Puhaltimet ›

Ainakaan tätä tuubin "opettajaa" en suosittelisi kenellekään...
 
Yhtä opusta suosittelen, jos sallitaan: "Olavi Koskela, Trumpettitunneilla". Tekstit voi huoletta lukea , ne sisältävät kokemuksen tuomia viisauksia ja havaintoja tästä haastavasta lajista.

lmfmis: Toisaalta kun on jonkin tavan soittaa kehittänyt niin ei kukaan tule vaatimaan että sitä muutat. Hyvin yksilöllistä.
 
OK, juuri tätä tarkoitin kommentillani no 1 aiempana, mutta kun tulee kyseeseen "extreme"-kehittely jonkun asian suhteen, niin joku yksityiskohta saattaakin olla esteenä ...
 
Edelleen kerran VAROITUS: Ansatsin kehittely saattaa aiheuttaa toimivan ansatsin tilapäistä tai pidempääkin heikkenemistä/sekoamista ...
 
Edit: Niin, puhumattakaan juuri mainituista "vääristä" tai "mutu" neuvoista ...

Tässä kohtaa, vaikka tätä netissä tohtorointia vastustankin, annan sellaisen neuvon, että järjestäkää itsellenne hyvä opettaja.
 
Tähän näissä säikeissä aina päädytään. Etenkin esim. Trumpetheraldin forumilla. Hanki opettaja! Monella Trumpetheraldiin kirjoittavalla on opettaja ja silti oppilas on eksyksissä ja hakee apua forumilta. Useimmat eivät hanki/ vaihda opettajaa.
 
Forumeilla olisi kritiikin pelattava sen verran, että ammutaan ilmeisimmät harhat tai väärin ymmärretyt/ selitetyt asiat kuten "hymyily" alas. Voi täällä varovasti yrittää kertoa omista oivalluksistakin, mutta varoen kaikkitietäväksi guruksi asettumista.
 
Gurujen suosittelu ja tulkinta on astetta vaaraattomampaa. Olen samaa mieltä Olavi Koskelan opuksesta. Omastani alkavat jo sivut irtoilla. Esko Heikkinen ansaitsee myös mainosta. Aloittelijalle sopii Eskon "Karhun pieru". Oma lisäselitykseni tähän on, että matalat äänet pitää soittaa resonoivasti, siten, että yläsävelsarja soi kirkaasti eikä ääni ole vaimea tuhnu. Seuraava askel on "Vuoristorata". Siinä on mielestäni tärkeämpää kuin miten ylös pääsee, että samalla huuliotteella se pitkä viimeinen matala ääni soi kauniisti ja resonoi.

lmfmis: Juu, mielikuva on mielestäni oikea. Trumpetti opettajat puhuvat nykyään "pucker" ansatsisita ja siitä että prässätä voi jos pystyy työntämään huulillaan "vastaan".
 
Tätä minäkin yritin aiemmin selittää, "pucker" on se englannin termi, jota tästä hyvin toimivasta trumpettiansatsista käytetään. Minulla se on pakko kun etuhampaiden tasoero on puoli senttiä. On pakko soittaa pelkillä huulilla. Hyvin menee kuitenkin.

Pete V.:
 
Edelleen kerran VAROITUS: Ansatsin kehittely saattaa aiheuttaa toimivan ansatsin tilapäistä tai pidempääkin heikkenemistä/sekoamista ...
 
Edit: Niin, puhumattakaan juuri mainituista "vääristä" tai "mutu" neuvoista ...
 
Kaikki totta ja pidetään varoitus mielessä.
 
Jos haluaa soittaa tukevasti ylhäältä niin mielestäni pitää olla kolme asiaa kunnossa:
 
1. ansatsi
2. ilmankäyttö
3. kalusto
 
Ja tässä järjestyksessä.
 
Yleensä soittajat aloittaa väärässä järjestyksessä koska tuo kolmonen on helpoin :-)
 
Joitakin harjoittelun apuvälineitä kyllä on tässäkin kerrattu: vahvat pedaalit, lip buzz suukappaleella ja ilman yms yms.
 
Itse laittaisin listalle semmoisenkin kummajaisen kuin asymmetrisellä suukappaleella harjoittelun - kunnes sillä osaa soittaa (ei sitä sitten senjälkeen tartte käyttää jos ei halua) Sillä se suukappale laittaa tuon 1/3 otannan/ansatsin paikalleen ja kun sen siirtää omalle suukappaleelle niin siitä on todella hyvä ponnistaa. On tuolla yksi myynnissä trumpettikillan torilla. Ei sillä siis mitään yläaanisoittajaa saa aikaiseksi mutta onpahan ansatsi paremmin.
 
Sitten se hyvä torvi joka resonoi ja rätisee ylärekisterissä on sitten mukava mutta siitä kohtaa ei tosiaan kannata aloittaa. Suukappale sitten maun mukaan mutta Shilke 13a4 tai isompi 14a4 on hyviä aloituskappaleita jos BigBand leadia haluaa soitella. Mutta kuten sanottu: vasta viimeiseksi...
 
Monet varsinaiset "lead" torvet on kyllä olleet pettymyksiä isolla P:llä Yammun 8310z, Shilken "42 jne jne En ymmärrä kuka niillä osaa soittaa...

Hyvä "kuismat":
 
ole hyvä vaan ja esitä korjaus/ammu alas väärä näkökanta, mutta, voisitko tehdä sen hieman hienovaraisemmin?
 
Mainitsinko jossain välissä, että naamavärkkini menee hangon keksin muotoon, en mielestäni niin sanonut. Tarkoitin ilmeen muuttumista hymyilevään asentoon päin, en suinkaan mihinkään virneeseen.
 
Tämä tapahtuu väkisinkin kieltä nostettaessa. Oppikirjasta katsottua ja todettua, sen lisäksi että itse näin olen huomannut.
 
Pucker smile. Mitä tarkoitetaan: pidättelevä, mutristava hymy, ainakin sanakirjan mukaan.
 
Pyysin ammattilaisia korjaamaan ja oikomaan, palautetta tuli, kiitos vain.
 
Laittelen jotain soittonäytettä YouTubeen tässä kun kerkiän.

Pynde_tp:
 
Kirjoittaa painavaa asiaa, joskin se, että hän sanoo
 
Trumpetti on fyysisesti yksi kaikkein vaativimmista soittimista
 
On vähän.... noooo, menkööt "lukkarin rakkauden" piikkiin.
 
Sillä ainakin ihan kaikissa niissä soittimissa, mitä itse soitan / olen soittanut (ml laulu) pätee yhtä lailla:
 
ja tämän asian muistaminen on tärkeä pointti harjoittelussa, ettei riko itseään vääränlaisella treenaamisella, tai ajaudu soitossaan isoihin vaikeuksiin esimerkiksi epämääräisten "asiantuntijoiden" antamien mutu-teorioiden vuoksi.
 
Mutta oli miten oli, on ylläoleva niin saatanan hyvin sanottu, että plussaa pläjähtää - ja tuelta.
 
Pitää uskoa ja hyväksyä, että ei ole vippaskonsteja eikä oikoteitä, vaan H-U-O-L-E-L-L-I-S-E-S-T-I tehty laadukas perusduuni takaa sen, että oma soitin on hallinnassa kaikilla tarvittavilla osa-alueilla.
 
Extreme-kikkailu on sitten asia erikseen, jolle en paljon painoa pistä. Tällä en silti tarkoita sitä, että eikö soittimellaan pitäisi - ja ehdottomasti pitääkin - leikkiä ja etsiä rajoja yms sillä se on vain omiaan edistämään soittimen hallintaa, mutta se ei saa olla itsetarkoitus.
 
Samoin tyylitajuaan pitää systemaattisesti alusta alkaen kehittää mahdollisimman monipuolisesti - samassa yläkerran orkesterissa ne Paganini ja Parkerikin nyt skulaa - ja Vesterisen Vili komppaa. Genrerasistit ovat suurimpia kusipäitä ja paskiaisia, mitä maa päällään kantaa, mutta onneksi menettävät itse eniten.
 
Yhtä opusta suosittelen, jos sallitaan: "Olavi Koskela, Trumpettitunneilla". Tekstit voi huoletta lukea ennen opettajan löytymistäkin, ne sisältävät kokemuksen tuomia viisauksia ja havaintoja tästä haastavasta lajista.
 
Aivan varmasti.
 
Minä edelleen tyrkytän Caruson perusharjoituksia. Niiden varaan uskomattoman moni vaskiveijari maailmalla perustaa soittokuntonsa ja omasta kokemuksesta tiedän, että ovat äärimmäisen toimivia ja tehokkaita terveelle pohjalle rakentuvan ansatsin rakentamisessa.
 
Toinen, josta on itselle ollut paljon hyötyä on Bart van Lierin "Coordination training program for trombone". Maailmalla sitä käyttävät muidenkin vaskien taitajat. Siinä kirjassa on yhdistetty hienosti se, miten kokonaisvaltaista koko kehon kannalta soittaminen on.
 
Lopuks lainaus Bartilta:"Harjoitelkaa, sillä harjoitelelminen on tärkeää - mutta muistakaa soittaakin!"

Soittoa ei voi menestyksellisesti opettaa teoriassa- pitää kuulla ja nähdä. Tämä on käsityöammatti- on mestarit, kisällit ja oppipojat(-henkilöt) ja vuorovaikutus on se avain.

Pynde_tp: Kiitokset tuesta Isojussille! Se lukkarinrakkaus pitää kyllä paikkansa mutta onhan se trumpetti yksi vaativimmista ja pasuuna toinen moinen...
 
on on - kummatkin löytyy tosta kaden ulottuvilta.
 
Mutta väitän, että oikein toteutettuna sama fyysisyys pätee niin kitaraan, rumpuihin, kuin vaikka pianoonkin.
 
Laulu on pahin - se on aina jonkin verran perseestä, teet mitä tahansa.
 
Jankutan silti valitettavasti vielä sen henkilökohtaisen kontaktin tärkeydestä: soittoa ei voi (mielestäni) menestyksellisesti opettaa teoriassa- pitää kuulla ja nähdä. Tämä on (mielestäni) käsityöammatti- on mestarit, kisällit ja oppipojat(-henkilöt) ja vuorovaikutus on se avain. Varsinkin alussa apinoidaan, sanallinen viesti tehoaa sitten kun on opittu tuntemaan oman toiminnan seurauksia kuuluvaan (!) lopputulokseen. Kun oma ääni(-ihanne) hahmottuu, täytyy säännöllisellä järkevällä harjoittamisella löytää ne itselle parhaat keinot, joilla sitä hoidetaan ja pidetään kunnossa - ja kehitetään. Kokenut opettaja on tässä vaiheessa korvaamaton, siis sellainen joka osaa työntää mutkista eteenpäin ja karsia pois huonot tavat, joihin itse ei ajoissa ehkä kiinnittäisi huomiota.
 
Lihastyötä, jossa ilma, kieli ja sormet toimivat rytmissä sanoi yksikin edesmennyt kouluttaja.
 
Jankuta vaan, sillä oot enemmän kuin oikeessa.

ole hyvä vaan ja esitä korjaus/ammu alas väärä näkökanta, mutta, voisitko tehdä sen hieman hienovaraisemmin?
 
Anteksi tylyys.
 
Mainitsinko jossain välissä, että naamavärkkini menee hangon keksin muotoon, en mielestäni niin sanonut.
 
Taisin myös sanoa, että mahdollisesti tarkoitat hymyllä jotain muuta kuin suupielien vetämistä sivulle (hangon keksi). Kuohahdukseeni vaikutti että hymy-ansatsia on todella joku joskus opettanut ja että sitä termiä yleisesti käytetään varoittavana esimerkkinä.
 
Muitakin vääriä oppeja tässä säikeessä tuli korjattua, vaikkapa suukappaleenn painaminen hampaita vasten.
 
Trumpetistin "hymyssä" suupieliä siis vedetään toisiaan kohti ja alaspäin. Taidamme sittenkin olla samaa mieltä.

Pelkän naaman harjoittamisessa tässä lajissa on saman verran mieltä, kuin vauhdittomassa seiväshypyssä- jos ilma ei liiku sitä ei paikata sillä, mihin kohtaan suupalan asettaa tai kuinka paljon leukaa eteen työntää, saati minkä kokoisilla välineillä soittaa.

Pynde_tp: Ainakaan tätä tuubin "opettajaa" en suosittelisi kenellekään...
 
Olisi kiva kuulla mielipiteesi miten hän (tai he) opettaa väärin tai väärille jäljille?

Voi vittu pynde - musta alkaa tuntua, että meitillä olis juomatonta Calvadosta lekkeritolkulla tän asian tiimoilla. Säähän oot näköjään oikeesti pohtinu asiaa. Ja siis järjellä.
 
Saatais viä Cliffies samaan remmiin, niin voi kun vierähtäis useampikin tovi mielenkiintoisesti.
 
Hienoo, että on vaskisoittajia, jotka osa ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin.

kuismat: Tähän näissä säikeissä aina päädytään. Etenkin esim. Trumpetheraldin forumilla. Hanki opettaja! Monella Trumpetheraldiin kirjoittavalla on opettaja ja silti oppilas on eksyksissä ja hakee apua forumilta. Useimmat eivät hanki/ vaihda opettajaa.
 
...tai itseasiassa hanki useampi opettaja...
 
Itse olen kuullut kymmeneltä opettajalta kymmenen eri juttua/näkökantaa ja selitystä korkean rekisterin soittoon. Olavillakin on tullut käytyä...
 
Jos joku sen OIKEASTI osaisi opettaa niin sillä jätkällä olis töitä ihan riittävästi :-)
 
OffTopic: Tuossa joku huippu trumpetin opettaja selitti blogissaan että ei hän mitään osaa oikeasti opettaa, ne lahjakkaat oppilaat vain tulee hänen luokseen kun on mainetta ja oppilaat oivaltaa ne soittojutut sitten loppuijen lopuksi itse. Vaatimaton mies.
 
:-)

javirta: Laittelen jotain soittonäytettä YouTubeen tässä kun kerkiän.
 
Uskaltaako joku tehdä samanlaisen opetusvideon, kuin seuraava suomenkielellä?
http://www.youtube.com/watch?v=_z4eRuDeIKs&feature=related
 
Tietysti muutkin ääninäytteet kiinnostaa.

Soittoonsa apua hakevan kannattasi pyrkiä sellaisen ihmisen läheisyyteen, jonka soitto toimii ja puhuttelee.

Nyt tulla putkahti hieno ja tärkeä sana - MOTIVAATIO!!!!
 
Oikeestaan millään muulla ei ole mitään merkitystä, jos se puuttuu.
 
Tosta ylärekkariasiasta viä .... koittakaa hyvät trumpetistit olla palvomatta sitä epäjumalaa liikaa.
 
Aikoinaan kysäisin Rissasen Antilta tohkeissani jostain maailmantähdestä, kuinka korkeelle tää pääsee. "Kyllä sieltä tulee kaikki tarpeelliset äänet", vastasi Antti mulle.
 
Onkohan tässä asiassa ny sitäpaitti liikaa fokus pelkässä ansatsissa, eikä mietitä soiton kokonaisbalanssia?

Onkohan tässä asiassa ny sitäpaitti liikaa fokus pelkässä ansatsissa, eikä mietitä soiton kokonaisbalanssia?
 
Jep, parempi ansatsi (+ soundi) fokuksessa kuin päinvastoin!
 
Puhaltimesta on kysymys ja vakavimmillaankin vain soitosta- vaikka joskus tuntuu että puhutaan sydänkirurgiasta.

isojussi: Tosta ylärekkariasiasta viä .... koittakaa hyvät trumpetistit olla palvomatta sitä epäjumalaa liikaa.
 
Tuo pitäisi kertoa sovittajille. Kun ostaa kaupallisia nuotteja soittokunnalle, niin kyllä ykköstemman soittajan pitää suht varmasti pystyä soittamaan 2-viivainen a, joka tarkoittaa että harjoituksissa kolmiviivainen c on onnistuttava puhtaasti lähes aina. Tampereella takavuosia tuohon ei oikeastaan harrastajista pystynyt kuin Hurmalaisen Nipa. En tiedä, paljonko nykyisin tuon tasoisia harrastelijaporukoissa on. Jotkut voivat kikkailla nuo äänet oktaavia alemmaksi tai korvaamalla ne jollain kuviolla ;-)
 
Mutta tuo taso riittää aika pitkälle soittokunnissa, mutta kun on sitten se Big Band.
Vinguttajat ovat sitten erikseen ja niitä kaikei tarkoitit. He ovat siihen erikoistuneet ja kansa hurraa.
 
Tuosta syystä miltei suurin osa soittokuntasovituksista on tehty itse soittokunnissa. Tällöin sovittaja kirjoittaa jokaisen stemman sille tasolle, kuka sitä soittaa. Esim. Leif Källman, Lukkarinen, Ilmari Tuominen, Arthur Furman ym. ovat sovittaneet ja myös säveltäneet paljon. Minäkin olen muutaman soittokuntabiisin sovittanut ja säveltänyt (esim. Grandezza hymni).