Bassot ›

Kuinka laittaisitte nuo bassot paremmuusjärjestykseen ja mikä missäkin on hyvää?
 
Nostan joskus itse vanhan jatsarin syliin ja soittelen, samalla miettien kuinka onnistunut luomus se on. Miten on mahdollista et joku soitin joka on suunniteltu 50 vuotta sitten, osui kerralla niin nappiin. Jos tuo basso ois tehty Suomessa ja nimenä ois "Leksa Lokarin Jenkkabasso", niin se kävisi kaupaksi nimestä huolimatta.
 
Soitin joskus MusicMan'in eka versiota lainabasson muodossa ja totesin sen erinomaiseksi, ja yhden keikan G&L'n viis kielisellä samoin tuloksin (oma Fenkku kärsi valojen aiheuttamsta rähinästä niin paljon, ettei sitä voinut käyttää).
 
Mut juu, mites nuo Leksan uudemmat tuotteet?

No Leksan vanhat bassot on ainakin hyviä. Suosittelen tsekkaamaan jos kohdalle osuu. Torillakin oli taannoin yksi hyväkuntoinen SB-1 myynnissä. Itsellä on tuollainen ja olen erittäin tyytyväinen. Mulla on kuitenkin mikit ja elektroniikka laitettu uusiksi, joten en tiedä alkuperäisistä. Kuulemma outputtia ainakin riittää.

Terve vaan.
 
Itse olen vannoutunut G&L -mies. Toisethan puhuvat tästä merkistä "aitona Fenderinä". En ota asiaan kantaa, mutta kuitenkin Fender -tuotemerkki oli jossain muussa omistuksessa siinä vaiheessa, kun Leo pisti George Fullertonin kanssa G&L -pajan pystyyn ja alkoi viemään eteenpäin omaa vuosikymmeniä jatkunutta tuotekehitystään. Niin, voidaanko puhua mistään kehityksestä, kun sama sapluuna on toiminut 50 vuotta?
 
Niin asiaan. Olen omistanut tuollaisen 1998 valmistuneen L-1505 -basson nyt noin kolme vuotta. Lisäksi tuossa välissä minulla oli kaupasta ostettu Tribute-sarjalainen SB-kakkonen noin vuoden. Sen myin rahapulassa eteenpäin viime syksynä.
 
Hiukan heikosti mulla on kokemuksia Fenkuista ja Musareista, muuten kun mitä oon vähän jossain näppäilly kaupoissa ja naapuri treenikämpässä. Ainakin tollaselta yleiseltä soitettavuudeltaan ja tuntumaltaan mun no-can-do -kädet kokee ne samanlaiseksi. Tämä siis, mitä tulee noihin ylemmän hintaluokan vehkeisiin, eli jenkkivalmisteisiin malleihin. En nyt ala sen yksityiskohtaisemmin erittelemään noita G&L:n säätömahdollisuuksia mitä tulee mikkeihin ja etuasteisiin, kun niistä löytyy varmaan mielinmäärin selostuksia jopa m.netistä asti.
 
Sellaisen huomion oon kuitenkin tehnyt, että noi G&L:n halvemmat mallit on aika ylivertaisia hinta-laatu -suhteeltaan. Näissä kun varmaan voisi tehdä vertailua sitten noiden meksikaani-fenderien kanssa ja miksei muittenkin bassojen, jotka liikkuu noissa 500-700 ovh. -hinnoissa.

Leo oli soitininnovaattori ja koko ajan piti keksiä jotain kuolemaan saakka. Äijä ei malttanut levätä. G&L:n bassoihin kulminoituu kaikki Leon osaaminen ja ideat:
 
- massatuotettavuus
- peruspuut
- pulttikaula
- contour-body
- masiivinen talla
- in-line virittimet (kieli kulkee edestä katsottuna suorana virittimelle)
- kaulakulman säätö (micro tilt)
- bullet kaularaudan säätö
- aktiivi-elektroniikka (Musari oli käytännössä 1. sarjatuotantopeli jossa oli aktiiviset sävynsäädöt)
- ...
 
Leo kokeili erityypisiä mikrofoneja, muokkasi niiden rakenteita ja sijaintia ja yritti opitimoida niitä sähköteknisesti a haki palautetta soittajlta saundeista ja soitettavudesta.
 
Mistä siten itse tykää on makuasia. Mulla on Fendereitä ja Musareita, muttei enää G&Län El Toroa, joka oli todella hyvä basso. Eniten tulee soitettua Presarila.

Itse olen yli kaksikymmentä vuotta jo ollut StingRay-mies. Se on mulle SE soundi bassoissa.
 
G&L L-2000 vm.1991 oli kanssa, ja pöljyyksissäni möin sen pois, kun tuli kuume laittaa 5-kielinen StingRay vm.2003. Se G&L oli kerta kaikkiaan loistava. Terveisiä vaan Tampereelle, snif! Tuo uudempien aikojen 5-kielinen ei sitten ollut niinkään, joten sai lähteä kiertoon. Oisko ollut kireä hihna tai jotain...
 
Nyttemmin mulla on modattu pala-jasso, josta tykkään kovasti. Käytän sitä keikkabassona eniten. Tosin lähtöjä ei ole usein, mutta anyways.
 
vm. 1969 Precisionilla (kaverilta lainattu) aikoinaan 1970-luvun lopulla aloitin basismini. Pakkasessa työnneltiin potkurilla Fender Vibroluxia! ja presaria ilman laukkua siinä edessä. Oli se huisaa!

UncleZ:
Mites on muuten kaulan säätöjen kans, näyttäis että ruotoon pääsee helposti käsiksi. Tuo siksi et joudun säätämään kaikista bassoistani kaulan vähintäin 4 kertaa vuodessa. Talvella sisälämmöt ovat jossain +17C paikkeilla ja kesällä +28C, puhumattakaan ulkoilmakeikoista.
 
Joo, ainakin tossa L-1505:ssa on kivasti lavan juuressa avonaisena toi kaularaudan mutteri. Siin kaulas, joka on linnunsilmävaahteraa, tapahtuu oikeastaan kohtalaisen vähän elämistä ja sekin vähä riippuu enemmänkin kosteudesta, kuin lämpötilasta. Hyvil hiihtokeleil vetää kyl kaulapuu luita kasaan sen verran, et pitää ruuvaa. Kesäl sit turpoo, jolloin veivaillaan takasin päin. Onneks ei oo tota lämpötilaongelmaa. Treeniksel ku on se joku 18 selsiusta ja keikoil spotit lämmittää neljään kymppiin heittämällä.
 
Yks vitun harmi homma on noi tuumakokoset avaimet, joita käytetään kaularautaan ja tallaan. Varsinkin se tallan avain on niin pieni, että tuppaa häviimään, eikä sellasta yleensä myydä missään muuta kuin jossain sadan avaimen super-sarjoissa hinta alkaen 50 euroa.

Mulle on parhaiten sopinu käteen reissue malli ensimmäisestä sähköbassosta, eli '51 precisionista. Mulla on toinen sellainen jo kierroksessa, kun ensimmäisestä luovuin Jazz Bass -gasin riivaamana.
 
Antti K. on innostuttanut minut osaltaan Stingrayn maailmaan ja hyvin olen ystävystynyt. Malli on ihan se perinteinen yhdellä mikillä ja kaksialueisella eQulla.
 
Kippis Leo!

Soitin jossain vaiheessa tommoisella vanhalla Precision mallilla pari biisiä, en tiedä miltä vuodelta, mutta todella hyvin käteen käyvä peli. Jännä juttu sinäänsä, eka biisi oli slap biisi ja toka semmoinen ihan alkuperäinen peukkubasso biisi. Siis sormet ottaa siittä sormipuusta tukea ja peukalo toimii plektrana. Kyllä meinaan heti huomasi kuinka basso oli tehty korvaamaan pystybassoa, toimi erittäin hyvin korvikkeena.
 
Tuossa mulla on muuten jonkin asteen ongelma, kaikki mun bassot on ns. piano bassoja joissa on pitkä sustaini ja paljon yläpäätä. Nyt kuitenkin tarviin vaikkapa Hohnerin Beatle basson joka vain napsahtaa, koska en voi soittaa sellon harmoonisten komponenttien päälle. Täytynee tunkea jotain syylinkiä kielten alle.

Hyvil hiihtokeleil vetää kyl kaulapuu luita kasaan sen verran, et pitää ruuvaa. Kesäl sit turpoo, jolloin veivaillaan takasin päin. Onneks ei oo tota lämpötilaongelmaa.
 
No mulla on talvella kuivaa, mutta kesällä otetaan vahinko takaisin, 90% kosteus ja +35C lämpö. Ongelmahan on sekä raudan elämisessä, että puun elämisessä ja voi pojat että ne elää. Monissa paikallisissa humppabassoissa pääsis jänis juoksemaan kielten ja otelaudan välistä, ovat nimittäin säädetty sillee ettei vahingossakaan kielet särähdä nauhoihin ja tietysti vielä kuivimman ja kylmimmän vuodenajan mukaan.
 
Tuota sään vaikutusta olen joskus pohdiskellutkin, Losissa on aika tasaisen hyvät ilmat,mutta jo keski-Kaliforniassa niin rutikuivaa et rautakin halkeilee, sit on Houstonit ja Miamit missä puutkin hikoilee. Kuitenkin näitten instrumenttien pitää toimia vuodesta toiseen ja maine menee jos ne ei toimi. Kyllä Leksa-setä oli sentään melko seppä.

Itte olen ainaki omasta Fenkusta huomannu että kaula elää melkosesti. Highway One sarjaa on siis ja presari. Kaula ei ole mikään järkäle. Huomaa kuitenkin vireestä että kaula elää lämpötilanerojen (?) johdosta aina kämpän ja treeniksen välillä. Eipä ole ainakaan haitannu kun ei se niin paljoa soittotatsiin vaikuta mulla.

UncleFester: Itte olen ainaki omasta Fenkusta huomannu että kaula elää melkosesti. Highway One sarjaa on siis ja presari. Kaula ei ole mikään järkäle. Huomaa kuitenkin vireestä että kaula elää lämpötilanerojen (?) johdosta aina kämpän ja treeniksen välillä. Eipä ole ainakaan haitannu kun ei se niin paljoa soittotatsiin vaikuta mulla.
 
Taitaa pääasiassa ne kielet elää tollasella nopeella syklillä, kun vire vaihtuu. Raudan pituus muuttuu lämpötilan mukaan 0,0012 mm jokaista metriä kohden. Sinäänsä pieni mitta, mutta kyllä joku 15-20 celciuksen lämpötilan vaihdos alkaa vaikuttaa vireeseen. Lisäksi ohuemmat kielet löystyy lämmetessä enemmän kuin paksut..?
 
Joo sori, ihan turhaa pätemistä..

aho: Mulle on parhaiten sopinu käteen reissue malli ensimmäisestä sähköbassosta, eli '51 precisionista. Mulla on toinen sellainen jo kierroksessa, kun ensimmäisestä luovuin Jazz Bass -gasin riivaamana.
 
Antti K. on innostuttanut minut osaltaan Stingrayn maailmaan ja hyvin olen ystävystynyt. Malli on ihan se perinteinen yhdellä mikillä ja kaksialueisella eQulla.
 
Kippis Leo!
 
Minun syytä kaikki. :-)
 
Joo, tuo on se paras malli StingRaysta. Orggis (e: vaikkakaan ei samassa kunnossa kuin tehtaalta lähtiessään)! Ootko kokeillut niitä demppareita jo?

G&L L5000 (-88?) on hyvin malliutunut käteen, toisaalta olis viel Music Man hankintalistalla hamassa tulevaisuudessa. Stingray kuulosti ehkäpä hiemn puhtaammalta ja aktiivina vois saada enemmän soundista irti.

Thominisk: Taitaa pääasiassa ne kielet elää tollasella nopeella syklillä, kun vire vaihtuu. Raudan pituus muuttuu lämpötilan mukaan 0,0012 mm jokaista metriä kohden. Sinäänsä pieni mitta, mutta kyllä joku 15-20 celciuksen lämpötilan vaihdos alkaa vaikuttaa vireeseen. Lisäksi ohuemmat kielet löystyy lämmetessä enemmän kuin paksut..?
 
Joo sori, ihan turhaa pätemistä..
 
No en nyt sanois että turhaa pätemistä. Itte olen aina luullu että se on kaula joka vähän elää jos käy pakkasessa tms., en ole tullu ajatelleeksi että se onki kielten pituus joka muuttuu. Omaa tietämättömyyttä siis :) Yleensä saman verran heittää vire yli kaikilla kielillä kun tulee treenikselle.

Leo sanos itte, että L-2000 "is the best bass I have ever made". Mä uskon mitä Leo sanos, enkä teitä.
Kalle

kallefuture: Leo sanos itte, että L-2000 "is the best bass I have ever made". Mä uskon mitä Leo sanos, enkä teitä.
Kalle
 
Varmaan teknisesti ja soitinrakennuksen kehityskaaren kannalta näin on. L-2000 on hieno soitin ja sitä on pultikaulabassoa paha parantaa. Saundaakin mainiolta, eli ei siinä voi paljon vikaan mennä jos sellaisen ottaa. Se on läheistä sukua Musarin Sabrelle, joka on yllättävän vähän suosittu siihen nähden miten hyvä peli se on.

hollstro: Varmaan teknisesti ja soitinrakennuksen kehityskaaren kannalta näin on. L-2000 on hieno soitin ja sitä on pultikaulabassoa paha parantaa. Saundaakin mainiolta, eli ei siinä voi paljon vikaan mennä jos sellaisen ottaa. Se on läheistä sukua Musarin Sabrelle, joka on yllättävän vähän suosittu siihen nähden miten hyvä peli se on.
 
Hys hys, hinnat nousee. Meinaan kun vähän olis GASia Sabreen... :-)

Antti K.: Hys hys, hinnat nousee. Meinaan kun vähän olis GASia Sabreen... :-)
 
Mulla jäi Stingray Laukkuun patinoitumaan kun hommasin Sabren.

Mulla on ollut itelläni kaks G&L:n Tribute-sarjalaista. Toisen myyminen harmittaa edelleen. L-2000 ja L-2500 premium. Presarimainen kaula, kuumat mikit ja jo edellä moneen kertaan suitsutetut innovaatiot.
 
Puukaulaisista bassoista ehkä lempparini.