Media ja viihde ›

No nyt tuli vihdoin nähtyä. Yllätyin positiivisesti. Tieto Watchmen-elokuvasta oli aikoinaan tyrmäävä, eikä Zack Snyder ohjaajana saanut oloani yhtään varmemmaksi. Kyllä tässä on kuitenkin jotain tehty oikein, kun leffa onnistui pitämään otteessaan loppuun asti. Ei lähellekään täydellinen pätkä, ei välttämättä edes keskivertoleffaa parempi, mutta silti hyvä filmatisointi parhaasta lukemastani sarjakuvasta.
 
Leffan alku toimi pirun hyvin, ja homma olikin silkkaa juhlaa siihen asti, kun Jon lähtee Marsiin. Sen jälkeen homma alkoi lipsuilla, kun elokuva piti saada mahtumaan siihen kolmeen tuntiin ja monet mieleenpainuvat asiat tarinassa ohitettiin pikku hetkessä tai jätettiin pois. Esimerkiksi Rorschachin keskustelut psykiatrin kanssa jäivät leffassa yhteen lyhyeen pätkään, siinä missä sarjiksessa sille uhrattiin kokonainen luku, jossa käytiin läpi Walterin mielenmaisemaa ja motiiveja hyvinkin syvältä. Tyrmistyin myös siitä, että elokuvasta oli jätetty pois Jonin ja Adrianin viimeinen keskustelu, joka oli mielestäni äärimmäisen merkittävä jälkimmäisen hahmon kannalta. Elokuva kävi huonommaksi loppua kohden, ja viimeiset kohtaukset ikään kuin pikakelattiin läpi, jotta homma saataisiin purkkiin. Hätäisyyden takia tarinan lopussa ei ollut lähellekään sitä voimaa kuin sarjakuvassa.
 
Onhan se nyt selvä, että kaikkea ei voida leffaan sisällyttää mukaan, mutta Watchmenin suola ovat juurikin ne pitkät keskustelut hahmojen välillä. Elokuva ei kuitenkaan pysyisi inhimillisissä mitoissaan, ja käsikirjoittaja tekikin hyvän työn tasapainotellessaan draaman ja toiminnan välillä. Parempaan tuskin olisi pystytty, mutta väistämätön kohtalo on, että leffaversio jää vain pintaraapaisuksi Watchmenin tarinasta ja hahmoista. Esimerkiksi Adrian jää elokuvassa melko ohueksi hahmoksi, kun taas alkuperäisteoksessa hänet oppii tuntemaan siinä missä muutkin päähenkilöt.
 
Jotain näyttelijöistä. Malin Akerman oli Paska isolla Peellä. Ei siinä, onhan naisella ulkonäköä ja melkoista silmänruokaa saatiinkin koomisessa seksikohtauksessa, mutta näyttelijänä oli kyllä luokaton. Jokainen repliikki kuulosti äärimmäisen luonnottomalta. Muutenkin Laurien hahmo jäi leffassa jotenkin turhanpäiväiseksi. Missä asenne? Olisi vaan Malin jäänyt niihin Ben Stiller-komedioihin. Matthew Goode oli myös aika kauhea Veidtinä. Minä aina käsitin, että hahmon on tarkoitus olla stereotyyppinen arjalainen alfauros, mutta leffaversio oli lähinnä säälittävän näköinen. Patrick Wilson on vakuuttanut minut niin Little Childrenissa kuin Hard Candyssakin, ja tässäkin mies hoiti roolinsa hyvin. Koko show'n vei kuitenkin Jackie Earle Haley Rorschachina. Loistava, loistava suoritus.
 
Oli tässä kuitenkin yksi asia, joka ärsytti suunnattoman paljon, nimittäin tympeä ja lapsellinen väkivalta. Joo, olihan se 300:ssa kiva nähdä kun teräs uppoaa lihaan ja verta lentää joka ilmansuuntaan, mutta Watchmenissa se oli lähinnä halvan näköistä. Tämän lisäksi se seksikohtaus, eisss. Parasta komediaa musiikkivalinnan kanssa, mutta olisin pärjännyt ilmankin. Lisäksi Hollywoodin kaksinaismoralismi jaksaa ilahduttaa: se on ihan okei näyttää, kun puukko survaistaan kurkusta läpi, mutta tupakoinnin esittäminen se lapsen mielen turmelee. Tupakointi oli itse asiassa melko isokin osa Laurien hahmoa, ja tämä olikin ehkä yksi osasyy, miksi tämä tuntui leffassa niin turhalta henkilöltä.
 
Niin, ja Dr. Manhattanin ääni oli hirveä. Ja Nixonin tekonenä. Manhattanin kikkeli oli kuitenkin hienosti tehty.
 
3/5