Kitarat: akustinen ›

Antaisin ääneni myös noille Brouwerin etydeille, mutta vain se ensimmäinen vihko näin aluksi. Villa-Lobosin preludit menevät sitten jo toiseen äärilaitaan, kun ne ovat jo tolppatason biisejä, joten en alottaisi niistä missään tapauksessa. Samoin Villalapasen etydit. Tarkoituksena lienee kuitenkin saada näppäilytekniikka ensin hanskaan, mihin tarkoitukseen Brouwersin etudes simples (1-5) palvelee erittäin hyvin. Samalla nuotinluku kehittyy. Pelkästään niissä on jo alkuun aivan riittävästi tekemistä.
 
E: Jos alottajalle nuotinluku ei ole tuttua puuhaa, kaikista paras on tietenkin soittaa asteikoita (nuoteista). Tämä on kuitenkin kaiken perusta, ja jos nuotit ovat hepreaa, kaikki edellämainitut biisit ovat ylitsepääsemättömän vaikeita. Tarkoituksena ei kuitenkaan liene tuputtaa aloittelevalle kitaristille mielettömästi hyviä biisejä, joita kannattaa opetella, sillä onhan niitä äärettömän paljon, mutta tämä vain heikentää motivaatiota eikä palvele ketään millään lailla.
 
Step 1 on siis ehdottamasti tulla tutuksi otelaudan ja nuottien kanssa, jonka jälkeen syvempää tuttavuutta kannattaa lähteä rakentamaan esim. Brouwerin etydien parissa. Nuottien lukemiseen sisältyy tietenkin sormituksien ja asemien tunnistaminen. Sormituksien hakeminen voi tuottaa aluksi hankaluuksia, mutta nuotit sisältävät paljon infoa soittajalle, miten säveltäjä on ajatellut kyseisen kohdan soitettavaksi, joten kannattaa perehtyä nuotteihin tarkasti. Ja korostan vielä: vaikka edellä on mainittu hitosti kappaleita, kannattaa aloittaa ja ottaa käsittelyyn aina yksi kappale kerrallaan, erityisesti näin alkuvaiheessa (mitä aloittaja antoi itsestään ymmärtää), sillä jo pelkästään Brouwerin etydi I opettaa jo niin paljon kaikkea. Etydi on kuitenkin harjoituskappale, jonka on tarkoitus harjoittaa soittajan jotain tiettyä tekniikkaa. Eikä tuo Brouwerin ykkönenkään todellakaan ole mikään helpoin kappale aloittaa klasari.