Bassot ›

Paitsi sille, jonka käteen se ei istu. Toisen unelmien täyttymys on toisen himmeä lapio.

Ohittaen nyt tämän lapiokeskustelun niin omalta kohdaltani oleelliset löydöt basson saamiseen mukavasti mixin läpi ovat olleet Ampeg SVT + 8x10 -skobe ja Gibson Thunderbird. Ampegin läpi oon saanu melkein minkä hyvänsä basson kuulumaan mukavasti bändistä läpi ajamatta kuitenkaan muuta alleen - jotenkin ilman eq:n pelaamista tuo yhdistelmä vaan tuppaa löytämään oman lokeronsa bändin seassa vaikka kahden kovaa soittavan kitaristin, synistin ja rumpalin välistä. TB taas sen sijaan tuntuisi melkein minkä vahvistimen kanssa tahansa tulevan middlevoittoisen soundinsa johdosta mukavasti läpi bändikontekstissa.
 
Nämä jutut ovat siis itselleni toimineet ja nimenomaan bändikontekstissa, levyllä sitten usein jääkin äänittäjän & miksaajan harteille, miltä lopputulos kuulostaa. Omakohtaisen kokemuksen mukaan myös näillä kamoilla saa basson haudattua mixiin järjettömäksi huminaksi ja kilinäksi, millä nyt ei ole mitään tekemistä ainakaan sellaisen bassosoundin kanssa jota tavoittelen itse.

roax: Mieluiten oikeita kokemuksia eri merkkisten ja mallisten bassojen ominaissoundista joka vaan puskee hienosti kaiken yli.
 
1) Himmee lapio, leipoo
2) Riku, leikkaa

Edellisten lisäksi Wal.
Tässä aiemmin joku jo sanoi että yksistään upeasti soivat tahtovat hukkua mixiin, tämä kääntyy joskus toisinkinpäin, esim. juuri Wal ei omaa yksinään minun suosikkisoundia, vaan otappa bändi mukaan niin kyllä tuuttaa hienosti.
Toinen johon olen huomannut tämän pätevän on Thumb basso, se myös kuulostaa vähemmän hedelmälliseltä paljaaltaan mutta puskee tosi hyvin läpi
Varmaan joku näilläkin saa sumubassoa aikaiseksi mutta hyviä lähtökohtia nämä(kin) ovat

arilö: Edellisten lisäksi Wal.
Tässä aiemmin joku jo sanoi että yksistään upeasti soivat tahtovat hukkua mixiin
 
Nimenomaan samaa tarkotin mitä säki.
Soundi on mehevä yksinään, kun siitä löytyy kaikkia taajuuksia sopivasti, mut sillon se nimenomaan ei huku mixiin, vaan puskee kaiken yli ja menee muiden tontille. (toisaalta, tämmösessä tapauksessa voidaan vaa laskea tasot pienelle, ja sit se kyl hukkuu...).
 
Hifibassot toimii yksinään, samoin botnevoittoset kitarasoundit.
Bändikontekstissa on pakko eQuttaa....

hollstro: Mun pointti on se että jos joku ei istu omaan käten niin ei se tee soitinta "himmeäksi lapioksi".
 
Kyllä kuule se vaan tekee sen halon sille ibamiehelle himmeeksi lapioksi, jos ibamiehestä sille tuntuu.
 
Tosiaan tällä perus P-bass J-bass ei voi mennä kovin paljon mettään. Ja jos oikein haluaa mixin päälle mennä niin laittaa jatsin tallan täpölle ja nykii niitä vaijereita oikein olan takaa. Pitäis kurnuttaa.

Jamppa2: Kyllä kuule se vaan tekee sen halon sille ibamiehelle himmeeksi lapioksi, jos ibamiehestä sille tuntuu.
 
Kuule sinua kuunnellaan. Mun mielestä se tekee soittajan himmeeks hiihtäjäx.

juki68: Kuule sinua kuunnellaan. Mun mielestä se tekee soittajan himmeeks hiihtäjäx.
 
Juki, sääh.

juki68: Kuule sinua kuunnellaan. Mun mielestä se tekee soittajan himmeeks hiihtäjäx.
 
Kyllä kuulle, olenhan minä. On minulla oma himmelikin.

Pirkka:olisi kuitenkin ihan kiva, jos tää pysyis aiheessaan ilman typerää jankkaamista siitä, millä bassolla pitää soittaa voidakseen tuntea itsensä mieheksi.
 
ihan v***n samaa mieltä.
 
alkuperäiseen kysymykseen: ne bassot, jotka soivat vahvimmin sillä taajuusalueella, missä muut soittimet soivat heikoimmin. käytännössä melkein kaikki soittimet soivat melkein kaikilla alueilla, ja on vain päätettävä mitä soittimia miltäkin kaistalta esiin halutaan tuoda. soittorekisteri, säädöt soittimissa ja miksaajan korjaimissa sitten sen mukaan...
 
karkeasti esim. warwickin thumbin keskialue pääsee parhaimmin esille matskussa, jossa muut soittimet eivät sitä aluetta tuki. modernin hifibasson "hymy-eq"-soundi taas pääsee oikeuksiinsa vain jos muissa soittimissa ala- ja yläkaistaa on sopivan vähän...
 
tuntuu melkein että kriittisimmässä osassa basson erottuvuuden kannalta on soittaja, joka nuotti- ja rekisterivalinnoillaan saa soittonsa joko helposti tai ei-niin-helposti esilletuotavaksi.
 
että näin.

Himmee hiihtäjä tässä, terve :)
 
Hyvä threadi, tulihan mielipiteitä :) Sanoin että p-beissit on himmeitä lapioita ja niinkun joku sano että jos ne ibamiehelle sitä on ni sitten ne sille on sitä. Mä sanoin kuiteski että ne soundaa todella hyvälle ja istuu miksiin nätisti mikä oli se mitä tässä threadissa kysyttiin.
 
Tietty täällä on jotain vuosikymmeniä aktiivisesti keikkailleita P-bass veteraaneja, mutta mielipiteensä kullakin. Jos otat Presarin ja vaikka jonkun Warwick Thumbin ja pistät ne päällekäin niin kyllähän se Presari oikeasti on "himmee lapio" kun koko Warwickia ei edes näy sen alta. Ei siinä ole mitään vikaa että ne on himmeitä lapioita, ei vaan oo niin miellyttäviä kaikkien lapaseen se kaula. Toiset tykkää äidistä ja silleen.
 
Mun kokemusta epäiltiin heppoiseksi ja sitä se onkin koska jokainen testaamani yksilö on ollut niin kankean tuntuinen etten ole halunnut sellaista omistaa. Niinkun ajelisi Ladalla joka kulkisi kahtasataa. Lada se on kummiskin vaikka kulkisi kuinka lujaa. Testattuna on muutamia liikkessä soiteltuja yksilöitä, pari treeniksellä tai keikkapaikalla testattua yksilöä ja tietysti mun eka oma basso, Squierin P-bass kopio joka P-bass-fiiliksensä lisäksi vielä kuulostikin kauhealta.
 
Eli rauha vaan, mielipiteitähän nämä vain on :)
 
..edit: typoja..

Anteeksi kun tölväisin. Ei ollu tarkoitus olla niin ilkeä kuin miltä kirjoitus näytti.
 
Presarin haukkuminen bassopalstalla on sama kuin painin ja pesäpallon haukkuminen homojen hommaksi Ikaalisisa, Vimpleissä tai missä vaan pohjanmaalla. Siinä saa kyllä kuula kunninansa.
 
On mullkin Iboja ollut, on on nytkin ja lisää on tulossa. Ne on kuitenkin Musari/Presarihenkisiä eli paksuhkolla kaulalla. Enempi nuo on nostalgian takia kuin siksi että olisiva soittimena mun mieleen.

2541: Gibson Thunderbirdissä on aika alamiddlevoittoinen soundi mikä tuntuu punkevan hyvin seasta.
 
Totta. Mainiosti murisee ja erottuu thunderi oikeastaan paketissa kuin paketissa.
 
Hyvin monen muunkin beissin saa kyllä ihan yhtä lailla erottumaan kunhan kaikki palaset on kohillaan. Saundin osatekijöissä kun on niin monta muuttujaa.
 
Mutta joo, jos laitetaan riviin vaikka Thunderi, Presari, Jazzi, Musari, Rickenbackeri ja vaikka aktiivi-Ibanez, ja oletettaisiin että jokaisesta tulee saman voimakkuuksinen output. Sitten soitetaan vaikka minuutin pätkä jotakin samaa biisiä bändin kans kaikilla eri bassoilla peräkkäin, niin sanoisinpa että Thunderi sieltä munakkaimmin varmaankin erottuisi noin yleisesti ottaen.
 
Thunderissa on juuri sitä ala-middle murinaa, mutta silti myös todella munakas ja jykevä botne ja sustain läpikaulan ansiosta ylivertainen. Se saundi vaan on niin iso.
 
Presarista saa myös jotenkin mukavan ison ja middlemurisevan saundin, joka puskee tarvittaessa hyvin läpi. Vähän napakampi klangi kuin Thunderissa. Ei nyt ihan niin muhkean täyteläinen kuin thundersaundi, mutta eihän siinä olekaan humppareita eikä läpikaulaa.
 
Jazzissa on jotenkin presaria "pienempi", ei niin munakkaasti murahteleva saundi, mun mielestä. Siitä saa kyllä ihan kivan pyöreää saundia tai sitten tallamikkinarinaa tai jotain siltä väliltä. Skaala aika laaja tarvittaessa, mutta silti jotenkin pitäisin presarin ominaissaundia munakkaammin erottuvana. Ja parempana.
 
Musarissahan on sitten sitä murinaa, tai oikeastaan narinaa ehkä enemmänkin. Tämä kyllä erottuu bändipaketissa, mutta mun mielestä tää on moniinkin juttuihin turhan nasaalisaundinen, ei-niin-botnekas beissi.
 
Backeria en ole itse soitellut muuta kuin akustisesti äkkiä musaliikkeessä, niin paha siitä sanoa kokemuksia... Levyllä ja keikoilla kuullun perusteella todella mukavan aggressiivinen ja läpitunkeva saundi parhaimmillaan. Jotain Thuderin ja Presarin väliltä vois olla tuo saundi ehkä luonteeltaan...?
 
Hifi-Ibanezikin on teinivuosina ollut. Kyllä se vaan on mun mielestä niin, että aktiivietunen meinaa syödä sen bassosaundin karaktäärin. Tästä kaikista heikoimmin saa erottuvaa murinaa. Noista muista kyllä saa hyvää erottuvaa saundia kunhan vaan on kaikki muuttujat kohdillaan.

Leo Lindgren: Presari. Olin kerran yhdessä projektissa kitaristina ja basistilla oli P-beissi. Kuulosti sairaan hyvältä ihan yhden mikin nauhoituksissakin. Se vaan puskee jotenkin läpi paremmin kuin muut. Sääli kun ne on niin kauheita soittaa, se soundi oli tosi hyvä!
 
Juu-u. Noin minäkin teininä luulin kun ei oikein mitkään kauppasäädöissä olevat Presarit istuneet oikein kouraan tikku-ibaan tottuneelle. No onhan mulla ohutkaulainen Thuderi ollut sitten Iban jälkeenkin. Löytyipä silti kaupassa positiivisen ensivaikutelman tehnyt, OK säädöissä oleva VM Squier Presari kakkosbassoksi tällaiselle ohutkaulaisiin tottuneille. Tottumuskysymyksiä... Kyllä noilla vähän paksumpikaulaisillakin oppii soittamaan, jos osaa säätää beissiä ja diggaa sen saundista.

Maisteri: Mutta joo, jos laitetaan riviin vaikka Thunderi, Presari, Jazzi, Musari, Rickenbackeri ja vaikka aktiivi-Ibanez, ja oletettaisiin että jokaisesta tulee saman voimakkuuksinen output. Sitten soitetaan vaikka minuutin pätkä jotakin samaa biisiä bändin kans kaikilla eri bassoilla peräkkäin, niin sanoisinpa että Thunderi sieltä munakkaimmin varmaankin erottuisi noin yleisesti ottaen.
 
Mihin perustat tämän statementin? Onko noi kaikki ollut samassa sessiossa testissä?

Presarista olen itse saanut helpoiten hyvät saundit pihalle. Toisaalta tässä nyt piilee tämä sama homma kuin kyläkaupassa: presarin saundivalikoima on oikeastaan basson omista säädöistä suppea. Volyymi löytyy ja tone. Tällöin periaatteessa vehkeestä saa yhden ainoa soundin, jota voi sitten duunata ja tuunata etuvahvistimella jne. Toki tatsilla, soittotavalla ja soittokohdalla ja kielillä on väliä, mutta noin periaatteessa presari on yhden tempun peli.
 
Jatsarista saa pihalle jo pelkkiä mikkivolyymejä säätelemällä valtavasti useampia saundeja ulos. Myös niitä mutaisia ja huonoja, ja jos ei helposti niin ainakin helpommin kuin presarista.
 
Mistä tahansa pelistähän saa hyviä saundeja pihalle, sellaista bassoa ei ole edes vastaan tullut, jota en olisi saanut musaan istumaan. Toki sitten on pitänyt vahvistinta jo rassata ja tarkkaan katsoa mistä sitä bassoa räpeltää. Ja tähän luetaan vaan kaikki soittokelpoisissa säädöissä olevat soittimet, joiden puut on kuitenkin edes melkein laadukkaita. Presarista on tullut vaan revittyä helpoiten ne passelit saundit. Ei se Leo ihan höpöjä tehnyt kun kairasi mikin juuri siihen tiettyyn kohtaan. Ja koko tekstin ajan olen siis puhunut yksimikkisistä presareista.
 
Ja kyläkauppavertauksen selvennys: kyläkaupan karkkihyllyllä luultavasti on vain pari eri pussivalikoimaa. Ne on toki sitten valittu sen mukaan, mikä ostajia yleensä miellyttää. Lopputulokseen pääsee nopeammin ja helpommin kuin megamarketissa.

juki68: Mihin perustat tämän statementin? Onko noi kaikki ollut samassa sessiossa testissä?
 
Hyvä juki muista kyseenalaistaa noi himmeet himmelin nyplääjät.

Jamppa2: Hyvä juki muista kyseenalaistaa noi himmeet himmelin nyplääjät.
 
En kyseenalaista, haluaisin vaan kuulla mistä toi lausunto on peräisin. Minulla ei ole TB:tä ollut joten ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla enemmän aiheesta.

Maisteri:Mutta joo, jos laitetaan riviin vaikka Thunderi, Presari, Jazzi, Musari, Rickenbackeri ja vaikka aktiivi-Ibanez, ja oletettaisiin että jokaisesta tulee saman voimakkuuksinen output. Sitten soitetaan vaikka minuutin pätkä jotakin samaa biisiä bändin kans kaikilla eri bassoilla peräkkäin, niin sanoisinpa että Thunderi sieltä munakkaimmin varmaankin erottuisi noin yleisesti ottaen.
 
tähän sanoisin taas, että riippuu kontekstista. varmasti löytäisin etsimällä myös biisin, jossa thunderi jäisi jalkoihin. eli eipä ole noin yksioikoista.