Media ja viihde ›

Meadow: Resident Evil
 
Olihan tämä aivan yhtä paska kuin muistinkin sen olevan. Tässä kusee oikeastaan aivan kaikki. Juonessa ei varsinaisesti ole vikaa, mutta hahmot ovat paperinohuita ja näyttelijäsuoritukset aneemisia. Zombiet on tehty todella huonosti ja tietokone-efektit ovat naurettavan kehnoja. Soundtrack on myös onneton. Muutamat naurut leffa aiheutti kaikessa huonoudessaan, mutta yleistä huumoriarvoa tällä sontaläjällä on vain vähän.
 
Romeronhan piti alunperin tehdä RE-elokuva, ja mies kerkesi väsätä jo käsikirjoituksen. Harmi, ettei projekti toteutunut.
 
1/5
 
Tuo ensimmäinen on sentään vielä ihan siedettävä. Se jatko-osa (Nemesis?) onkin sitten aivan uskomattoman huono. Romerolta ei oikein enää kunnon leffat irtoa, joten tuskin olisi hänenkään tuotos ollut paljon parempi.

Rambo - First Blood
 
Pitihän se vihdoin katsoa. Oli kyllä hyvä. Juoni oli tosiaan aika heiveröinen mutta kannatteli hyvin loppuun saakka. Ramboista tulee hyvä mieli. Tää on sellainen leffaleffa. Alkoi tehdä ihan poppareita mieli.

Mäkrö: Tuo ensimmäinen on sentään vielä ihan siedettävä. Se jatko-osa (Nemesis?) onkin sitten aivan uskomattoman huono. Romerolta ei oikein enää kunnon leffat irtoa, joten tuskin olisi hänenkään tuotos ollut paljon parempi.
 
Olen lukenut jonkin verran Romeron tekemää käsikirjoitusta, joka löytyy netistä. Se sentään perustui pelisarjan ensimmäiseen osaan, siinä missä varsinaisessa RE-leffassa oli samaa lähinnä joidenkin asioiden nimet. En ole Romeron uusimpia nähnyt, mutta käsittääkseni ukko hallitsee vielä goren. Sitähän tämä leffa olisi kaivannut kovasti.
 
Joo, ja tuo jatko-osa oli vieläkin paskempi, mikä on saavutus sinänsä. Kolmatta osaa ei edes huvita nähdä.

Miehet Jotka Vihaavat Naisia
 
Huomasin, ettei täällä ole kukaan vielä leffaa arvostellut, joten tulin tarttumaan näin pikkutunneilla härkää sarvista.
 
Käsitykseni leffasta oli tyystin toinen alunperin, kuin minkälaiseksi leffa sitten osoittautui. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä en ole fanittanut ruotsalaisia leffoja, mitä nyt on tullut pari Beckiä ja jotain katseltua, kun on töllöstä tullut.
 
Leffasta voi varmasti olla hyvin montaa mieltä, mutta itselleni leffa toimi sillä hetkellä kuin junan paskaränni. Parhaiten voin kuvata kokemuksiani elokuvasta sanalla 'seikkailu'- oli tarjolla niin monitasoista meininkiä että sai kuumotella ja kauhistella vuoron perään, ja nauraakin.
 
Leffan juoni oli sinänsä mielenkiintoinen, ja pienet ja vähän isommatkin sivujuonet toimivat. Käänne oli sinänsä yllättävä, vaikka sitä ehti jo ounastellakin. Leffa on suhteellisen pitkä (2,5h) ja silti loppu oli hiukan turhan typistetty. Silti fiilis kantoi kautta leffan ja tuloksena kokonaisuudessaan paras skandileffa, joka on tullut nähtyä. Hieno tarina ja pääosan esittäjät.
Vaikken aikoihin olekaan mitään pelannut, huomasin katsellessa tulleen fiiliksen olleen samantyyppinen kuin tulee hyvää seikkailupeliä pelatessa.
 
Osa jutuista jäi epäselviksi ja häiritsemään, mutta toisaalta tästä on tulossa leffatrilogia joten eiköhän ne aukea seuraavassa leffassa. Aion mennä katsomaan sen.
 
8,9/10

Joo, ja tuo jatko-osa oli vieläkin paskempi, mikä on saavutus sinänsä. Kolmatta osaa ei edes huvita nähdä.
 
Taidan kuulua vähemmistöön sillä pidän nimenomaan nuista jatko-osista. Eka on tosin melkosen kamala.

Taidan kuulua vähemmistöön sillä pidän nimenomaan nuista jatko-osista. Eka on tosin melkosen kamala.
 
Kakkonen on kaikkien aikojen huonoimpia elokuvia, mitä olen elokuvateatteriin asti mennyt katsomaan ja olen sentään elokuvateatterissa käynyt sen 200 kertaa. Aivan uskomatonta skeidaa oli se.
 
Sitten aiheeseen:
 
The Gods Must Be Crazy (1980)
 
Etelä-Afrikkalainen elokuva, joka oli rasismisyytöksien vuoksi pannassakin joissain valtioissa pitkään. Elokuva on sekoitus kreisikomediaa ja ikäänkuin kulttuuriantropoligista dokumenttia. Alussa seurataan täysin "sivistyksestä" eristyksissä olevaa bushmanni-heimoa Kalaharin autiomaassa. Heimo elää harmonista elämää luonnon kanssa ilman käsitystä omistamisesta. Eräänä päivänä yli lentää lentokone, jonka pilotti viskaa tyhjän cokis-pullon Kalahariin. Yksi heimon jäsenistä löytää pullon ja siitä tulee jonkinlainen jumalten lähettämä viesti heimolle. Ennen pitkää heimon jäsenet alkavat kiistellä siitä, kuka saa käyttää pulloa ja yhteisössä koetaan ensimmäistä kertaa väkivaltaa. Heimon johtaja päätää, että pullosta on hankkiuduttava eroon ja lähtee kuljettamaan sitä maailman rajalle. Siinä tietenkin sitten päädytään "sivistyksen" pariin... Vastaan tulee autoja, länsimaalaisia, aseistettuja kapinallisia vallankaappausaikeissa ja muuta sellaista...
 
Oli todella piristävää nähdä afrikkalaista elokuvatuotantoa ja vieläpä näin hyvää sellaista. Tarinankerronta on todella leppoisaa ja kertojaäänen saattelemat osiot ovat sellaista ikäänkuin koomista dokumenttia. Tyyli oli vanhanaikainen, mutta ei lainkaan huonolla tavalla (jopa itsetarkoituksellista, esim. 30-luvun elokuvien tyyliin nopeutettuja "takaa-ajoja" jne.). Vaikka kyseessä onkin komedia, tarina sisälsi teemoissaan ja kerronnassaan hyvin paljon asiaa kulttuurisista eroista. Rivien välissä paistaa monessa kohtaa myös kritiikki länsimaista elämäntyyliä kohtaan. Rasismia ei elokuvassa mielestäni ole, mutta ymmärrän mistä sitä voi joku kaivaa, jos lukee (katsoo) kuin piru raamattua.
 
Suosittelen, jos jossain törmäätte. Ei mikään mestariteos, mutta todella piristävä. Sopii sellaiseen letkeään tunnelmaan vaikka muutaman oluen kanssa.
 
E: Niin se arvosana... Kolme tähteä tälle varmaan kuuluisi, mutta vilpittömästä hyväntuulisuudesta johtuen 4/5

Top Gun
Mitäs tästä voi muuta sanoa kuin että ihan saatanan kliseinen, yltiö amerikkalainen kasariteos jossa poikamaisen kusipäinen kukkoilu on miltei itse pääaiheena. Vieläkin tämän jaksaa aika ajoin katsoa siinä samalla kun ottaapi vähän olutta. Ja hieno lentoelokuva on. Ei mitään homoa tässä siis.
8/10

The Brothers Grimm ***½
 
Dvd lojui hyllyssä varmaan parisen kuukautta, ennen kuin ehdin/jaksoin katsoa tämän ja ennakko-odotuksiin nähden yllättäen pidin näkemästäni. Omintakeisen Terry Gilliamin keskikastia, mutta ainahan mies on vähintäänkin kiinnostava.
 
Toukohousujen sun muiden heinähattujen taikauskoa hyväkseen käyttävät Grimmin huijariveljekset (Matt Damon ja Heath Ledger) joutuvatkin tekemisiin oikean taikuuden kanssa, ja silleen. Sieltä sun täältä eri saduista kuvastoonsa materiaalia haaliva Grimmin veljekset on tarinaltaan aika hutera ja painotukset ovat hyvin pitkälti tuollaisen mainstreamimman kohelluksen ja törmäilyhuumorin suunnalla, mutta oikeastaan ihan maukas paketti tämä oli, vaikkakin hivenen ylipitkä. Erikoistehostepuoli tökkii välillä, se susi oli liiankin keinotekoisen ja muovisen näköinen, mutta joitain hyviä juttujakin oli, esim. kaivo ja piparkakkumies.
 
Visuaalisuus on paikoin aika huumaavaa, esim. kohtaus jossa Heath Ledgerin näyttelemä Jacob kiipeilee linnan katolla ja taustalla piirtyy huikeat metsänäkymät yms. Vaikka tv:stä katsoi, niin melkein huimasi. Poukkoilevaa ja vauhdikasta fantasiaviihdettä, odotin paljon huonompaa ja pitkästyttävämpää elokuvaa noiden kaikkien negatiivisten arvioiden jälkeen.
 
---
 
24: Redemption ***
 
Pieni pettymys, nippa nappa kolmisen tähteä ja siinäkin on melkeinpä "jack bauer -bonus" mukana. Seitsemättä kautta pohjustava tv-elokuva sijoittuu Afrikkaan, jossa Yhdysvaltain hallitusta pakoileva Jack joutuu taas kerran ongelmiin (tai jack bauer factseja mukaillen, ongelmat joutuvat Jackiin, heh heh). Juu. Afrikassa on sitten vallankaappaus meneillään ja viattomat lapsisotilaat joutuvat kärsimään ja tällaista menoahan Jack ei hyvällä katso, vaan päivä on pelastettava kahdessa tunnissa.
 
Sarjan tyylille uskollisena Redemptionin juonikuviot käydään läpi siis reaaliajassa kahden tunnin ajanjaksolla, mutta kovin ihmeellisiä juttuja ei tähän kyllä mahdu eikä kokonaisuus nouse kunnolla lentoon. Jack Bauer tappaa liian vähän porukkaa, siitä miinus, mutta Afrikka tapahtumaympäristönä on piristävän erilainen. Robert Carlyle antaa nimekästä taustatukea Jackin kaverina, kun taas muista suurista nimistä Jon Voight lähinnä vain pyörähtää ruudussa. Tämäkin taitaa toimittaa vain eräänlaisen esittelyn virkaa, sillä seitsemännellä kaudella Voightin hahmostakin kuullaan enemmän.
 
Kokonaisuutena melko keskinkertaista ja rutiininomaista hetken viihdettä, 24:stä pitäville kuitenkin suositeltava ennen seitsemännen kauden alkua. Dvd:ltä löytyy muuten bonuksena seitsemännen kauden ensimmäiset 17 minuuttia, joissa homma potkaistaan käyntiin kunnolla. Kyllä se niin on, että 24 toimii tv-sarjana eikä näin elokuvana. Vaikka Redemption eräänlainen välipala onkin, niin ihan täysin omilla jaloillaan tämä ei kuitenkaan seiso. Rapakon takana on kaiketi sellaiset suunnitelmat, että 8. kausi olisi viimeinen ja sen jälkeen ilmoille pukataan vielä elokuva. Sen soisi toimivan paremmin.

The whisper of the heart 3/5
 
Studio Ghiblin leffahan tämä. Vähemmän mielikuvituksekas kuin ne, mitä aiemmin on tullut katsottua. Tässähän oli tällainen tee unelmistasi totta -teema ja ehkä olin huomaavani myös lapsuuden taakse jättämisen ongelman. Pitäisi suorittaa ja suorittaa ja opiskella ja olla vastuuntuntoinen, mutta jos metrossa näkee kissan, jota lähtee seuraamaan ja päätyy seikkailuun niin, kyllähän siinä aika äkkiä aikuisten jutut unohtuvat (ja hyvä niin). Päähenkilö on runotyttö, joka tykkää kirjoitella ja lukea kirjoja, hiukan ikäluokkansa kehitystä jäljessä siinä mielessä, kun muut nuoret rakastuvat ja möyrivät ihmissuhdeongelmissa, meidän tyttö ei oikein tajua mitään sellaisista, kunnes...
 
Hayao Miyazaki on ohjannut yhden kohtauksen ja sen huomaa. Värit vaikuttivat tulevan kirkkaammiksi Miyazakin kohtauksessa ja ote oli muutenkin lennokkaampi. Loppu oli omituinen. Pidät tästä, jos aiemmin pidit Studio Ghiblin leffoja liian mielikuvituksekkaina ja leikkisinä. Pinttyneille Ghiblifaneille ehkä pettymys.
 
In Bruges 5/5
 
Loistava! Yksi parhaimmista tänä vuonna tai pitkään aikaan. Colin Farrel tekee häiritsevän roolin aika yksinkertaisena nasserina, joka vain sattuu olemaan palkkamurhaaja ja dialogi tekee kylmää. Eihän tässä elokuvassa ihan rehellisesti sanottuna ollut mitään järkeä, mutta olipahan silti hämäräperäisen hyvä. Näitä lisää.
 
"1. Being moody
2. Being bad at maths
3. Being sad"

Tykkäsin, lievästi sanottuna.

Mirrors **½
 
Alexandre Ajan Haute Tension on loppujenlopuksi aika surkea, mutta The Hills Have Eyes noin remakeksi onnistunut. Mirrors lipsahtaa melko tasan tarkkaan noiden välimaastoon ollen hyvinkin keskinkertainen. Kiefer Sutherlandin näyttelemä ex-kyttä saa pestin tulipalossa kärsineen vanhan tavaratalon yövartijana, ja kohta on piru irti kun peileissä lymyilee jotain selittämätöntä pahaa.
 
Aiheesta olisi voinut ottaa enemmän irti, peilit kun ovat oikein käytettyinä vittumaisen pelottavia, mutta tässä niitä käytetään hyväksi vaihtelevalla menestyksellä, ennalta-arvattavasta ihan sellaiseen seminäppärään. Lopussa sorrutaan ylilyönteihin ja koko touhu menettää täysin uskottavuutensa ja ryhtinsä, mitä sillä vielä alussa jossain määrin oli. Lopputwistin jotenkin arvasin etukäteen, vaikken tiennyt tässä edes olevan sellaista. Muutenkin tarinaan tulee aika pöljiä piirteitä mitä pidemmälle edetään, joka antaa sen vaikutelman etteivät käsikirjoittajat itsekään oikein tiedä minne haluavat tarinaa viedä. "Hei mitä jos keksittäis lennosta vielä tällainen juttu" jne.
 
Kieferin karhean karisman vuoksi tämän jaksaa kyllä katsoa, mutta tosiasia on se, että kyllä sieltä se Jack Bauer tunkee läpi. Jotenkin huvittavaa, kun Kieferin hahmo tutkistelee yöllä taskulampun kanssa synkeän rakennuksen pimeitä nurkkia turhautuneena yöllisiin näkyihin ja selittämättömiin ääniin puhuen yksinään: "Fuck this place", joka on suomennettu asiaankuuluvalla tavalla: "Vittu tätä paikkaa". Pikkusen meinasi naurattaa. Tulee sieltä se "Damn it!" myös. Vähän niin kuin yövartijan hommiin siirtynyt Jack Bauer, joka saa kiroilla, hehehe.
 
"The fucking mirrors!"

Eastwoodin tuore teos Gran Torino.
 
Ysin leffa kyl. Eastwood on tosi rosoinen kyynisenä Korean sodan veteraanina, joka pikku hiljaa kasvaa ystävyyteen naapurin maahanmuuttajaperheen kanssa.
Kyllä tätä katsellessa salissa jokunen kyynelkin tirahti. Itselle oli koskettavinta ajatus siitä, että tämä taisi olla samalla liki kasikymppisen Eastwoodin jäähyväiselokuva.
 
E: eikä juuri yhtään tyypillistä jenkkiläistä yleisönparutusta lopussa, mistä kiitokset.

Raging Bull **
 
En muista oonko joskus aikain alussa jo arvostellu tätäki filmiä, mut nyt ihan uusin silmin sitte...
 
Pakko sanoo, etten oikeen ymmärrä tän leffan "hienoutta", tai sitä ylenpalttista hehkutusta mitä se on osakseen saanu. De Niro ja Pesci on ihan hyviä rooleissaan kyllä, mut sitähän niiltä nyt osaa aina odottaakki. Muut näyttelijät ei sillai sitte niin mieleen jäänykkään taas. Tarina on melko surkee loppuinlopuks, enkä tykänny musiikistakaan oikeen. Päähenkilöstä saa ihan ääliön kuvan tän leffan perusteella, mut ei se oo ainakaan De Niron vika musta; hyvin se kyllä vetää ton "yhden tempun miehen" roolin, mut mitään sympatiapisteitä ei ainakaan multa irtoo oikeelle Jake La Mottalle, jos tässä nyt ees semmosia sitte haettiin. Mut jos ei sitä, ni mitä sitte? Tästä puuttu mun mielestä semmonen hyvän tarinan kaari; lähti ihan hyvin käyntiin kyllä, mut loppuukohti sit vaan kerrottiin paskoja vitsejä ja jotai limerikkirunoja baareissa kaljamahasena vanhana äijänä. En tykkää näistä nyrkkeilyleffoista kyllä yleensäkään, mut tää on jopa semmoseks musta aika huono. Yks tähti De Nirolle ja toinen Pescille, yhteensä siis kaks. That's it.

NHR: Raging Bull **
 
En muista oonko joskus aikain alussa jo arvostellu tätäki filmiä, mut nyt ihan uusin silmin sitte...
 
Pakko sanoo, etten oikeen ymmärrä tän leffan "hienoutta", tai sitä ylenpalttista hehkutusta mitä se on osakseen saanu. De Niro ja Pesci on ihan hyviä rooleissaan kyllä, mut sitähän niiltä nyt osaa aina odottaakki. Muut näyttelijät ei sillai sitte niin mieleen jäänykkään taas. Tarina on melko surkee loppuinlopuks, enkä tykänny musiikistakaan oikeen. Päähenkilöstä saa ihan ääliön kuvan tän leffan perusteella, mut ei se oo ainakaan De Niron vika musta; hyvin se kyllä vetää ton "yhden tempun miehen" roolin, mut mitään sympatiapisteitä ei ainakaan multa irtoo oikeelle Jake La Mottalle, jos tässä nyt ees semmosia sitte haettiin. Mut jos ei sitä, ni mitä sitte? Tästä puuttu mun mielestä semmonen hyvän tarinan kaari; lähti ihan hyvin käyntiin kyllä, mut loppuukohti sit vaan kerrottiin paskoja vitsejä ja jotai limerikkirunoja baareissa kaljamahasena vanhana äijänä. En tykkää näistä nyrkkeilyleffoista kyllä yleensäkään, mut tää on jopa semmoseks musta aika huono. Yks tähti De Nirolle ja toinen Pescille, yhteensä siis kaks. That's it.
 
Kas, allekirjoitan tämän täysin. La Motta on raivostuttava ääliö alusta loppuun, joka vaikeuttaa tarinasta kiinnostumista. Ja se tarina ei nyt muutenkaan kovin kummoinen ole, tai ainakaan sitä ei oo kerrottu kovin hyvin. En kyllä muista enää edes leffasta paljon. Muistan vaan, että kolme kertaa oon yrittäny kattoa enkä oo kertaakaan jaksanu ihan kokonaan kattoa.

Whisper.
 
Olipa kyllä taas niin uskomatonta tuubaa ettei mitään järkiä. Suoraa Omen-apinointia, ja tämän muka piti olla "karmiva" ja "oikeasti pelottava". Miksei mainostajat käytä oikeita kuvauksia, kuten "Totaalisen paska kopioelokuva, älä helvetissä hukkaa kahta tuntia elämästäsi tähän!". Juoni jotenkuten: Pariskunta tahtoo avata kahvilan. Eivät saa rahoitusta miehen rikollisen taustan takia(ei muuten tainnut selvitä leffan aikana). Sitten ottavat vastaan keikan ja kidnappaavat pikkupojan lunnaita vastaan. Tää on sit tällanen Damien-demonipoikakopio, joka saa kidnappaajat lahtaamaan toisiaan, ja jolla on musta koira apurina.. Joo. Täynnä irrallisia kohtauksia, huona näyttelyä, muka-piinaavia kohtauksia ja täysin ennalta-arvattava juoni. Kävin leffan aikana vääntämässä vähintään parikymmenen minuutin tortut, siltikään tarina ei ollut edennyt minnekään. 0/10
 
Escapist
 
Tää olikin sitten täysin toista maata. Vankilapakoleffa, muttei sanan varsinaisessa merkityksessä. Erittäin tunnelmallinen ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset. Rytmitys toimi myös, välillä kuvattiin pakoa edeltäviä toimintoja, välillä itse pakoa. Aiheutti hieman epäilystä ensin, mut loppukohtaus yllätti täysin ja kursi koko homman kasaan. Toimi pirun hyvin. En spoilaa kuitenkaan mitään, tsekkaamisen arvoinen paketti. 9/10

Lyhyesti jotain:
 
Der Untergang (2004)
 
Bruno Ganz veti kyllä Hitlerin roolin äärimmäisen mieleenpainuvasti. En tykännyt tarinan rakenteesta, että ensin näytettiin pari minsaa jotain ja sitte hypättiin ajassa muutama vuosi eteenpäin, josta sitten tarinoitiin enemmän. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Hitlerin tarina pidemmällä aikajänteellä. Hyvä leffa, mutta ei kyllä elämää suuremmin säväyttänyt.
 
***
 
Broken Flowers (2005)
 
Tää oli ihan mukava pläjäys. Odotin vähän enemmän komedia, mutta vahvasti draaman puolella pysyttiin - mitä ei ainakaan haitaksi laskisi. Bill Murray veti kelpo roolin.
 
*** ja puol
 
Seom (The Isle) (2000)
 
Tämmäinen perverssi sadomasokistinen rakkaustarina korealaisittain. Oli kyllä mielenkiintoinen, eikä alkuunkaan niin groteski, mitä odotin. Legendaariset(?) koukkukohtaukset oli kyllä suht. tylyjä.
 
*** ja puol

Meadow: Olen lukenut jonkin verran Romeron tekemää käsikirjoitusta, joka löytyy netistä. Se sentään perustui pelisarjan ensimmäiseen osaan, siinä missä varsinaisessa RE-leffassa oli samaa lähinnä joidenkin asioiden nimet. En ole Romeron uusimpia nähnyt, mutta käsittääkseni ukko hallitsee vielä goren. Sitähän tämä leffa olisi kaivannut kovasti.
 
Joo, ja tuo jatko-osa oli vieläkin paskempi, mikä on saavutus sinänsä. Kolmatta osaa ei edes huvita nähdä.
 
No ei se kyllä hallitse. Uusimmat tekeleet ovat aika järkyttävää sontaa mitä olen kattonut. Siitä tulikin mieleen että pitäs hommata leffahyllyyn hänen timanttinen zombie trilogiansa.

Jo on taas kaikenmoista paskaa tullut katsottua.
 
2 Fast 2 Furious
 
Voiei. Leffan aihepiiri ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä amispojille suunnatun tuunaus- ja tissiutopian päälle lätkäisty tusinajuoni onnistunut pitämään mielenkiintoa yllä. Lähestulkoon kaikki vitutti tässä leffassa.
 
1/5
 
American Pie 2
 
Tuli taas tuhlattua lähes kaksi tuntia elämästä. Vammainen teinikomedia, joka oli yhdessä kohdassa hauska, ja siinäpä se. Hahmoilla oli yksi luonteenpiirre ja sitä toistettiin koko leffan ajan. Sean William Scottin esittämä hahmo oli väsynyt ja tympeä, eikä enempää olisi voinut vituttaa leffan pakollinen nörttihahmo. Vaivuin syvään masennukseen katselun myötä.
 
1/5
 
Pineapple Express
 
Kyllähän tämä meni kaljanjuonnin lisukkeena. Muutamia hauskoja juttujakin löytyi, mutta suurimmilta osin huumoriosasto oli melko köyhää ja ennalta-arvattavaa. Vähän jo tuntuu että tällaisten leffojen aika alkaa olla ohi.
 
2,5/5
 
Star Wars - Episode IV: A New Hope
 
Lapsuuden suosikki, jota en ollutkaan nähnyt moneen vuoteen. Mitäpä tästä nyt sanoisi, se on Star Wars. Perinteinen juonirakenne, aikaansa edellä olevat tehosteet ja niinpäinpois. Pientä ylinäyttelyä havaittavissa Mark Hamillin suorituksessa, mutta se kuulunee tyyliin. Todellinen ongelma on, että katsoin tämän ihme remasteroidun version elokuvasta. Elokuvaan on ikään kuin väkisin tungettu täysin turhia, silmille hyppiviä tietokone-efektejä, jotka näyttävät yksiselitteisen paskoilta. Jumalauta että otti päähän, kun Tatoiine-jakson loppusuoralla ruudulle ilmestyy yhtäkkiä animoidulta paskakasalta näyttävä CGI-Jabba. Alkuperäiselle versiolle täydet pisteet.
 
4/5
 
Walk Hard: The Dewey Cox Story
 
Positiivinen yllätys. Vitsit olivat suurimmaksi osaksi hauskoja ja musiikki oli todella onnistunutta. Jälkimmäisenä mainittu olikin ehkä koko rainan paras piirre. Muutamat yritykset tehdä tarinasta jotain koskettavaa draamaa olivat suuri virhe.
 
3,5/5

Gran Torino
 
oli muuten tosi hyvä, hei. ****1/2. Kaikenlaisia slummikoiria ja nappikauppiaita sitä onkin hehkutettu tänä vuonna. Eikö tämä muka ehtinyt Oscareihin vai häh? Hauska ja sydäntä lämmittävä leffa, toisin kuin...juu. Ja vähän tummempi loppu toimi myös. Clint veti hyvin, vaikka ärinää ja maneereita oli kyllä melkein vähän liikaakin. Hauskaa oli myös että hölmö Trey jota Walt eli Clint pilkkasi on näköjään Clintin poika.

Meadow:
 
Walk Hard: The Dewey Cox Story
 
Positiivinen yllätys. Vitsit olivat suurimmaksi osaksi hauskoja ja musiikki oli todella onnistunutta. Jälkimmäisenä mainittu olikin ehkä koko rainan paras piirre. Muutamat yritykset tehdä tarinasta jotain koskettavaa draamaa olivat suuri virhe.
 
3,5/5
 
Kuinka niin? Ainakin minua kosketti, kun Dewey parani "smellblindnessista" tavatessaan jälleen elämänsä rakkauden kauniissa puutarhassa. "Smell that shit honey!" Todella hyvä leffa ja soundtrack on myös todella onnistunut - itseasiassa tuli sekin juuri kotiin. Pari helmeä oli jäänyt leffan ulkopuolelle, kuten hieno akustis/banjo-balladi Have You Heard The News? (Dewey Cox Died).