Klassinen ›

Musiikillinen ja ulko-eli ei-musiikillinen huumori eivät ole identtisiä ja täysin adekvaattisia sillä musiikki kykenee omin keinoin ilmaisemaan jokaisen tunteen intohimon ja affektin ilman sanoja ja kulttuurihistoriallista viitekehystä, vaikka se tietoisesti imitoisikin enemmän tai vähemmän deskrptiivisesti ohjelmamusiikin keinoin sanallisesti ilmoitettua semanttista sisältöä, jotakin huvittavaa koomista tuokiota, jolloin musiikki on korvattavissa silloin kun sen avulla sanotaan jotain mikä on sanottavissa muutoinkin kuin musiikin avulla, kun taas puhtaasti musiikillisin perustein ja keinoin tuotettu ja luotu komiikka ja huumori, jonka jokainen ymmärtää tahdon välittömänä ilmauksena, ei ole ohjelmallista väljästi sovellettuna jos absoluuttisena musiikkina on pidettävä musikkia jossa ulko-musiikillisilla aineksilla on vain tietty yleisluontoinen merkitys vaikuttamatta yksityiskohdissaan teoksen kokonaisuuteen. Näin siksi että säveltäjän on mahdotonta sulkea pois tunnelmaperäisiä tekijöitä luomistyötään jolloin absoluuttinen musiikki on pikemminkin idea kuin realiteetti kuten tietosanakirja ehdottaa, eli määritelmänä liian ahdas perustuessaan vain ulko-musiikillisille perusteille.

Kuinka musiikillista komiikkaa luodaan musiikin keinoin?
 
Erik Satie
http://www.youtube.com/watch?v=TYHIqMmtS-0
http://www.youtube.com/watch?v=km9GiejF5OQ
http://musicweb.hmt-hannover.de/satie/

Koomisten aarioiden itsepintaisesti toistuvat ja tarkoituksellisen banaalit rytmi-ja sävelkuviot, oikulliset ja yllättävät melodiset käänteet tai yllättävät ja odottamattomat dynaamiset korostukset ja teeskennellyn mahtipontiset eleet ovat keino luoda musikillista huumoria joka saa kuulijan purskahtamaan nauruun puhtaasti musiikillisin keinoin ja perustein ilman ulko-ja ei-musiikillisia yhteyksiä ja semanttista sisältöä jonka tietysti antaa musiikillille vasta sanallisesti ilmoitettu ohjelma, jota musiikki voi jäljitellä deskriptiivisesti ohjelmamusikin keinoin kun puhtaasti musiikillisin keinoin luotu komiikan jokainen ymmärtää omalla tavallaan vaikka todellisuudessa musiikkia sanan syvimmässä merkityksessä ei ymmärrä kukaan ollessaan meille kuin suljettu kirja.

Musiikillisen komiikan luonti ilman luomisvimman subjektiivisuudessa piilevää kontrastia on kuin leijan hohtava lento pitkin meren kujertavaa aallokkoa, jonka pauhu absorboi, mutta samalla verifioi ihmiselle luontaisen utilistisen kapinan, jonka truistinen luonne hakee vertaistaan historian pauhusta, kiittäen samalla sitä synergiaa, jonka luonto on meille suonut ymmärtääksemme komiikkaa ja siihen liittyviä lainalaisuuksia niin, että sen summaarinen luonne kuitenkin säilyy ja sen skolastinen ja provosoiva mystisismi riipaisee hermostomme jokaista neuronia tavalla, joka on tuttu mytologiasta, mutta jonka tapa koskettaa meitä riippuu täysin mielemme latitudeista, joilla jokainen meistä seilaa, näkemättä kyynisyydeltään kaikkea kaunista ja herkkää, joka täyttää mielemme ja jonka määrää on mahdoton kvantifioida, koska sen olemassaolon tarkoitusta ei pysty hallitsemaan ilman, että alistuu arvostelemaan sen kosmologista ja kopulatiivista intentiota, jolle haploidinen ja eksistentiaalinen pianisti ei mahda yhtään mitään.

Tässä vielä "tahattomasta" komiikasta:
Portsmouth Sinfonia: http://www.youtube.com/watch?v=-wiRivDMIYM
Florence Foster Jenkins: http://www.youtube.com/watch?v=qtf2Q4yyuJ0
 
Ei perskele että repesin tolle Florencelle :D:D ,kissat kruunasi kokonaisuuden.
Musiikillista komiikkaa löytää tonneittain myös Aku Ankka, maatienkiitäjä jne piirretyistä.
 
e: Portsmouth!!! HAHAHA! (kuolee..)