Kitarat: kitarakamat ›

jra: Oli asiaakin. Olisiko mitään vinkkejä miten kannattaa lähteä kokeilemaan jos on käytössä nuppi, kaappi ja edullinen konkkamikki (Studio Projects B1). Onko tuon tasoisella konkalla mahdollista saada talteen käyttökelpoista demokitaraa (puhdasta, rosoa, '70-säröä*), vai pitäisikö olla joku dynaaminen perusvarma (SM57)?
 
Huoneesta riippuu paljon, mutta puhdasta ainakin saa hienosti talteen. Särössä makuasia. Pelkällä konkalla kantsii ehkä pitää vola maltillisena, niin voi asemoida lähemmäksi kartiota - saa botnea paremmin mukaan.
 
Itse tykkään käyttää dynaamista kartiolla ja konkkaa tilassa, summaan sitten niistä lopullisen soundin. Pelkkä dynaaminen on minun makuuni niin kovin kuiva ja kihisevä.
 
Mistä konkan kanssa kannattaa leikata heti mikillä (0, 75, 150Hz tarjolla). Konkan kanssa kait ainakin huoneheijastukset ovat kriittisiä? Onko konkkamikrofonin asettelun lähtökohdaksi jotain nyrkkisääntöjä, vai edetäänkö täysin tilanteen mukaan kokeilemalla?
 
Juu, huone tulee konkan kanssa ihan toiseen rooliin kuin pelkän dynaamisen kanssa. Se konkka poimii _kaiken_. Huonosoundisessa huoneessa on aika turhaa lähteä pelkällä konkalla, hyväsoundisessa sen sijaan konkka on tosi nami -juuri siksi, että se ottaa myös huoneen soundin.
 
Kokeileminen on hyvä lähtökohta. Jos haluaa huonetta enemmän mukaan, niin laittaa vähän sivuun kiilasta. Jos tuntuu, ettei botnea ole tarpeeksi, vie lähemmäs. Jos yläpäätä puuttuu, vie keskemmälle kiilaan... Ihan perusjuttujen mukaan.

Numb: Juu, huone tulee konkan kanssa ihan toiseen rooliin kuin pelkän dynaamisen kanssa. Se konkka poimii _kaiken_. Huonosoundisessa huoneessa on aika turhaa lähteä pelkällä konkalla, hyväsoundisessa sen sijaan konkka on tosi nami -juuri siksi, että se ottaa myös huoneen soundin.
 
Tästä mun täytyy kyllä olla ihan vähän eri mieltä. Noinniinku periaatteessa dynaaminenkin sen kaiken saman poimii, mutta ne on vaan epäherkempiä (toimintaperiaate on fyysisesti raskaampi jne.). Gainia nostattamalla sekin jotakuinkin korjautuu. Kyllä niilläkin saa sen huonon huonesoundin taltioitua yhtälailla, ei ole oikotietä onneen.
 
Sit taas takaisin todellisuuteen. Noilla, etenkin halvemmilla, konkkamikeillä on välillä sen verran epämääräinen suuntakuvio yms., että huonetta tarttuu nauhalle varsin kiitettävä määrä. Plus sit se transienttien poimimiskyky, joka on eri luokkaa johonkin 57:n verrattuna.
 
Agreed?

Antti1: Hyvä mikki, jolla saat ihan levytasoista materiaalia aikaan, jos vain osaat sitä ja muita kamojasi oikein käyttää. Älä leikkaa alapäätä ollenkaan mikistä. Ylipäätään ei kannata tehdä mitään, jos jokin asia ei häiritse. EQ:n ja leikkureiden kanssa pelleileminen vaan sotkee vaihetoistoa, eikä sitä sen vuoksi kannata oletusarvoisesti tehdä.
 
Kun puhut noista huoneheijastuksista, niin ei ne sen enemmän kriittisiä oo sinänsä, kuin vaikka 57:llakaan. Molemmathan on kuitenkin kardioideja suuntakuvioltaan. Jos ne tulee ongelmaksi, niin ripusta mikin ympärille matto ja peitto yms. Ne tappaa suurimman osan tärykaiusta ja korkeammista heijastuksista.
 
Sijoitteluun on yksi sääntö: mikä kuulostaa parhaalta. Jos haluat lähimikitettyä soundia, niin aloita kokeilemalla vaikka kämmenen leveyden päästä elementistä. Tilavampaa soundia saa vaikka 30cm päähän laittamalla.
 
Tuo on ihan hyvä kuulla että mikki riittää näihin hommiin, jos vain tietää miten käyttää.
 
Soundin ei tarvitse olla mikään ylikuiva, enemmän ehkä sellaista Exile On Main St. ja Marc Ribot Tomppa Waitsin levyillä. Eli tilakin saa kuulua. Kuitenkin sellaista ettei miksaaminen huonekaikujen ym. "ylimääräisen" informaation takia mene omille taidoille ylivoimaiseksi.
 
Ongelmana on ollut pienen äänitystilan lisäksi, se että mehukkuus, dynamiikka ja sävyt, jotka tuntuvat kuuluvan kaapin kautta korviin, osin häviävät jonnekin mikin ja Reaperin välille (tosiaan kuiva singnaalikin menee talteen, eli Gearboxin ei pitäisi muokata signaalia kuin toisen kanavan osalta).
 
Ajattelin että syy voisi olla siinä että tuo konkka on enemmän akustiseen musiikkiin ja tilan äänittämiseen omiaan, mutta luultavasti syy on siinä että en osaa kuunnella ja säätää soundia äänittämisen kannalta optimiksi, vaan kuuntelen sitä vain suoraan? Soundi ei ole suoranaisesti huono, mutta kuitenkin huomattavasti latteampi kuin se mitä soittaessa kuulen (tai kuvittelen kuulevani).
 
E: Luin nuo jatkojutut. Olisi mahdollisuus siirtää kone ja äänitysvehkeet pienemmästä huoneesta olohuoneeseen, jossa on heijastuksia demppaavia huonekaluja ja tekstiilejäkin enemmän. Huone saattaa olla tässä se ensimmäinen rajoittava tekijä, taitojen lisäksi. Kokeilempa tuota ensin, kun ei ole mikkiosastolla dynaamista, kuin joku markka-aikana 200-300 maksanut SM58-kopio. laulumikkinä toimii joten kuten, mutta en ole oikein saanut siitä hyvää singnaalia Toneportin läpi, jos samalla on konkan vaatima phantom päällä. Saattaa olla Toneportin vika, vaikka siinä kyllä pitäisi pystyä käyttämään myös Dynaamista ja Konkkaa yhtäaikaa. Jotain jyrinän tapaista tuntuu tulevan dynaamisen singnaaliin jos phantom on päällä. Näitä budjettiviritysten ihanuuksia. Yhdellä mikillä kyllä pelaa ilman ongelmia, ja luultavasti kahdella samantyyppisellä (en ole kokeillu).
 
Kaiuttimia ja kuulokkeita on käytössä muutamat erilaiset, vähän isommista tietokonekaiuttimista Amphioneihin, ja Ultransoneista Gradoihin. Kaikkia on tullut kuunneltua useampia vuosia, joten suurinpiirtein niiden ominaussoundit on tiedossa.

Jahas. Meillä on reeniksellä kanssa tällänen konkkamikki missä on 75Hz ja 150Hz leikkurit. Oisko just Studio Projects (STUDIO PROJECTS C1 MK II), en muista 100%.
 
On ollu kyllä pakko käyttää tota 75Hz leikkurii, muuten on tullu hirveetä mössöö ja moukunaa. Oonko sit ite soittanut bassoo liian kovaa, vai? Oon siinä kyllä ollu kitaroistakin kans aivan älyttömat "oomphit" ilman leikkureita, siis sellasta kunnon moukunaa ja voukunaa, PA:n kajarit oikein räsähtäny kun kuunnellu. Kitaristit kun soittavat melkoisen botnekkailla soundeilla. Tosin on se bassokin vielä kaupan päälle mössöttänyt lisää. Leikkuri päällä saanu ihan siedettävää, tosin ei kyllä hyvää vielä silloinkaan.
 
Mikki tosin on ollu huoneen keskellä n. 3 metrin päässä kajareista. Soitetaan helevetin kovalla. Vaikuttaako tää?

Tottahan se on, ettet sä ikinä saa 100% samaa soundia nauhalle, et edes keinopäätä käyttämällä. Hyvin lähelle voi päästä, mutta se vaatii rautaista ammattitaitoa, eikä välttämättä onnistu ihan tuon hintaluokan kalustolla.
 
Sun täytyy vaan hakea hyvä kompromissi kaiken väliltä. Mä yleensä teen sen niin, että säädän vahvarista hyvän soundin ja sijoitan mikin parhaan kuuloiseen paikkaan. Sitten palaan vahvarin säätöihin ja hienosäädän sen soittelemalla kokonaisuuden päälle. Tämä aiheuttaa taas sen, että mikki voi kaivata ihan pientä uudelleenasettelua. Joskus onnistuu ihan suoriltakin, yleensä kuitenkin pienellä lisäsäädöllä saa just sitä elottomuutta karsittua pois. Ton operaation lisäksi kannattaa kuunnella niitä heijastuksia ja kaikuja, niitä on ehkä syytä tappaa jonkin verran akustoimattomissa tiloissa.

Dropped C: Mikki tosin on ollu huoneen keskellä n. 3 metrin päässä kajareista. Soitetaan helevetin kovalla. Vaikuttaako tää?
 
Vaikuttaa varmasti ja huoneen keskipiste ei oo välttämättä hyvä lähtökohta ambienssimikille: siinä on kamalasti kaikkia seisovia aaltoja yms.
 
Te varmaan noilla mörinöillänne haette sellaista enemmän naamavärkille tulevaa soundia? Ehdotan seuraavalla kerralla äänittäessä kokeilemaan konkkaa joku metrin päähän rumpujen etupuolelle tomien yläreunan ja basarin välimaastoon. Siitä sitten kitarakaapit niin lähelle, kuin ikinä onnistuu ja jos mahdollista, niin bassoa (siis bassokitaraa) pienemmälle vahvarista ja se linjaan mukaan.
 
Oliko tossa mallissa jo vaihdettavat suuntakuviot? Jos on, niin iskekää vielä pallokuvio päälle. Jos huoneen kaiku tulee ongelmaksi, niin jälleen kerran niitä peittoja, mattoja yms. mikkiständeihin vaan ripustettuna sen mikin ympärille silleen, ettei kuitenkaan tule äänitettävän mölyn ja mikin väliin.

Joo, no nyt hajos just äänikortti wanhasta kompuutterista reeniksellä. Ei pysty kokeileen. Tosin se äänikortti / kone oli melkoisen surkea kans. Voipi vaikuttaa kans. Ja ei oikein livenä nauhotteluun pysty tuomaan skobeja lähemmäks, rummut on siinä välissä kans.
 
Kaveri pisti just tilaukseen paremmat äänitysvehkeet (USB Interface + MacBook). Reeniksellä on Studio Projects, T-Bone konkkamikki, Shure SM57 kopsu, yms. Näillä varmaan kokeillaan mitä saadaan aikaseks. Ja siis varmaan laitan basson sit linjaan ja soitan hiljempää, jos yritetään järkevää reenislivenauhotusta saada aikaseks. Interface:ssa on kuitenkin 8 sisääntuloo. Saa sitä vähän pois mikeiltä tukkeuttamasta lisää, kun kitaroillakin melki tukkeutuu jo aivan tarpeeks.

Antti1: Tottahan se on, ettet sä ikinä saa 100% samaa soundia nauhalle, et edes keinopäätä käyttämällä. Hyvin lähelle voi päästä, mutta se vaatii rautaista ammattitaitoa, eikä välttämättä onnistu ihan tuon hintaluokan kalustolla.
 
Joo, kyllähän se levyllä oleva soundi on aina pienempi kuin livenä tuleva, jos ei käytässä ole kuunneltaessakin omakotitalon hintaista kaiutinkalustoa. Mutta enemmän kait yritys on saada kavennettua tuota soittaessa kitarakaapista tulevan ja kovalevylle tarttuvan soundin eroa, nyt se on kuitenkin vielä sen verran huomattava. Ja ehkä jopa, ei vain kooltaan, vaan luonteeltaankin erilainen (dynamiikaltaan ja sävyiltään latteampi).
 
Sun täytyy vaan hakea hyvä kompromissi kaiken väliltä. Mä yleensä teen sen niin, että säädän vahvarista hyvän soundin ja sijoitan mikin parhaan kuuloiseen paikkaan. Sitten palaan vahvarin säätöihin ja hienosäädän sen soittelemalla kokonaisuuden päälle. Tämä aiheuttaa taas sen, että mikki voi kaivata ihan pientä uudelleenasettelua. Joskus onnistuu ihan suoriltakin, yleensä kuitenkin pienellä lisäsäädöllä saa just sitä elottomuutta karsittua pois. Ton operaation lisäksi kannattaa kuunnella niitä heijastuksia ja kaikuja, niitä on ehkä syytä tappaa jonkin verran akustoimattomissa tiloissa.
 
Mulla on varmasti yksi ongelma siinä, että varsinkin viime aikoina on enemmän tullut soiteltua yksinään, soitin kerrallaan. Tuossa tuppaa hämärtymään se miten soittimein äänet reagoivat toisiinsa ja istuvat kokonaisuuteen. Levyllä taitaa olla niin että tiiviimpi ja kompaktimpi soundi on kokonaisuuden kannalta ideaalimpi kuin iso ja mehukas. Kokonaisuudessa se tietysti voi kuulostaa silti isolta.
 
Nykylevyiltä ei hirveästi ole löytynyt sellaista soundia mitä tavoittelen (tosin postissa on tulossa Crowesien Warpaint), joten nuo 70-luvun alun Rollarit, Ribot ja ehkä Frusciante soolona ovat ne mitkä ovat kitarasoundillisesti lähimpänä sitä mikä on hakusalla. Sellaista hyvin äänitettyä lo-fi:a. Frusciante uuden levyn tiimoilta jossain jutteli, että nykyään saa hyvää ja isoakin soundia halvalla vaikka kotioloissa (ja suosii edelleen nauhaa ja muita analogivehkeitä). Tosin Amerikassa tavallisenkin omakotitalon tilavuus on jotain muuta kuin tällaisessa rivarissa.
 
Mutta, roudailempa viikonlopuksi kamat olkkariin ja testailen mikä merkitys näillä kahdella eri tilalla on äänityksessä.

Ihmettelen, kun en aloitusviestistä löytänyt mainintaa käytetystä mikrofonista enkä siitä, miten mikki on sijoiteltu. Ehkä olin sokea tai niitä ei siellä lukenut. No kuitenkin, äänitettävään soundiin vaikuttaa vain aivan rajattoman mahdottoman älyttömän paljon se mikrofonin sijoittelu. Siksi itse aina etsin mikrofonille sopivan paikan siten, että monitoroin nauhoitusta kuulokkeilla ja kääntelen mikrofonia samalla kun rämppään kitaraa. Kyllä siinä tarpeeksi sahattuaan löytää sen sweet spotin, jossa soundi tulee narulle parhaiten.

Ei kenelläkään satu olemaan samoista kitaraclipeistä raakoja ja jälkikäsiteltyjä versioita? Tai jopa kokonaisesta kappaleesta? Olisi mukava kuulla, miten paljon saundit vielä muuttuvat nauhoituksen jälkeen, ja millaiseen lopputulokseen ollaan päästy.

Joo ja siis pallokuvioo ollaan käytetty, laulu tulee takaa PA:n skobeista. Ja reenis on vielä lattiaa lukuunottamatta vuorattu akustiikkalevyillä ja lattiakin on ollut mattoja täynnä....
 
No, pitänee jatkaa harjoituksia, luultavasti olen vain totaalisen surkea äänittämään yhtään mitään ja etus (Art Tube) -ja äänikorttiosasto on ollut myös melkoisen surkeaa tasoa. Voipi tulla ihan hyvääkin suoraan paljaalteen, kun on kunnon ulkoinen äänikortti käytössä, näkee sitten. Saapi ainakin enemmän mikkejä käyttöön kun Art Tube:een.

Nacher: Ihmettelen, kun en aloitusviestistä löytänyt mainintaa käytetystä mikrofonista enkä siitä, miten mikki on sijoiteltu. Ehkä olin sokea tai niitä ei siellä lukenut. No kuitenkin, äänitettävään soundiin vaikuttaa vain aivan rajattoman mahdottoman älyttömän paljon se mikrofonin sijoittelu. Siksi itse aina etsin mikrofonille sopivan paikan siten, että monitoroin nauhoitusta kuulokkeilla ja kääntelen mikrofonia samalla kun rämppään kitaraa. Kyllä siinä tarpeeksi sahattuaan löytää sen sweet spotin, jossa soundi tulee narulle parhaiten.
 
Mikkinä shure sm58, lähes keskellä kartiota kohtisuoraan. Testailtiin kaverin kanssa kerran, niin että minä soitin ja kaveri liikutteli mikkiä. Tuolla tuntui silloin tulevan paras lopputulos ja siinä oon pidättäytyny. Tuo liiallinen yläpään korostus saattais johtua mikin sijoittelusta, koska ääni minkä itse kuulen kaapista on kaikkea muuta kuin yläpäävoittoinen.
 
Onko muilla sm58:n käyttäjillä neuvoja, mihin kohtaan se kannattaisi sijoittaa? :)

Kartiolle laitto ottaa aika kipakasti yläpäätä, ja sitä enemmän mitä keskemmällä on.
 
Kokeilla voi esimerkiksi mikin laittamista niin ettei se sojota suoraan kohti kartiota, ja sirrellä vähän reunaa kohti. Itse pidän SM57 abauttiarallaa kartion keskustan ja reunan puolivälissä 45 asteen kulmassa ulos- ja alaspäin (kaakko). Saapi sitä shrilliä vähän vähemmäksi.

Vladi: Onko muilla sm58:n käyttäjillä neuvoja, mihin kohtaan se kannattaisi sijoittaa? :)
 
Kokeiles seuraavaa jonkinlaiseksi lähtökohdaksi:
-n. 5cm irti etukankaasta (tää etäisyys vaikuttaa tosi paljon myös tuohon yläpäähän ja keskiäänten sointiin)
-mikin kapselin reuna elementin pölykupin ja kartion saumakohtaan (silleen, että mikki on siis enempi kartion puolella)
-kallistusta tarpeen mukaan --> keskemmälle tiukentaa alapäätä ja korostaa ylämiddleä, ulos toisinpäin
 
Tuo yleensä toimii 58:n kanssa, se kun on aavistuksen 57:aa rauhallisempi yläkerrasta ja suuntaa pikkasen vähempi. Nimenomaan siis tuollaista agressiivisempaa soundia hakiessa. Papparokkia voi sit äänittää vaikka naapurihuoneesta, jos lempeämpää sointia haluaa. ;)

Antti1: Kokeiles seuraavaa jonkinlaiseksi lähtökohdaksi:
-n. 5cm irti etukankaasta (tää etäisyys vaikuttaa tosi paljon myös tuohon yläpäähän ja keskiäänten sointiin)
-mikin kapselin reuna elementin pölykupin ja kartion saumakohtaan (silleen, että mikki on siis enempi kartion puolella)
-kallistusta tarpeen mukaan --> keskemmälle tiukentaa alapäätä ja korostaa ylämiddleä, ulos toisinpäin
 
Tuo yleensä toimii 58:n kanssa, se kun on aavistuksen 57:aa rauhallisempi yläkerrasta ja suuntaa pikkasen vähempi. Nimenomaan siis tuollaista agressiivisempaa soundia hakiessa. Papparokkia voi sit äänittää vaikka naapurihuoneesta, jos lempeämpää sointia haluaa. ;)
 
Suurkiitos! Näillä lähden kokeilemaan! :)

Noniin, säätämisellä olen saanut tämmöisiä tuloksia. Samalla pieni mesa express 5:50:n särökanavien vertailu. Kummassakin identtiset asetukset.
 
Ensiksi burn-kanava:
http://www.tamk.fi/~a7vhalin/mesa_burn.mp3
 
Crunch:
http://www.tamk.fi/~a7vhalin/mesa_crunch.mp3
 
Onko ongelma nyt omassa päässäni, vai ovatko klipit kuitenkin hieman tukkoisia?
 
Näitä pätkiä ei ole muokattu mitenkään, setuppi on kitarasta bossin kautta vahvistimeen, mikistä äänikortin kautta koneeseen. Ei eq:ta, ei mitään.
 
E: Tässäpä vielä mesan blues-kanava, tottakai asetukset aika erilaiset kuin säröllä, plus käytössä kaulamikki puolitettuna. Cleania/pikkurosoa äänittäessä mikin sijainti on aika erilainen kuin särössä?
 
http://www.tamk.fi/~a7vhalin/mesa_blues.mp3
 
Kiitos kaikille jo vinkkejä antaneille, kyllä tämä vielä tästä :)

Vladi: Onko ongelma nyt omassa päässäni, vai ovatko klipit kuitenkin hieman tukkoisia?
 
Kyllä se ongelma on siellä kuuntelun päässä. Ennemminkin noissa on vähän turhan kireä ylämiddle, ei ne oo tukkoisia ollenkaan. Sanoisin, että lisää möykkää vieläkin vahvariin reilusti. Kuulostaa vähän siltä, että on soiteltu melko hiljaa.

Antti1: Kyllä se ongelma on siellä kuuntelun päässä. Ennemminkin noissa on vähän turhan kireä ylämiddle, ei ne oo tukkoisia ollenkaan. Sanoisin, että lisää möykkää vieläkin vahvariin reilusti. Kuulostaa vähän siltä, että on soiteltu melko hiljaa.
 
Juu ei kauheasti uskalla luukuttaa, ku on kerrostalo. Ehkä pitää ottaa riski ja soittaa lujalla tai sitten koittaa tuota 5-watin moodia.

Vladi: Juu ei kauheasti uskalla luukuttaa, ku on kerrostalo. Ehkä pitää ottaa riski ja soittaa lujalla tai sitten koittaa tuota 5-watin moodia.
 
Tuossa se sun ongelma piilee. Se 5W-moodi ei auta mitään, kun sun pitää saada kaappi soimaan tietyllä tavalla. Päätteen rääkkääminen ei auta, jos pönttöön tulee liian vähän meteliä. Niiden elementtien pitäisi siis ruveta liikkumaan kunnolla, sitten ollaan siinä sopivalla voimakkuudella kaapin puolesta.