostus oli pohjalukemissaan, haettiin huippuluokan prosessointia, ja studion hyvyys määrittyi esim. sillä, mikä Lexiconin malli siellä oli pääkaikuna. Mutta kun tavoitteeksi tulikin saada jokaisesta proggiksesta omankuuloisensa, menetti tuo kalusto merkityksensä ja tärkeämpää on että paikalla on just se tarvittava kalusto tietyn soundin saamiseksi, ja se voi tarkoittaa vaikka yhtä mikkiä ja kasettimankkaa.
 
Tai mitä vaan. Tärkeämpää kuin kamojen absoluuttinen hyvyys on, että ne sopivat tehtäväänsä. Ja tietysti lopputuloksen takaamiseksi pitää ottaa kaikki asiat huomioon, erityisesti hyvä masterointi. Tärkein sijoituskohde kumminkin on kunnollinen erillinen korvapari ja hyvä maku & osaaminen, sikäli kuin mä asian näen.
 
2) Laadun heikkeneminen ei mun nähdäkseni riipu kalustosta ollenkaan, tai ei ainakaan merkittävästi. Suurempi ongelma on, että kotistudioiden myötä artistien jopa oletetaan äänittävän itse itseään, mikä toimii joskus (Mike Oldfieldillä toimi), mutta useimmiten aiheuttaa likinäköisen ja vääristyneen suhteen materiaaliin, aivan kuten tilanteessa jossa jokainen bändin jäsen saa itse miksata omat raitansa ja sitten kuvitellaan että niistä tulee yksi yhtenäinen kokonaisuus.
 
Hyvää laatua ei absoluuttisena käsitteenä oikeastaan olekaan, jos puhutaan rytmimusiikista. Klassisella puolella voi ollakin. On vain näkemyksiä, jotka ehkä sopii musaan, ehkä ei.
 
3) Kaupalliset levyt ja demot eivät ole ollenkaan eri asia. Kaupallisia levyjä tehdään koko ajan sellaisella kalustolla, jolle vakava kotiäänittäjä tuhistaisi nokkaansa, ja toisaalta demojen laadun oletetaan nykyään yleisesti olevan sellainen, että bändin soppariin johtaneen demon voi sellaisenaan tai vähän laajennettuna julkaista saman tien esikoislevynä.
 
Jos kotona taltioimalla musaan tulee hyvä fiilis, se on tärkeämpää kuin käytetty kalusto. Musta Jii Karjalaisen "Lännen-Jukka" -konsepti oli relevanteinta materiaalia mitä häneltä on ilmestynyt sitten Papu ja Pojat -huumorilevyn, ja levyhän lienee kokonaan äänitetty yhdellä t-kaupan mikrofonilla Suomenlinnan vallissa sijaitsevassa työkopperossa. Toki tästä voi ja saa olla eri mieltä. Mutta mä diggaan myös Lefthandedien HineyTone-studiossa 1/4" kasiraitakelamankalla äänitettyjä levjä joissa rummut otetaan aina vain yhdellä mikillä ja kaikuja on ehkä kaksi: AKG:n jousikaiku ja kelamankasta tehty nauhakaiku; äänitysmetodi sai mun tietääkseni alkunsa siitä, että Haaviston Janne mietti miten Larryt pääsisivät parhaiten oikeuksiinsa ja miten omaehtoinen "takomalla sepäksi" -tyylin työskentely olisi tarpeeksi helppoa ettei fiilis katoa matkalla, ja tuloksena oli eräänlanen lo-fi -äänityksen patenttiratkaisu joka toimii yllättävän monenlaiseen musaan. Tai mä diggaan Tom Waitsin "Nighthawks..." -konseptia missä studioon rakennettiin ravintola, jossa kaikenlaisia pätkiä äänitettiin livenä kutsuvierasyleisölle, kunnes paloista sai leikattua kokonaisen levyllisen materiaalia...
 
Ja vielä lopuksi: mulla on ollut eri tasoisia omia demoilu- ja studiovirityksiä sellaiset 30 vuotta. Alkuaikojen pellepeloton-mankkavärkkäyksistä ja itsetehdyistä etuasteista ja mikeistä suhteellisen nykyaikaiseen moniraitastudioon jossa on tehty ja ehkä taas tehdään ns. "oikeita" levyjä. Kuitenkaan mä en ole koskaan tyytyväinen yrittäessäni itse taltioida itseäni, se ei koskaan kuulosta mun mielestän hyvältä, kaikki yksin tehdyt demot muuttuu loputtoman kokeilun suoksi ilman tyylillistä eheyttä, ja mieluiten menenkin aina vähintään pohjien soiton ja miksauksen ajaksi studioon jonkun muun kanssa; vaikka miten huonoon ja halpaan, koska musta tuntuu että se on ainoa tapa jolla se äänite tulee joskus valmiiksikin. Mutta tämä vain omasta puolestani, jollakulla muulla varmasti on eheämpi näkemys omasta materiaalistaan.
:-D

kivi: Suurempi ongelma on, että kotistudioiden myötä artistien jopa oletetaan äänittävän itse itseään, mikä toimii joskus (Mike Oldfieldillä toimi), mutta useimmiten aiheuttaa likinäköisen ja vääristyneen suhteen materiaaliin, aivan kuten tilanteessa jossa jokainen bändin jäsen saa itse miksata omat raitansa ja sitten kuvitellaan että niistä tulee yksi yhtenäinen kokonaisuus.
 
Tämähän ei ihan tarkalleenottaen ole koti-studioiden vika, mutta toi on niin totta: omia juttuja ei pitäisi ikinä väsätä itse. Siitä ei tule mitään. Vaikka tän hyvin tiedän, niin koskahan itsekin tämän opin...
 
Kuitenkaan mä en ole koskaan tyytyväinen yrittäessäni itse taltioida itseäni, se ei koskaan kuulosta mun mielestän hyvältä, kaikki yksin tehdyt demot muuttuu loputtoman kokeilun suoksi ilman tyylillistä eheyttä, ja mieluiten menenkin aina vähintään pohjien soiton ja miksauksen ajaksi studioon jonkun muun kanssa; vaikka miten huonoon ja halpaan, koska musta tuntuu että se on ainoa tapa jolla se äänite tulee joskus valmiiksikin. Mutta tämä vain omasta puolestani, jollakulla muulla varmasti on eheämpi näkemys omasta materiaalistaan.
:-D
 
Allekirjoitan tän alusta loppuun. Äänitys vielä (ehkä) justjust menee, mutta miksaushomma pitäisi jo antaa suosiolla jollekin muulle. Mielellään koko paska, keskittyis soittamaan.
 
Mulla on ainakin sellainen fiilis omien juttujen kanssa, että hilaan soundia johonkin haluttuun suuntaan - mikä ei ole oikeastaan ikinä hyvä. Muiden nauhoja kun alkaa miksaamaan niin fiilis on yleensä se, että "hei, tää toimii, tästä saa hyvän". Ja sitten koittaa hieroa siitä hyvän - ei eri kuuloisen.
 
Tjsp:-) Toki omat jutut voi olla yksinkertaisesti kakkia ja soitettu päin persettä, mutta väitän että jotenkin tohon suuntaan se menee. Ellei sitten ole oikeasti todella kova dude.

Alkuperäiseen puheenaiheeseen palaten: mitä tuo studioduuni tässä pitää sisällään? Äänitys/miksaus/masterointi/jotain muuta; nämä kaikki vai vain osa tekemisistä? Tilanvuokra sitten erikseenkö, -ko?

kivi: 1) Koska se äänen laatu ei ihan oikeasti oo kamoista kiinni. Studiossa maksetaan ammattitaidosta, ja mä näkisin ihan oikeasti nyrkkisääntönä että on parempi maksaa ammattilainen sinne "omaan kotistudioon" kuin mennä omine taitoineen laadukkaaseen huippustudioon, jos kriteerinä pidetään äänenlaatua.
 
2) Laadun heikkeneminen ei mun nähdäkseni riipu kalustosta ollenkaan, tai ei ainakaan merkittävästi.
 
Niin, kuten sanoin, ammattimaisen ja kotistudion oleelinen ero on tekijä. Kalusto ei "soi" eikä tee tuotoksiaan itsestään.

Groovi: ammattimaisen ja kotistudion oleelinen ero
 
Mä kyllä tekisin näihin niinkin simppelin eron, että ammattimainen studio toimii Y-tunnuksen alla (plus mitä kaikkea muuta siihen kuuluukaan) ja kotistudio ei.

kivi:
Jos kotona taltioimalla musaan tulee hyvä fiilis, se on tärkeämpää kuin käytetty kalusto. Musta Jii Karjalaisen "Lännen-Jukka" -konsepti oli relevanteinta materiaalia mitä häneltä on ilmestynyt sitten Papu ja Pojat -huumorilevyn, ja levyhän lienee kokonaan äänitetty yhdellä t-kaupan mikrofonilla Suomenlinnan vallissa sijaitsevassa työkopperossa. Toki tästä voi ja saa olla eri mieltä.
 
Mut eiks tosta voi myös ajatella niin, että jos mies olisi koko uransa äänitellyt vaan kotistudiossa, niin olisiko koskaan päässyt siihen asemaan, että tosiaan voi vuonna 2006 tehdä mono-levyn ja saada vielä jonkun sen julkaisemaan?

axelsson: Mut eiks tosta voi myös ajatella niin, että jos mies olisi koko uransa äänitellyt vaan kotistudiossa, niin olisiko koskaan päässyt siihen asemaan, että tosiaan voi vuonna 2006 tehdä mono-levyn ja saada vielä jonkun sen julkaisemaan?
 
Kiven pointti oli varmaan se, että minimaalisella kattauksella on duunattu levy, jossa on tunnelmaa, latausta, hifiä ja meininkiä aivan saaaatanan paljon. Ei niinkään se, että "paskoilla kamoilla" duunattu levy on ylipäätänsä julkaistu.

axelsson: Mut eiks tosta voi myös ajatella niin, että jos mies olisi koko uransa äänitellyt vaan kotistudiossa, niin olisiko koskaan päässyt siihen asemaan, että tosiaan voi vuonna 2006 tehdä mono-levyn ja saada vielä jonkun sen julkaisemaan?
 
Kurb ymmärsi ihan oikein mitä mä ajoin takaa.
 
Mut sitten on sellainen asia joka ehkä pitää sanoa kun tässä nyt ammattilaisia ja amatöörejä seulotaan toisistaan: läpi Suomen musiikkihistorian varsinkin kevyempää musaa on tehty ainakin 85% amatöörivoimin silloinkin kun kyse on ns. kovista nimistä. Ihan samalla tavalla suurimmalla osalla muusikoista oli joku toinen päivätyö Dallapén aikoihin. Eikä toisaalta Suomessa oo yhtään niin isoa _suomen_kielellä_ laulavaa nimeä että ne levyt automaattisesti myis, eli riskibudjeteilla pelataan ihan jokaisen kohdalla, ja levytyskustannusten pitäminen minimissä on olennainen osa myös ns. nimiartistien uran jatkuvuutta.
 
Se, että joku levy ei tuo edes omiaan takaisin on ihan normaali asia menestyneimmänkin artistin kataloogissa ja nollabudjetilla tehty sielukas monolevy on aina tervetullut vaihtoehto olipa tekijä tunnettu tai tuntematon, jos se vain kuulostaa siltä että sen vois joku ostaakin.
 
Lueskelin tuossa Lill-Jörgenin elämäkertaa, ja esim. Tanskassa tilanne oli sodan jälkeen toinen: keikkailla ei saanut ellei ollut liiton jäsen ja kaikki tutkinnot suoritettu ja soittimen hallinta tentitty raadin edessä erikseen. Suomessa ei ole kai koskaan asetettu musiikin soitolle opinnollisia laatuvaatimuksia, Yleisradio toki raakkasi levyjen radiosoiton sen mukaan kuinka taiten ne oli soitettu, mutta ei sielläkään hyllytetty amatöörimuusikoita kunhan vire oli kohdallaan, soittajat osasivat hoitaa tonttinsa ja levytys kuulosti hyvältä. Näin kai on pakkokin olla, koska ammattilaisuus viimestään tarkoittaa että työstä pitää myös saada toimeentulo.
 
Piti vain sanoa. Kun noita juoksuhautoja ammattilaisten ja harrastajien väliin aina kaivetaan, vaikka ei tarvitsisi.
 
Tärkeintähän on että musa on hyvää ja sitä tehdään sydämellä. Ja sitten se että jos halutaan ammattilaislaatua niin pitää olla mahdollisuus keskittyä työhön ja kehittyä työssään ammattilaistasolle, eli jotenkin se rahoitus pitää hoitaa.

Kurb: Kiven pointti oli varmaan se, että minimaalisella kattauksella on duunattu levy, jossa on tunnelmaa, latausta, hifiä ja meininkiä aivan saaaatanan paljon. Ei niinkään se, että "paskoilla kamoilla" duunattu levy on ylipäätänsä julkaistu.
 
Oishanse kuitenkin naivia ensimmäistä julkaisuaan tekevän soittajan ja äänittäjän ajatella, että eihän sitä tarvii kuin yhden mikin ja panjon ni voi tehdä ihan radiokamaa. Vaikka jälki olis yhtä hyvää kuin Karjalaisella.

axelsson: Oishanse kuitenkin naivia ensimmäistä julkaisuaan tekevän soittajan ja äänittäjän ajatella, että eihän sitä tarvii kuin yhden mikin ja panjon ni voi tehdä ihan radiokamaa.
 
Ihan yhtä naivia olis olettaa, että jos sulla on kaikki Fenderit, Marshallit, Gibsonit ja Hammondit jne. ja Abbey Road vuokrattuna, että sekään yhtään mitään takaisi. Pitäis nimittäin jonkun vielä säveltää tykkibiisejä ja tulkitakin ne nauhalle säväyttävästi.

axelsson: Oishanse kuitenkin naivia ensimmäistä julkaisuaan tekevän soittajan ja äänittäjän ajatella, että eihän sitä tarvii kuin yhden mikin ja panjon ni voi tehdä ihan radiokamaa. Vaikka jälki olis yhtä hyvää kuin Karjalaisella.
 
En mä kyllä tiedä tuosta. Moni esikoisäänite vois parantua jos paletti rajattaisiin yhteen mikkiin ja soittimeen.
:-)

"you can't polish a turd", sanos engelsmanni.