Kitarat: akustinen ›

Miten ihmeessä tästä nyt näin vähän tekstiä on? Ja muutenkin, ihmettelen hieman kun ei missään ole näkynyt mitään mainostusta keikalle, ei lue edes Hesarissa päivän menojen kohdalla...

LexaR: Miten ihmeessä tästä nyt näin vähän tekstiä on? Ja muutenkin, ihmettelen hieman kun ei missään ole näkynyt mitään mainostusta keikalle, ei lue edes Hesarissa päivän menojen kohdalla...
 
On hesarissa tänään mainintaa, jos luet "minne mennä" palstan kitara-aiheisen kolumnin. Tänään tulee olemaan varsin uniikki ja mielenkiintoinen show ja syy löytyy tosiaan hesarista.

Mahtavaa, että Adam Rafferty tulee paikalle, koska harmittelin aiemmin viikolla kun en pääse herran huomista keikkaa katsomaan.

Loisto keikka! Beatles Medley rocks!

Hehee, muistan mitä viimevuoden keikan jälkeen kirjoitin. Täsmälleen samat fiilikset taas.
 
Tietynlainen onnellisuus ja hyvä fiilis jää keikan jälkeen päälle.
 
Oli se vaan niin rehellistä musisointia suoraan sydämestä.

Oli hienoa katsella taas rentoa fiilistä ja hyvää meininkiä mikä välittyi soitosta. Pidin myös erityisen paljon noista vierailijoista. Rick Pricella oli aivan mahtava ääni! Rafferty soitti aika lyhyen setin, mutta halusikin varmaan houkutella ihmiset tämän päivän keikalle. Oli myös hienoa, kun Tommy ja Rick esittivät biisejä yhdessä loppupuolella. Love Me Tender oli todella upea.
 
Outo ero vuoden takaiseen oli, että yleisössä oli jostain syystä ihme suomijuntteja huutelemassa Paranoideja ja muuta typerää. Hävetti. Muutamia ihme höpöttäjiä oli myös juttelemassa kesken biisien, häiritsi rauhallisemmissa biiseissä.

Olipa hieno kokemus. Rauhallista meininkiä, hienoja tunnelmia sekä huumoriakin. Alkuun vaatimattoman näköisistä puitteista huolimatta varsin hienoa taidetta. Musiikki puhui puolestaan ja niinhän sen kuuluukin olla. Meikäläistä vähän myös mietitytti ne jotkut välihuudot yleisöstä. Noh, se on vähän semmosta joskus.

Upea keikka jälleen kerran! Vierailijat toi kyllä kivaa lisäväriä, ja Tommy on aina niin hyväntuulinen upean soitannan lisäksi, että se hyväntuulisuus ei voi olla tarttumatta!
 
Izer: Outo ero vuoden takaiseen oli, että yleisössä oli jostain syystä ihme suomijuntteja huutelemassa Paranoideja ja muuta typerää. Hävetti.
 
Taisi meidän puheliaat australialaiset ystävät yleisön joukossa villitä suomalaisetkin. Mua lähinnä huvitti kun Tommy kuitenkin otti sen niin huumorilla, ja soittikin encoressa Michellen ja Beatles medleyn mitä siellä kanssa huudeltiin. Saattohan se jopa vähän tykätäkin, kun yleensä niin vaitonaisesta suomalaisesta yleisöstä lähti vähän ääntäkin? :)
 
Nine Pound Hammer oli tällä kertaa erityisesti mun mieleen ja Since We Met on aina niin kaunis. Mitäs ne ihan ekat biisit oli, ei kuulostanu tutuilta mulle?

Tommy soitti loistavasti! Itselläni keikan orgastisin kokemus oli se mitä Tommy kutsui Aboriginal songiksi. Aivan älytöntä, miten kitaralla voi saada aikaan noin valtavan kokoisen saundimaailman? Myös perkussiivinen vispilähäröily toimi loistavasti.
 
Jos minulta kysytään, niin Rick Pricen ei olisi enää tarvinnut tulla uudestaan lavalle oman settinsä jälkeen. Vähän oli limaista ja sokerisen kornia menoa. Ylipäätänsäkin vähän turhan helppo kikka kosiskella yleisöä Beatlesilla ja Elviksellä. Eikö mitään muuta keksisi?
 
Mutta muuten ensimmäinen Tommy Emmanuel kokemukseni teki vaikutuksen. Tämä menee ehdottomasti parhaimpien näkemieni keikkojen kärkeen. Tämä ei unohdu.

Oliko se juuri Nine Pound Hammerin kohdalla kun alkoi Tommyn mikki antaa sähköiskuja? Olipa taas loistava keikka, omasta mielestäni vielä parempi kuin viime vuonna! Tosiaan nämä paranoid-huutelut olivat vähän ylimääräistä, mutta ei niiltä aina live-tilanteessa voi välttyä.

Olin ekaa kertaa Tommyn keikalla ja olihan tuo aivan mahtava kokemus. Kevyesti yksi parhaista keikoista, jonka olen ikinä nähnyt.

cocoon:
 
Nine Pound Hammer oli tällä kertaa erityisesti mun mieleen ja Since We Met on aina niin kaunis. Mitäs ne ihan ekat biisit oli, ei kuulostanu tutuilta mulle?
 
No alkuun taisi tulla uutta kamaa. Muistaakseni aloitti uudella (tulevan levyn) biisillään Locomotivation, korjatkaa viisaammat jos olen väärässä.

Abugali: Oliko se juuri Nine Pound Hammerin kohdalla kun alkoi Tommyn mikki antaa sähköiskuja? ...
 
En muista tarkkaan minkä biisin kohdalla se alkoi, mutta sitä kesti pitkään, siis monen biisin ajan. No Tommy veti siitä huolimatta ihan sata lasissa ja täytyy myöntää, että tämä konsertti nousi yhdeksi parhaista, missä olen ollut.
Uskomattoman hienoa soittoa ja instrumentin hallintaa.

Nine Pound Hammer oli tällä kertaa erityisesti mun mieleen ja Since We Met on aina niin kaunis. Mitäs ne ihan ekat biisit oli, ei kuulostanu tutuilta mulle?
 
Ekat biisit oli Locomotivation, Jack Magic, Blue Moon ja Welsh Tornado (vai tuliko tämä vasta myöhemmin?). En myöskään ihan varma ole tuosta järjestyksestä.
 
Vähän aiheen ohi mutta kuitenkin, tässä vähän backstagetunnelmia ennen showta: http://www.youtube.com/watch?v=9_e3sC2u1jE

Olipas mahtava ilta. Tommy heitti mielettömän keikan ja vieraatkin toivat hienon lisävärinsä. Hienoa nähdä kuinka fingerstylen suosio kasvaa Suomessa vuosi vuodelta. Yleisön joukossa olleet Suomen nimekkäimmät kitaristitkin olivat jälleen aivan ihmeissään Tommyn täydellisestä paketista, jossa soittotaito, lavakarisma ja biisivalinnat olivat vertaansa vailla. Jokaisessa Tommyn Suomen vierailussa on oikeaa historian havinaa. Huh huh.

Adam Raffertyn mietteitä illasta:
 
http://adamrafferty.wordpress.com/2 … my-emmanuel-in-helsinki-april-2009/
 
Olipa kyllä aika huikea Helsingin reissu kaverilla! :)

Tarkkasilmäisimmät ovatkin varmaan huomanneet, että Tommy saapuu elokuussa kahdelle keikalle Suomeen! Elikä siis Turkuun Holiday Club Caribiaan 23.8. ja Lahden Sibeliustalolle 24.8.. On tämä lähdettävä kolmannenkin kerran kokemaan!
 
http://volyymi.wordpress.com/2010/0 … my-emmanuel-suomeen-elokuussa-2010/

En oo huomannu, kiitoksia vinkistä!

Ihan muistutuksena, Tommyn keikat ovat huomenna maanantaina turussa ja tiistaina Lahdessa. Lippuja saa vielä, eli paikalle vaan!