Puhaltimet ›

Paljon on tullut kommentteja, asiaa, asiaa ja asiaa.
 
Ristiriita alkupään kirjoituksessani saattoi johtua huonosta ilmaisusta. Se sitten jälkikäteen korjattiinkin, en tarkoittanut mitään "hymy-ansatsia", vaan juuri tuota "pucker smile" -termiä.
 
Kuvailisikohan tuota hymyn/naurun pidättelyksi; yrittää pitää naaman peruslukemilla, samalla kun melkein naurunhörähdys pyrkii huulien välistä läpi?
 
isojussi: Muutenkaan en ole ihan varma musiikkiopistosysteemin mahtavuudesta. Mun mielestä teorian yms erottaminen pääsoittimen yhteydestä on äärimmäöisen ääliömäistä. Samoin pelkkään "taidemusiikkiin" keskittyminen.
 
Syy miksi en koskaan ole hakeutunut musiikkiopistoon, menee yksiin tuon viimeisen lauseen kanssa. Kansalle sitä mitä kansa kaipaa...(?)
 
Baryton-B: Ykköstemman soittajan pitää suht varmasti pystyä soittamaan 2-viivainen a, joka tarkoittaa että harjoituksissa kolmiviivainen c on onnistuttava puhtaasti lähes aina.
 
Tällaiseen lopputulokseen tuosta soivasta 2-viivaisesta g:stä tulee (trumpetin a).
 
Pynde_tp: Ilmaa ei "puhalleta voimakkaasti yhteenpuristettujen huulten läpi" enää tällä vuosituhannella vaan niiden välistä, on kevyempää niin.
 
Heh.
 
kuismat: Erään helsinkiläisen musiikkiopiston johtaja ilmoitti tiedotustilaisuudessa, että opiston tavoite on luoda ammattimuusikoita ja seuloa jyvät akanoista. Jossain vaiheesa kyvyttömät putoavat. Ei uskaltanut mun lapsista yksikään lähteä tähän pudotuspeliin vaikka vanhin tytär meni testeihin ja läpäisi.
 
Tavoite voi olla ylevä mutta miten on tarkoituksenmukaisuuden laita? Onnistuminen nostaa itseluottamusta ja palkitsee, mutta miten toisessa tapauksessa?

Palataan vielä ihan alkuun ja lähemmäs varsinaista aihetta: mitä naamassa pitäisi tapahtua kun soitetaan korkeltaa.
 
javirta: suu venyy enemmän hymyilevään asentoon ja huulet kiristyvät suukappaleessa, mahdollistaen korkeamman värähtelytaajuuden
 
Yllä olevasta lauseesta hymyn määäritelmä jo täsmennettiin.
 
Sitten haluaisin ehdottaa, että tuota pucker-hymyä ei ei oteta käyttöön vain ylä-ääniä varten vaan se pidetään koko ajan, myös viivaston alapuolella. Olavi Koskelan postuumissa kirjassa varoitetaan soittamasta matalalla löysin huulin.
 
Joku tietysti muuttuu ylhäällä. Kokeilin peilin edessä kahden oktaavin hyppyjä c1-c3. Eniten näyttää muuttuvan torven kulma, ylös mennessä kello siirtyy vähän ylös. Poskilihakset myös jännittyvät, mikä voi olla virhe. Suupielet ja huulet eivät liiku. Suuontelo pysyy isona. Kielen liike mielestäni liittyy enemmän sävelkorkeuden muutamiseen kuin itse äänen pitämiseen. Kun ääni on syttynyt voi kieltä liikuttaa mielin määrin.
 
Mielestäni aiemmin mainitut Esko Heikkisen ja Olavi Koskelan kirjat molemmat kannustavat soittamaan samalla naamailmeellä läpi rekisterien ja niin, että viivaston alapuolella ääni on aina moitteeton.

Cliffies: Pari ajatusta aiheesta, tosin käkkyristiltä. Tällain nettifoorumillekin turvallisia vinkkejä:
 
4. Ei puristamista ja kiemurtelua yläkropalla. Se on tie selkävaivoihin sanoi jazzfonisti jossain mitä vaan.
 
.
 
No...
 
Lasse Lindgren kuvaili Maynardin yläkropalla soittoa kuin mies olisi paininut jonkun kanssa ja hän oli siinä uskossa että yläkropassa ja lihaksissa pitää tapahtua asioita kun soittaa ylhäältä.
 
Palaan ensimmäiseen neuvoon: käykää mahdollisimman monella opettajalla.

kuismat: Joku tietysti muuttuu ylhäällä. Kokeilin peilin edessä kahden oktaavin hyppyjä c1-c3. Eniten näyttää muuttuvan torven kulma, ylös mennessä kello siirtyy vähän ylös. Poskilihakset myös jännittyvät, mikä voi olla virhe. Suupielet ja huulet eivät liiku. Suuontelo pysyy isona. Kielen liike mielestäni liittyy enemmän sävelkorkeuden muutamiseen kuin itse äänen pitämiseen. Kun ääni on syttynyt voi kieltä liikuttaa mielin määrin.
 
Katselemalla huippujen soittoa YouTubessa; useimmat kääntävät kelloa ylös alaääniin mentäessä, jolloin alahuuli pääsee värähtelemään pienemmällä taajuudella. Rubén Simeó tekee päinvastoin, eli voidaan tehdä toisinkin.
 
Korkeaa ääntä ei synny, jos suukappaleen välissä oleva huuliliha ei värähtele (pärise) korkeammalla taajuudella? Miten se saadaan värähtelemään eri taajuuksilla:
 
Se 'hymy' muuttuu siten, että suupielet kaartuvat hieman alaspäin, kuten antamilla esimerkkivideoilla tapahtui. Tällöin huuliliha kiristyy -> äänen taajuus nousee -> lisäksi 'mum'-lihaksilla puristetaan huulen keskiosan lihaksia vastakkain voimakkaammin, jolloin on puhallettava voimakkaammin _pallean_ avulla -> äänen taajuus nousee. Lisäksi; pallean jännittäminen (huuliliha kovettuu) ja suukappaleen voimakkaampi painaminen -> äänen taajuus nousee. Koskela; "korkeissa äänissä huulien on oltava kimmoisina kuin kumi, jotta ne pystyvät ottamaan vastaan suukappaleen puristusvoiman".
 
Korkeisiin ääniin pääsyyn tarvitaan siis monta tekijää yhdessä. Nuo voivat olla automaattisia ja tiedostamattomia toimintoja (harjoituksen tulosta) ja siksi niitä ei monet soittajat osaa eritellä ja opettaa. Humanistit uskovat opettajaa ja jos homma onnistuu, niin miksi perehtyä asiaan tarkemmin. Tekniikan ihmiset haluavat tietää, mitä huulissa oikeasti tahtuu ja se tuntuu tällä foorumilla olevan pahasta. Ei minun juttuja ole pakko lukea.
 
Koskela sanoi "kuin istuttaisiin WC:ssä kovasti ponnistaen".
Luis Amstrong: kysyttäessa miten otat ylä-äänet "painan suolet alas"
 
Rafael Mendez, Timofei Dokshizer, Harry James jne. soittivat ryhdikkäästi. Toki solistin piti olla näyttävä. Minulle on kuitenkin opetettu: koska korkeissa äänissä ponnistetaan pallealla voimakkaasti, niin oikea asento muodostuu siitä miten se ponnistus toteutetaan taloudellisemmin. Ei nyt ihan potalla istuen, mutta esim. kyynärpäät kiinni kropassa. Nakariakov soittaa kumarassa ja ei muuta rumaa soittoasentoaan, vaikka siitä on hänelle huomautettu. Mutta kun homma on opeteltu takaraivoon, niin toki huiput pysyvät soittamaan soolonsa missä asennossa tahansa.
 
Kun nuo kaikki tehdään taloudellisesti, niin ei korkeissa äänissä tarvitsekaan pään olla punasininen vaan lähes ilmeetön. Karrikoiden sanottuna voima otetaan kropasta, eikä naamailmeistä.
 
Täällä on esitetty, että huulet eivät saa olla kiinni toisissaan kun päristetään oikeaoppisesti. Kokeilin; avasin huulia kolme milliä ja puhalsin niin perkeleesti, ei värissyt huulet ;-) En tiedä mikä väärinkäsitys tässä on? Viisaammat selvittäkööt.
 
Kieli; Minä olen opetellut pitämään kielen alhaalla aina kaikissa rekistereissä, sillä kielen nosto ei auta korkeaan ääneen, mutta mielikuvana se auttaa muuttamaan huulien asentoa. Kieli pitää saada mahdollisimman rennoksi, jotta nopea kielitys olisi mahdollista (tyky tyky tai tydyky tydyky) _kaikissa rekistereissä_. Kielen asennolla voidaan muuttaa soundia varsinkin trumpetilla muutos on suuri. Kielen asento muuttaa suuontelon (kaikukammion) tilavuutta. Barytonilla ei muutosta juuri huomaa.
 
Myöskään vokaalien ajattelu ei vaikuta ääniin mitenkään, mutta se auttaa muuttamaan huulien asentoa siten kuin vokaalien lausuminenkin muuttaa. ooo eee iiii, -> lähes normaali huuliasento muuttuu siihen 'kiisteltyyn' hymyasentoon. Ei tuo muutos tarvitse olla suuri. Pedaaliäänissä tahtoo tapahtua monella selkeä naamanilmeen (huulien) asennon muutos. Monet kallistavat torvea ylöspäin, jolloin alahuuli pääsee värähtelemään kunnolla (pedaaliäänet).
 
No niin, olkaa hyvä ja kritisoikaa, sillä kirjoittamalla esitetyn voi ymmärtää helposti väärin ja humanistit hyökätköön kaikilla rintamilla niskaani tuomiten minut alimpaan helvettiin entiseen tapaan.

Cliffies: ...4. Ei puristamista ja kiemurtelua yläkroplla. Se on tie selkävaivoihin sanoi jazzfonisti jossain mitä vaan...
 
Kehes tässä viitataan? Ei ainakaan Caruso mun tietääkseni oo tommosta väittäny???
 
Muutenkin täällä tunnutaan haettavan valmista reseptiä kerralla ulrtaylös ja oikotie onneen.
 
Ei se poijjaat sillälailla käy.
 
Cliffies on ihan oikeessa siitä, että ylinäärästä ei paranis jännitellä. Näin se Heikkisen Eskokin mulle sano, kun asiaa kysyin.
 
Bart va Lier väittää asian ytimen olevan hengtyksen, artikulaation, ansatsin jne kokonaiskoordinaatiossa ja "balanssissa". Vaikee on äijän kanssa kinatakaan, kun soittoonsa kuuntelee.
 
Sekä van Lierin että Caruson harjoitteissa on parasta se, että ne keskittyvät juuri perusasioiden kehittämiseen ilman kikkailuja.

isojussi: Muutenkin täällä tunnutaan haettavan valmista reseptiä kerralla ulrtaylös ja oikotie onneen.
Ei se poijjaat sillälailla käy.
 
Minä en kirjoittanut oikotiestä ja nopeasta tiestä ylä-ääniin mitään. Minä yritin kertoa mistä tekijöistä ylä-äänin pääsy muodostuu. En kertonut kuinka kauan pitää harjoitella, että se onnistuu. Minä olen niin huonossa kunnossa (vanha ukko), etten päämäärään pääse koskaan enää, mutta saapihan asiaa mietiskellä.
 
Kuitenkin me tiedämme, että nykyajan ihmelapset oppivat asian vuodessa parissa ja sitä kyllä voidaan sanoa oikotieksi onneen...ja saahan sitä miettiä, miten tuo on mahdollista. Mitä he tarkkaan ottaen tekevät, että se onnistuu.
 
Bart va Lier väittää asian ytimen olevan hengtyksen, artikulaation, ansatsin jne kokonaiskoordinaatiossa ja "balanssissa". Vaikee on äijän kanssa kinatakaan, kun soittoonsa kuuntelee.
 
Tuossa on vaan se ongelma, ettei siinä kerrota tarkemmin, miten hengitetään, miten artikuloidaan jne. Jos noin sanot oppilaalle, niin hän on huuli pyöreänä?
 
Sekä van Lierin että Caruson harjoitteissa on parasta se, että ne keskittyvät juuri perusasioiden kehittämiseen ilman kikkailuja.
 
Mielestäni menin juuri niihin perusasioihin munaskuita myöden ilman kikkailuja. Toki ei kokonaisuutta pysty näin lyhyesti kirjoittaa, mutta jospa jokut täydentäisivät, kuten sinäkin nyt teit.

Baryton-B: ...Tuossa on vaan se ongelma, ettei siinä kerrota tarkemmin, miten hengitetään, miten artikuloidaan jne. Jos noin sanot oppilaalle, niin hän on huuli pyöreänä?
 
On se kirjoittan siitä ohan kokonaisen kirjan.
 
Mielestäni menin juuri niihin perusasioihin munaskuita myöden ilman kikkailuja. Toki ei kokonaisuutta pysty näin lyhyesti kirjoittaa, mutta jospa jokut täydentäisivät, kuten sinäkin nyt teit.
 
Mun mielestä on vaan turha liikaa spekuloida jollain huulten asennoilla - ne löytyy tekemällä oikeita asioita.
 
Korvat auki - if it sounds right, it is right!

Kyllä kielellä on keskeinen osuus äänenpaineen nostossa ! Kokeile viheltää ilman, että nostat kieltä ! Kieli nostaa paineen ja sitä työkalua käytetään esim vapaiden äänien, esim kvinttien, kvarttien, sektien, oktaaveiden, soittamiseen.
Huuletkin seuraavat mukana rosessissa, soittamisessa kaikki lihakset ovat osallisena mukana, niinkuin monesti on foorumilla todettu.
Jos keskitytään liikaa teknisiin yksityiskohtiin soitto unohtuu.
 
Olen tyytyväisenä seurannu Iso-Jussin kommentteja keskusteluissa.
Hän on oikeassa, uskokaa nyt !

jani engstrand: Kyllä kielellä on keskeinen osuus äänenpaineen nostossa !
 
"Äänenpaine", minä käyttäisin sanoja "ilman paine"?
 
Eräs minua parempi soittaja kertoi, ettei hän pysty soittamaan legatossa ääniä 1-viivainen c -> g (siis ilman näppäimiä) ilman kielen apua. Miksi minä pystyn tuon tekemään kahdella muullakin tavalla; huulen asentoa muuttamalla ja pallean avulla muuttamalla ilmavirran nopeutta ja painetta?
 
Kokeile viheltää ilman, että nostat kieltä ! Kieli nostaa paineen ja sitä työkalua käytetään esim vapaiden äänien, esim kvinttien, kvarttien, sektien, oktaaveiden, soittamiseen.
Huuletkin seuraavat mukana rosessissa, soittamisessa kaikki lihakset ovat osallisena mukana, niinkuin monesti on foorumilla todettu.
 
Minusta on vaarallista puhua viheltämisestä ansatsin yhteydestä, sillä silloin huulet ovat täysin väärässä asennossa. Minä pystyn viheltämään asteikkoja siten että kieli on koko ajan alhaalla. Kieltä ei tarvita äänen nostossa, mutta jos se jotain auttaa, niin ok. Ilmavirran nopeutta ja painetta voidaan muuttaa yksinkertaisesti puhaltamalla voimakkaammin käyttämällä palleaa hyväksi. Kyse on siitä minkä tavan on opettelut.

Jos keskitytään liikaa teknisiin yksityiskohtiin soitto unohtuu.
 
Hyvin moni opettaa "mieti aina soittaessasi, että teet sen oikein ja huolellisesti". Minusta juuri näin pitää harjoitella? Jos vain soitetaan miettimättä sen kummemmin asiaa, niin kehitys hidastuu ja joudutaan helposti hakoteille...eikö?
 
Olen tyytyväisenä seurannu Iso-Jussin kommentteja keskusteluissa.
Hän on oikeassa, uskokaa nyt !
 
"Bart va Lier väittää asian ytimen olevan hengityksen, artikulaation, ansatsin jne kokonaiskoordinaatiossa ja "balanssissa"". Toki Hyvä neuvo, mutta tuskin antaa kenellekään mitään uutta tietoa.

Kyllä niin on että tekemällä oppii ja omat korvat opettaa. Ja kaikista ei ole kaikkeen, näin luki kenraalibasso-oppikirjan kansilehdellä.
 
On näitä ylä-äänijuttuja tutkineet muutkin (Viisaammat? Ainakin on pystyneet näyttämään eikä ole jäänyt pelkäksi suunsoitoksi)- on Cat Anderson- metodia, Spauldingin "4-viivainen C 37:ssa viikossa", Jerome Calletin "Superchops"-metodia (vaikutti kyllä huuhaa-mieheltä kun näin livenä) jne. Isompi lista näistä ja muista löytyy mm. tuolta http://www.trumpetthink.com/refs.htm
 
Mikään näistä kirjoista ei korvaa treenaamista, eikä niissä luvata mitään ilmaiseksi eli perslihakset pitää muistaa mainita kun soittolihaksia listataan.

Staryhuj: On näitä ylä-äänijuttuja tutkineet muutkin (Viisaammat? Ainakin on pystyneet näyttämään eikä ole jäänyt pelkäksi suunsoitoksi)-
 
Joo, näin on. Minun soittoani voi kuka hyvänsä kuunnella täällä. Muiden "suunsoittajien" ääninäytteitä kaipaan ;-)

Joo...tuli jostain tämä koira- ja kalikka-juttu mieleen...
Tuosta näytteestä, no...
 
Oliko täällä oikeitakin muusikoita?

No oho! Kumma syytös tuntemattomaksi jäävältä tyypiltä- juuri kun aattelin että meistä vois tulla kaverit. Saat ihan pitää yksinoikeudella ne viisaudet, en tuu sille reviirille.
 
Anselmista ja ylä-äänistä tää kai alunperin lähti- eli mitä kokemuksia mistäkin tavasta kullakin on ja miten on päästy eteenpäin. Itellä on vahvasti positiivisia kokemuksia "buzzing"ista ja suukappaleen soitosta. Yksi opettaja käytti sanaa "sweet point" kun piti hakea tuntumaa huulten välissä, kaikki on aloittaneet kuitenkin puhaltamisesta.

Staryhuj: No oho! Kumma syytös tuntemattomaksi jäävältä tyypiltä- juuri kun aattelin että meistä vois tulla kaverit. Saat ihan pitää yksinoikeudella ne viisaudet, en tuu sille reviirille.
 
Sorry jos olen väärässä. On vaan outoa kun tänään kirjauduit ja suoraan tähän ryhmään minun juttuni suunsoitoksi nimeämään ja musiikkinäytettäni arvostelemaan
 
Anselmista ja ylä-äänistä tää kai alunperin lähti- eli mitä kokemuksia mistäkin tavasta kullakin on ja miten on päästy eteenpäin. Itellä on vahvasti positiivisia kokemuksia "buzzing"ista ja suukappaleen soitosta. Yksi opettaja käytti sanaa "sweet point" kun piti hakea tuntumaa huulten välissä, kaikki on aloittaneet kuitenkin puhaltamisesta.
 
En tiedä kuka on anselmi, mutta juuri noita huulipärinä-videoita tänne linkitin ja ne välittömästi Pynde_tp tuomitsi.

Vai niin. Okei, vaikkei ehkä tarvis mutta tässä :-Torvensoittaja, - elävä ketju, -kiinnostava aihe ja jonkinaikaa seuranneena vähän taustojakin tiedossa. Täällähän saa kai vielä pitää anonyymiä linjaa?
Anselmi on Anu tai an-satsi.

Lasse Lindgren kuvaili Maynardin yläkropalla soittoa kuin mies olisi paininut jonkun kanssa ja hän oli siinä uskossa että yläkropassa ja lihaksissa pitää tapahtua asioita kun soittaa ylhäältä.
 
Palaan ensimmäiseen neuvoon: käykää mahdollisimman monella opettajalla.
 
Mistäköhän mää sen fonistin muuten repäisin, taisin (taas kerran ) kirjoittaa nopeaammin kuin aivot ajatteli. :D Tosta yläkropasta vaan sellaisia mietteitä, etten lähtisi sitä kautta ylärekisteriä rakentamaan. Kun soitetaan äärirajoilla niin yläkropassa tulee selkeästi enemmän puristuksen tunnetta.
 
Ihan kokeiluluontoisesti kannattaa koittaa rutistaa yläkroppaa niin että vatsanseutu pysyy täysin rentona. Tämä lienee liki mahdotonta, ja ainakin hyvin tehotonta. Vatsanseutua taas pystyy rutistamaan ilman että yläkroppa jännittyy.
 
Se mitä yläkropassa tapahtuu ylärekisterissä on mielestäni seurausta siitä mitä alakerrassa tapahtuu, kun oikein joudutaan äärirajoille. Se rutistus sitten tapahtuu ihan itsestään, ei sitä kannata tietoisesti (mielestäni) treenata.
 
Eli mikä on syy ja mikä on seuraus, tärkeimpiä kysymyksiä kaikissa soittotekniikkaan liittyvissä asioissa. Onko yläkropan rutistus seurausta siitä kun alhaalla joudutaan oikein koville. Uskoisin että näin päin.
 
HENGITYSLIHAKSET (http://www.terveysportti.fi/terveys … yslihakset&p_artikkeli=ltt01105)"
 
"musculi respiratorii; hengitysliikkeitä aikaansaavat lihakset, joista sisäänhengityslihaksia ovat ulommat kylkivälilihakset ja pallea, uloshengityslihaksia sisemmät kylkivälilihakset ja vatsalihakset (lisäksi apuhengityslihakset; rintakehän luihin kiinnittyviä lihaksia, jotka tavallisesti liikuttavat päätä, kaulaa tai yläraajoja mutta jotka hengityksen ollessa vaikeutunutta avustavat varsinaisia hengityslihaksia etenkin sisäänhengitysvaiheessa)"
 
Minullahan ei ole timanttista trumpetin ylärekisteriä, koska en trumpettia soita, mutta lähtisin siitä että kannattaa se keskivartalo laittaa kuntoon ja lantio rennoksi ja lähteä siitä rakentamaan. Sandoval ja Roger Bobo on samoilla linjoilla joten joku järki siinä saattaisi olla. Sandoval kirjoitti asiasta kirjassaan Brass playing concepts, ja siinä oli pari lihastreeniä jotka oli vähän kyseenalaisia, mutta se asian treenaaminen oli se pointti.
 
Jos joku pohtii että entäs sitten ne isomahaiset sedät jotka soittaa korkealta ja kovaa, eihän niillä ole mitään lihaksia siellä mahassa. Eräs fysioterapeutti totesi luennolla että tästä isosta kessistä voi olla seurauksena se että ne syvät lihakset joutuu kannattelemaan niin paljon lastia että ne pysyy sitä kautta jonkinlaisessa kuosissa. En silti lähde lihotuskuuria suosittelemaan kenellekään. ;D
 
Syvät lihakset kuntoon, sixpackilla ei ole niinkään väliä, se on päinvastoin varsin epäluonteva tila vartalolle. Ja sinne suomalaisen jäykkään kroppaan rentoutta ja liikettä niin a vot. Kukas haluaisi lähteä palstan koekaniiniksi? :D

Hyviä juttuja hengityksestä Cliffiesillä!
Kropassa siis pitää olla yhtäaikaa rutistusta & rentoutta ja nielua ei saa kuristaa kiinni. Kurkkutorvi auki sisään-/uloshengityksessä ja suoraan puhaltamista (alhaalta-ylhäältä=Haa-hii). Ei siitä pakin treenaamisesta luulis mitään haittaakaan tässä hommassa olevan tai hyvästä kunnosta noin muutenkaan. Kaalikin jaksaa paremmin kun vähän rääkkää ruumista joskus.
 
Tunteeko porukat tätä D. R. Hickmanin "Trumpet pedagogya"? Hommasin sen ja siitä vois sanoa että aikasmoinen tietopaketti.

Cliffies: Mistäköhän mää sen fonistin muuten repäisin, taisin (taas kerran ) kirjoittaa nopeaammin kuin aivot ajatteli. :D
 
Maailman parhaaks vaskiopettajaks tituleerattu Carmaine Caruso oli itse fonisti
 
Jos joku pohtii että entäs sitten ne isomahaiset sedät jotka soittaa korkealta ja kovaa, eihän niillä ole mitään lihaksia siellä mahassa. Eräs fysioterapeutti totesi luennolla että tästä isosta kessistä voi olla seurauksena se että ne syvät lihakset joutuu kannattelemaan niin paljon lastia että ne pysyy sitä kautta jonkinlaisessa kuosissa. En silti lähde lihotuskuuria suosittelemaan kenellekään. ;D
 
Vaikka selkä on paskana, niin lupaan lähtee vatsalihaskisaan kenen kanssa vaan.