Bassot ›

Kallekorvola: tähän sanoisin taas, että riippuu kontekstista. varmasti löytäisin etsimällä myös biisin, jossa thunderi jäisi jalkoihin. eli eipä ole noin yksioikoista.
 
Eipä ei.
 
Sekin, että kuka soittaa ja mitä piisiä ja millä tatsilla, pitäis ottaa huomioon.
Joku saa presarista ihan eri soundin kuin toinen, sama pätee kaikkiin muihinkin vempeleisiin.
 
Siinä mielessä tommosia testejä on ihan turha yrittää edes harkita.

Thefish: Siinä mielessä tommosia testejä on ihan turha yrittää edes harkita.
 
No sikäli koko otsikko on turha kun aletaan menemään tälle linjalle.

juki68: No sikäli koko otsikko on turha kun aletaan menemään tälle linjalle.
 
Otsikossa tosin kävi ilmi että aihe on erittäin tulenarka.
 
Mutta niitä kokonaisvaltaisesti hyväsoundisia aktiivi- tai passiivikeppejä on ihan yhtä monta kuin kokonaisvaltaisesti hyväsoundisia aktiivi- tai passivisoittajia.

Thefish: Otsikossa tosin kävi ilmi että aihe on erittäin tulenarka.
 
Paskanmarjat. Jos joku ottaa herneet jostain bassomalleista, niin on kohtuu suppea elämä. Onhan näillä kiva vääntää tuntemattomien nettinaamojen kanssa, mutta kun silloin kun oikeesti soitetaan, niin aika pitkälle ihan sama mikä ruisku siinä on käsissä.
 
Ref. Paul McCartney, jollain susipaskalla Hofnerilla vetänyt kuningaslinjaa.

Kuten sanottua erittäin tulen arkaa materiaalia, mutta mikä tällä palstalla ei olisi?
 
Tyyppäsin.

hollstro: Mun pointti on se että jos joku ei istu omaan käten niin ei se tee soitinta "himmeäksi lapioksi".
 
Mut haukuthan säkin, tai muuten enemmän tai vähemmän dumailet, bassoja joita et itse pidä minään ja joita toiset pitävät suhteellisen kovinakin peleinä.
 
Mut joop, mä häviän tän jokatapauksessa enemmistön voittaessa. Tää on varsinaista bassomaailman totalitarismia. :)

Mun kokemuksella aina ovat toimineet Fenkun jazz ja presari, Roscoe Beck ja Marcus Miller. Ei varmasti ollu yllätys. Miller on uusilla kielillä varustettuna ollut tosi hyvä, selkeä ja kuulas sointi. Minä pidän siitä bassosta.
 
Mulla on myös ollut tässä viimeaikoina todella positiivissävytteisiä kokemuksia tuon millerin kanssa nauhottelusta. Tietysti nyt ei puhuta mistään pro-meiningistä, vaan koti/treenis -tasoisista, edellytykset huomioon ottaen kuitenkin varsin puhtaista äänityksistä. Sm57 kartion tuntumaan + linjasoundi - ei paljon ruuvailuja ole tarvinnut tehdä, equt aikalailla flättinä. Ehkä miksausvaiheessa voisi hieman buustata alapäätä ja kevyesti silottaa kompuralla niin olisi musta jo aika hienon kuuloista.

stragowa: Mut haukuthan säkin, tai muuten enemmän tai vähemmän dumailet, bassoja joita et itse pidä minään ja joita toiset pitävät suhteellisen kovinakin peleinä.
 
Mut joop, mä häviän tän jokatapauksessa enemmistön voittaessa. Tää on varsinaista bassomaailman totalitarismia. :)
 
No kerroppa esimerkki missä olen dumannut jotain bassoa jota joku muu on pitänyt kovana pelinä. Idioottimaisia yleistyksiä saatan dumatakin.

Tulipa rankka kysymys :) Mutta jos pitäis täysin sokkona lähtee, eikä haisuakaan mitä musaa tulee studion monitoreista,ja noilla spekseillä niin ottaisin kyllä mukaan hyvän Fenderin perus- Jazzarin ja hyvän Warwickin aktiivibasson esim. Corvetten. Ja HUOM! Käyttäisin ne ensiksi jossain kitarapajassa säädettävänä kuntoon ja vimosen päälle vireeseen ( vire on bassoissakin uskomattoman tärkeä!) ja kunnon kielet. Toiseen ohkasemmat ja toiseen paksummat.
 
roax: Mieluiten oikeita kokemuksia eri merkkisten ja mallisten bassojen ominaissoundista joka vaan puskee hienosti kaiken yli.
Aihehan tietysti on viisitoistapiippuinen ja tulenarka mutta jos lähdettäis siitä että D.I:llä suoraan pöytään ja pienet viilaukset nii avot.
Kuulopuheiden perusteella fenderin vanhemman jazz bassot passiivi eq:lla toimis tähän parhaiten.
Mutta nyt nimen omaan niitä kokemuksien kautta oppineita eikä mitään googlemiehiä.

Kallekorvola: tähän sanoisin taas, että riippuu kontekstista. varmasti löytäisin etsimällä myös biisin, jossa thunderi jäisi jalkoihin. eli eipä ole noin yksioikoista.
 
No voi hyvää päivää... Juurihan tuossa lainaamassasi tekstissä sanoin, että jos olisi tilanne, jossa on nuo eri bassot on testissä, mutta kaikki muut muuttujat (soittaja, soittajan tatsi piuha, vahvistin, vahvistimen säädöt, kaiutin, muut soittajat, biisi) pysyvät koko ajan AIVAN TÄYSIN SAMOINA/SAMANLAISINA, niin mielestäni se Thunderin perussaundi olisi luultavasti se munakkaimmin murahteleva ja läpipuskeva. Riippuisi toki myös hieman biisistä, musatyylistä ja muista instrumenteista/soittajista, mutta noin yleisesti ottaen arvioni on ja pysyy tässä.
 
Juu, olen soittanutkin thunderilla studiossa eräässä sessiossa semmoista poppisballadimeininkiä, missä se thunderin erottuvin ominaissaundi on osittain heikohkon miksauksen ja osittain varmaan myös tarkoituksellakin hieman "hukutettu" tavalliseksi hyvin pehmeäksi taustabassoksi (murahtelevaa ala-middleä leikattu jne.). Eli saa tuonkin hukkumaan toki jos "haluaa", niinkuin saa yhtälailla ihan minkä tahansa muunkin. Muuttujia on niin lukemattomasti.
 
Mihin perustat tämän statementin? Onko noi kaikki ollut samassa sessiossa testissä?
 
Ja jukille... No ei tietenkään ole olleet samassa testissä nuo beissit. Johan tuosta mun kirjotuksesta käy ilmi hyvinkin, että tilanne on kuvitteellinen. Mutta Backeria lukuunottamatta olen kyllä soittanut noita kaikkia muita mainittuja beissejä omalla Marsusetillä tutun pitkäaikaisen bändin kanssa. Presarit ja Jazzit ei ole olleet jenkkifenkkuja, mutta hyvinkin kelvollisin mikein varustettuja johdannaisia. Turha kenenkään jenkkifenkkujampan tulla huuteleen, että "nää aidot on ihan erisaundisia pelejä ku ne halpisritsat". Kyllä esim. tämä oma squjupresarikin pääsee erittäinkin yllättävän lähelle ihan "oikeaa". On testailtu huolella ja "oikeaan" vertailtu myös hartaasti kaupassa kun ostoa on harkittu. Ominaisklangi on hyvin hyvin samanlainen.
 
Eli voin mielestäni hyvinkin näillä kokemuksilla perustella tarpeeksi statementtiani kuvitteellisesta, ihanteellisesta, tuskin koskaan toteutuvasta huippubeissien rinnakkaistestitilanteesta, koska olen (Backeria lukuunottamatta, pitäisi se päästä kyllä teataamaan kunnolla myös) noita kaikkia muita tutuissa olosuhteissa, tutulla samalla vahvarilla soitellut. Ja kyllä se Thunder vaan on ollut omassa käsittelyssä se muhkeasaundisin ja makeimmin murahteleva ja myös mukavimmin paketista läpi puskeva vehje.
 
Nämä on mielipideseikkoja ja tämä on mun vahva mielipiteeni. Tähän päätän tällä erää. Piste.

Maisteri: Ja jukille... No ei tietenkään ole olleet samassa testissä nuo beissit. Johan tuosta mun kirjotuksesta käy ilmi hyvinkin, että tilanne on kuvitteellinen. Mutta Backeria lukuunottamatta olen kyllä soittanut noita kaikkia muita mainittuja beissejä omalla Marsusetillä tutun pitkäaikaisen bändin kanssa. Presarit ja Jazzit ei ole olleet jenkkifenkkuja, mutta hyvinkin kelvollisin mikein varustettuja johdannaisia. Turha kenenkään jenkkifenkkujampan tulla huuteleen, että "nää aidot on ihan erisaundisia pelejä ku ne halpisritsat". Kyllä esim. tämä oma squjupresarikin pääsee erittäinkin yllättävän lähelle ihan "oikeaa". On testailtu huolella ja "oikeaan" vertailtu myös hartaasti kaupassa kun ostoa on harkittu. Ominaisklangi on hyvin hyvin samanlainen.
 
Vaikka nää sun perustelut on mun mielestä ihan oikeellisiakin, sekoitan kuitenkin pakkaa väittämällä, että hyvän jenkkifenkun ja hyvän meksikofenkun (squjuista puhumattakaan) ero on kuin yöllä ja päivällä. Mistä mä tämän sitten tiedän, tai vähintään luulen tietäväni? Testailin oulun kullaksella bassoja tuossa viime kesällä. Rinnakkain oli Mexicopresari ja Jenkkijtsari. Tuo presari oli edellisenä päivänä pessyt lähes järestään kaikki Tokait, Squjut, Ibat, Yamahat ja G&L Tributet akustista saundia vertaillessa. Se vaan yksinkertaisesti soi kovempaa ja paremmin. Tämä toki vain akustinen saundi. Seuraavana päivänä sitten käpistelin tätä 1300e maksavaa Jatsaria, ja en ole ikinä testannut niin hyvältä soundaavaa bassoa. Siis akustisesti. Se meni rennosti rinnalle ja ohi entisestä bubingawarresta, jonka saundi on akustisesti kuitenkin aika messevä.
 
Vahvistettu saundi ja akustinen saundi on toki eri asioita, mutta harvemmin olen hyvin akustisesti soivasta bassosta saanut paskempaa saundia vahvistimen kanssa kuin huonosti akustisesti soivasta bassosta.
 
Mikkipolitiikkaan vedoten: Tonnin mikit ei tee kahdensadan ritsasta tuhannenkahdensadan bassoa. Järkevin rajapyykki menee lähinnä siinä, haluaako aktiivit vai passiivit. Keskitason mikkejä vaihtamalla parhaisiin mahdollisiin ei välttämättä tavoiteta kovin kummoisia saundieroja.

 
Mikkipolitiikkaan vedoten: Tonnin mikit ei tee kahdensadan ritsasta tuhannenkahdensadan bassoa. Järkevin rajapyykki menee lähinnä siinä, haluaako aktiivit vai passiivit. Keskitason mikkejä vaihtamalla parhaisiin mahdollisiin ei välttämättä tavoiteta kovin kummoisia saundieroja.
 
Tähän pätee myös se fakta että jos basso ei akustisesti soi hyvin, ei siitä oleellisesti parempisoundista saa elektroniikan kanssa vehtaamalla.Ihan sama jos mikittää paskan 3/4 vanerikontran jollain 40- luvun putkineumannilla.Menee hyvä mikki hukkaan.

Thefish: Tähän pätee myös se fakta että jos basso ei akustisesti soi hyvin, ei siitä oleellisesti parempisoundista saa elektroniikan kanssa vehtaamalla.Ihan sama jos mikittää paskan 3/4 vanerikontran jollain 40- luvun putkineumannilla.Menee hyvä mikki hukkaan.
 
Tää on juurikin näin. Lankkubassokin on akustinen soitin. Mikrofoni poimii kielien värähtelyn, johon basson akustinen sointi ja resonointi vaikuttaa merkittävästi.

Musta tuntuu että parhaiten mixin päällä istuu sellainen basso, jota soittaa jamppa jolla on tatsi ja tyyli kohdillaan. Melkein se ja sama minkä ritsan tällaselle jampalle latoo käteen. Aina kuulostaa hyvältä. Kunnon soitin ei tietty tee hallaa asialle. Mutta toisinpäin ei toimi.

pekezu: Vaikka nää sun perustelut on mun mielestä ihan oikeellisiakin, sekoitan kuitenkin pakkaa väittämällä, että hyvän jenkkifenkun ja hyvän meksikofenkun (squjuista puhumattakaan) ero on kuin yöllä ja päivällä.
 
En ole kumpaakaan kokeillut, mutta uskaltaisin väittää, että amerikkalaisuus tai meksikolaisuus ei suoraan tee soittimesta huonompaa tai parempaa. Soitin on kuitenkin osiensa summa. Toki toisen laadukkaammat mikit tasoittavat vaikkapa puissa olevaa eoa. Huonompipuinen paremmilla mikeillä varustettu saattaa kuulostaa paremmalta. Soittimen säädöt vaikuttavat myös paljon sekä akustiseen että sähköiseen sointiin. Jos joutuisin soittimen ostamaan, kuuntelisin lähes pelkästään akustista sointia. Mikit saa helposti vaihdettua, puita ei.
Marko

MPU: En ole kumpaakaan kokeillut, mutta uskaltaisin väittää, että amerikkalaisuus tai meksikolaisuus ei suoraan tee soittimesta huonompaa tai parempaa. Soitin on kuitenkin osiensa summa. Toki toisen laadukkaammat mikit tasoittavat vaikkapa puissa olevaa eoa. Huonompipuinen paremmilla mikeillä varustettu saattaa kuulostaa paremmalta. Soittimen säädöt vaikuttavat myös paljon sekä akustiseen että sähköiseen sointiin. Jos joutuisin soittimen ostamaan, kuuntelisin lähes pelkästään akustista sointia. Mikit saa helposti vaihdettua, puita ei.
Marko
 
Niin kyllä, tarkoitus ei ollutkaan ottaa kantaa tuohon valmistusmaahan, sillä jaappaniassa tehdään kans oivia fenkkuja. Samalla linjalla ollaan tuon soinnin kanssa. Luultavasti kuitenkin jenkkipeleissä on parempi laadunvalvonta ja uskoisin, että puuosiakin valikoidaan tarkemmin. En usko, että kukaan muuten niistä maksaisi melkein tuplahintaa esim. mexicolaisiin verrattuna. Ja tosiaan se mexicon presari oli myös erittäin hyvä soitin ja hintaisekseen etenkin. Olin vain todella hämmästynyt tuosta erosta.

Maisteri: No voi hyvää päivää... Juurihan tuossa lainaamassasi tekstissä sanoin, että jos olisi tilanne, jossa on nuo eri bassot on testissä, mutta kaikki muut muuttujat (soittaja, soittajan tatsi piuha, vahvistin, vahvistimen säädöt, kaiutin, muut soittajat, biisi) pysyvät koko ajan AIVAN TÄYSIN SAMOINA/SAMANLAISINA, niin mielestäni se Thunderin perussaundi olisi luultavasti se munakkaimmin murahteleva ja läpipuskeva. Riippuisi toki myös hieman biisistä, musatyylistä ja muista instrumenteista/soittajista, mutta noin yleisesti ottaen arvioni on ja pysyy tässä.
 
no nyt sä sit missasit mun pointin kokonaan. eli jos testin pohjana oliskin sellanen biisi, jossa kaikki ton thunderin vahvimmin soivat taajuusalueet olisivat jo "tukittu" muilla soittimilla, niin eihän se sieltä erottuis mihinkään. joku muu, rajusti soundiltaan erilainen, basso saattaisi taas sitten erottuakin. eli kyse on myös kaikesta muusta kuin basson ominaissoinnista.
 
toi oletus että "se Thunderin perussaundi olisi luultavasti se munakkaimmin murahteleva ja läpipuskeva" on kuin olettaisi vaikka että "saab 96 on paras auto, kaikissa olosuhteissa".
 
kyse on kontekstista.

Kallekorvola: kyse on kontekstista.
 
Tällä voidaan musta kuitata tää koko juttu. Esim. musarista ollaan paljon juteltu, että ei leikkaa läpi, mutta joissain jutuissa se toimii vaan hemmetin hienosti.
 
Mutta jos vain yksi peli pitäisi valita jolla pitäisi pärjätä rokkikontekstissa, ottaisin presarin.

juki68: Tällä voidaan musta kuitata tää koko juttu. Esim. musarista ollaan paljon juteltu, että ei leikkaa läpi, mutta joissain jutuissa se toimii vaan hemmetin hienosti.
 
Mutta jos vain yksi peli pitäisi valita jolla pitäisi pärjätä rokkikontekstissa, ottaisin presarin.
 
Presari on kyllä siinä mielessä varsin oivallinen peli, että se istuu todella helposti niin rokkiin, poppiin kuin (omasta mielestäni) jazzinkin soittoon ilman sen suurempia ruuvailuja.