Rock, pop, alternative ›

Pitkään on pitänyt tsekata minkälainen albumi on Salisbury, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Vähän aikaa sitten päätin tarttua taas härkää sarvista kun bändikaverit soittelivat kämpillä Time To Live:ä. Hieno kappale!
 
Hypistellessäni levyliikkeessä lättyä huomasin että tässähän on jumaliste Lady In Black. Silloin parit palaset loksahtivat yhteen. Olen törmännyt tuohon levynkanteen ekan kerran vuonna 1973 Vexi Salmen himassa. Vexin poika oli mun luokkakaveri tokalla ja kolmannella luokalla kansakoulussa. Oltiin siis niiden himassa leikkimässä tai pelaamassa pöytälätkää tai jotain, kun olohuoneen pöydällä huomasin että onpas makee levynkansi. Tiesin kyllä että kaverin faija teki sanoituksia Irwinille, Fredille ja näille hepuille. Mutta että jotain rokkenrollintynkää; Sitä ihmettelin. Heep oli mulle entuudestaan tuttu sillä oma faija oli ostanut mulle synttärilahjaksi Magician's Birthdayn, joka oli 7-vuotissynttärien aikaan listaykkösenä. En digannu siitä yhtään, koska naapurin isompien poikien imussa mentiin just silloin Alice Cooperin, Sladen ja Sweetin tuotantoa läpi. No niin, mutta Vexihän on tosiaan tehnyt sanat kohtuullisen paljon tuolloin radiossa soineeseen piisiin "Nainen tummissa". Siksi siis pääsin ihailemaan tuota upeaa levynkantta brittipanssareineen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=E0rL6IcBc-k
 
Jälkikäteen opin arvostamaan myös Magician´s Birthdaytä, joka löytyy edelleen hyllystäni. Pitää tänään hakea myös Salisbury paikallisesta levyliikkeestä pois kuleksimasta.

Tuossapa Wake the Sleeperiltä yli jäänyt piisi You Are The Only One:
 
http://uriahheep.web-log.nl/uriahheep/files/12_nummer_12.mp3

Heep oli mulle entuudestaan tuttu sillä oma faija oli ostanut mulle synttärilahjaksi Magician's Birthdayn, joka oli 7-vuotissynttärien aikaan listaykkösenä. En digannu siitä yhtään, koska naapurin isompien poikien imussa mentiin just silloin Alice Cooperin, Sladen ja Sweetin tuotantoa läpi.
 
Tai sitten sä olit liian nuori. Mä olin sentään jo yheksän, kun sain ekan älppärini eli MB:n hiihtolomalla -73... ;)
 
Jälkikäteen opin arvostamaan myös Magician´s Birthdaytä, joka löytyy edelleen hyllystäni. Pitää tänään hakea myös Salisbury paikallisesta levyliikkeestä pois kuleksimasta.
 
Jos haluaa lähikaupan sijaan tukea kansainvälistä veronkiertoa ja postilaitosta, niin Play.com kuskaa Heepin Bronze-kataloogia 3,99-hintaan suoraan postilaatikkoon.

Lonesome: Tai sitten sä olit liian nuori.
 
Niin olin. Mut jotenkin oli alkanu Saukki & Oravat jo leipäännyttämään. Alice Cooperia oli hankittu levyhyllyyn jo Heepiä ennen, mutta oleellista siinä tietysti oli se, että Cooperit hankittiin omasta tahdosta, Heep ei.
 
Mä olin sentään jo yheksän, kun sain ekan älppärini eli MB:n hiihtolomalla -73... ;)
 
Kalkkis!
 
Jos haluaa lähikaupan sijaan tukea kansainvälistä veronkiertoa ja postilaitosta, niin Play.com kuskaa Heepin Bronze-kataloogia 3,99-hintaan suoraan postilaatikkoon.
 
En haluu. Lähikaupassa ei ollu hyllyssä, mut oon nähny Salisburyn hintaan äbaut 10e Music Hunterissa. Huomenna sinne siis.

Minusta Salisburyn huippuhetket ovat mm. näissä biiseissä: Bird of Prey, The Park, Lady in Black, Time to Live, High Priestess, Salisbury..
 
on se kova levy ;)
 
alkuperäisellä jenkkipainoksella on mukana Euroopassa sinkkuna julkaistu Simon the Bullet Freak, joka on yksi parhaita Heep-singlebiisejä. Samoihin aikoihin nauhoitettu Here am I on myös täyttä timanttia. Ihme, ettei biisille löytynyt muinoin minkäänlaista julkaisukanavaa..

salisbury on omasta mielestäni heepin paras levy, ja heepin levyistä paras kokonaisuutena muutenkin, iteltäni löytyy kyseinen levy bronzen ja vertigon painoksina

Lonesome: Jos haluaa lähikaupan sijaan tukea kansainvälistä veronkiertoa ja postilaitosta, niin Play.com kuskaa Heepin Bronze-kataloogia 3,99-hintaan suoraan postilaatikkoon.
 
Salisbury löytyi ihan kotikaupungista ja on nyt siis hallussa. Nyt olis Heepin 5 ekaa levyä omassa levyhyllyssä. Mutta mites Magician's Birthdayn jälkeiset kaksi levyä, joilla oli vielä Gary Thain bassonvarressa; Ovatko yhtä taattua tavaraa kuin edeltävä tuotanto?

rheinone: Salisbury löytyi ihan kotikaupungista ja on nyt siis hallussa. Nyt olis Heepin 5 ekaa levyä omassa levyhyllyssä. Mutta mites Magician's Birthdayn jälkeiset kaksi levyä, joilla oli vielä Gary Thain bassonvarressa; Ovatko yhtä taattua tavaraa kuin edeltävä tuotanto?
 
Laitat hankintaan. Sweet Freedom on vielä ehdottomasti parasta A-ryhmää ja Wonderworldissa ei myöskään ole pahasti haukkumista, vaikka vähän rupeaa "tuoreus" vähenemään. Ja tietysti se vuoden -73 live pitää hankkia.
 
Ja tämä oli sitten ihan omaa mutua.

Lonesome: Laitat hankintaan. Sweet Freedom on vielä ehdottomasti parasta A-ryhmää ja Wonderworldissa ei myöskään ole pahasti haukkumista, vaikka vähän rupeaa "tuoreus" vähenemään. Ja tietysti se vuoden -73 live pitää hankkia.
 
Ja tämä oli sitten ihan omaa mutua.
 
Olen pitkälti samaa mieltä. Freedomilla esim. Kenin urut soivat todella upeasti. Biisimateriaali alkaa pieneltä osin heiketä WW:hen mennessä, mutta on sielläkin hetkensä. Esim. Something or Nothing on yksi parhaita Easy Livin´ -hengessä tehtyjä, mutta unohdettuja Heep-rokkeja. Kulkee komeasti.

Tää on kans aika kattava paketti:
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Ultimate_Collection

Loijaa: Lee Kerslake, Paul Newton ja John Lawton tulevat myös Saloon.
 
Tuo kyllä kiinnostaa.

Loijaa: Lawtonin eka, Firefly on tasokas levy, kokonaisuutena parempi kuin RTF tai HAM. Tai jopa Wonderworld.
 
Meikä tykkää kaikista Lawtonin(kin) aikaisista levyistä.Mahtuuhan joukkoon heikompaakin kamaa ,mutta Lawton on aikas helvetin hyvä laulaja ja pelastaa hukkuvat pinnalle loistavalla tulkinnallaan.
 
Ja sitten tietysti Abominog on klassikko Henleyn jälkeiseltä ajalta.Minusta Heepin laimein levy on Different world (ainakin oli vuosia sitten kun sitä viimeksi kuuntelin).

PsychedelicWarlord: Meikä tykkää kaikista Lawtonin(kin) aikaisista levyistä.Mahtuuhan joukkoon heikompaakin kamaa ,mutta Lawton on aikas helvetin hyvä laulaja ja pelastaa hukkuvat pinnalle loistavalla tulkinnallaan.
 
Ja sitten tietysti Abominog on klassikko Henleyn jälkeiseltä ajalta.Minusta Heepin laimein levy on Different world (ainakin oli vuosia sitten kun sitä viimeksi kuuntelin).
 
En tiedä laimeimmasta, mutta Equator on kyllä aika kaamea esitys.

PsychedelicWarlord: Meikä tykkää kaikista Lawtonin(kin) aikaisista levyistä.Mahtuuhan joukkoon heikompaakin kamaa ,mutta Lawton on aikas helvetin hyvä laulaja ja pelastaa hukkuvat pinnalle loistavalla tulkinnallaan.
 
Ja sitten tietysti Abominog on klassikko Henleyn jälkeiseltä ajalta.Minusta Heepin laimein levy on Different world (ainakin oli vuosia sitten kun sitä viimeksi kuuntelin).
 
Kyllä itsekin pidän Lawtonin edustamasta Heepistä. Firefly on paras, turhan paljon parjatulta Fallen Angelilta löytyy paljon hyviä biisejä. Heikoin lenkki on Innocent Victim. Siinä liikutaan suurimmaksi osaksi aika keskinkertaisuuksien vesillä jo.
 
Different World on kyl kaikista mitäänsanomattomin Heep-albumi. Onneksi Sea of Light pelasti sitten paljon..
 
Eikä munsta Heepillä huonoa laulajaa olekaan ollut. Fanejahan toi Heepin miehistöruletti on aina karkoittanut, mutta toisaalta uudet jäsenet vähän uudisti aina Heepin musiikkia, mikä on hyvä. Eipähän bändi ole toistanut itseään liikaa niinkuin monet muut. Vrt esim. Sonic Origami ja Wake the Sleeper.
 
Tää on kans aika kattava paketti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Ultimate_Collection
 
Ihan hyvä kokoelma, loppuu vain turhan "varhain", jo vuoteen '91. Sea of Lightilta ei ole yhtään biisiä..

StJerky: En tiedä laimeimmasta, mutta Equator on kyllä aika kaamea esitys.
 
Tarkennan: Kuulemistani laimein.Equatoria ei ole tullut kuultua juuri ollenkaan.
 
Myös Head First ja Conquest -albumien suhteen tunnustan vajavaisuuteni.

Loijaa: Kyllä itsekin pidän Lawtonin edustamasta Heepistä. Firefly on paras, turhan paljon parjatulta Fallen Angelilta löytyy paljon hyviä biisejä. Heikoin lenkki on Innocent Victim. Siinä liikutaan suurimmaksi osaksi aika keskinkertaisuuksien vesillä jo.
 
Innoncent victimillä on sellasta funk/disco-poljentoa mukana paikoitellen.Pidän kyllä siitäkin ,mutta minustakin Firefly on paras.
 
Different World on kyl kaikista mitäänsanomattomin Heep-albumi. Onneksi Sea of Light pelasti sitten paljon..
 
Näin on.Minusta Sea of light aloitti Heepin "uuden nousun" tasollisesti vaikka levyjä tuleekin todella harvakseltaan.Monelle vanhalle 70-luvun Heepin fanille nuo levyt on varmaan kuulematta.
 
Eikä munsta Heepillä huonoa laulajaa olekaan ollut.
 
Ei minustakaan.

PsychedelicWarlord: Tarkennan: Kuulemistani laimein.Equatoria ei ole tullut kuultua juuri ollenkaan.
 
Minä taas en ole kuullut Different Worldia, joten vajavaisia tässä ollaan itse kukin.

Joskus pitäis ottaa iha hommakseen että kuuntelis noita uuempiakin levyjä. Meikän tietous loppuu Fallen Angel -levyyn, sen jälkeisiä en oo kuunnellu lainkaan.

Nazareth: Joskus pitäis ottaa iha hommakseen että kuuntelis noita uuempiakin levyjä. Meikän tietous loppuu Fallen Angel -levyyn, sen jälkeisiä en oo kuunnellu lainkaan.
 
Raging Silence: hyviä hetkiä, mutta 80-luvun AOR peikko kummittelee liikaa
Different World: nevöhööd
Sea Of Light: tosi hyvä
Sonic Origami: melkein yhtä hyvä
Wake the Sleeper (ihan vanhojen klassikoiden tasoa)