Kitarat: akustinen ›

PappaSF:
Ite tykästyny "hard tension" "high tension" setteihin (ilmeisesti tuo high ja hard tarkoittaa samaa asiaa).

 
Joo. Ja námá hardit ja hight eivát ole mitenkáán yhteismitallisia. Ja esmes mulla on tuossa odottamassa luthierin setti, niin siiná on punotut high tension ja ohkaset medium. saas náhdá...

samueld: Paha tuohon on vastata. Itse en lyhytskaalaisessa konserttikitarassani huomaa normalin ja hardin erossa muuta kuin ettá bassot rámisee hardeilla váhemmán.
 
Muuten olen tykástynyt D'Addarion EXP hard tensioneihin viimeaikoina. Tállaisella tahmatassulla nuo pinnoitetut kestáá aika paljon pidempáán. Nytkin on 3 kk vanhat kielet eiká vaihtotarvetta ja sentáán aika paljon tulee páivássá soitettua.
 
Seuraavaksi on kyllá kokeilulistalla pyramidin konserttikielet tuohon klasariin ja luthierin kielet flamencoon (noq Tomatitollakin on...).
 
Itsekin olen ajatellut lyhempi skaalaista klassista kitaraa. Voitko suositella mitään valmistajaa ja heidän malliaan?

mitkä olisivat jäykimmät mahdolliset kielet joissa on pallo (ball-end) toisessa päässä? ostin just daddarion hard tension pro-artet, mutta vanhassa lyhytskaalaisessa landolassa tuntuvat aivan liian löysiltä. Tekeekö moni valmistaja extra hard tension kieliä? Ne voisi olla passelit.

John Ray. Ihan toi klassinen malli seetrikannella ja 64cm skaalalla. Toimii junan huussin veroisesti.
 
http://www.johnguitar.com/
 
Tuo on hyvä kitara, taisin soitella itse sillä vuoden -06 TGF:ässä. Ja olihan se Raykin ihan hauska kaveri.
 
Kielistä sen verran; riippuu kitarasta, soittajasta, siitä mitä haluaa.. mun vanhassa Tammisessa (kuusikansi) high-tension Addariot oli ainoa vaihtoehto, muuten ei äänessä ollut sointia nimeksikään. Soittajat ja kitarat ovat kuitenkin yksilöitä ja se mikä soi toisessa hyvin, ei toisessa instrumentissa välttämättä toimi lainkaan.
 
Uudempi hankinta, Liikasen kuusikantinen, taas on ihan tukossa Addarioilla, ei väliä onko high vai medium tension. Soi kuin vanerilaatikko, pehmeästi mutta tunkkaisesti. Finncordet jumittivat vielä enemmän, paha mieli tuli soittaa. Ilmeisesti liika vetolujuus kielissä (Finncordella muistaakseni aika isot kilomäärät.. saa vetää turpaan jos muistan väärin) suhteessa tallaan vetää kannen tukkoon herkemmissä kitaroissa.
 
Hannabachin Custom mediumeilla (high tension tukkoisempi) Liikanen alkaa jo avautumaan ja Savarezin medium-hiilikuitukielet saavat yläsävelsarjan laulamaan siten etten parempaa ole kuullutkaan (oma kitarahan on se paras kitara...).
 
Noissa Savarezin hiilikuitukielissä vaan se valmistusprosessi taitaa olla aika herkkä. Kollegalla oli jotain 5 settiä peräkkäin falskeja 1-kieliä, valuvirhe, mikroskooppinen painauma/särö tms. kielessä ja sitä ei vain saa vireeseen. Mun ennätys on 3 peräkkäistä toimimatonta ykköskieltä. Ja onhan se ykköskieli aika ohut, vaikuttaa äänenmuodostamiseen ja -tuottamiseen, mutta tottuuhan siihen.
 
Toisekseen Savarezin hiilikuidut ovat vähän makaroonisempia, venyvät jopa otelaudalla painettaessa eri lailla kuin tavallinen clear nylon. Edelleen tottumiskysymys, mutta itseäni sellainen ei-niin-jämäkkä-fiilis vaivaa. Itse soitan keikat Hannabachin Customeilla.
 
Sitten on näitä erilaisia kombinaatioita käyttäviä kitaristeja. Esim. Marco Socías sanoi käyttävänsä E- ja H-kielissä nylonia ja G:ssä hiilikuitua. Toimivimman setin/yhdistelmän löytää itse kokeilemalla. Jos ei kuule eroa niin eipä sitten ole tarvis vaihtaakaan tai kitara ei anna kaikkia mahdollisuuksia äänen käyttöön. Jossain Yamahan C40:ssä lienee ihan turha hifistellä kielien soinnilla.. kunnon kokopuukansissa (eikä mitään laminaattia!) voidaan alkaa kuuntelemaan jo eroja.
 
Ekassa kitarassani (joku tsekkiläinen aloittelijahalpis) on halvimmat kielet mitä kaupasta löytyy ja hyvä on niin. Kelpaa nuotiorämpyttelyyn juuri passelisti. :)

Kapt. Bratislava: ... Ilmeisesti liika vetolujuus kielissä suhteessa tallaan vetää kannen tukkoon herkemmissä kitaroissa.
 
Tämän olen todennut käytännössä itsekin, mutta sinä laitoit sen osuvaan sanalliseen muotoon. Tukkoisuus tuntuu yleensä alkavan paksuimmasta kielestä ja seuraavaksi tukkoon menee A-kieli. Kitara joka menee jollain kielisetillä tukkoon EADGHE-vireessä saattaa toimia mainiosti sävelaskelta alemmaksi viritettynä.

No jälleen kerran, eli joka kerta, Hannabachin 5-kieli katkesi itsestään. Superhightension. Muuten hyvät kielet, mutta merkkiä on vaihdettava, koska kielet katkeilevat hyvin nopeasti.
 
Ajattelin kokeilla Savarezin kieliä. Onko kenelläkään kokemuksia niistä, Millä mallilla kannattaa lähteä liikkeelle. Täällä oli jo puhetta hiilikuituisista, mutta niissä oli ongelmia muistaakseni ensimmäisen kielen kohdalla. Miten muuten, oletteko hakeneet liikkeestä uuden satsin tai kielen, jos ne eivät ole toimineet. Luulisi kauppiaan korvaavan, mutta onhan se hankalaa aina surfata liikkeeseen noin usein.

wedevirtanen: No jälleen kerran, eli joka kerta, Hannabachin 5-kieli katkesi itsestään. Superhightension. Muuten hyvät kielet, mutta merkkiä on vaihdettava, koska kielet katkeilevat hyvin nopeasti.
 
Tsekkaa, ettei satulan tai tallan reunassa ole mitään terävää kohtaa. Mun luutussa ykkös ja kakkoskielet katkeilivat koska satulan reunassa - juuri siinä kohdassa josta kielet menevät yli - oli sellainen mikroskooppisen pieni terävä kulma. Pistin paperinpalan siihen alle ja ongelma korjaantui.
 
Ymmärtääkseni ei kielten (kai?) pitäisi katkeilla jatkuvasti jos talla/satula ei ole mitenkään mattoveitsenterävä ja nauhatkaan ei mitään partateriä ole ja vire on edes lähellä normi a1=440Hz.. tosin en ole soittanut noilla Hannabachin kireimmillä ikinä.

wedevirtanen: No jälleen kerran, eli joka kerta, Hannabachin 5-kieli katkesi itsestään. Superhightension. Muuten hyvät kielet, mutta merkkiä on vaihdettava, koska kielet katkeilevat hyvin nopeasti...
 
D-kieli katkesi pari kertaa aikoinaan Hannabacheista mulla, ja samoin kävi kaverilla, eikä voi sitä laittaa kitaran viaksi mitenkään. Mulla katkesi kummallakin kerralla kieli kitaran ollessa laukussa huoneen nurkassa. Eri merkkiää ensi kerralla, kunhan nyt saan sen 7-kielisen klassisen hankittua (= mielellään lahjaksi).

Samaa vikaa Hannabach kielissä, kaksi vikassa setissä itsestään kieli katkesi laukussa ollessaan, toinen setti vain 3 päivää vanhat kielet.
 
Kitaran satulassa ei vikaa, muut setit on kestäneet hyvin ja ainoat itsekseen katkeilevat ovat juurikin Hannabach kielisettejä.
 
Tällä hetkellä soittelen D'addario ProArte setillä mutta ostin jo kokeiluun Albert Augustine kielisetin ja sen laitan kiinni jossain vaiheessa (kertoilen sitten kokemuksia tuosta Albert Augustine kielisetistä, ostin sen Musa Fasulla, hinta ovh oli 11 € mutt sain sen halvemmalla kun olen tälläinen vakiasiakas tuolla, joo vakiasiakas myös toisessakin musaliikkeessä ja vaimon mukaan vähän liiankin usein liikuskelen musaliikkeiden liepeillä notkumassa musavermeiden perässä :-)
 
Noi kielisetit on sen verran erillaisia ja kitarat samaten, että vaikka toisella soi jollain setillä todella maukkaasti niin toisessa akustisessa ei sitten toimikaan niin hyvin, joten kokeilua piisaa ite kullakin kunnes löytää sen oikean.
 
ProArte on kyllä kestäny mutta soundi ei ole ihan mun makuuni sustainikas ja vähän jotenkin tuhnumpi soundiltaan eli kestävät mutta ei soundiltaan niin toimivat tuossa mun Yamaha CGX171CCA elektroakustisessa naikkarissani, Hannabach soundillisesti toimii muttei ne vaan kestä.
 
Jep mutta kertoilen kunhan saan Albert Augustine kielisetistä kokemusta.

Minulla on uusi klassinen kitara ja haen siihen mahdollisimman hyvää settiä, joten nostetaan ketju taas eloon.
 
Tilasin bassokieliksi Luthier 30:t (medium-hightension) sekä treblekieliksi La Bella 2001 hard tension. Luin ulkolaisilta foorumeilta suosituksia tälläiseen yhdistelmään. Lisäksi tilasin Savarezin kahta mallia:
 
1 x Savarez 520J Rectified Traditional Trebles/Yellow Card Basses Extra High Tension, Full Set (520J)
1 x Savarez 540J Alliance/HT Classic High Tension, Full Set (540J)
 
Täytyypä noita testata ja kommentoida sen jälkeen lisää.

wedevirtanen: Minulla on uusi klassinen kitara ja haen siihen mahdollisimman hyvää settiä, joten nostetaan ketju taas eloon.
 
Tilasin bassokieliksi Luthier 30:t (medium-hightension) sekä treblekieliksi La Bella 2001 hard tension. Luin ulkolaisilta foorumeilta suosituksia tälläiseen yhdistelmään. Lisäksi tilasin Savarezin kahta mallia:
 
1 x Savarez 520J Rectified Traditional Trebles/Yellow Card Basses Extra High Tension, Full Set (520J)
1 x Savarez 540J Alliance/HT Classic High Tension, Full Set (540J)
 
Täytyypä noita testata ja kommentoida sen jälkeen lisää.
 
Mahdollisimman hyvää settiä :D ei millään pahalla mutta pistää huvittaan tämä sun täydellisyyden tavottelu. Toivottavasti löydät etsimäsi. Joskus tuntuu vain että se itse oleellinen katoaa tässä kama runkkaus viidakossa. Onko niillä kielillä oikeasti niin paljon eroa kokonaisuuden kannalta vai onko se pullon kaula sun taiteelliselle ilmasulle?

Marwel: Mahdollisimman hyvää settiä :D ei millään pahalla mutta pistää huvittaan tämä sun täydellisyyden tavottelu. Toivottavasti löydät etsimäsi. Joskus tuntuu vain että se itse oleellinen katoaa tässä kama runkkaus viidakossa. Onko niillä kielillä oikeasti niin paljon eroa kokonaisuuden kannalta vai onko se pullon kaula sun taiteelliselle ilmasulle?
 
Eli sá et tiedá klassisista kitaroista ja niiden soitosta mitáán?
 
Má lysin nyt konserttikeihááseeni parhaat kielet. Pyramidin high tensionit. Erittáin kirkas ja tasapainoinen soundi. soundi on mys alusta loppuun aika samanlainen. Ei ole sitá háiritseváá metallisuutta alussa. Ja punomattomat kielet on erittáin heleát. Pidán kyllá.
 
Flamencoskebassa olen nyt páátynyt hannabachin flamenco high tensioneihin. Niissá pitká miinus on oikean káden alta nopeasti rahiseviksi kuluvat punomattomat kielet.

wedevirtanen: Itsekin olen ajatellut lyhempi skaalaista klassista kitaraa. Voitko suositella mitään valmistajaa ja heidän malliaan?
 
Yamaha GL-1:
http://www.thomann.de/fi/yamaha_gl1.htm
 
Yllättävän hyvä soittaa ja kaunis saundi. Guitarleleksi tuota haukkuvat.

Marwel: Mahdollisimman hyvää settiä :D ei millään pahalla mutta pistää huvittaan tämä sun täydellisyyden tavottelu. Toivottavasti löydät etsimäsi. Joskus tuntuu vain että se itse oleellinen katoaa tässä kama runkkaus viidakossa. Onko niillä kielillä oikeasti niin paljon eroa kokonaisuuden kannalta vai onko se pullon kaula sun taiteelliselle ilmasulle?
 
Kai noilla kielilläkin on osuutensa kitaran sointiin sekä soitettavuuteen.
 
Ennen muinoin en välittänyt kielistä, vaan ostin mitä sattui, kun edelliset kielet jo katkeilivaat kuluneisuudessaan. Nyt kun sain uuden klassisen kitaran, etsiskelen siihen parhaat mahdolliset kielet. Ihan hauskaa puuhaa sinänsä.
 
Klassisen kitaran sointi on sanoinkuvaamattoman hieno ja uudet kielet saavat soittimen soimaan vielä paremmin, sen hetken aikaa, toisissa taika kestää kauemmin toisissa taas sointi heikkenee nopeammin. Siksi vaihdan mielelläni kieliä varsinkin klassiseen kitaraan. Saan soinnista uusia fiboja, jotka siivittävät uuteen erilaiseen soitantoonkin usein.
 
Em. seikkojen vuoksi vaihtelen usein kieliä ja pidän erittäin suotavana sitä, jos löytäisin parhaat mahdolliset kielet klassiseen kitaraani.
 
Jos se huvittaa joitakuita, se ei haittaa, sillä minä olen pyrkinyt olemaan välittämättä muiden huvittuneisuudesta, tallaan vain omaa polkuani, välittämättä muista. Täytyy tosin sanoa, että vielä siinä on paljon opittavaa.
 
Tuollainen huvittuneisuus peilaa yleensä henkilön itsensä rajoittunutta katsantokantaa.

samueld: Eli sá et tiedá klassisista kitaroista ja niiden soitosta mitáán?
 
Má lysin nyt konserttikeihááseeni parhaat kielet. Pyramidin high tensionit. Erittáin kirkas ja tasapainoinen soundi. soundi on mys alusta loppuun aika samanlainen. Ei ole sitá háiritseváá metallisuutta alussa. Ja punomattomat kielet on erittáin heleát. Pidán kyllá.
 
Flamencoskebassa olen nyt páátynyt hannabachin flamenco high tensioneihin. Niissá pitká miinus on oikean káden alta nopeasti rahiseviksi kuluvat punomattomat kielet.
 
Täytyypä kokeilla näitä Pyramideja. Joskus taannoin taisi minulla Francisco Bros klasarissa sellaiset olla. Muistan tosiaan niiden soineen erittäin hyvin.

wedevirtanen: Kai noilla kielilläkin on osuutensa kitaran sointiin sekä soitettavuuteen.
 
Ennen muinoin en välittänyt kielistä, vaan ostin mitä sattui, kun edelliset kielet jo katkeilivaat kuluneisuudessaan. Nyt kun sain uuden klassisen kitaran, etsiskelen siihen parhaat mahdolliset kielet. Ihan hauskaa puuhaa sinänsä.
 
Klassisen kitaran sointi on sanoinkuvaamattoman hieno ja uudet kielet saavat soittimen soimaan vielä paremmin, sen hetken aikaa, toisissa taika kestää kauemmin toisissa taas sointi heikkenee nopeammin. Siksi vaihdan mielelläni kieliä varsinkin klassiseen kitaraan. Saan soinnista uusia fiboja, jotka siivittävät uuteen erilaiseen soitantoonkin usein.
 
Em. seikkojen vuoksi vaihtelen usein kieliä ja pidän erittäin suotavana sitä, jos löytäisin parhaat mahdolliset kielet klassiseen kitaraani.
 
Jos se huvittaa joitakuita, se ei haittaa, sillä minä olen pyrkinyt olemaan välittämättä muiden huvittuneisuudesta, tallaan vain omaa polkuani, välittämättä muista. Täytyy tosin sanoa, että vielä siinä on paljon opittavaa.
 
Tuollainen huvittuneisuus peilaa yleensä henkilön itsensä rajoittunutta katsantokantaa.
 
Tässä viestissä oli kyllä jo asiaa. Kielethän vaikuttavat sointiin todella paljon ja itse lähinnä huomannut suurimmat erot kulutus kestävyydessä, ja tuntumassa. Eli kuinka kauan se kieli jaksaa pitää sen heleän sointinsa. Tässä itse olen joutunut tekemään kompromisseja koska pitkäikäisimmät kielet esim elixirit ovat omaan käteen liian liukkaat ja tuntumaltaan ei niin minulle sopivat. Tästä syystä vaihdan useammin tuntumaltaan parempia kieliä kulutuksesta välittämättä. Eli se mikä sopii mulle ei välttä sovi toiselle, joten pitäisi tietää vaikka soittajan kädestä enemmän että mitään absoluuttista totuutta paremmuudesta voisi kertoa.
 
Mutta se että yksittäisten kielimerkkien välillä olisi dramaattisia eroja ja siitä tulisi jonkunlainen soittamisen pullonkaula vain huvittaa itseä. Kyllä minäkin tykästyn joihinki tuotteisiin ja pidän niitä itselleni parempina kuin jotain toista, mutta myös eri merkkejä kokeileva varmasti huomaa että erot ovat loppujen lopuksi kohtuu pieniä ja kaikillä ns laatu kielillä homma onnistuu. Nautiskellaan musiikin hienouksista jokainen omalla tavallaan. Pyydän anteeksi vielä tuota aikasempaa ilkeää lähestymis tapaa asiaan. Ei tämä niin vakavaa ole :D

Marwel: Tässä viestissä oli kyllä jo asiaa. Kielethän vaikuttavat sointiin todella paljon ja itse lähinnä huomannut suurimmat erot kulutus kestävyydessä, ja tuntumassa. Eli kuinka kauan se kieli jaksaa pitää sen heleän sointinsa. Tässä itse olen joutunut tekemään kompromisseja koska pitkäikäisimmät kielet esim elixirit ovat omaan käteen liian liukkaat ja tuntumaltaan ei niin minulle sopivat. Tästä syystä vaihdan useammin tuntumaltaan parempia kieliä kulutuksesta välittämättä. Eli se mikä sopii mulle ei välttä sovi toiselle, joten pitäisi tietää vaikka soittajan kädestä enemmän että mitään absoluuttista totuutta paremmuudesta voisi kertoa.
 
Mutta se että yksittäisten kielimerkkien välillä olisi dramaattisia eroja ja siitä tulisi jonkunlainen soittamisen pullonkaula vain huvittaa itseä. Kyllä minäkin tykästyn joihinki tuotteisiin ja pidän niitä itselleni parempina kuin jotain toista, mutta myös eri merkkejä kokeileva varmasti huomaa että erot ovat loppujen lopuksi kohtuu pieniä ja kaikillä ns laatu kielillä homma onnistuu. Nautiskellaan musiikin hienouksista jokainen omalla tavallaan. Pyydän anteeksi vielä tuota aikasempaa ilkeää lähestymis tapaa asiaan. Ei tämä niin vakavaa ole :D
 
Ei todellakaan ole vakavaa! :) Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että laatukielien välillä olisi hirveitä eroja, eikä se todellakaan ole mikään pullonkaula klassisen kitaran soitolle. Nuorempana minulla oli hieman 'terveempi' asenne kieliinkin, koska vaihdoin niitä vain pakon edessä, kun ne olivat tulleet tiensä päähän. Ostin myös useimmiten halvimpia settejä ja melkeinpä kaikki kielet soivat ensi alkuun hienosti.
 
Yksi syy, minkä vuoksi etsin nyt mahdollisimman hyviä kieliä kitaraani, on se, että myöhemmin tiedän mitä merkkiä käytän ja voin täten tilata sitä vaikkapa edullisesti kymmenen settiä, kun tietää mitä saa ja tarvitsee.
 
En itsekään odota mitään dramaattisia muutoksia kitaran sointiin, vaan etsin lähinnä huoletonta loppuelämää, vailla murheita kitaran kielistä. :)
 
Puhuit Elixireistä klassisen kitaran kielien ketjussa. Tiedän, että Elixir on joskus tehnyt klassisiakin kieliä, mutta miten lienee nykyään, tekeekö enää? Itse olen pitänyt Elixirien teräskielistä, juuri samasta syystä, jonka vuoksi sinä et niistä pidä. Minulla oli taannoin Taylorin nylonkielinen ja siinä taisi olla Elixirin kielet, ainakin niin kitaran lapuissa kerrottiin.
 
Oikeastaan kun kieliä testaa, niin niitä pitäisi testata samanaikaisesti muiden kanssa, jotta voisi erottaa niiden soinnillisia eroavaisuuksia. Se on jo liian hankalaa hommaa.

Mutta se että yksittäisten kielimerkkien välillä olisi dramaattisia eroja ja siitä tulisi jonkunlainen soittamisen pullonkaula vain huvittaa itseä. Kyllä minäkin tykästyn joihinki tuotteisiin ja pidän niitä itselleni parempina kuin jotain toista, mutta myös eri merkkejä kokeileva varmasti huomaa että erot ovat loppujen lopuksi kohtuu pieniä ja kaikillä ns laatu kielillä homma onnistuu. Nautiskellaan musiikin hienouksista jokainen omalla tavallaan. Pyydän anteeksi vielä tuota aikasempaa ilkeää lähestymis tapaa asiaan. Ei tämä niin vakavaa ole :D
 
Tämä ei nyt liity suoranaisesti klasarikieliin.
 
Kielimerkeissä on huomattavia eroja. Minulla on 12-kielinen kitara, jonka olen virittänyt avovireeseen, alin kieli on viritetty C:hen. Ostin GHS:n .60-paksuisen kielen alimmaksi kieleksi, soundi oli aivan karmea, eikä kieli pitänyt yhtään virettään ja kaikki painetut äänet olivat epävireisiä. Soitinrakentajan kanssa tutkimme kieltä niin paljastui, että sydänlanka oli neliskanttinen ja sydänlanka oli aivan liian paksu.
 
Tilasin John Pearsen irtokieliä suoraan tehtaalta (John Pearse-kielet ovat soittoni pullonkaula, jos ei ole Pearsea, niin soitto ei vaan suju, eikä taidetta synny;D). .60-paksuinen John Pearse toimi aivan moitteetta. Sydänlanka pyöreä ja tarpeeksi ohut.
 
Kielissä on eroja. Suosin Pearsea, jos ei sitä ole saatavilla, niin D'Addario ajaa myös hyvin asiansa.

Mä oon vaan menny sillä et oon ostanu lähimmästä kodinkoneliikkeestä jotain D'Addarion keskitiukkoja nylonkieliä, hyvin on toiminu tähän asti.