Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Pitkästä aikaa palaan tänne hyväksitodetulle osastolle tämän ianikuisen kysymyksen kanssa. Nyt olen todella avun tarpeessa, joten suuret tietäjät jakakaa tietämystänne.
 
Eli kuten otsikko hieman kertookin, tarvitsisin ehdotuksia kahdella humbuckerilla varustetun kitaran konstruointiin siten että ylimäätäiset radiotaajuudet tai muutkaan häiriöt eivät peittäisi niitä soittajan itse tuottamia häiriöääniä. Tarkoitus olisi siis ensinnäkin hommata uudet mikit ja sitten tehdä/teettää kaikki mahdolliset häiriöitä vähentävät toimenpiteet, sillä käpy on nyt aivan lopullisesti palanut noihin ylimääräisiin mekkaloihin. Olisin vaikka valmis vuoraamaan koko elektroniikkaosaston epoksilla tai vastaavalla kunhan vaan kitara toimisi ja saisi itse keskittyä soittamiseen.
 
Tässä hieman tarkennuksia ja lisäkysymyksiä:
 
vaatimuksia mikrofoneilta:
-passiiviset
-tallaan jokin kovaan säröön soveltuva metallinen soundi (tiedän.. "kovaan säröön" ei ainakaan vähennä kohinaa..)
-kaulaan vähän kevyempi yleisratkaisu
 
muuta:
-vuoraanko noi elektroniikat kuparilla, folioteipillä vai valanko betonilla? kokemuksia, ehdotuksia..
-voisiko jokin salaseuran kehittämä johto (komponenttien välillä) vähentää kohinaa edes hiukan. Ei haittaa vaikka vaikutus olisi pienikin ja hinta vaikka kymmenkertainen tavalliseen piuhaan verrattuna.
-vähentääkö tonepotikasta luopuminen kohinaa?
-olisiko olemassa 2-asentoista mikkikytkintä.. tai auttaisiko se asiaa? ei noita humppareita kuitenkaan tule käytettyä samaan aikaan.
 
Kaikki pienetkin parannusehdotukset ovat tervetulleita sillä hermot meni lopullisesti kun kaikki kitarani tuntuvat kenkkuilevan juuri tuon elektroniikan osalta. Kiitoksia kaikille tietämystään jakaville jo etukäteen!

Siis periaatteessahan 2 humbuckerin kitara ON hurinaton, jos ei ole, niin sitten on jotain maadoitusten kanssa hieman pielessä??
Kielimaadoitus kunnossa? Ei mitään hirmuista "lapamatovyyhtiä" siellä konehuoneessa, vaan siisti johdotus?
Minulla on ihan tehtaan "jäljiltä" kahen humpparin kitaroita, joista ei normi äänenvoimakkuuksillakaan kuulu hurinaa laisinkaan..eli ihan millään sitä "konehuonetta" vuoraamatta.
Ei se mikkiswitchin vaihto tuohon mitään lisäarvoa tuo, mutta jos haluat, että et saa molempia samaan aikaan päälle, niin toki tuollasia kytkimiä löytyy runsaasti..
Hieman kyllä tuntuu omalaatuiselta ongelmasi, mutta eiköhän se tässä pähkäillessä selviä.. Mitä kitaroita, mitä mikkejä, ja miten kytketty, näistä tiedoista olis hieman apua kyllä.

Mulla on sen suuntasia kokemuksia, että hurinoita voi syntyä väärien kytkentöjen ja hurisevien mikkien lisäks myös siellä elektroniikan onkaloissa. Ite vuorasin straton säädinosaston alumiiniteipillä, samoin pinnoitin pleksin takapuolen. Mikit jo olikin aika lailla hurinattomat lace sensorit.
Sillähän ei ole hurinan määrään vaikutusta, jos on kaksi humbuckeria kytketty päälle yhtä aikaa 3-asentoisen kytkimen väliasennossa. Kaksiasentoinen kytkin ei tuo sikäli mitään parempaa.
 
Aika pientähän tuo häiriösuojauksen vaikutus on enää siinä vaiheessa kun mikit on humbuckerit, mutta ehkä se todella kovilla gaineilla vaikuttaa. Johdotukset kun ei yleensä ole niin herkkiä keräämään hurinoita.
 
Ville

fox: Siis periaatteessahan 2 humbuckerin kitara ON hurinaton, jos ei ole, niin sitten on jotain maadoitusten kanssa hieman pielessä...
 
Juurikin näin.
 
Routtausten tekeminen faradayn häkiksi, ja signaalimaan eroittaminen kitaran 'kukkapenkkipotentiaalista' on ollut single-coileilla toimiva ratkaisu. Jos haluaa hifistellä, niin mikrofonien johdotukset passaa tehdä kierretyllä, suojatulla parikaapelilla, josta vaippa kytketään häkkiin. Tämä siis, jos signaalimaa on erillinen.
 
Joskus on miettinyt, kuinkahan mahtaisi toimia just tuon parikaapelin kanssa se, että mikin päistä signaali tuotaisiin differentiaalivahvistimelle. Idea on siinä, että johtoihin indusoituva häiriö on kummassakin haarassa samansuuntainen, ja kun vahvistin rakentaa lähtönsä tulojen erotuksesta, indusoitunet häiriöt kumoavat toisensa. Mikin päistä saatava signaali on taas haaroissa erikätinen...

fox: Hieman kyllä tuntuu omalaatuiselta ongelmasi, mutta eiköhän se tässä pähkäillessä selviä.. Mitä kitaroita, mitä mikkejä, ja miten kytketty, näistä tiedoista olis hieman apua kyllä.
 
Näistä ongelmakitaroista viimeisimmässä on steves special tallassa ja telen kaulamikki (merkitön) kaulassa. Sen vielä ymmärrän että tuo kaulamikki siinä pitää jonkinlaista mekkalaa, mutta kun tallan humpparikin päätti tossa pari päivää sitten alkaa surisemaan niin vajosin synkkyyteen. Nuo oli kytketty 3-asentoiseen kytkimeen volumen ja tonen kera kaikinpuolin "by the book". Kiroillen vuorailin tuon elektroniikkaholen alumiiniteipillä ja vielä juotin piuhan teipistä volumepotikan runkoon. Lopputuloksena tilanne ei parantunut yhtään, ehkä jopa paheni.
 
Tässä laitoin tätä kirjoitusta koska meinaan joka tapauksessa hankkia/kasailla osista uuden kitaran H-H- mikityksellä ja haluaisin tehdä kaiken mahdollisen ettei sen kanssa tulisi tuota ongelmaa. Tuon edellämainitun kitaran osalta luovutin jo ja vein sen osaavampiin käsiin.

Zeeboo: Juurikin näin.
Joskus on miettinyt, kuinkahan mahtaisi toimia just tuon parikaapelin kanssa se, että mikin päistä signaali tuotaisiin differentiaalivahvistimelle. Idea on siinä, että johtoihin indusoituva häiriö on kummassakin haarassa samansuuntainen, ja kun vahvistin rakentaa lähtönsä tulojen erotuksesta, indusoitunet häiriöt kumoavat toisensa. Mikin päistä saatava signaali on taas haaroissa erikätinen...
 
Balansoitu liityntä ei toimi kitaramikeillä niin hyvin koska ne ovat herkkiä magneettikentille, itse johto taas ei, mutta nuo magneettiset häiriöt ovat niin paljon isommat humppareillakin ettei se kannata. Lisäksi iso lähtöimpedanssi ei paranna tilannetta yhtään. Erittäin matalaimpedanssisilla mikeillä voisi toimiakin, tosin niissä sitten on alhainen lähtötaso joka taas vaatii kompensointia ja nostaa häiriötasoa. Olettaisin kuitenkin että matalaimpedanssinen mikki olisi suhteessa vähemmän herkkä magneettisille häiriöille matalamman induktanssinsa vuoksi (niitähän kuitenkin aktiivimikeissä käytetään).

mhelin: Balansoitu liityntä ei toimi kitaramikeillä niin hyvin koska ne ovat herkkiä magneettikentille, itse johto taas ei, mutta nuo magneettiset häiriöt ovat niin paljon isommat humppareillakin ettei se kannata. Lisäksi iso lähtöimpedanssi ei paranna tilannetta yhtään. Erittäin matalaimpedanssisilla mikeillä voisi toimiakin, tosin niissä sitten on alhainen lähtötaso joka taas vaatii kompensointia ja nostaa häiriötasoa. Olettaisin kuitenkin että matalaimpedanssinen mikki olisi suhteessa vähemmän herkkä magneettisille häiriöille matalamman induktanssinsa vuoksi (niitähän kuitenkin aktiivimikeissä käytetään).
 
Punotulla/kierretyllä parikaapelilla tietääkseni juurikin kumotaan noita magneettikenttiä, jos olet kurkannut vaikkapa tietokoneen sisälle siellä on kytkimien/ledien kaapelit kierretty ja ferriittirengas ympärillä. Mutta joo, balansoitua signaaliahan tässä ollaan keksimässä uudelleen... ;)

mhelin: Balansoitu liityntä ei toimi kitaramikeillä niin hyvin koska ne ovat herkkiä magneettikentille, itse johto taas ei, mutta nuo magneettiset häiriöt ovat niin paljon isommat humppareillakin ettei se kannata. Lisäksi iso lähtöimpedanssi ei paranna tilannetta yhtään...
 
Joo, eipä tullut sitten ajateltua tuota lähtöimpedanssia... Tämä ajatus lähti kytemään itseasiassa differentiaalisesta dataväylästä.
 
Tosin, balansoitua signaaliahan tässä ollaan keksimässä uudelleen...
 
Niinhän se monesti on, että kun ruutia ei voi keksiä uudestaan, niin keksitään vähän lisää ruutia. ;)

Vähän asiaan liittyen, onko kellään kokemusta mistä (rauta?)kaupasta saisi tuon elektroniikkapoteron häkittämiseen soveltuvaa johtavaa maalia? Teippi on niin hankala ratkaisu verrattuna tuollaiseen kätsyyn maaliin, ja kun se toimii niin hyvin noissa kahdessa humpparikepissäkin niin josko se olisi ratkaisu hiljentämään palacasterinkin hurinoita edes jonkin verran..

Wespa: Vähän asiaan liittyen, onko kellään kokemusta mistä (rauta?)kaupasta saisi tuon elektroniikkapoteron häkittämiseen soveltuvaa johtavaa maalia? Teippi on niin hankala ratkaisu verrattuna tuollaiseen kätsyyn maaliin, ja kun se toimii niin hyvin noissa kahdessa humpparikepissäkin niin josko se olisi ratkaisu hiljentämään palacasterinkin hurinoita edes jonkin verran..
 
Hyvä kysymys, ja täälläki välillä ollut esillä.. Jollakulla oli tietoa, että Tikkurilalla oli joku erikoismaali, mutta enpä tuota muista..Itse toin joskus Englannista sellasta vesiohenteista hiilimaalia, koitapa hakea vaikka Googlesta "conductive carbon paint"..
Nuo jotkut ihme-hopeamaalit on senverran kovissa hinnoissa ettei sellasia vissiin kannata?
Jos nyt lähdetään tuota asiaa syvällisesti pohtimaan, että miten "hurinaton".. Aivan ensimmäiseks täytyy katsastaa, että johdotus on siisti, eikä mikään harakanpesä, potikat ja kytkimet laadukkaita, juotokset siistejä ja kunnollisia, sekä varmuuden maksimoimiseksi _kaikki_ yli tuuman vedot olisi hyvä tehdä koaksiaalikaapelilla, ohuella toki. Tavanomaisilla mikeillä olevissa kitaroissa se kielimaadotus on myös oltava kunnossa.
Jos vielä haluaa lisätä tuota häiriösuojausta, niin tosiaan kaikki poterot joko johtavalla maalilla, kupari-tai alumiiniteipillä vuoraukseen. Tuossa vielä 80-luvun puolella oli joissain kitaroissa, niissä "paremman hintaisissa", potikat ja johdotus suojattu erillisellä suojakuorella, sellaisella peltilaatikolla, mahdollisesti jakkina oli Switchcraftin "purkkiin suljettu" jakki ja mikkiswitchikin saattoi olla "purkissa".
 
Ja kielimaahan tässä vaiheessa on sitte helppo ikäänkuin "henkivakuutuksena" lisätä se life-saveri... (tätä kumminkin odottelitte...) ;)

Parhaiten toimii maiden oikeanlainen kasaaminen yhteen pisteeseen. Häiriöt syntyvät kuitenkin herkimmin maasilmukoissa. Tämän vuoksi esim aiemmin ketjussa kuvattu poteroiden teippaaminen ei toimi, koska ketkentä suojateippeihin on tehty väärin(aiheuttaa vain uuden maasilmukan). Matalilla taajuuksilla muutenkin metallit suojaavat vain sähkökentiltä, ei magmeettisilta häiriöiltä. Eli osaamaton EMC-suunnitelija tekee siis enemmän haittaa kuin hyötyä.
 
Kuitenkin avain onnistumseen on siis yksi maapiste, esim volumepotikka, tai shieldissä oleva yksi piste. paluuvirroille suorin mahdollinen reitti. Hyvät kontaktit ja johtavuus, eli kuparin kontaktiresistanssi on parempi kuin alumiinin. Hyvälaatuinen piuha.

ouzoinio: Tarkoittaako tuo siis: Jos minulla on oikein maadoitettu elektroniikka ja päätän vuorata sähköosaston seinämät alumiiniteipillä ja liitän teipistä piuhan volumepotikan taakse, niin syntyy ylimääräinen maasilmukka jolloin häiriöt mahdollisesti vain lisääntyvät? Miten se siis pitäisi tehdä? Liittää kaikki maapiuhat tuohon teippiin siten ettei volumepotikan runkoon juotetakaan mitään maapiuhoja? Nythän tässä saattaa oppia jotain jos joku vaan suostuu selittämään tietämättömälle...
 
Olen aika usein nähnyt sellaisen telecaster-kytkennän jossa tonepotikan maa menee tonepotikan runkoon kapasitaattorin(vai olikohan se se... no kuitenkin se pieni komponentti mitä merkataan c:llä) kautta ja tonen rungosta lähtee volumen runkoon piuha. Eikö tuossa synny tuollaista silmukkaa?
 
Oleellista että on yksi maapiste, johon maadoitukset tulee tähtimäisesti. Jos tekee vuorauksen koko poteroon on ehkä järkevnitä keskittää kaikki maat poteroon shiediin tehtyyn maahan. Ja tämä tarkoittaa yhtä pistettä.
 
Hieman miettyäni kuinka asian kertoisin selkeästi, selasin googlea ja löysin aiheeseen hyvin liittyvän sivuston, jossa asia on tehty milestäni oikein.
http://www.guitarnuts.com/wiring/shielding/compareschematics.php
 
Sivulla on muutakin asiaan liittyvää.

.... Tuplat .....

JPHe: ...Hieman miettyäni kuinka asian kertoisin selkeästi, selasin googlea ja löysin aiheeseen hyvin liittyvän sivuston, jossa asia on tehty milestäni oikein.
http://www.guitarnuts.com/wiring/shielding/compareschematics.php...
 
Eikös tuossa ole just ideana se, että signaalimaa pidetään erillään tuosta faradayn häkistä?
 
Tuota maadoituksen tähtipistettä ei kannata kytkeä potikan tai kytkimen runkoon.
 
Hyvä tulee niin, että maat - myös kielimaa - niputetaan yhteen, ja juotetaan tuo konkka (330nF/ 400V) juotosholkilla niiden maiden jatkoksi (E: http://www.yeinternational.fi/print … ;productCat=583&productID=16576) . Onnistuu tietty ilman holkkia, mutta tuolla tavalla on helppo tehdä ja tulee eristykset kaupantekijäisiksi. Joka tapauksessa tuo tähtipiste kannattaa eristää, ettei pääse nykimään siihen häiriösuojateippaukseen. Konkan toisesta päästä sitten silmukkapäisellä kaapelikengällä potikan kaulalle. Jos kitarassa on metalliset nupit, niin tällä konstilla ne eivät pääse jännitteelliseksi.
 
Konkan reaktanssi on 5 kOhmin kieppeillä, ja se pelaa tuossa life-saverina. Jännitekestoisuuden on syytä olla tuo 400V
 
Omassa stratossa on tällä konstilla tehty suojaus. Hyvin pelaa.
 
E:
 
Kaikki johtosykerö, mitä kitaran sisällä on paljaana toimii erinomaisena antennina kaikenlaisille häiriöille. Tuon suojauksen - routtaustten maalaus johtavalla maalilla, teippaus alumiini- tai kupariteipillä etc - ideana on pitää mahdollisimman pieni osa tuosta antennisykkyrästä 'näkyvänä' häiriöille. Tuo suoja ja signaalimaa kannattaa ehdottomasti pitää erillään. Maiden niputtaminen yhteen on lisäplussa tuossa suojauksessa ja lisäksi se helpottaa rakenteellisesti tuon suojauksen tekoa.
 
ouzoinio: ...Olen aika usein nähnyt sellaisen telecaster-kytkennän jossa tonepotikan maa menee tonepotikan runkoon kapasitaattorin(vai olikohan se se... no kuitenkin se pieni komponentti mitä merkataan c:llä) kautta ja tonen rungosta lähtee volumen runkoon piuha. Eikö tuossa synny tuollaista silmukkaa?
 
Tuossakin kannataa irrottaa konkka potikan kopasta ja kytkeä siihen tähtimaahan. Ja tietysti se potikoiden välinen piuha irti, volumen toinen pää irti potikan kopasta ja johto taas täheen.

Zeeboo: Eikös tuossa ole just ideana se, että signaalimaa pidetään erillään tuosta faradayn häkistä?
 
Tuli taas kirjoitettua eri asiasta kuin ajattelin. Eli tuo linkki esittelee tosiaan konkalla erotetun suojateippauksen. Jäi etekstin editointi hieman puolitiehen.
Tuo suoja on tosiaan väärintehtynä aika hankala. Normi rakentelija tekee siitä toimivamman tuolleen konkan kanssa.
 
Mielestäni tuo väärin kytkentä on oikeastaan pahempi kuin suojan käyttämättä jättäminen. Täällä audiomaailmassahan pätee hieman eri säännöt. Kaapelit on induktansseja ja pieniä sellaisia näillä taajuuksilla. Langan pituus on pieni myös verraatuna taajuuksiin, joten oikestaan antenneistakaan ei voi puhua. Induktanssit on herkkiä magneetikentille ja tuo teippi tai muu suoja ei magneetikenttää estä näillä taajuuksilla. Huonosti tehty suoja on taas herkkä sähkökentälle, jolloin suojasta tulee ennemminkin se "antenni", joka lisää häiriötä. Suoja toimiikiin oikeastaa suojana vasta megahertzitaajuuksilla...eli ei voi puhua vielä mistään Faradayn häkistä.