Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Arand: Eikös tuo ole Melodisen mollin seitsämäs moodi? En toki ole varma.
 
Sorry erehdyin, olet oikeassa, se siinä on kun yrittää ilman pianoa muistella:-)

Arand: Harmonisen mollin seitsämäs moodihan on tälläinen 1 b2 b3 b4 b5 6 b7. Onko sen seitsämäs aste nelisointuna Half diminished elikkä 1 b3 b5 b7? Eräällä sivustolla sanottiin että se on ihan Diminished eli 1 b3 b5 6. Kumpi?
 
"Pitkällisen" opiskelun jälkeen:
 
Harmonisen mollin seitsemäs moodi 1 b2 b3 b4 b5 b6 bb7 ja sointu dimi
Melodisen mollin seitsemäs moodi 1 b2 b3 b4 b5 b6 b7 ja sointu puolidimi

baron: "Pitkällisen" opiskelun jälkeen:
 
Harmonisen mollin seitsemäs moodi 1 b2 b3 b4 b5 b6 bb7 ja sointu dimi
Melodisen mollin seitsemäs moodi 1 b2 b3 b4 b5 b6 b7 ja sointu puolidimi
 
Oho, niinpäs muuten onkin.

baron:
Harmonisen mollin seitsemäs moodi 1 b2 b3 b4 b5 b6 bb7 ja sointu dimi
 
Ja nelisointuna vissiin dim7

Zeeboo: Ja nelisointuna vissiin dim7
 
Kait pakko ottaa että saa jonkun eron puolidimiin:-)

baron: Kait pakko ottaa että saa jonkun eron puolidimiin:-)
 
Jepjep.
 
"Mitennii dimiSEISKA? Eihän siinä oo seiskaa?" Hyvä kysymys, äkkisiltään...
 
(joo, on siellä)

Kertokaapas viisaammat tällaiseen vastaus:
 
Kiinnostuin soinnuttamisen teoriasta ja lähdin tämän ketjun aloitusviestin tiimoilta funtsimaan Pink Floydin Great Gig in the Skyn pianointroa. Siinä on sulassa sovussa mm. soinnut Bbmaj7, Hm ja Cm7. Eihän mikään sävellaji (paitsi kromaattiset asteikot) sisällä kolmea peräkkäistä säveltä. Eihän noita mitenkään voi sulloa noihin asteisiin. Vai onko noi alkuviestin taulukot nyt sellainen turvallinen perusta, josta voi sitten poiketa kun on tarpeeksi kova jätkä? En ole pahemmin tällaisia asoita murehtinut, mutta olisihan näistäkin kiva ymmärtää jotain.
 
Ja pirun nätiltähän tuo intro kuulostaa, joten ei kai se nyt ihan poskettoman väärin voi olla soitettu, jos se noin hyvältä kuulostaa. Tai jos väärin soittaminen kuulostaa noin hyvältä, niin ei edes huvita soittaa oikein.
 
edit: eiku sisältäähän mustalaismolli ainakin. Mutta miten tuohon nyt pitäisi silti suhtautua? Missä sävellajissa se menee?
 
Soinnut: Hm - F - Bb -F/A - Gm7 - C9 - Gm7 - C9 - Fmaj7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Cm7 - F7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Bb

jonir: Kertokaapas viisaammat tällaiseen vastaus:
 
Soinnut: Hm - F - Bb -F/A - Gm7 - C9 - Gm7 - C9 - Fmaj7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Cm7 - F7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Bb
 
Viisaiden vastauksia odotellessa:
Periaatteessahan Bb, vai pitäisikö alku tulkita F-duuriksi?
Ainoa ongelma aloitussointu Hm jota voi varmaan kuvata bii? mutta en keksi sille funktionaalista merkitystä.

baron: Viisaiden vastauksia odotellessa:
Periaatteessahan Bb, vai pitäisikö alku tulkita F-duuriksi?
Ainoa ongelma aloitussointu Hm jota voi varmaan kuvata bii? mutta en keksi sille funktionaalista merkitystä.
 
En minäkään järin viisas ole, mutta eniten se tuntuu kyllä tuonne Bb-duuriin päin kieltämättä viettävän. Tuon Gm & C -kohdan voisi, jos haluaa tarkaksi mennä, tulkita lyhyeksi käväisyksi G-doorisessa ympäristössä - ja toisaalta se viimeinen C voisi olla välidominantti sitä seuraavalle F-soinnulle, joka maj7-muodossaan saa lievää toonisuutta hetken ajaksi.
 
Sävellajit eivät yleensäkään ole kauheasti kiinni mistään abstrakteista asteikoista. Voidaan helposti kuvitella musiikkiteos, jossa olisi bassossa vaikka E-säveltä tasaisena nakutuksena ja siihen päälle kitaristi soittaisi kaikkia kahtatoista säveltä ties miten riitasointuisina yhdistelminä. Se, että siellä kitaran melodioissa esiintyisi hurjasti hajasäveliä ei muuttaisi sitä, että korva kuulisi E-sävelen bassosta johtuen jonkinmoiseksi keskukseksi, sävellajiksi.
 
Hurjan paljon hyvää musiikkia on tehty välittämättä sävellajeista tai suorastaan vältellen niitä. Vaikkapa Gerard Griseyn Vortex Temporum ( http://www.youtube.com/watch?v=fhu3C9gx8aU ) eikä kukaan sano sitä huonoksi tai VÄÄRÄKSI musiikiksi - päin vastoin, tuollakin youtuben kommenteissa on paljon ihmisiä, jotka pitävät tästä _enemmän_ kuin sävellajillisesti organisoidusta musiikista. Sävellajeissa on ideana vain se, että tilastollisesti merkittävä osa musiikista noudattelee sen kaltaisia periaatteita ja ne on mielekästä analysoida sävellajiteorioiden mukaan - teoria kuvailee, ei rajoita.

Soinnut: Hm - F - Bb -F/A - Gm7 - C9 - Gm7 - C9 - Fmaj7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Cm7 - F7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Bb
 
| I/V | IV/V | I/V | ii/V | V/V | ii/V | V/V | I/V | I | IV | ii | V | I | IV | I |
 
"Sormiharjoitus" josta puuttuu se eka Hm kun en tiedä mikä se on.

baron: | I/V | IV/V | I/V | ii/V | V/V | ii/V | V/V | I/V | I | IV | ii | V | I | IV | I |
 
"Sormiharjoitus" josta puuttuu se eka Hm kun en tiedä mikä se on.
 
Kyllä se minun mielestäni menisi alennettuna toisena asteena Bb-duurissa, eli Cb-mollisointuna, osana kadenssia, joka tähtää ensimmäiseen Bb-sointuun. Ajattelin tuon tolppina jotenkin tähän malliin:
 

    Cbm   F   Bb  F/A  Gm   C    Gm   C    Fmaj7 Bb  Eb   Cm    F7   Bb  Eb  Bb
 
Bb: bII - V - I - V3 - VI                  V#7 - I - IV - III - V7 - I - IV - I
                    Gm: I - IV# - I - IV#
                                    F: V - I 

Jotkin merkinnät ovat vähän sekavia kun en jaksanut ASCII:lla räveltää, mutta pointti tullee selväksi. V3 on dominanttisoinnun terssikäännös. IV# tarkoittaa mollin neljättä astetta, josta on terssi palautettu; #7 tarkoittaa sävellajiin kuulumatonta suurta septimiä.
 
Onhan tuossa toki montaa lyhyttä tonikisaatiota, mutta ne ovat läheistä sukua toisilleen ja mielestäni tuo voisi kuvastaa kuulokuvaa aika hyvin. A man's gotta do what a man's gotta do - jos täytyy merkata tonikisaatioita niin sitten niitä pitää. Tietenkin odotellaan, että joku palstan guruista käy kertomassa sen parhaan tulkinnan ja hämmästelemme sitten kuinka yksinkertainen se olikaan ja miten sitä ei itse tajunnut.

Miksi sä tarvitset sen Gm-sävellajin kun se voisi olla ilmiselvä ii - V - I F-duurissa?

Hm - F - Bb -F/A - Gm7 - C9 - Gm7 - C9 - Fmaj7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Cm7 - F7 - Bbmaj7 - Ebmaj7 - Bb
 
No tuota, mun käsitys asiasta, n. kahden sentin arvoinen:
 
Alussa Hm (H aiolinen) ja perään F (F-lyydinen), perussävelet tritonuksen päässä toisistaan, näillä ei ole mitään varsinaista sävellajisuhdetta keskenään joten niitä ei edes kannata sävellajien näkökulmasta analysoida. Kaksi peräkkäistä sointua (moodia) jotka saa äänenkuljetuksessa toimimaan (h tippuu aahan, d tippuu ceehen ja fis tippuu äffään). Aika usein käytetty klisee synkistely yms. tunnelmissa pistää peräkkäin kaksi moodia joiden perussävelet on tritonuksen päässä toisistaan.
 
Sitten alkaa se sävellajisidonnainen osuus:
 
F: Bb (IV), F/A (I/3) Gm7 (II) C9 (V) Gm7 (II) C9 (V) Fmaj7 (I)
 
Sitten voi analysoida usealla tavalla riippuen miten oma korva asian kuulee:
 
Seuraavan Bbmaj7:n voi ajatella uuden sävellajin keskukseksi ja kaikki loput soinnut on Bb-duurin asteita.
 
Bbmaj7 (I) Ebmaj7 (IV) Cm7 (II) F7 (V) Bbmaj7 (I) Ebmaj7 (IV) Bb (I)
 
... joskin esim. oma korvani sanoo vielä tämän jälkimmäisen jakson ekassa Bbmaj7:ssa että vielä ollaan F-duurissa kun mistään sävelkudoksessa ei tule ilmi es-säveltä joka lukitsisi jo Bb-duurin. Sitten kun Ebmaj7 tulee, se kuulostaa modulaatiolta es-duuriin, etenkin kun heti perään on rinnakkaismolli Cm7 (VI es-duurissa). Seuraava F7 jo selvästi moduloi Bb-duuriin.
 
Samassa biisissä voi olla jaksoja jotka ovat tonaalisuuden piirissä ja toisia jaksoja jotka ovat taas jonkin toisen estetiikan piirissä. Tässä biisissä on omasta mielestäni tuollainen modaalinen hetki siinä alussa ja sitten suoraviivaisimmassa tulkinnassa kaksi sävellajia peräkkäin, ensin F-duuri, sitten Bb-duuri. (Ja kuinka sopivasti sävellajit ovatkaan dominanttisuhteessa keskenään, jossa F-duuri johtaa Bb:lle...)

Dr Dominant: . Tässä biisissä on omasta mielestäni tuollainen modaalinen hetki siinä alussa ja sitten suoraviivaisimmassa tulkinnassa kaksi sävellajia peräkkäin, ensin F-duuri, sitten Bb-duuri. (Ja kuinka sopivasti sävellajit ovatkaan dominanttisuhteessa keskenään, jossa F-duuri johtaa Bb:lle...)
 
Jes!! Just kun mä!
Selvisinkö karsinnasta teoria-opiskelun apukouluun?

baron: Miksi sä tarvitset sen Gm-sävellajin kun se voisi olla ilmiselvä ii - V - I F-duurissa?
 
Meinasin senkin kyllä lätkäistä juuri noin F-duurissa, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että tuskin se siltä kuulostaa. Tai ainakin minun psyykeni tuossa aistii ohimenevän doorisen hetken. Olen tuhonnut korteksini kampaamalla liikaa hiuksiani.
 
Harvoin nämä käytännön musiikissa yksiselitteisiä ovat. Eri analysoijat voivat painottaa eri asioita kuten teoreettista eleganttiutta, kuulokuvaa, eri tasoja, jättää huomioimatta pieniä asioita ja keskittyä suuren mittakaavan tapahtumiin ynnä muuta. Varsinkin Pink floydista minulla on kuva, että biisit on ennemminkin tehty fiilispohjalta yhdistellen siistin kuuloisia soundeja kuin sävellajifunktioita pyöritellen, miettien modulaatioiden suhteita toisiinsa.

kokarek: . Varsinkin Pink floydista minulla on kuva, että biisit on ennemminkin tehty fiilispohjalta yhdistellen siistin kuuloisia soundeja kuin sävellajifunktioita pyöritellen, miettien modulaatioiden suhteita toisiinsa.
 
Ja mä taas musiikkikiinnostukseni perusteella alan ekaksi etsiä II-V-I:iä ja se on siinä:-)

baron: Jes!! Just kun mä!
Selvisinkö karsinnasta teoria-opiskelun apukouluun?
 
Tjaa, mulla ei ole sun karsinnan tuloksia, keneltäköhän ne sais? Järjestetään äänestys ;-)
 
Voihan näitä analysoida vaikka millä tavoin, analysoinnin hyödyt ja haitat varmaan sitten riippuvat siitä kuka analysoi ja miksi. Aika monille analyysi on jonkin asian oppimisen väline, toisille väline suoriutua jostakin työvaiheesta nopeammin kuin fiilispohjalta, kolmansille päivän sudoku ja päänupin hereilläpitoväline, neljänsille elämän lopullinen tarkoitus ja viidensille punainen vaate.

Dr Dominant: Tjaa, mulla ei ole sun karsinnan tuloksia, keneltäköhän ne sais? Järjestetään äänestys ;-)
 
Voihan näitä analysoida vaikka millä tavoin, analysoinnin hyödyt ja haitat varmaan sitten riippuvat siitä kuka analysoi ja miksi. Aika monille analyysi on jonkin asian oppimisen väline, toisille väline suoriutua jostakin työvaiheesta nopeammin kuin fiilispohjalta, kolmansille päivän sudoku ja päänupin hereilläpitoväline, neljänsille elämän lopullinen tarkoitus ja viidensille punainen vaate.
 
Eiks se oo yksi tapa etsiä sopiva asteikko, jos haluaa improvisoida?

Lähinnä mua kiinnostaisi itseäni sivistää näissä juurikin tuon improvisoinnin helpottamisen takia. Nykyisin kun joutuu tekemään asioita ns. vaikeimman kautta, eli yrittämään "arvata" mikä sointu/sävel on se, minkä kuulee päässään. Jos oppisi edes jollakin tavalla ymmärtämään mikä se nyt ei ainakaan voi olla, voisi helpottaa elämää.
 
Ilmeisesti tämä ei ollut ihan se helpoin biisi aloitella tätä harrastusta... No, sen melkein arvasinkin. Mutta pitihän sitä kokeilla, sillä latvasta puuhun noustaan.