Bassot ›

Kallekorvola: no nyt sä sit missasit mun pointin kokonaan. eli jos testin pohjana oliskin sellanen biisi, jossa kaikki ton thunderin vahvimmin soivat taajuusalueet olisivat jo "tukittu" muilla soittimilla, niin eihän se sieltä erottuis mihinkään. joku muu, rajusti soundiltaan erilainen, basso saattaisi taas sitten erottuakin. eli kyse on myös kaikesta muusta kuin basson ominaissoinnista.
 
No tottakai on kyse kaikesta muustakin kuin ominaissoinnista, se basson läpipuskevuus. Mutta omassa soitossani, eli suhteellisen raskassaundisessa särökitararock-kontekstissa, thunderin ominaissaundi vaan on yleisesti ottaen aina ollut se mukavimmin ja munakkaimmin läpipuskeva. Uskallan sanoa ettei tuo mukava low-mid painotteinen murina ainakaan kevyempisaundisissa (esim. pop/poprock) musatyylikonteksteissakaan huku ollenkaan sen pahemmin, eikä ole "tukittu" muilla soittimilla. Paitsi jos nyt sattuu olemaan esim. jotain kiipparien/pianon alakertaa satunnaisesti jossain biisissä kilpailemassa...
 
Heavy/metalli on sitten asia erikseen. Kun on kitarapuolella botnekasta turboahdettua säröä ja 7-kielisiä matalissa vireissä ja muutenkin paljon tavaraa (tuplabassaria, örinää) ja meteliä, niin toki silloin esim. juuri tuota thunderin ala-mid murina-aluetta on enemmän tukittu. Heviä en ole tuolla soittanutkaan ja tuskinpa juuri soittelenkaan.
 
Jos yksi basso pitäisi kaikkeen tarvitsemaani rokkimeininkiin valita, niin se olisi tuo thunder. Presari olisi kyllä oikein hyvä vaihtoehto myös, mutta silti thunderin saundi ja myös ulkonäkö viehättää hieman enemmän.

juki68: Tällä voidaan musta kuitata tää koko juttu. Esim. musarista ollaan paljon juteltu, että ei leikkaa läpi, mutta joissain jutuissa se toimii vaan hemmetin hienosti.
 
Mutta jos vain yksi peli pitäisi valita jolla pitäisi pärjätä rokkikontekstissa, ottaisin presarin.
 
Sanon yhdellä sanalla: Music Man
 
Noh, ei vaiskaan. Riippuu tosiaan kontekstista. Rokissa varmaan presari on paras, mutta itse olen omissa lähetystilanteissani lähes aina pärjännyt musarilla loistavasti.

Tanner tömisee kun basistiegot törmäävät. Mutta keskustelun alkupisteeseen:miten saada basso erottumaan bändin, miksauksen ym. takaa.Kun tuossa 80-luvulla mikkivalmistajat alkoi tehdä aktiivimikkejä niiden yksi valtti oli selkeästi pienempi häiriöalttius.Esim. EMG:n mikit olivat jossain vaiheessa erittäin suosittuja.Basso soundasi hyvältä yksinään, eikä hurissut. mutta bändisoitossa se upposi johonkin .Ja kas seuraavaksi mikkivalmistajat tarjosivat etuasteita jotka auttivat bassoa "cut through the mix" Itse olen (jo lähes Pappaikäisenä) käynyt nuo kokeilut läpi Ja palannut passiivimikkeihin.Nykyiset mikit on kaikenkaikkiaan ihan toisella tasolla kuin joskus jurakaudella , hurinaa on jollain mystisellä tavalla saatu pienennettyä roimasti.Mun työkaluina on ollut aina jazzbassot,pidän niiden kaulaprofiilista: Mikkeinä yleensä ollut Duncanin vintage kaulassa ja Hot tallamikkinä.Hyvin erottuu. Olen surannut mielenkiinnolla keskustelua ja voimakkaita kannanotoja oman kepin erinomaisuuden puolesta.Heitänpä soppaan omankin mausteen: muusikot (kitaristit ja basistit) on menneet mukaan tuohon vintagehypeen.Mä olen soittanut bassoa vuodesta -68.Ensimmäisen jazzbassoni ostin -69. Jossain vaiheessa korjasin soittimia aika lailla joten käsieni kautta on kulkenut satoja soittimia myös kaikenlaisia vintagesoittima. Oma mielipiteeni on että nykyiset soittimet ovat parempia kuin 60 ja varsinkin 70 luvun Fenderit;silloin tehtiin todella huonoja pelejä Mä olen sitä mieltä ettei ole mitään järkeä maksaa 2000-4000 esim 70 luvun Fensusta kun uuden jenkkibasson saa noin puolellatoista tonnilla ja allekin.Ainoa mikä uusissa soittimissa on mun mielestä hunoa on niiden pintakästtely. Oikeastaan se on liiankin hyvä ne ei okein kulu tyylikkäästi. Oma 93 japanin jazzari on pinnaltaan kuin lähes uusi vaikka sillä on soitettu aikalailla. Ja tähän loppuun vielä setä neuvoo:jos saatte hyvän soittimen ,älkää luopuko siitä ne ei paljon vaihtamalla parane.Soitinkauppiaat elää ja voi paksusti kun soittajat etsivät" itseään, soundiaan, naisia, viina ja elämän tarkoitusta. Aamen

MOI
 
Hyvä kirjoitus. Muuten, tunnemmeko toisemme? Olen myös Lahest.

uupunutsusi: Oma mielipiteeni on että nykyiset soittimet ovat parempia kuin 60 ja varsinkin 70 luvun Fenderit;silloin tehtiin todella huonoja pelejä.
 
Aamen
 
Tämmösen lopullisen kuuloisen lausunnon jälkeen tuntuu tosi tyhmältä että on mennyt ikinä hankkimaan esim. 70-lukulaisen Fenderin, vaikka niitäkin ihmisiä on jotka niitä jopa himoitsevat. Mutta sen verran täytyy antaa takaisin päin, että niin hölmönä en vielä itteeni pidä ettenko osaisi verrata soittimia keskenään ilman että niille asetetaan paremmuus pelkän iän perusteella.
 
60-lukulaisia Fendereitä en omista, mutta kokeillu olen ja ne on olleet järjestään aivan helvetin hyviä vehkeitä, joiden speksillä ja ominaisuuksilla yritetään tehdä soittimia edelleen.

juki68: Tämmösen lopullisen kuuloisen lausunnon jälkeen tuntuu tosi tyhmältä että on mennyt ikinä hankkimaan esim. 70-lukulaisen Fenderin, vaikka niitäkin ihmisiä on jotka niitä jopa himoitsevat. Mutta sen verran täytyy antaa takaisin päin, että niin hölmönä en vielä itteeni pidä ettenko osaisi verrata soittimia keskenään ilman että niille asetetaan paremmuus pelkän iän perusteella.
 
60-lukulaisia Fendereitä en omista, mutta kokeillu olen ja ne on olleet järjestään aivan helvetin hyviä vehkeitä, joiden speksillä ja ominaisuuksilla yritetään tehdä soittimia edelleen.
 
Itse luulen, että 60- ja 70-luvulta ovat jääneet vain ne hyvät ja hyviksi viilatut yksilöt. Tuskin ne propellikaulaiset ja muut maanantaikappaleet ole olleet melkein 50 vuotta käytössä tai säilössä. Toki, kuten ilmaisit, on niissä jotain todella hyvää, koska niitä edelleen kopioidaan.
 
Minulle ei paljon merkki, ikä tai valmistusmaa merkkaa tällä hetkellä, sillä käytössäni on kolmisen vuotta vanha Indonesiassa valmistettu Ibanez ATK, joka on vain helkkarin hyvä soitin. Se soundaa hyvältä nupin kuin nupin kanssa ja säätövaraa riittää. Terve ominaissoundi, hyvä soittotuntuma, häiriöttömät mikit ja elektroniikka - ei kai siinä paljon muuta tarvita.
 
Sekin täytyy sanoa, että ei varmasti ole mitään yhtä bassoa, joka "istuu" miksaukseen, kuin miksaukseen.

juki68: Tämmösen lopullisen kuuloisen lausunnon jälkeen tuntuu tosi tyhmältä että on mennyt ikinä hankkimaan esim. 70-lukulaisen Fenderin, vaikka niitäkin ihmisiä on jotka niitä jopa himoitsevat. Mutta sen verran täytyy antaa takaisin päin, että niin hölmönä en vielä itteeni pidä ettenko osaisi verrata soittimia keskenään ilman että niille asetetaan paremmuus pelkän iän perusteella.
 
Seitkööt luvulla Japanin poijjaat tööttäs semmosia vehkehiä markkinoille ettei Fendereillä paljoa juhlittu. Näinhän historia väittää että sen ajan Fenderit olivat vähemmän hyviä. Itse en usko että ne huonoja olisi olleet, Jammut ja Ibanezit olivat vaan parempia. Se, että miten nuo tuommoset japanian ihmeet sitten soivat onkin mulle täysi mysteeri, mutta joskos joku viisaampi kertois että missä kohtaa ne puuroa hämmentää vai ovatko voisilmänä siinä päällä.

pahaeno: Seitkööt luvulla Japanin poijjaat tööttäs semmosia vehkehiä markkinoille ettei Fendereillä paljoa juhlittu.
 
Ei se nyt musta näinkään ole. 70-luvulla japsit kopio kyllä kaikkea mahdollista, ihan ilman alaleukaa, mutta eipä noi mun mielestä vielä niitä orggiksia oo hakannut ikinä, vaikka turuilla ja toreilla niin huudellaankin. 80-luvun alkupuolella tehdyt reissuet noista 60-luvun malleista on jo sitten eri tarina, mutta oisko parempia kuin ne alkuperäiset, enpä osaa sanoa. Parempia toki mitä surkeimmat 70-lukulaiset. Mutta ne on tehty eri speksillä ja materiaaleilla, koska imitoivat niitä parhaiksi todettuja vintagemalleja.

Lisää lopullisia totuuksia.Toi pointti että vain parhaat soittimet ovat valikoituneet käyttöön ja vähemmän laadukaat ovat suodattuneet ikäänkuin pois on varsin totta.
Tämä vintagen kultapöly on sinänsä ymmärrettävää:Starat vetää niillä ,ne on vähän kalliimpia ja harvinaisempia ja nillä on kiva päästä pörhistelemään, niinkuin nytkin sain huomata :tunteet nousee(älä mulle ala). Alun alkaen ei Fendereissä ole mitään käsityöläisyyden hohtoa ,ei siellä perinnetietoiset soitinrakentajat nahkaessuissaan pykänneet niitä talttojen ja meisseleiden kera.Idea oli modulirakenteinen soitin jossa osat on helppo vaihtaa.Puut hankittiin sieltä mistä löytyi ja mahd. halvalla. Periaateessa se oli automaalilla maalattu roskapuun(leppä) pala. Peltilätkässä ollut sarjanumero oli oikeastaan vain oman soittimen tunnistamista varten(vakuutus ym.systeemit) Fenderin historiikki kertoo tämän.
Leo Fender oli ennemmin loistavan liikeidean kehittelijä kuin soitinrakentaja.Hän tuskin sai soitinta vireeseen. Ei mitään ,mun oma muusikkohistoria on Fenderkeskeinen; alkoi 66 käytetyn Straton ostolla.Lisää totuuksia: nykyvehkeissä esim kaularauta toimii kunnolla, on todellinen säätö. Vanhoissa Fensuissa rautaa kiristettiin hampaat irvessä noin vuoden välein kunnes raudasta loppui kierre; prikka väliin saattoi auttaa.Tämä vintagehype on vaan aika erikoinen ilmiö: kun 60 luvun soittimien pakka oli jaettu ,piti kaivaa 70 luvun kepit ja niille sitten kyseisen ajan kultapölyä pintaan. Kaikenlainen pörhistelyhän on kuulunut rockkiin että jatkaakaa samaan malliin. (juu ollaan OKA tuttuja)

uupunutsusi: Tämä vintagehype on vaan aika erikoinen ilmiö: kun 60 luvun soittimien pakka oli jaettu ,piti kaivaa 70 luvun kepit ja niille sitten kyseisen ajan kultapölyä pintaan.
 
Kovasti on porukkaa mennyt tähän höplään. Kyl soittajat on vaan sitten hölmöjä. Ihan noita ykkösstaroja myöten joilla olis mahis vetää ihan millä ruiskulla vaan.
 
No joo, oma feelis on semmonen, muutaman vanhemman soittimen omistamisen kokemuksella, että ihan täysiä soittimia ne on, alkuperäsiosillaankin, oli sitten kuinka roskapuista kasattuja ja automaaleilla ruiskittuja. Musta se vaan todistaa sen kuinka onnistuneen konseptin Leo on aikanaan kehitellyt. Massatuotteistamisestahan tossa on ollut kysymys, eikä mistään puusepäntyön kisällinnäytteistä. Ja hyvin on tuntunut kelpaavan ko. konseptit, ihan kopiointiin asti.
 
Aina silloin tällöin tänne tulee näitä katkeranoloisia tilityksiä vintagehypen hölmöydestä. Onhan se rahassa mitattuna typerää, mutta musta jo kerran tehtyjä soittimia ei voi laittaa hintavertailuun vastaavan uuden kanssa, koska hinta muodostuu ihan eri tekijistä kuin sen soittimen ominaisuuksista. Niinkauanhan noi hinnat kehittyy, kun niistä joku vielä noita summia haluaa maksaa. Tänä vuonna taitaa olla ensimmäinen kerta kun hinnat on alkaneet joissain artikkeleissa tippumaan.
 
Mutta eikä olekin mukavaa, että voi ostella paljon parempia soittimia halvalla, ja nauraa partaansa niille jotka tulhaa rahansa tommosiin antiikkisiin vehkeisiin?

juki68: Mutta eikä olekin mukavaa, että voi ostella paljon parempia soittimia halvalla, ja nauraa partaansa niille jotka tulhaa rahansa tommosiin antiikkisiin vehkeisiin?
 
No jaa... Eikös kuitenkin jokainen saa tehdä niinkuin itse haluaa. Kyllä mä voin myöntää että nuo vanhat soittimet herättää omanlaista kateuden tunnetta vaikka ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä että ne vehkeet eivät ole minua varten.
 
Mutta aikaisempiin teksteihin viitaten, elikkä siis jos ne kaikki huonot Fenderin yksilöt ovat karsiutuneet pois markkinoilta, samoin keskinkertaiset, niin maalaisjärjellä ajateltuna tällähetkellä pitäisi kierrossa olla vain niitä hyviä tai erinomaisia yksilöitä? Tai vielä jotain parempia?! Kaippa semmonen nyt kelpais ihan kenelle tahansa meistä?! En mä nyt tuotantomääriä muista, mutta määrät olivat suuria joten vaikka osa olis takassa poltettu jo aikaa sitten, niin kyllä niitä vielä pitäis olla jäljellä ihan kohtuullisesti.

Asia mikä myös askarruttaa, on tuo materiaali, siis puu. Jos on soitin jolla on veivattu 30 vuotta ja otetaan vuoden tai kaksi vanha peli verrokiksi, niin varmasti eroa on. Puu piruilainen kun lopettaa elämisen vasta sitten kun sen polttaa. Vuosikymmenten eläminen kosteuden mukaan ja kielten aiheuttama värähtely tekevät varmasti puulle jotain. Eikös kitara/basso keräilijöitä juurikin tästä syystä moitita että ne haalii rahalla hyviä soittimia seinälle kun niillä pitäisi soittaa? Pilaantuvat vielä sinne seinälle pirulauta!
 
Tää nyt menee niin taas aiheen ohi että jätän tähän ettei tule koko illan esitelmää... Ja mitä tulee vehkeillä elvistelyyn rockissa, niin tiedä siitä sitten. Tuota väittämää en aivan täysin allekirjoita.
 
rok rok! http://img.nrk.no/img/265342.jpeg

Mikähän saa ihmiset haalimaan itselleen esim antiikkihuonekaluja kun IKEA:sta sais samalla hinnalla 20 nojatuolia joissa istuu aivan yhtä hyvin, ellei jopa mukavamminkin kuin jossain genuiinisessa kustavilaisessa sohvakalustossa?

Kyllä toki niitä huonoja vintage-Fendereitä liikkuu myös. Itse näin eräässä osto-ja myyntiliikkeessä punaisen "automaali" Fender Stratocasterin, joka oli ilmeisesti jotain himoittua vuosikertaa. Kaula oli täysin propellilla. Siinä ihmeteltiin soitinta vähän aikaa ja myyjä jutteli, että soitin ei ole kaupan, koska sen kaula lähtee toistamiseen lämpökäsittelyyn (tjsp.) Ilmeisesti tuossa oli kyseessä juuri todellinen maanantai-yksilö, mutta soitinta oli pakko elvyttää kaikin mahdollisin konstein, koska leimat sen otelaudassa nostivat arvoa niin paljon.

absqua: Mikähän saa ihmiset haalimaan itselleen esim antiikkihuonekaluja kun IKEA:sta sais samalla hinnalla 20 nojatuolia joissa istuu aivan yhtä hyvin, ellei jopa mukavamminkin kuin jossain genuiinisessa kustavilaisessa sohvakalustossa?
 
Mä luulen että joitakin ihmisiä vaan viehättää se, että esineillä on joku tarina, ja jokaisesta yksityiskohdasta voidaan veistellä stooria tyyliin "orggis tuhkis" yms. höpönlöpöä jolla ei itse soittamisen kanssa ole mitään tekemistä, mutta antaa kivaa jutunjuurta ja ajanvietettä. Fendereilläkin on jo niin pitkä historia että niistä riittää nippelitiedon harrastajille askartelemista moneksi ehtooksi, jos vaan haluaa tutustua aiheeseen. Itsekin olen joitakin kirjoja kahlannut läpi ja onhan niissä soitinharrastajalle ihan kivaa infoo fenkuista ja Leosta.
 
Musta Harri on laittanut tän jutun ja aikoja sitten silleen kun oon itekin tän mieltänyt (ja koska isot pojat on niin sanonu):
http://muusikoiden.net/keskustelu/t … ;t=70983&p=4911583&x=2aae62
 
Tommosta kulahtanutta ritsaakin vielä pitelee: http://fenderforum.com/userphotos/index.html?recid=42375
Tollahan vois hankkii jotain kovii pelejä monta tusinaa kun höynäyttäs jotain vintagehörhöä pistäis lihoix.

Mäkrö: leimat sen otelaudassa nostivat arvoa niin paljon.
 
Jos on leimoja otelaudassa, niin ei kauheesti nosta arvoa.

Mäkrö: Kyllä toki niitä huonoja vintage-Fendereitä liikkuu myös. Itse näin eräässä osto-ja myyntiliikkeessä punaisen "automaali" Fender Stratocasterin, joka oli ilmeisesti jotain himoittua vuosikertaa. Kaula oli täysin propellilla. Siinä ihmeteltiin soitinta vähän aikaa ja myyjä jutteli, että soitin ei ole kaupan, koska sen kaula lähtee toistamiseen lämpökäsittelyyn (tjsp.) Ilmeisesti tuossa oli kyseessä juuri todellinen maanantai-yksilö, mutta soitinta oli pakko elvyttää kaikin mahdollisin konstein, koska leimat sen otelaudassa nostivat arvoa niin paljon.
 
Tuo tarina kuulostaa oudolta. Vanhan soittimen idea on juuri siinä että puut ovat elämisensä eläneet ja hartsinsa ja muut pihkansa luovuttaneet. Tossa voi olla toki käynyt joku vanhinko (vesivahinko tai totaalinen säilytysmoka) tai voihan se olla niinkin että kaula on elänyt alkuaikoina ja soitin on jäänyt aikanaan kunnostamatta.
 
Vanhoista Fendereistä heitetään taas väsynyttä läppää. Eihan se oo itteltä pois jos sellasesta ei välitä. Lopullinen totuus lienee että kateus on kansallispiirre ja se ilmenee niin monin tavoin. Todelliset asiantuntijat eivät 50/60-luvun kultakausien arvosoittimia kyseenalaista. Ne ovat erinomaisia välineitä siihen mihin ne on aikoinaan tehty

juki68: Mä luulen että joitakin ihmisiä vaan viehättää se, että esineillä on joku tarina, ja jokaisesta yksityiskohdasta voidaan veistellä stooria tyyliin "orggis tuhkis" yms. höpönlöpöä jolla ei itse soittamisen kanssa ole mitään tekemistä, mutta antaa kivaa jutunjuurta ja ajanvietettä.
 
Samaa mieltä tästä. Vanhoissa kamoissa vaan on jotain fiilistä, sellaista jota ei uudemmissa vastaavissa ole. Siinä on kauneus läsnä kun esine vähitellen kuluu käytössä ja patinoituu.

hollstro: Anteeksi kun tölväisin. Ei ollu tarkoitus olla niin ilkeä kuin miltä kirjoitus näytti.
 
Presarin haukkuminen bassopalstalla on sama kuin painin ja pesäpallon haukkuminen homojen hommaksi Ikaalisisa, Vimpleissä tai missä vaan pohjanmaalla. Siinä saa kyllä kuula kunninansa.
 
Heh eipä tuo mitään, hyvä threadi tästä on kehkeytynyt :) Ja hyvä bassohan se presari on, niinkuin sanoinkin :) En myöskään harrasta pesäpalloa vaikka sekin mun mielestä urheilulajeista sieltä paremmasta päästä ;-)

hollstro: Vanhoista Fendereistä heitetään taas väsynyttä läppää.
 
Kyllä musta tästä vielä puuttuu ne "mulla oli 70-luvulla ihan kauhee ritsa" -tarinat kokonaan.
 
Mullakin oli vuoden '68 muija joka oli kauhee lehmä, mut sit vaihoin nuorempaan ja homma on pelannut.